Voiko nimen varata?

[salamanteri]

^Ymmärrän ärsyyntymisesi, mutta nehän ei onneksi ole teidän tuttuja. Ja toisaalta, jos mä kuulisin jonkun mulle vieraan ihmisen antavan lapselleen nimen x ja nimi tekisi muhun vaikutuksen, niin kyllä mä voisin aivan hyvin antaa saman nimen omalle lapselleni. Jos kyseessä olisi joku tuttu, niin sitten varmaan jättäisin väliin.

 

Sitten varaamisesta. Mä oon kanssa sitä mieltä, että ei voi varata. Meillä on tytön nimi tiedossa ja se nimi annetaan, jos joskus tyttö saadaan vaikka saman niminen olisi jollain tutullakin. Meillä tuo nimi muodostuu meille tärkeiden henkilöiden mukaan ja pidetään siitä tosi paljon eli muiden nimivalinnat ei tuota hetkauta.

[Graintad]

Mä ymmärrän hyvin että potuttaa jos joku ottaa nimen jota toinen on miettinyt vuosia... Meillä onneksi ei ole tuota ongelmaa, koska jos joskus lapsia saadaan niin nimet ovat Irlantilaisia ja vain me ollaan niin sekaisin että pilataan lapsen elämä antamalla nimi jota pitää tavata joka tilanteessa...

[Guest Ninja]

Ikävä tilanne Isabelleza vaikkei kyse olekaan teidän omista kavereista. Ehkä tilanne olisi eri jos kyseessä ei olisi juuri kaksoset ja vielä molemmilla tyttö + poika...? Tarkoitan että kaksoset muistetaan muutenkin paikkakunnalla helpommin kuin yksöset.

 

Sitä paitsi mun mielestä sillä ei ole mitään merkitystä onko teidän lapsenne kastettu vai ei jos kuitenkin olette kutsuneet heitä niillä nimillä jo syntymästä asti. Eli ette te nyt ainakaan mitään nimeä ole pöllineet!

 

Periaatteessa nimiä ei minusta voi varata, mutta itse kyllä kunnioitan ystäväpiirissä sitä ettei nyt ihan samaa nimeä ole annettu kuin ystäväpariskunta. Meillä tosin yksi miehen ystävistä on saman niminen kuin meidän poika. Mutta sehän onkin ihan eri juttu.

[Spelttipiirakka]

Meidän tuttavapiirissä taas on kolme alle 2 v. Emmaa ja peräti neljä Sofiaa (joista kaksi kylläkin "vain" toisena nimenä)...

[Tuikku]

Mun mielestä nimiä ei mitenkään voi varata etukäteen. Mutta itse en antaisi samaa nimeä kuin raskaanaoleva ystäväni tai tuttavani aikoisi. Jos kyseinen ihminen ei raskaana olisi, hänen mielipiteillään ei olisi minulle mitään merkitystä, koska olisi epävarmaa saako hän koskaan lasta. Niin kauan kun nimen käyttäjää ei ole tiedossa, nimiä on mielestäni turha varailla.

 

Aloittajan tapauksessa mielestäni nimi oli ehdottomasti "varattu", koska oli jo käytössä (ristiäisten ajankohdalla ei ole piiruakaan merkitystä mielestäni). Mutta jos perheet eivät tunne toisiaan, niin sitten taas tälläkään ei mielestäni ole mitään merkitystä. Paitsi toisen äidin mielipaha.

 

Meillä nimeä mietittäessä vaikutti enemmänkin jo olemassaolevat lapset. En siis halunnut, että lapseni ja hänen serkkunsa tai pikkuserkkunsa ovat saman nimisiä. Tämä koski kutsumanimeä. Mielestäni toisella nimellä ei ole niin väliä. Siten esimerkiksi suvussa kulkevaa perintönimeä voivat mielestäni käyttää kaikki halukkaat. Mieheni oli tästä eri mieltä, ja tyttäremme ei saanut tätinsä toista nimeä, vaikka siitä kovin pidinkin (Olisi tullut myös meillä toiseksi nimeksi ja olisin toki kysynyt tädin mielipidettä.).

 

Jos ystäväni on esim. ilmoittanut antavansa joskus mahdolliselle tyttärelleen nimen Olivia, niin se nimi on pois ns. omalta listaltani.

Tämä mua kiinnostaisi enemmän. Eli kuinka läheisestä ihmisestä pitää olla kyse, että nimi vaikuttaa omaan nimivalintaanne? Kaveri? Serkku? Pikkuserkku? Työkaveri? Hyvänpäivän tuttu?

Nimivaihtoehdot vähenee kummasti, jos alkaa laajaa piiriä miettimään...

[LeeLoo]

Periaatteessa olen kyllä sitä mieltä, että nimiä ei voi varata, mutta jonkinlaiseen herrasmiessopimukseen minäkin olen luottanut. Meillä on niin, että kun tapasimme festareilla, ensimmäinen asia, mistä puhuimme, oli naimisiinmeno (mies teki aloitteen, syynä mun hyvä hiusperimä) ja seuraava asia oli tietenkin lapsen nimi - minä esitin pojan nimen, jonka ehdottomasti olen jo kauan halunnut lapselleni antaa, ja kysyin, sopiiko se miehelle. Sopi.

 

Tämä meidän alkumme on kaveripiirin laajassa tiedossa, ja jos joku olisi tuon nimen antanut, olisi se kyllä harmittanut aika paljonkin.

 

Itselläni kävi taas niin, että olin ennen sukunimen vaihtoa ainoa laatuani Suomessa. Etunimeni on harvinainen, sukunimi melko tavallinen. Pitkän pohdinnan jälkeen päätin ottaa miehen harvinaisen sukunimen, ja olisin silläkin nimellä ollut ainoa Suomessa, kunnes kuukautta ennen häitä miehen serkku kastoi tyttärensä minun täyskaimakseni tällä uudella sukunimelläni. Se kyllä harmitti, vaikka toki pidän omaa nimeäni hyvin kauniina ja sikäli voin sitä monille suositella. Onhan meidän välissä liki 27 vuotta ja olemme ihan eri sukupolvea.

[Anastasia]

Eli kuinka läheisestä ihmisestä pitää olla kyse, että nimi vaikuttaa omaan nimivalintaanne? Kaveri? Serkku? Pikkuserkku? Työkaveri? Hyvänpäivän tuttu?

Nimivaihtoehdot vähenee kummasti, jos alkaa laajaa piiriä miettimään...

 

Mietin tätä itsekin. Sisarusten ja läheisten ystävien lapsien nimiä en omilleni laittaisi missään nimessä. Serkkujen lapset ovat jo aika kaukaisia, työkavereiden jälkikasvusta puhumattakaan.

 

Periaatteessa en tykkää nimien varailusta, mutta jos tietäisin ystäväni vuosia haaveilleen jostain nimestä, jättäisin sen todennäköisesti käyttämättä.

 

Hmm, itse asiassa pitää heti perua puheeni - ystäväni aikoinaan kertoi antavansa mahdolliselle tulevalle pojalleen nimeksi XXX, joka on nyt meidän poikamme kolmantena nimenä. En kuitenkaan usko, että sillä on mitään väliä, koska kolmatta nimeä ei käytetä juuri lainkaan.

[Fifi08]

Ymmärrän kyllä Isabellezaa täsyin! Meille kävi vähän samon. Vaikka nimi ei ole mitenkään eirtyisen harvinainen ei niitä kyllä joka kulmallaakaan ole. Eli meillä näin: Kun olin raskaana, vauvaa kutsuttiin jo tällä nimellä tietämättä, kumpi sukupuoli on vatsassa. Mun serkkuni oli myös raskaana. Tämän serkun kanss paljon aikaisemmin tekemisissä. Äitini oli myös mennyt tässä tapauksessa sisarelleen tämän nimen kertomaan, että jos tulee poika, se tulee olemaan virallinenkin kutsumanimi. Ja mikäli tulee poika joskus myöhemmin, nimi tod.näk. käytetään sitten. No, meille tuli tyttö ja serkkuni sai vähän ajan päästä pojan. Juttelin tämän serkkuni kanssa ennen heidän ristiäisiiään heidän nimivaihtoehdoista ja tuota "meidän" niemä ei ollut listalla. Vähän ajan kuluttua äitini sisarus ketoi, että hän oli ehdottanut tyttärelleen (minun serkulle) tätä niemä. Äitini oli siitä sanonut,että miksi sitä piti ehdottaa, kun tiesi, että sen haluaisimme käyttää. Sisarus väitti, ettei ollut tätä äidiltäni kuullut vaan ajatellut kyseistä nimeä jo pitkään, pah! No, poikahan sai "meidän" nimen. Mua otti niin pattiin että! Tiedän, että niemä ei voi varata, mutta kyllä se oli tosi ärsyttävää, kun läheinen ihminen tekee näin! Enää emme ole tekemisissä serkkuni kanssa kuin pakollisissa tapauksissa. Loppui kuin seinään. Ei kylläkään tämän yhden tapauksen vuoksi, vaan monta muuta juttua tuli ilmi tämän jälkeen... Itse en näin olisi voinut tehdä! Enää en kyllä kenellekään nimistä hiisku ennen kuin on kastettu.

[eevi]

Tämä on kyllä yllättävän monimutkainen asia.

 

Entäs jos ystävyksillä sattuu olemaan sama nimi suosikkilistalla? Meneekö se sitten vaan niin, että nopeat syövät hitaat? Ja missä rajoissa täytyy olla hienotunteinen toisen mainitsemia nimiä kohtaan?

 

Mä aloin miettimään tätä, kun juttelin ystäväni kanssa ohimennen lasten nimistä. Kumpikaan meistä ei ollut edes raskaana. Ystäväni sattui mainitsemaan, että he ovat ajatelleet mahdolliselle seuraavalle lapselle tiettyä nimeä, ja totta kai nimi oli sellainen, josta meilläkin oli erityisen kivana vaihtoehtona keskusteltu. Aloin kotona myöhemmin miettiä tätä nimien "varaamista". Jos toinen ehtii nimeä mainostaa, niin kyllä musta tuntuis tökeröltä juuri se nimi omalle lapselle laittaa. Mun oli pakko tän jälkeen ystävälleni mainita ohimennen, että sama nimi on meilläkin kielellä pyörinyt. Tämä vain siksi, että musta meillä on yhtälainen oikeus nimeen, vaikka emme sitä etukäteen olisi huudelleetkaan.

 

Toisaalta mun toinen hyvä ystävä sai jokin aika sitten lapsen. Ennen tämän lapsen ristiäisiä keskustelimme todella paljon lasten nimistä, ehdoteltiin yhdistelmiä suuntaan ja toiseen, ja toisaalta ehdotin myös sellaisia etunimiä, joita voisin omalle lapsellekin harkita. Noista pyörittelemistämme nimistä tarttui korvaan montakin mukavaa. Mulle helposti voisi käydä niin, että nappaisin meille tulevaisuudessa sellaisen nimen, josta ystävänikin on erityisen paljon aiemmin pitänyt. Onko tämä sitten varastamista? Meneekö raja siinä, että lapsi täytyy olla jo olemassa, ennen kuin nimeä voi pitää sanattomalla sopimuksella "varattuna"?

 

Summa summarum, kuten moni muukaan, mäkään en tästä lähtien aio suosikkinimiä julkisesti mainostaa, ennen kuin nimellä on kantaja.

[Monnax]

Entäs jos ystävyksillä sattuu olemaan sama nimi suosikkilistalla? Meneekö se sitten vaan niin, että nopeat syövät hitaat? Ja missä rajoissa täytyy olla hienotunteinen toisen mainitsemia nimiä kohtaan?

 

Mä aloin miettimään tätä, kun juttelin ystäväni kanssa ohimennen lasten nimistä. Kumpikaan meistä ei ollut edes raskaana. Ystäväni sattui mainitsemaan, että he ovat ajatelleet mahdolliselle seuraavalle lapselle tiettyä nimeä, ja totta kai nimi oli sellainen, josta meilläkin oli erityisen kivana vaihtoehtona keskusteltu. Jos toinen ehtii nimeä mainostaa, niin kyllä musta tuntuis tökeröltä juuri se nimi omalle lapselle laittaa. Mun oli pakko tän jälkeen ystävälleni mainita ohimennen, että sama nimi on meilläkin kielellä pyörinyt.

 

Meillä oli vastaavanlainen tilanne aikoinaan ja minä siinä samaisessa keskustelussa sitten päätin olla "lapsellinen" ja varata nimen itselleni sanomalla, että ollaan päätetty se nimi antaa, jos poika joskus saadaan.... ja niin annettiinkin.

[Tuittunen]

Me pidetään visusti nimi salassa, belgialaisen tavan mukaan nimi ilmoitetaan kuitenkin kaikille heti lapsen synnyttyä (mikä huolestuttaa minua, jos vauva ei näytäkään nimeltään..? ) ja lähetetään heti kortti missä lapsen nimi, paino yms. tiedot ja kuva Pojan nimi ollaan päätetty aikoja sitten, tytön on vielä pohdinnassa, sellaista nimeä ei vain ole tullut vastaan mikä kolahtaa yhtä hyvin kuin se pojan nimi. Yhden ihanan tytön nimen löysin vuosia sitten mutta äitini meni pilaamaan sen kertomalla yhdelle raskaana olevalle sukulaiselle, joka riemumielin käytti nimen. He olivat yhdessä miettineet nimiä, ja äitini oli sanonut "Tuittunen löysi muuten TOSI kivan nimen minkä aikoo omalle tyttärelleen joskus, sitä on nyt vain kolme Suomessa vaikka on ihan suomalainen nimi, xxxxxx!" Ja yhtäkkiä sille eukolle ei ilmeisesti muu nimi kelvannutkaan Hihitellen ristiäisissä kasteen jälkeen vaan kiitti kivasta nimestä jonka olin löytänyt hänen tyttärelleen (tottakai se minulle silloin juhlassa vasta valkeni) minusta se oli hävytöntä Itku silmässä lähdin pois kun olin hetken kuunnellut onnitteluja vallan ihanasta ja erikoisesta nimestä, ja äitini juoksi pahoitellen perässä, ei hänkään voinut uskoa että niin kävisi Lapsellista ehkä, mutta silloin se iski lujaa.

 

Minusta nimen voi varata, itse en antaisi lapselleni sellaista nimeä minkä joku ystävistäni tai joku jonka kanssa olen tekemisissä on sanonut että haluaisi antaa lapselleen, mutta itse en todellakaan luota keneenkään enään niin paljon että kertoisin etukäteen... Se pojan nimi sointuu liian hyvin sukunimeen kanssa ollakseen totta, enkä halua kenenkään pilaavan sitä

[Rozie]

Isoveli vaimoineen vei nimen, jonka olisin halunnut omalle pojalleni. En ollut koskaan nimestä ääneen puhunut, joten eipä siinä auttanut pahastua, vaikka vähän kirpaisikin. Täytyy sanoa, että heillä oli hyvä maku!

 

Kaveripiirissäni ei ole juurikaan nimistä puhuttu, mutta jos joku kertoisi haluavansa jonkun tietyn nimen omalle lapselleen, pyrkisin välttämään kyseistä nimeä. Mutta yleisesti ottaen en ole sitä mieltä, että nimen voisi varata. Eihän sitä voi aina muistaa kenen kanssa on mistäkin nimestä ollut puhetta, joten nimi on voinut jäädä alitajuntaan omasta mielestä kivana nimenä. Sitten voi sattua "vahinkoja" että tulee annettua "varattu" nimi. Olen siksi jo aiemmin ottanut sen asenteen, että omista toivenimistäni en ääneen puhu, ettei sitten tarvitse turhaa miettiä jos sama nimi jollekin tuttavan lapselle annetaan. Se on silloin vain huonoa mäihää. Toisista nimistä olen ääneen puhunut, sillä haluan tyttären perivän oman toisen nimeni ja pojalle tulee toinen nimi isältäni ja Siipan papalta, enkä pahastu jos joku niitä haluaa käyttää. Minä käytän niitä joka tapauksessa, kun kerran suvusta tulevat. Itse asiassa siskoni pojalla yksi nimi kolmesta on isäni nimi, mutta siskoakaan ei haittaa että nimi tulee myös meidän mahdolliselle pojalle.

 

Meillä nimi julkistetaan ristiäisissä, tosin kummeille nimi kerrotaan jo etukäteen. Siitä en sitten vielä osaa sanoa, otetaanko nimi heti käyttöön kotona. Katsotaan ensin kumpi tulee ja sopiiko nimi nassuun.

[reetta]

Meillä on yhden kaverin kanssa sellanen tilanne että molemmat ollaan raskaana ja ollaan joskus vuosia sitten juteltu lempinimistä, molemmilla sattui olemaan tyttönimien listan kärkipäässä sama nimi, no nyt meille on tulossa tyttö ja meinataan se antaa jos vaan sopii nimi naamaan, kaveri pariskunta varmasti myös antaa sen jos tyttö tulee tosin he ovat ajatelleet että jos vaikka toiseksi nimeksi mutta ei asia häiritse vaikka olis etunimenäkin sama koska molemmat olivat sitä jo ennen yhteisiä nimikeskusteluja miettineet muuten voisi ehkä harmittaa jos joku kaveri nimen ikäänkuin "varastaisi"

[Nessa]

Tavallaan mielestäni ei voi varata, mutta minä en ainakaan jotenkin pysty antamaan sellaista nimeä jonka joku ystävä tai sukulainen on ilmoittanut omaksi suosikikseen. En tiedä mikä siinä on, mutta se ei vaan tunnu oikealta.

 

Esim. Paras ystäväni ja tyttöni kummi, kertoi että jos hän joskus saa tytön, haluaa antaa hänelle toiseksi nimeksi nimen xxx. Tuo kyseinen nimi löytyy myös meidän listaltamme, se on erityisesti mieheni suosikki. Nimi on myös erittäin harvinainen, se ei ole kalenterissa ym.

Kuitenkin tuolla nimellä on ystävälleni erityisen tärkeä merkitys. En aijo tuota nimeä koskaan omallani käyttää, vaikka kaunis nimi onkin. Tiedän että ystävästäni se varmasti tuntuisi kurjalta. Vieläpä kun en ole sanonut että se meidänkin listalla on, niin näyttäisimme ehkä juurikin "nimivarkailta" Listallamme on niin monta muutakin hyvää nimeä, niin ei nyt maailmaa kaada vaikka sitä nimeä ei käyttäisikään.

Koskaanhan ei tietenkään voi tietää vaikka ystäväni ei edes saisi tyttöä...

[Lepinkäinen]

Minulla on eräs tällainen nimikeskustelu edessä vielä tänä iltana, kun tapaan ystäväni, joka on minua pari kuukautta pidemmällä raskaudessaan. He tietävät jo tulevan lapsensa sukupuolen, me emme vielä tiedä. Luulen, että yritän nätisti tuoda esille suosikkinimemme, jottei kävisi niin että astumme nimiasioissa toistemme varpaille. Arvaan nimittäin, että nimimakumme saattavat olla melko samanlaiset. Pientä haastetta on siinä, kuinka esitän asian niin, että molemmille jää hyvä mieli; en haluaisi tuosta noin vaan varata nimiä meidän käyttöömme, vaan keskustella asiasta ja toivoa parasta, ettei mene mieltymykset ihan päällekäin.

[Serena_K]

Minun mielestä nimiä ei todellakaan ole oikeutta varata kellään. Jos samannimisiä lapsia tutavapiirissä esiintyy, niin onko se nyt kuitenkaan kovin iso asia.

[nonna-marie]

^Samaa mieltä Serena K:n kanssa.

[Pupuliin]

Taisin aiemminkin täällä "avautua", kuinka perheen perintönimi olisi suosittu sekä meillä että mieheni veljen perheessä. Nyt, kun olemme sukupuolen kuulleet, (muttemme suostu sitä paljastamaan,) on tämä pariskunta kautta rantain jatkuvasti selvittämässä onko tulokas poika! Toinen on kovasti tietävinään, että näin on (mikä muuten syö naista aika lailla ), toinen kyselee vähän fiksummin, että "oletteko miettineet nimeä?". On sitten vaan todettu, että molemmille nimet mietitään ja että ainoa "kiveen kirjoitettu" asiahan on ollut tämä toisen nimen periytyminen mahdolliselle pojalle. Huomaa, että asia heitä ärsyttää, mutta emme aio a) kertoa sukupuolta b ) muuttaa nimeä vain siitä syystä. Ollaan sitten tylyjä jos niin haluavat ajatella...

Edited June 29, 2008 by Pupuliin

[Galentin]

Minusta törkeitä nimivarkauksia ovat nämä tapaukset, joissa on selkeästi kerrottu, että tämä nimi annetaan sitten lapselle (ja kyseessä harvinainen nimi) ja toinen sen sitten nappaa ihan häpeilemättä, tietäen, että sieltä se nimi tuli.

 

Meillä on ollut kolmansilta treffeiltä tiedossa tyttölapselle nimi. Muistaakseni vain siskoni tietää nimen, mutta ikävä kyllä tykkää siitä itsekin. No, tuskin siitä riitaa tulee, kun taidamme tehdä lapset ennen siskoa.

 

Pojan nimen kanssa kävi niin, ettemme millään meinanneet ennen vauvan syntymää keksiä vaihtoehtoja pojalle. Joku nimi piti sairaalan papereihin keksiä. Pikkuserkkuni sai sitten pojan ja sattumalta antoivat juuri sen nimen lapselleen. Vähän vilkaisimme toisiamme miehen kanssa kun tästä kuulimme, mutta siinä vaiheessa tuo nimi ei enää vaikuttanut sopivalta omalle lapselle, joten ei harmittanut. Toinen ja kolmas nimi tulivat pojan isoisiltä, mutta jos ne olisi joku laittanut ensimmäiseksi nimeksi, ei olisi haitannut.

 

Ystäväpiirissä tiedän pari sellaista nimeä, joita kaverit ovat kaavailleet lapsilleen. Yksi näistä on kaunis tytön nimi, jonka kaveri on oikeastaan itse keksinyt. Jos tämän nimen antaisin lapselleni, kokisin olevani nimivaras. Jos joku kertoo, että on aina haaveillut antavansa lapselleen jonkun nimen, ei se kyllä itsellä ensimmäisenä vaihtoehtona käy mielessä. Tämä koskee mielestäni varsinkin erikoisempia nimiä. Kaukaisempien sukulaisten kanssa voi olla sama etunimi, varsinkin jos ei ole ihan samaa ikäluokkaa. Samaa etunimi+sukunimi -yhdistelmää en kyllä laittaisi. Olisimme siis voineet hyvin antaa tuon raskauden aikana miettimämme nimen omalle pojalle, koska lapsoset ovat kolmannet serkukset ja sukunimi eri, mutta ei se sitten enää tuntunut omalta ja toisaalta mummomme keskustelevat lapsenlapsenlapsistaan jatkuvasti, joten ihan kiva ettei ole samoja nimiä.

[Guest Macilla]

Meidän neidin nimi on ainut Suomessa (enkä ole kuullut kyseistä nimeä missään muussakaan maassa), mutta silti "suuhun sopiva". Olen keksinyt nimen jo ihan pienenä ja kertonut sen ennen miestäni vain yhdelle henkilölle.

 

Mä olisin kyllä vetänyt herneet nenään ja syvälle jos nimi olisi käytetty ennen mua.

 

 

Ja kyllä mua hieman kypsyttää kaverini joka kuuli meidän tytön nimen väärin (oli tässä väärässä uskossa liki kuukauden ja ihasteli ympäriinsä kuinka on kaunis ja harvinen nimi) ja tajuttuaan virheensä päätti antaa tyttärelleen tämän "väärän" nimen. Meidän tytöillä on nyt sitten yhden kirjaimen heitto nimissä ja muutama kuukaus iässä.

 

Toiseksinimeksi antoivat meidän neidin yleisesti tiedossa olevan lempinimen jota käytimme jo raskausaikana.

 

On muuten muutamalla yhteisellä kaverilla mennyt kahvit väärään kurkkuun kun ovat kuulleet pikkutytön nimen.

 

Parasta on, ettei tämä kaveri vahingossakaan myönnä, että nimi olisi "Mun keksimäni"

Edited June 29, 2008 by Macilla

[Drusilla]

^Toi on musta jo vähän liian törkeätä. Maailmassa on aika paljon hyviä nimiä, ettei tarvi muiden keksimiä ottaa. Varsinkin, kun kyse on kuitenkin kaverista, eikä mistään sattumalta jostain kuullusta nimestä.

[Nesbit]

Kylla mina Macillan tapauksessa ymmarran hyvin, etta harmittaa, oli tuo sen verran tokerosti kaverilta. Kylla minuakin ottaisi paahan jos olisin keksinyt kauniin ja harvinaisen nimen, ja sitten joku muuttaa sita kirjaimella ja antaa omalleen.

 

Minakaan en usko etta nimia saa/voi "varailla" syntymattomille (ehka koskaan olemattomille) lapsille, mutta jos nimella on jo kantaja, niin sitten on kylla hiukan holmoa, etta antaa omalle lapselleen hyvin samankaltaisen nimen, varsinkin jos ja kun samoissa piireissa liikutaan.

[Hanku]

Ystäväni vei sattumalta yhden pojannimistäni, kun hankkivat koiran. Meillä ei kuitenkaan ole ollut nimistä puhetta, joten ei tuo minusta ollut mikään ryöstö. Jos taas olisimme jutelleet nimistä, harmittaisi lujasti, että heidän koiransa sai suosikkinimemme.

[miisukka]

Mina ymmarran kylla Macillaa siina etta ilmeisesti kohtuullisen laheinen ystava antoi vauvalleen lahes saman nimen kuin minka Macilla itse oli keksinyt - eri asia sitten olisi ollut jos nimi olisi ollut joku ihan yleinen nimi. Mielestani yleisesti ottaen nimia ei voi varata tai varastaa, yhteista omaisuuttahan ne ovat eika minua ainakaan edes haittaisi yhtaan vaikka ystavapiirissa olisi saman nimisia lapsia.

 

Me oltiin paatetty jo ennen vauvan syntymaa molemmat etunimet seka pojalle etta tytolle, ja sattumalta tyokaverini kastoi vauvansa samoilla nimilla. Tama siis taysin sattumaa. Ei olisi haitannut minua yhtaan, ja nyt ei paallekkaisyytta sitten tulekaan kun meidan vauva tulee olemaan eri sukupuolta kuin tama tyokaverin vauva.

.

[Cate]

Annoin koiralleni nimen, jota siskoni oli miettinyt vauvalleen. Ihan tietämättäni. Onneksi ehdin ensin. Siskon vauva sai sitten ihan muun nimen..