Voiko nimen varata?

[Mytty]

Siskoni on kertonut nimen jonka haluaisi antaa mahdolliselle tulevalle pojalleen. On nimi jonka olisin itsekin voinut pojallemme antaa mutta en edes harkinnut sitä sen takia että tiesin siskoni sitä haluavan omalle pojalleen. Onneksi oli paljon muitakin vaihtoehtoja.

[Hot mama]

Entäs jos sama nimi annetaan sittenkin, kun se on jo julkistettu? Eikö se harmita ihan yhtä paljon tai enemmänkin?

[pinkdream]

Itse olen jo monta,monta vuotta pitänyt muutamaa nimeä lempinimenä ja ajatellut, että ne sitten laitan lapsieni nimiksi. Olen ne siskolleni kertonut ja hän on kertonut omat nimilempparinsa minulle. Nyt kun itse ennen siskoani lapsen saan, en voisi kuvitellakaan laittavani mitään niistä nimistä, mitä siskoni on aina mainostanut. Tuollaisissa asioissa mielestäni pätee sellainen "herrasmiessopimus", vai miten joku oli tuolla sen aiemmin jo ilmaissut. Jos on siis läheisestä ihmisestä kyse ja on jo teinityttöinä niistä nimistä puhuttu ja molemmat ne toisen lempinimet vieläkin muistaa. Muuten mielestäni vähän typerää sellainen nimien varailu...

[pinkdream]

Lisäys; se ärsytti ihan suunnattomasti, että mieheni kaveri sai juuri pojan ja laittoi pojan nimeksi nimen, jota olen koko raskausajan miehelle höpöttänyt ja mies ei ole sitä hyväksynyt. No, mies sitten ehti juuri sanoa, että on se nimi sittenkin kiva, kun oli sitä aikansa sulatellut, kunnes kuuli, että kaverinsa on antanut pojalleen saman nimen, eikä sitä nyt voi sitten meidän lapselle hänen mielestään antaa Se ärsyttää! Toki ihan sattuma, mutta kuitenkin. Emme tätä miehen kaveria edes näe juuri koskaan, mutta ymmärrän silti miestäni, että ei samaa nimeä halua. En minäkään haluaisi jos olisi omasta kaverista kyse.. Ärsyttävä sattuma kuitenkin. Onneksi mieheni nyt kuitenkin hyväksyy toisen lempinimistäni

[picea abies]

Minun mielestäni nimeä ei voi varata, mutta harmistuminen on silti enemmän kuin ymmärrettävää.

 

Omastakin lähisuvusta löytyy useita (kutsumanimeltään) samannimisiä henkilöitä, eikä siitä ikinä ole ollut kenellekään mitään haittaa. Ja sama nimi saattaisi kuitenkin kaikesta "varailusta" huolimatta tulla joka tapauksessa vastaan uusien tuttavuuksien myötä tai viimeistään koulussa. Sitten vasta harmittaisikin jos jättäisi sen oman lempinimensä syrjään ja muutaman vuoden kuluttua elämäntilanne olisi muuttunut siten ettei samannimisyys enää olisikaan "ongelma" (vaikkapa muutto toiselle paikkakunnalle/tuttavapiirin muuttuminen tms.).

[Eleanoora]

Hui! Olisi kyllä kamalaa, jos joku ystävistä nappaisi nimet joita olemme mieheni kanssa suunnitelleet. Nimiin on iskostunut jo valmiiksi tunneside

[Nat]

musta oli kerrassaan ihana ajatus nyt raskaana olevalta ystävältäni kysyä josko kertoisin tytön nimen joka meillä on ollut varastossa tyttölasta varten. Kysyi siksi että ei sitten miettisi sitä samaa nimeä. Jotenkin hirveästi ajatus lämmitti, vaikka en nimeä kertonutkaan. Jos tuohon samaan nimeen päätyvät niin sitten niin on tarkoitus.

[evelyn]

Minun mielestäni nimeä ei voi varata, mutta harmistuminen on silti enemmän kuin ymmärrettävää.

Näinhän se menee.

 

Me emme tienneet lapsen sukupuolta etukäteen, joten meillä oli nimi sekä tytölle että pojalle. Kun poika oli nimensä saanut (otimme heti käyttöön emmekä odottaneet paljastamista ristiäisiin), meiltä kysyttiin, että mikä se tytön nimi olisi ollut. Kerroimme sen, vaikka meillä on vielä toinen lapsi toiveissa ja jos hän on tyttö niin sen nimen saa. Jos nyt joku sen nimen tässä välissä ehtisi "varastaa" ja meille tyttö tulisi, niin se on voi-voi, koska aion kyseisen nimen antaa joka tapauksessa. Se nimi on mulle merkityksellinen ja mun tyttö sen saa, jos tyttö tulee.

[Eustomia]

Tämä on tosiaan monipiippuinen juttu. Jos kertoisin etukäteen nimestä läheisille, ja joku sen sitten "veisi", niin olisin varmasti harmistunut, vaikkei mitään nimeä tietystikään voi varata. Mutta vaikka meillä on muutama suosikkinimi mietittynä, niin emme ole halunneet niitä kertoa, emmekä toivottavasti kerrokaan ennen nimiäisiä. Eli ei voi loukkaantua, vaikka harmistuttaakin tietysti, jos joku nyt "vie" meidän nimet. Toisaalta jos ei ole ihan läheisiä ihmisiä, niin kai sitä voi saman nimenkin antaa. Ellei nyt tietty ole tosi erikoinen nimi.

 

Siskoni antoi juuri toiselle kaksospojistaan nimen, jota olimme kaavailleet toiseksi nimeksi mahdolliselle pojallemme. (suvussamme merkityksellinen nimi) En usko, että siskollani on mitään sitä vastaan, jos meillä toisena nimenä on tämä nimi, mutta aion varmaan kysäistä häneltä vielä varmuuden vuoksi asiasta, mikäli poika maailmaamme tupsahtaa.

[Norma]

Mä en kerro mitään "vakavasti otettavia" nimivaihtoehtoja kenellekään, koska en halua et joku vie ne nenän edestä. Etenkin kun ei ole varmaa, et sadaanko edes lasta koskaan. Jos joku siitä huolimitta antaa lapselleen nimen, jota olin itsekin ajatellut, niin sitten täytyy keksiä muita vaihtoehtoja. Mutta se ei harmita yhtään niin paljoa, koska silloin kyse on puhtaasta sattumasta. Näin onkin käynyt jo useamman nimen kohdalla. Taitaa olla aika sama nimimaku suvussa ja kavereilla.

[mammabloggaaja]

Ei voi varata.

 

Mä en edes tiedä mun tuttujen nimisuunnitelmia lapsilleen.

 

Meidän seuraavan mahdollisen lapsen nimi on joskus mainittu ja jos joku sen "varastaa" niin se on voi voi, koska me käytetään se kuitenkin.

[Zoe]

Minusta nimeä ei voi varata. En kuitenkaan antaisi itse lapselleni nimeä joka on lähipiirissä jo annettu tai suunnitelmissa tulevalla lapselle. Jos oma suosikkinimi ehdittäisiin antaa jollekin lähipiirin lapselle niin tottakai sattuma hieman harmittaisi mutta se olisi kuitenkin vain sattumaa, sillä en ole omia nimisuunnitelmiani kertonut kellekään ennakkoon.

[-SJ-]

Me oltiin jo ennen naimisiinmenoa puhuttu että pojasta tulee sejase ja tytöstä sejase. No, tästä oltiin höpisty kaveriporukalle ja ymmärsin, että ensimmäinen porukan lisääntyjä olisi tykännyt siitä "meidän" pojannimestä. No, antoivat nimeksi 'jotain sinne päin'. No, miehen kummipoika oli saamassa pikkuveljen ja kerrottiin näistä meidän lempparinimistä. Yllättävää, että pikkuveli sai sitten sen "meidän" pojannimen. Silloin olin tosi pöyristynyt - varsinkin kun poikien nimetä olivat keskenään tosi samanlaisia, tyyliin Timo ja Tomi. No. Kun odotin esikoista, hyvä kaverini sai vauvansa vajaa kuukautta ennen kuin me, ja syntymän jälkeen viestissä mainittiin pojan saaneen tämä "meidän" nimemme. Oltiin kyllä jo ko. nimi hylätty aiemman yhteensattuman takia, mutta tuossa vaiheessa olisi ollut viimeistään vaihto :/

 

Tytön nimeä ei otettu tytöllämme käyttöön, kun haluttiinkin suvussa kulkeva nimi, mutta miehen kummityttö sai yllättävästi vuoden päästä ko. nimen.

 

Näillä molemmilla nimillä oli tarinansa ja sopivat meidän nimien kanssa ns. samaan maailmaan Joten kun pojasta ei tullut ko. nimistä, niin olisi toisaalta ollut tylsä laittaa tytöllekään ko. nimeä.

 

Ei siis haittaa enää mitenkään, mutta olen oppinut, etten nimiä enää mihinkään kerro.. Mulla saattaa tulla vielä se 'mitäs jos' -fiilis vaikka syntymän jälkeen, eli julkistetaan tasan sitten kun on virallisesti paperissa

 

--

 

Ja vielä tuohon siskon nimen 'viemiseen'. Minä ainakin olisin pöyristynyt, jos oma siskoni antaisi minun nimeni (jonkun niistä) puhumatta ensin siitä minun kanssani. Yksi nimistäni kulkee suvussa esikoistytöltä esikoistytölle - ja nyt annoin sen meidän vanhimmalle (ainoalle) tytölle. Ja mielestäni minulla on etuoikeus omien nimieni eteenpäin antamiseen (vrt. siskoni). Eri asia on isäni puolella kulkeva pojan nimi, joka on kulkenut myös vanhimmalle pojalle (ja on isäni nimi). Meitä on vain tyttöjä, joten kellään ei ole sitä nimeä omanaan, joten ko. nimi on mielestäni ihan vapaata riistaa siskojeni ja minun kesken

[Lilypad]

Minä ja ystäväni ollaan aina juteltu mahdollisista nimistä varsin avoimesti keskenämme ja pohdiskeltu yhdessä erilaisia vaihtoehtoja mahdollisten lastemme nimiksi. On jotenkin selvää, että niitä toisen pohtimia nimiä ei laiteta omalle lapselle, ei ainakaan kysymättä - ja varmaan en itse kehtaisi kysyäkään, ellen tietäisi esim., että ko. ystävälle ei ole enää tulossa lapsia.

 

Minä kuitenkin melkein varastin ystävältäni nimen Hänellä on kahdella lapsella, pojalla ja tytöllä 10 v. ikäeroa, ja jossain hänen ensimmäisen ja toisen lapsen välissä minä pohdiskelin ystäväni kanssa taas kerran mahdollisen oman lapseni nimeä, tytön sillä kertaa. Pidin silloin hyvänä vaihtoehtona nimeä xxx. Ystäväni sai myöhemmin tytön ja sille tuli nimeksi juuri tuo - ja silloin vasta muistin, että ystävälläni oli jo 10 vuotta sitten, kauan ennen mun pohdintoja, ollut esikoiselle tyttönimenä se sama (mutta esikoinen oli siis poika). Jos siis olisin sattunut saamaan tytön ennen ystävääni, minusta olisi hyvinkin voinut tulla nimivaras silkkaa hajamielisyyttäni

 

Nyt on mulla mielessä, että jos tulis toinen poika, sille haluaisin mun isän nimen toiseks nimeks. Mun vanhemmat on kuitenkin sitä mieltä, että mun veli varmaan haluaa sen laittaa, kun se on hänelläkin toisena nimenä. Jos asia tulis ajankohtaiseks, pitäs varmaan miettiä, kehtaisko asiaa kysästä veljeltä. Kysymättä en laittais. Mun mielestä ei ole väliä, vaikka serkuksilla olis samatkin toiset nimet, mut pitäis tietty varmistaa, haittaisko se veljeä.

[Guest InLove]

Ei nimiä voi varata..... hohoijaa.... Mä laitan sen nimen joka meitä mielyttää oli sitä sitten kaveriporukassa tai ei.. senhän voi laittaa vaikka toiseksi tai kolmanneksi nimeksi ja etunimeksi jonkun toisen.

 

 

[Pupuliin]

Kaveriporukan kesken on musta hiukan turha loukkaantua, jos joku "vie" kymmenen vuotta sitten puhutun nimen. Perheessä kulkevasta nimestä tuli meilläkin sanomista, tosin ns. väärään suuntaan, kun meidän poika sai toisen nimen, joka on isällään ja vaarillaan. Miehen veli sitten veti herneet väärään kurkkuun, kun mies leikillään (siis oikeasti leikillään) heitti, että älkää nyt samaa nimeä sitten antako. Eihän se periaatteessa serkuksilla niin väliä olis, kun on toinen nimi kyseessä, mutta jos perheessä on 5 miespuolista ja niistä 4:llä sama nimi, niin se on musta jo vähän hassua.

[Savannnah]

Yhdyn Picea abiesin kirjoitukseen.

Tässä asiassa sääntö on varmaan sellainen veteen piirretty viiva...

Nimiä ei siis mielestäni voi varata

 

[Alya]

Heh, pakko tulla kertomaan, että mulle ilmoitettiin ensimmäistä kertaa ikinä varaus nimeen. Ystäväni kuuli saavansa pojan, ja tytölle olisi ollut jo nimi valmiina; kuinka ollakaan, nimi oli sellainen, joka meilläkin oli pitkään ehdolla tytölle ja oli tosi vähällä, ettei päätynyt keskimmäiseksi nimeksi. Kerroinkin tämän. Sitten ystävä vähän ajan päästä ilmoitti, että jos/kun he neljättä lasta joskus yrittää, ja se olisi tyttö, niin hänen nimensä kyllä tulee olemaan se. Kysyin vähän huvittuneena, että ai olikos tämä nyt niinkuin varmistus että JOS me saadaan lapsi ensin, niin älä edes haaveile, se nimi on varattu? Ja joo, näin kuulema on.

 

Eipä siinä mitään, tuskin me sitä nimeä oltaisi toisellakaan kertaa kelpuutettu. Mutta hyvä, että tuli puheeksi, ei jää sitten mitään erehdyksen mahdollisuutta.

[Coraline]

Mä varmistin ystävältäni heidän tyttärensä nimeämisen jälkeen, että oliko heillä jotain toista ehdotonta suosikkia/pojalle nimeä. (Eivät siis selvittäneet sukupuolta etukäteen, ja tiesin että nimiä oli paljon pohdittu) Heillä oli myös suosikkinimi pojalle ja toisiksi paras nimi tytölle, jotka sitten sovittiin olevat heille pyhitettyjä, jos ja kun toivottavasti pikkusisaruksia joskus ilmaantuu Vaikka meidän tapauksessa "vahinkovarkautta" ei olisi varmaankaan päässyt edes tapahtumaan, sillä ko. nimistä kumpikaan ei sopisi meidän sukunimeen.

[Guest Anin]

Meillä oli esikoisen odotusajasta jo ollut pojan nimi valmiina (miehen toinen nimi) ja se oli kaikkien tiedossa. Meidän esikoinen siis tyttö joten jätettiin nimi sitten seuraavalle lapselle jos olisi poika ja poikahan sieltä tuli. Serkkuni ja hänen puolisonsa saivat sitten pojan kuukautta ennen kun meidän poika syntyi ja meillä pojalla tuo nimi oli sairaalassakin (niinkuin esikoisellakin poika-nimenä). Heillä oli sitten ristiäiset pari viikkoa ennen meitä ja hehän antoivat pojalle juuri sen nimen jota me olimme säilyttäneet meidän pojalle

Mutta nyt jälkeenpäin kun katsoo meidän poikaa niin ei se nimi olisi pojalle sopinut ollenkaan.

[Guest Jessi80]

Minusta olisi aika tökeröä antaa lapselle sellainen nimi minkä on kuullut oman ystävänsä toiveena omalle lapselleen. Vielä tökerömpää jos nimi oikeasti on erityinen ja harvinainen. Ainakin itsestäni tuntuisi, että nimenannolla rikotaan sitä ystävyyttä ja ainakin itse haluaisin toivoa, että ystävilleni ystävyyteni merkkaisi enemmän kuin keksimäni nimi... Tai ehkä olen vain herkkä tällaisissa jutuissa...

[Beibi]

Mulla kävi tässä vähän aikaa sitten niin että kaverini päätti antaa tytölleen nimen joka on ollut mun ykkössuosikki monta vuotta. Hänellä ei ollut mitään erityistä suosikkia ja pähkäili nimien kanssa, mutta päätyi sitten tuohon nimeen "kun joku piti valita". Muistan kyllä että ollaan nimistä keskusteltu ja ihmettelen jos en ole hänelle tästä suosikkinimestä muka koskaan maininnut, mutta en sitten tiedä eikö hän yksinkertaisesti sitä muistanut (nimi ei ole mitenkään kovin yleinen että ihmettelen jos sattumoisin molemmilla on se nimi miellyttänyt eniten). Mä odotan poikaa, eli tuolle nimelle ei vielä olisi omalla kohdalla käyttöä, mutta olen ajatellut että jos tulevaisuudessa saan tytön niin tuo nimi hänelle tulee. Mua otti ihan hirveesti päähän kun kuulin kaverini valinneen saman nimen. Olen samaa mieltä monen muun kanssa siitä ettei nimiä voi varata, mutta kyllä se vähän kaivelee että he sen nimen nyt "veivät", varsinkin kun ollaan aika paljon tekemisissä. No, en osannut hänelle suoraan harmistua asiasta vaan totesin vaan että varautuvat siihen että heidän tytölleen tulee joskus lähiipiiriin kaima, jos me joskus tyttö saadaan. Aion edelleen pitää tuosta nimestä kiinni, en vain tiedä miten osaan alkaa heidän lastaan kutsua tuolla nimellä koska olen sen aina mieltänyt "oman tyttöni" nimeksi. En varmaan osaakaan. Täytyypä keksiä hänelle joku oma lempinimi

[Laila]

Itse en ymmärrä, kuinka nimen pystyy varastamaan. Miten omalle lapselleen voi antaa nimen, joka alunperin oli tarkoitettu jollekin toiselle? Mun mielestä se on hassua. Mun paras ystävä odottaa samoihin aikoihin, ja ollaan nimistä toki puhuttu. Jos hän sanoisi pitävänsä nimestä Terkkuli, en voisi kuvitellakaan sitä ottavani, vaikka kuinka tykkäisin. Eikä tähän vaikuta se, kuinka hyviä tai läheisiä ystäviä, tuttuja tai sukulaisia ollaan. Joku jossain on jo saamassa tämän tai tuon nimen juuri nyt, se on jo menossa käyttöön, siitä ei voi tulla minun lapseni nimeä.

 

Emme hae mitään uniikkia tai keksittyä tai tekemällä tehtyä nimeä, oikeastaan päinvastoin. Mutta se, että joku tuttumme olisi jo nimestä puhunut, sulkee sen pois laskuista. Myöskään lapsuudessa tai aiemmassa nuoruudessa "varatut" nimet eivät enää kuulosta yhtään kivoilta, Luojan kiitos...

 

Olemme tässä tuttavapiirimme tulevassa syysvauvasumassa ensimmäisiä, joten huolta siitä, että joku meidän nimemme tahallaan veisi, ei ole.

[Guest Jessi80]

Aion edelleen pitää tuosta nimestä kiinni, en vain tiedä miten osaan alkaa heidän lastaan kutsua tuolla nimellä koska olen sen aina mieltänyt "oman tyttöni" nimeksi. En varmaan osaakaan. Täytyypä keksiä hänelle joku oma lempinimi

Tuopa onkin hyvä juttu! Oikeasti! Tuntuu, että monessa tapauksessa sitten se alkuperäinen nimenkeksijä vaihtaa sitä omaansa, vaikka miksi oikeasti sen pitäisi edes mennä niin?! Jotenkin ajatus, jota en ollut edes ajatellut ja aion soveltaa tätä tulevaisuudessa jos kyseinen sattuu omalle kohdalleni - toivon kyllä ettei niin käy!

[N_D]

Mä en puhu kenellekään, siis kenellekään itteäni miellyttävistä nimistä/nimistä, joita olen suunnitellut antavani omalle lapselle.

 

Pieni pelko on sen suhteen, että isännän siskolla on 5v tyttö, jonka nimi alkaa samalla kirjaimella kuin mun ehdoton ykkössuosikkinimi pojalle. Eli jos nää nyt ilmottais lähiaikoina tulevasta vauvasta ja se olis poika niin iiiks.. Nää nimet vielä rimmais mun korvaan tosi hyvin. Ja koska kyseessä on kuitenkin noin lähisukulainen niin tuntuis tosi typerältä antaa sama nimi, vaikka se on ollu mulla suunnitelmissa jo vuosikaudet.