Marleena

Sappivaivat

59 posts in this topic

Löytyykö vaukkareista sappivaivaisia?

 

Minulla on raskauden jälkeen ollut nyt 2 pahaa sappikohtausta tänä vuonna, ja ilmeisesti pitäisi nyt todella kunnolla katsoa mitä syö. Lähinnä siis kiinnostaisi, oletteko ruokavaliolla saaneet oireet kuriin vai oletteko joutuneet leikkaukseen asti.

 

Sappikohtaus on jotain ihan kamalaa. Paljon pahempaa kuin synnytys.... Lääkkeeksi olen saanut Litalginia - soitin teratologiseen tietopalveluun imetyksen osalta ja sieltä sanottiin, että 4-8 tunnin varoaika ennen imetystä jos joutuu säännöllisemmin tuota lääkettä käyttämään.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Täällä on yks, joka kärsi myös niistä vaivoista..

 

Ite jouduin leikkauspöydälle synnytyksen jälkeen.. Kohtaukset oli tosi kamalia, varsinkin kun ei tiedetty mistä ne johtuivat. Sain monta kertaa kipupiikinkin kankkuuni, kun epäiltiin, et synnytyksessä ois menny selkä niin jumiin, et siks kipukohtauksia. No, 3,5kk pallottelun jälkeen yks lääkäri keksi ultrata mun sappeni ja sieltähän se syy löytyikin... kiireellisenä leikkaukseen. Leikkaava lääkäri sanoi leikkauksen jälkeen, että sappikipu on kovempi kuin sydänkohtauksen kipu, että jos seuraavan kerran kärsit näin kovista kivuista niin syynä on sydänkohtaus.

 

Tiedän tunteen varsin hyvin, ei ollut kiva maata lattialla kaksin kerroin ja itkeä kivusta ja samalla hiki valui päästä. Mikään asento ei ollut hyvä ja olo oli kaamea. Yks pahimmista kohtauksen aiheuttajista oli ainakin mulla kaikki rasvainen ruoka (esim. makkara, nakit), omena, jopa tomaatti. Panacod kuulemma joillakin pahentaa sappikipuja, itellä se vaan helpotti.

 

Leikkaus ei ollut mitenkään paha; päiväkirurgiassa tähystyksellä. Piti vaan pumpata maidot rinnoista ja kaataa viemäriin vuorokauden ajan leikkauksesta, et saatiin kaikki nukutusaine pois kropasta.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Toistaiseksi olen selvinnyt ilman kohtauksia (tarkoitus oli päästä sappiultraan ja leikkaukseen ennen kuin tulen raskaaksi, mutta vauveli päätti sitten toisin :) ), mutta se johtunee täysin siitä, etten voi syödä juuri mitään muuta kuin kevyttä ruokaa enkä suuria annoksia kerralla.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Täällä kanssa yksi sappivaivainen...

 

Mulla tuli eka kohtaus vauvan ollessa noin 7 viikkoa, aluksi hoidettiin virtsatietulehduksena kunnes kolmannen kohtauksen jälkeen menin semmoselle lääkärille joka heti epäili sappikiviä, niinpä sit menin ultraan ja labrakokeisiin. Ja siellä sitä hiekkaa näkyi, verikokeissa maksan jotkut arvot oli koholla. Sitten tulikin kutsu kunnalliselle puolelle ja nyt on takana magneettikuvaus ja leikkausta odotellaan.

 

Noi kivut on kyllä ihan käsittämättömiä! :girl_cry2: Mulla on viimeisin kohtaus ollut juhannuksena. Sitä kesti varmaan noin 1,5-2 tuntia ja kahdella 1g panadolislla selvisin. Siis mikään asento ei käy, hiki virtaa, rintsikat puristaa... Kaameeta. Tämän aiheutti hyvä ystäväni valkosipuli jota olin nauttinut tsatsikissa runsaat määrät. Muuten sen päivän ruokailut oli terveellistä, eikä rasvasta tms. Mysö vappuna sain kohtausken rasvasista munkeista. Mutta muuten en ole yhteyksiä mihinkään löytänyt. Mulle käy raaka porkkana yms aivan hyvin ja sitä aika paljon syönkin...

 

Mut ihan kamalaa... Vaikka jännittää tuo leikkauskin... Erityisesti se nostelukielto...

Share this post


Link to post
Share on other sites

Kohtalotovereita siis löytyi.. itse kävin yksityisellä ultrattavana ja aika kasa soraa ja hiekkaa löytyi. Sain lähetteen julkiselle puolelle, sieltä on tullut vasta tieto,että lähete on vastaanotettu ja 3kk sisällä tulee lisätietoa.

 

Toivon, että meillä imetys jo loppuisi siihen mennessä jos/kun pääsen leikkaukseen. Kesäkuussa oli 4 kohtausta, sen jälkeen ei ole ollut. Pahimmat oireiden aiheuttajat taitavat mulla olla kahvi, paprika, lanttu, purjo, kananmuna ja suklaa, nuo kasvikset varsinkin yhdistettynä johonkin rasvaiseen. Kahvista luopuminen oli hankalaa, mutta sen jälkeen ei ole ollut kohtausta. Pahimmillaan kohtaus on kestänyt pari tuntia ja Elizan ja Anksin kuvaus kyllä sopii minunkin olotiloihin kohtauksessa. Kesäkuussa oli se kohtaus/viikko, nyt onneksi ei ole ollut kuukauteen, mutta olenkin tosi paljon tarkemmin miettinyt syömiset. Mukava sivuvaikutus on ollut, että paino on laihduttamatta tippunut parisen kiloa, mutta en nyt silti tätä kyllä suosittelisi kenellekään..

 

Odottelen nyt sitten mitä julkiselta puolelta kuuluu seuraavaksi, vaikka leikkaus vähän pelottaakin, kun en ole koskaan ollut missään leikkauksessa. Mutta oisihan tämä vaiva hyvä hoitaa pois, kun toivotaan typylle sisarustakin jossain vaiheessa, niin raskaus voi taas pahentaa vaivoja ja tosiaan silloin leikataan vain jos on pakko (eikä taida saada Litalginia ottaa..)

Share this post


Link to post
Share on other sites

Joo, täälläkin yksi sappivaivainen. :( Tosin vatsan ultra on vasta ensi viikolla ja verikokeet otettiin tänään, mutta olen kyllä 100%:n varma, että on sappikiviä. Kohtaukset alkoivat viime syksynä melko lievinä sikäli, että olivat kestoltaan vain noin vartin mittaisia. Toukokuussa sitten oli ensimmäinen varsinainen kohtaus, joka kesti 3 tuntia. Sen jälkeen kohtauksia on ollut 4, jotka ovat olleet kestoltaan 3-5 tuntia. Muutama viikko sitten hain yksityiseltä Litalginia ja se onneksi auttoi viime sunnuntain kohtaukseen. Tosin aika rajut sivuoireet siitä tulivat (kädet puutuivat, naama tärisi), mutta kipu onneksi loppui noin puolessa tunnissa.

 

Itse en ole löytänyt suoraa yhteyttä mihinkään ruokaan. Viimeisimmät kolme kohtausta ovat tulleet, kun olen syönyt 1) siskonmakkarakeittoa 2) ruisleipää 3) jugurttia... Näistä leipä ja jugurtti kuuluvat päivittäiseen ruokavalioon, eivätkä muutoin ole laukaisseet kohtausta. Olen kuitenkin ruvennut suorastaan pelkäämään ruokaa.

 

Sappikipu on kyllä jotain niin hirveää, että tuntuu, että taju lähtee. Minulla auttaa hiukan selän hierominen (ainakin minulla vatsakipu heijastuu myös selkään) ja kuumassa suihkussa istuminen, niin että vesi suihkuaa selkään.

 

Toivon todella, että jos ja kun sappikiviä löytyy, niin pääsen leikkaukseen pian. Lapsen hoitaminen kohtauksen aikana on vaikeaa ja pieni taapero ei millään voi ymmärtää, mikä äidillä on. No, onneksi nyt on tosiaan edes nuo lääkkeet, ettei tarvitse enää tuntitolkulla kärsiä kivuista ja oksentamisesta. Hiukan harmittaa, että en mennyt aikaisemmin lääkäriin vaikka joka kohtauksen aikana ajattelin, että nyt riittää. Jotenkin sitä vaan aina tuudittautui siihen, että ehkä niitä ei enää tule.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Sappikipu on kyllä jotain niin hirveää, että tuntuu, että taju lähtee. Minulla auttaa hiukan selän hierominen (ainakin minulla vatsakipu heijastuu myös selkään) ja kuumassa suihkussa istuminen, niin että vesi suihkuaa selkään.

Mulla oli ihan samalla tavalla silloin alussa ja siks mua hoidettiin mm. sähköllä, kun epäiltiin, että selkälihakset on totaalisen jumissa.. Leikkausta ei kannata suotta jännittää (ei muakaan oltu koskaan aiemmin leikattu, saati sitten nukutettu) se menee ihan hyvin, kun ajattelee että enää ei koskaan tarvi kärsiä niistä kivuista.. siis mä suosittelen lämpimästi leikkausta, jos siihen vaan pääsee. Lapsen hoitaminen kohtauksen aikana on ihan täysin mahdotonta, ite jouduin muutaman kerran soittamaan miehen paikalle, kun alkoi tuntumaan ensimmäiset oireet. En edes pahimmalle viholliselle toivois näitä kipuja, sillä välillä tuntui siltä, että pian viikatemies tulee ja korjaa pois..

Share this post


Link to post
Share on other sites

Multa leikattiin sappikivet 2 v sitten. Sitä oli edeltänyt 3 kohtausta (eka vappuna, kesti reilun tunnin. Olin syönyt vappubrunssia ja toisena pvänä intialaista ruokaa) ja sitten kesäkuussa iski 2 kohtausta samana päivänä, ensimmäinen niistä kesti aamuviidestä iltapäivä-kahteen (joo, meni aikaa ennenkuin sain Litalginia...). Tuolloin kesäkuussa, olin aivan varma että viikatemies tulee ja vie. Automatkalla sairaaalaan piti pysähtyä laattaamaan useamman kerran pelkästä kivusta :( Sitä ennen kierin lattialla, hikosin kuin sika ja se kauhea vanne vaan puristi. Onneksi 2 kk päästä pääsin sit leikkuupöydälle. Ja tosiaan, mulla sappikohtaukset tuli, kun aloin karpata... Nykyään syön kaikkia noita vältettäviä ruokia. Olen saanut tässä kahden vuoden aikana ehkä n. 5 kertaa ns. "varjo-sappikohtauksen", eli lievän, noin 2 min kestävän kohtauksen. Se on mennyt ohi hengittelemällä ja hikoilemalla.

 

Kopsaan tänne listan, mitä sappivaivaisen pitäis välttää... mulle aikanaan mm. tuo kurkku oli yllätys...

 

Tavallisimmat sappi-potilaalle kipuoireita aiheuttavat ruoat.

  • Pannulla runsaassa rasvassa paistetut kala- ja liharuoat sekä paistetut perunat
  • Savustettu ruoka, erityisesti kala
  • Tuore kurkku (etenkin kuorineen), paprika, sipuli ja sienet
  • Uunituore leipä ja pulla
  • Tuore omena (etenkin kuorineen)
  • Keitetty ja paistettu munankeltuainen
  • Maksa
  • Majoneesi
  • Suklaa, pähkinät

Sappipotilaalle yleensä sopivat ruoat.

  • Keitetyt, uunissa paistetut tai haudutetut ruoat
  • Keitetty peruna, perunasose, uuniperunat
  • Näkkileipä, leipä kuivahtaneena tai paahdettuna sekä puurot ja viljavalmisteet
  • Rasvattomat ja vähärasvaiset maitotuotteet
  • Vähärasvainen liha, täyslihaleikkeleet, kala
  • Porkkana, punajuuri, pakastevihannekset (herneet ja pavut pieninä määrinä yleensä sopivat)
  • Erilaiset salaatit, kiinankaali, tomaatti, kurpitsa
  • Marjat ja hedelmät (poikkeuksena omena)

(lähde: http://therapiafennica.fi/ )

Share this post


Link to post
Share on other sites

Tuo listakin on vähän niin ja näin koska itse voin syödä ilolla suurinta osaa kielletyistä, mutta auta armias jos syön esim. täysin vaaleaa paahtoleipää... :grin:

 

Papuja syön välillä suuria määriä, kurkkua ja paprikaa sekä tuoretta sipulia, lihaa... ja rasvainenkin ruoka menee kunhan ei vedä ähkypuhkua.

 

Näin raskausaikana ei ole ollut toistaiseksi yhtään kohtausta *koputtaa puuta*, johtuu varmaan siitä, että on tullut syötyä tuoreruokaa kun ei muu ole maistunut.

 

 

Share this post


Link to post
Share on other sites

Tänään kävin ylävatsan ultrassa ja sappikiviähän sieltä löytyi. Tätä oikeastaan toivoinkin, että kivuille löytyy selkeä syy, johon on saatavilla apua (leikkaus). Ensi tiistaina on sitten lääkärin soittoaika. Toivon todella, että pääsen leikkausjonoon ja leikkaukseen pikaisesti. Kohtauksia on taas ollut useita, huoh.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Itse olin sappirakonpoistoleikkauksessa toukokuussa.

 

Aloin alkuvuodesta saamaan kohtauksia, yleensä iltaisin. Kävin lekurissa, eikä ensin edes epäillyt sappikiviä, koska ei ylipainoa eikä ikää, joten ei edes niitä miettinyt. Ultraan kuitenkin pääsin, kun verokokeessa kaikki ok, ja siellähän se sappirakko oli täynnä kiviä, tais lääkäri käyttää vielä termiä palanen kalliota... :o Siinä sitten jonotettiin leikkaukseen, kerran soitin että mikä tilanne, mulla kun niitä tuli 4-5 kertaa viikossa, ja jo päivisinkin alkoi tulemaan. Haittasi siis jonnin verran normi elämään, Litalgin oli pääasiallinen ravinto sen parin kuukauden ajan. :D Ensimmäinen kohtaus mulla on ollut jo 2006 vuonna, näin jälkeen päin tunnistin sen kivun, mutta sen jälkeen taukoa monta vuotta. Silloin vain lääkäri laittoi vatsahaavan ja pallea tyrän (jotka löytyi kakkosta odottaessa) piikkiin, jotta jäi silloin tarkemmin tutkimatta.

 

Leikkaus oli nopea, ja kivut jäi kyllä leikkauspöydälle, kunhan vaan olo vähän tokeni. Eli ihan päiväkirurgisena tähystysleikkauksena tehtiin. Rakko oli täynnä, noin 30 fetajuustopalan(!) kokoisia kiviä.

 

Nyt on parina kertana ihan tällä viikolla, ollut kipua, ei tosin lähellekään samanlaista, mutta täytyy kuitenkin seurata. Leikkauksen jälkeen kun niitä kiviä tai hiekkaa/soraa, voi kertyä vielä niihin sappitiehyeisiin, joka siis tukkautuessaan voi olla jo vakavampaa, haimaan ja maksaan jotennin voi tulehduksen tehdä. Että jos kuumetta ja keltaisuuttaa, niin nopsaan vaan hoitoon. Mulla ei kohtauksiin ollut mitään tiettyä ruoka-ainetta, veti sitten enemmän tai vähemmän "sallittuja", niin kivut tuli poikkeuksetta ruokailun jälkeen. :(

 

Mutta tosiaan tuo leikkaus, vaikka se itseäkin jännitti, niin ei kyllä kaduta jälkeen päin ollenkaan. Toki neljä pientä arpea siitä jäi, mutta niiden miljoonan raskausarven seassa ne ei paljon haittaa! :D

 

 

Share this post


Link to post
Share on other sites

Onpas meitä paljon, mutta sen oon todennut myös kun oon ihmisille ongelmasta kertonut et aina joku tietää jonkun samasta vaivasta kärsivän tai kärsineen!

 

Mulla taitaa olla aika "lievästä" päästä ainakin mitä kohtausten määrään katsoo, onneks! Ne on niiiin kamalia! Mut mulla tosiaan maksa-arvoissa jo näkyi noiden kivien olemassaolo, ovat siis hiukan koholla. Pitäs varmaan soittaa sitten sairaalaan et mikä tilanne niin sais vähän tietoo että koska mahdolliseti ois leikkaus edessä.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Minä tässä epäilen, että mulla saattoi toissa yönä-eilen aamulla olla kohtaus. Siis yläselkään koski pirusti ja ylävatsalla sellanen puristava kipu. missään asennossa ei ollut hyvä olla. ja vähän kun närästävä tunne, muttei kuitenkaan (juu, renniet tuli testattua) särkylääkkeet eivät auttaneet. kohtaus (kivut) kesti kauan välillä lakaten/vähentyen. En osaa sanoa, mikä olisi laukaissut, ehkä ed. illan grilliruoka tai viini tai suklaa jota söin ennen nukkumaan menoa (juhlistin syntymäpäivääni). En osaa sanoa, onko samanlaista kohtausta ollt aiemmin, en ainakaan täysin samanlaista kohtausta ole saanut. Pitää katsoa uusiiko kohtaus, jos niin tekee, niin sitten käyn kyllä työterveydessä valittamassa..

Share this post


Link to post
Share on other sites

Täällä myös yksi vaivainen, reilun vuoden ovat nyt kiusanneet ja leikkuujonoon pääsin juuri. Minulla ei ole ollut mitään selkeää tiettyä ruokaa mikä aiheuttaa, mutta oikein mausteiset ruuat, liian nopea tai liian paljon syöminen, mikä milloinkin. Ja ihan kamalia tosiaan ovat kivut. Miten kauan te olette joutuneet olemaan jonossa ennen leikkausta? Miten sujui toipuminen? Miten pitkä nostelukielto?

 

 

Share this post


Link to post
Share on other sites

Hep, täällä yksi sappivaivainen. Sain kohtauksia jo teini-ikäisenä, lukioaikana paheni pahenemistaan ja sappi poistettiin kirjoitusten jälkeen. Kipu oli kyllä jotain sanoinkuvaamatonta. Monet ovat täällä osanneet kuvailla sitä hyvin. Se on sellaista kipua, ettei sitä oikein voi verrata mihinkään. Muutama lievä kohtaus on ollut viimeaikoina. Leikkauksesta on kohta 12 vuotta. Sappikiviähän voi muodostua edelleen sappitiehyeen, vaikka rakkoa ei enää olisikaan. Minkään tietyn ruuan en ole nykyään huomannut aiheuttavan sappikohtausta. Ennen leikkausta pahimpia oli todella rasvainen ruoka. Panacodista sain välittömästi pahan sappikohtauksen, jota ei kylläkään otettu tosissaan vaikka sairaalassa olinkin silloin hoidossa keskenmenon vuoksi. Kummallista kyllä hoitohenkilökunta ei tiennyt Panacodin sappivaikutuksesta. Olen vuoden verran karpannut onnistuneesti, eikä sappivaivat ole tänä aikana lisääntyneet ruuan rasvaisuudesta huolimatta. Voimia kaikille tämän hirvityksen kanssa painiville!! :lipsrsealed:

Share this post


Link to post
Share on other sites

Maanantaina olin leikkauksessa. Kaikki meni hyvin ja toivottavasti vaivat jäävät nyt lopullisesti taakse. Leikkauksen jälkeen haavakipu on ollut melko pientä, enkä ole juurikaan särkylääkkeitä tarvinnut. Yhden yön olin sairaalassa (täällä pienehkössä sairaalassa taitavat pitää kaikkia ainakin yhden yön). Kumartuminen on hiukan hankalaa ja hiukan vielä vihlaisee, kun sängystä nousee. Kuitenkin kun 1½ vuotta sitten tehtiin sektio, niin tämä haavakipu on niin pientä siihen verrattuna, että tähän ei juuri kiinnitä edes huomiota. Tietysti riehakas taapero kotona aiheuttaa pientä haastetta leikkauksesta toipumiselle. :D

Share this post


Link to post
Share on other sites

Täällä yksi sappivaivainen myös. Tai itseasiassa entinen vaivainen. Sappileikkauksessa olin jo 2006. Mulla tuli ensimmäinen sappikohtaus esikoisen raskausaikana, jouduin osastolle, kun epäiltiin, että kivun aiheutti mun pallea, jossa aikaisemmin oli todettu tyrä. Kohtaus jäi kuitenkin ainoaksi raskausaikana. Seuraava kohtaus tuli kun esikoinen oli 1kk vanha. Oltiin vielä lomamatkalla Tampereella ja yöllä kivut yltyivät niin koviksi, että jouduttiin ambulanssilla lähteä sairaalaan. Sen enempää ei siellä päivystyksessä vieraspaikkakuntalaista tutkittu, kuin, että sain särkylääkettä (litalgin) ja lääkäri totesi, että suurella todennäköisyydellä sappikohtaus.

 

Sitten kohtauksia alkoikin tulla reippaammin. N. Kerran viikossa jouduin päivystykseen kauheissa kivuissa. Kohtaus saattoi tulla olin sitten syönyt mitä tahansa tai yhtään mitään. Syömisillä ei siis ollut mitään vaikutusta kohtauksiin. Pääsin leikkausjonoon ja leikkausajan sain peruutuksella jo silloin kun esikoinen oli 3kk vanha. Leikkaus tehtiin tähystyksellä päiväkirurgiassa ja vauvaa sain imettää jo samana iltana. Leikkauksesta toivuin muutamassa päivässä.

 

Sittemmin kohtauksia ei ole tullut kuin yksi, joka tuli n. pari kuukautta leikkauksen jälkeen. Tsemppiä siis kaikille tämän kauhean vaivan kanssa painiville!

Share this post


Link to post
Share on other sites

Jaha, menin yksityiselle kun en työterveydestä apua saanut. eri asia tosin, mutta tutkimuksessa löytyi ainakin sappikiviä.. :skilletgirl: ens viikolla uä, katsotaan miten paljon yms...

Share this post


Link to post
Share on other sites

Toivon, että meillä imetys jo loppuisi siihen mennessä jos/kun pääsen leikkaukseen. Kesäkuussa oli 4 kohtausta, sen jälkeen ei ole ollut.

 

Odottelen nyt sitten mitä julkiselta puolelta kuuluu seuraavaksi, vaikka leikkaus vähän pelottaakin, kun en ole koskaan ollut missään leikkauksessa. Mutta oisihan tämä vaiva hyvä hoitaa pois, kun toivotaan typylle sisarustakin jossain vaiheessa, niin raskaus voi taas pahentaa vaivoja ja tosiaan silloin leikataan vain jos on pakko (eikä taida saada Litalginia ottaa..)

 

No ei ole pelkoa, etteikö imetys olisi loppunut ennen hoitoon pääsyä. Syyskuussa oli kirurgin konsultaatioaika ja leikkausjono puoli vuotta, että joskus ensi keväänä pitäisi päästä. Onneksi olen ruokavaliolla ollut melko oireeton, pari kertaa on meinannut kohtaus iskeä, mutta olen ottanut heti Litalginia, niin kohtaus ei ole tullut täydellä voimalla. Lopetin imetyksen lokakuussa, joten enää ei lääkkeen suhteen tarvitse varoaikojakaan miettiä.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Jaha, menin yksityiselle kun en työterveydestä apua saanut. eri asia tosin, mutta tutkimuksessa löytyi ainakin sappikiviä.. :skilletgirl: ens viikolla uä, katsotaan miten paljon yms...

 

 

Jeps, 2 isoa 1,5cm halkaisijaltaan olevaa kiveä löytyi ultrassa.. lähete keskussairaalaan leikkuulle lähti, saa nähdä miten kauan kestää saada leikkausaikaa..

Share this post


Link to post
Share on other sites

Minulla oli ensimmäinen sappikivikohtaus keväällä 2008, pari kuukautta lapsen syntymän jälkeen. Kohtaus oli kamala mutta lyhyt. Kesän aikana tuli vielä pari kohtausta, jonka jälkeen menin lääkäriin. Ultrassa todettiin sappikivet ja käskettiin ottaa yhteyttä, jos vielä vaivaa. Menikin pari vuotta ennen kuin seuraavat tulivat ja ennätin jo unohtaa koko vaivan. Nämä olivatkin sitten paljon pidempiä kohtauksia, aivan hirveitä. Pääsin leikkausjonoon vuosi sitten.

 

Viime syksynä sappirakko lopulta leikattiin tähystyksessä. Ihanaa, kun ei tarvitse enää pelätä kipuja. Minulla kohtaus saattoi tulla milloin mistäkin, esim. kiivistä ja viinirypäleistä, ruisleivästä jne. Pääsääntöisesti kipu iski alkuillasta tai illalla mutta myös kesken työpäiväkin. Minnekään ei voinut lähteä ilman Litalgin-purkkia. Loppuvaiheessa se ei kyllä enää oikein edes auttanut.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Tässä myös yksi sappivaivainen. Eipä pahempaan saumaan elämäss nuokaan ois voineet alkaa oireiluansa, yritetään kolmatta lasta. Ja en osaa ollenkaan sanoa ovatko tähhän mennessä saamani 2 kohtausta johtuneet ruoasta vai rajusta liikunnasta..Voi tuska. Litalgineahan mulle määrättiin, mutten aio niitä enää ottaa, kun kuulin litalginen haittaavan hedelmöittymistä ja raskausaikana voivan aiheuttaa kromosomivaurioita. Meidän perheessä tuo "voi aiheuttaa" tarkoittaa sitä, että meidän säkällä niitä sit tulee. Kuopuksemme kun kuoli vauvana kromosomivaurioista johtuviin hengitysvaikeuksiin. Ja hänen kaltaisiaan tapauksia on maailmalla geenitietokannoissa 2 muuta samanlaista tapausta.

 

Tässä siis eletään melko pelonsekaista elämää jokaisen ruokailun jälkeen ja ihmettelen uskallanko kunnon jumppiin enää mennä ennen leikkausta jos ne aiheuttaa sen kivien liikkumisen vääriin paikkoihin. Leikkausjono 6 kk.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Mä pääsin oamsta sappirakostani eroon maanantaina. Leikkaus oli tähystysleikkaus ja neljä pintä reikää tehtiin. Toipuminen on ollut uskomattaman nopeaa. Nostelukielto tosin ja sen kanssa olenkin ollut tarkka ettei kehity uusia vaivoja. Aika vähän mulla oli kohtauksia mutta on ne niin kamalia että mielelläni rakosta eroon pääsin. Helsingissä kirurginen siaraala oli mainio paikka :)

 

Toivottavasti ei enää koskaan tarvi kärsiä noista!

Share this post


Link to post
Share on other sites

Täällä on kolme kohtausta takana.. Ensimmäinen vuosi sitten tammikuussa, ja herätti keskellä yötä. Kipu niin kova, että oli pakko herättää mies viemään päivystykseen, kun en yhtään tiennyt mistä johtui. Sain onneksi jo ekalla kerralla reseptin litalginiin, sen jälkeen tulleisiin kahteen alkavaan kipukohtaukseen olen napannut litalginia niin ovat menneet ohi. Toistaiseksi tulevat siis tosi harvakseltaan, mutta tässä sitä sitten odotellaan että alkavatko yleistymään vai eivät.. Todennäköisestihän alkavat.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Anks, mäkin joudun sappileikkaukseen todennäköisesti juurikin tuonne kirurgiseen sairaalaan ellei sitten tule nyt uutta kohtausta ennen leikkausta. Vielä ei ole tullut tietoa, että milloin se leikkaus olis, mutta jos mulle siis tulee kohtaus ennen leikkausta, niin sanoivat vaan että vauhdilla sit päivystykseen (lanssilla siis varmaankin) ja sitten aika todennäköisesti tekevät päivystyksessä sen leikkauksen.

 

Ensimmäinen kohtaus tuli 30.1.2006 ja Malmin sairaalan päivystyksessä tutkimuksien jälkeen lääkäri sanoi sen olevan ruokatorventulehdus. Sen jälkeen ei vuosiin mitään, mutta noin kuukausi synnytyksen jälkeen kohtauksia alkoi tulla kuin sieniä sateella. Ekalla kerralla eipäili vain närästystä. Tokalla kohtauksella en viitsinyt lähteä sairaalaan kun kesti vain 2,5h se kohtaus, mutta kolmannella kerralla menin taas päivystykseen ja sitten tutkivat kunnolla. Epäilivät ensin närästykseksi antoivat Somacia, Gavisgonia, mutta kun eivät auttaneet ja saivat verikoe tulokset, niin laittoivat tipan, antoivat Petidiniä kipuun (on muuten helkkarin tuju lääke) ja lanssilla siirsivät mut Marian päivystyksestä Meilahteen. Siellä sitten ultrasivat vatsan, mutta mitään muuta ei löytynyt paitsi hieman rasvoittunut maksa. Litalginia määräsivät kohtauksiin ja päästivät kotiin.

 

Alle 2 viikon päästä jouduin kohtauksen takia uudestaan Meilahteen kirurgiseen päivystykseen ja siellä sitten ihmettelivät, tutkivat ja päättivät tehdä magneettikuvauksen. Sieltä sitten löytyikin sappikiviä, joista yksi kivi oli ajautunut sappiteihin. Antoivat kipulääkettä, määräsivät taas Litalginia, käskivät seuraavana päivänä soittamaan aamulla sairaalalle ja tiedustelemaan aikaa sellaiseen nukutuksessa tehtävään tähystysoperaatioon, jossa poistavat sappikiven sappiteistä ja lähettivät kotiin. Ehdin tulla kotiin ja olla tässä hetken kun taas tuli uusi kohtaus ja pakko oli lähteä takaisin sairaalaan. Sitten ottivatkin mut jo kunnolla vastaan eli päivystykseen, juttelivat ja kyselivät kaikkea, laittoivat taas tipan (joka kerta ne sen tekee) ja lopulta mut vielä siinä illalla siirrettiin osastolle. Seuraavalle päivälle sitten laittoivat lähetteen siihen tähystykseen. Pelotti, mutta helpotti sit jälkeen päin. Sairaalassa vietin 2 yötä ja nyt olen sitten pystyn tässä kotona olemaan ilman kohtauksia sieltä asti eli 5 päivää.

 

Luonnollisesti tuleva leikkaus pelottaa, mutta tiedän, että sitten kohtaukset poistuu ja olo helpottuu ja rauhassa voin keskittyä laihtumiseen ja perheeseen. MUTTA: kuinka pitkä se nostelukielto on JA kuinka painavia juttuja se kielto koskee?

 

P.S. Mulla kohtaukset alkavat ihan yht'äkkiä ilman ennakkovaroituksia eikä Litalgin oikein auta vaikka niitä sitten kohtaukseen nappailenkin...

Edited by Sheanya

Share this post


Link to post
Share on other sites

Create an account or sign in to comment

You need to be a member in order to leave a comment

Create an account

Sign up for a new account in our community. It's easy!


Register a new account

Sign in

Already have an account? Sign in here.


Sign In Now