Guest Noose

Kivunlievitys synnytyksessä

437 posts in this topic

Ilokaasua, kohdunkaulanpuudutteen ja pudendaalin ehdin saada. Ilokaasusta ei yksinään ollut mitään iloa, mutta etenkin tuon pudendaalin kanssa yhdistettynä oli tehokkaampi. Tuon vähemmällä en olisi kyllä selvinnyt, jossain vaiheessa ulisin jo epätoivosta, kun en enää voinut saada epiduraalia. :lol:

 

Jos joskus vielä menen synnyttämään niin voisin kuvitella ottavani samat puudutteet.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Käytin alkuun hieman tens-laitetta. Ponnistusvaiheessa ilokaasua. Varmaan olisin ottanut muutakin, jos olisi ehtinyt, mutta synnytys eteni todella nopeasti. 

Share this post


Link to post
Share on other sites

Tens oli selässä varmaan vuorokauden. Akupunktiota sain, samoin jonkun kipupiikin (oxanest tms?). Kävely ja ääntely tuntui hyvältä, jumppapallo ei. Ammeessa supistukset sattuivat aivan järkyttävästi, joten nousin sieltä parin supistuksen jälkeen jo pois. Kohdunkaulanpuudute toimi pitkään, mutta synnytyksen pitkittyessä sorruin epiduraaliin.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Molemmissa synnytyksissä olen ollut avoin kaikille kivunlievitysmenetelmille. Avautumisvaiheessa koin kuuman suihkun erinomaisena kummassakin synnytyksessä. Synnärillä sain käyttää kuumia geelipusseja, mutta ne eivät olleet tarpeeksi kuumia mun makuun. Ammetta en ole päässyt kokeilemaan, vaikka olisin halunnut.

Ensimmäisessä synnytyksessä sain epiduraalin ja pudendaalipuudutuksen. Epiduraali toimi mahtavasti, mutta pudendaalipuudutuksen laittaminen sattui eniten koko synnytyksessä. Siksi kirjasin toisella kerralla synnytystoiveisiin, että sitä ei saa laittaa.

Toinen synnytys meni vahingossa luomuna. Tai no kipupiikin ehdin saamaan, mutta vauva oli pihalla jo ennen kuin se alkoi vaikuttaa... Olisin kyllä todellakin halunnut sen epiduraalin, mutta pakko oli kestää kun vaihtoehtoa ei ollut. 

Share this post


Link to post
Share on other sites

Parhaita kivunlievityskeinoja mulla oli liikkuminen ja hengittely. Jumppapallo ei toiminut yhtään, ihan kamala. Lämpötyynyistä ja tensistä en kokenut saavani apua. Muuta en kokeillutkaan, ammeeseen oisin halunnut, mutta alkoi ponnistuttaa ennen kuin amme oli täynnä enkä sitten sinne päässyt enää.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Amme -> helpotti hyvin oloa alkuun

tens -> helpotti vähän kipua

ilokaasu -> en huomannut hyötyä

kipupiikki reiteen -> helpotti kipua, sain hetken levättyä avautumisvaiheessa

kohdunkaulan puudute -> en huomannut vaikutusta avautumisvaiheessa, mutta olisiko vaikuttanut siihen, ettei ponnustusvaihe sattunut?

Ihan tyytyväinen olin käyttämiin kivunlievityskeinoihin :) Liikkuminen ei tuntunut hyvältä, vaikka alkuun suunnittelin jumppapalloa yms. 

Share this post


Link to post
Share on other sites

Alkuun lämmin suihku. Sen jälkeen ilokaasu. Lämpimät geelityynyt auttoivat valtavaan lonkkakipuun. Supistukset säteilivät lonkkiin ja mies piteli supistusten aikana geelityynyjä. Lopulta epiduraali, joka auttoi hyvin. Sen ansiosta pystyin hetken jopa nukkumaan. Epiduraalia sain myös toisen annoksen.

Epiduraali vei hyvin kivun, mutta huonona puolena oli se, että vauva oli sen vuoksi tokkurainen pitkään ja se taas puolestaan vaikutti imetyksen alkuun pääsemisessä. Minulle nousi myös synnytyksen jälkeen kuume varmaankin epiduraalista johtuen, joka onneksi laski muutamassa tunnissa.

Share this post


Link to post
Share on other sites
On 23.3.2015 at 0:20 AM, Symbioosi said:

Kotona panadol(ei apua) ja kuuma suihku.

 

Synnärillä kokeilin ilokaasua muutaman hönkäyksen. Ei auttanut. Tuloksena pöhnä ja oksennus. Synnytys oli kaikenkaikkiaan nopea ensisynnyttäjälle. Saavuttiin sairaalaan siinä vaiheessa, kun supistukset löi kivusta maahan(2cm auki) ja siitä reilu neljän tunnin päästä oli tyttö syntynyt.

Sain epiduraalin melkein heti. Se oli oikea pelastus. Pahin kipu loppui siihen. Ponnistusvaihe tuntui iisiltä. Kovin montaa ponnistusta en tainnut tehdä ja epiduraali ei vienyt ponnistamisen tarvetta pois.

 

En synnyttäisi luomuna. Ei jäänyt traumoja, mutta epiduraalin haluan heti, kun mahdollista.

Näinkö oon kirjoittanut. Vähänpä tiesin. :lol: Kuopus syntyi ilman lääkkeellistä kivunlievitystä. Istuin ammeessa suihkun kanssa, kun sen vaikutus lakkasi ja kipu alkoi todella, halusin jotain vahvempaa. No en ehtinyt. Kolme metriä ja paria supistusta myöhemmin ponnistutti.  Ponnistuskipu oli aivan jäätävää, mutta onneksi kesti vain pari minuuttia. 

Esikoisesta en pystynyt liikkumaan. Kotona makasin suihkussa ennen synnärille lähtöä. Toisesta taas kotona liikuin, synnärille tullessa olin auki 4 senttiä ja siellä otin supistukset vastaan seinään tukien & ammeessa istuen. 

Edited by Symbioosi

Share this post


Link to post
Share on other sites

Kotona ennen sairaalaan lähtöä kuuma suihku auttoi, samoin supistusten aikana liikkeellä pysyminen. Näillä kivut pysyi siinä määrin hallinnassa, että yllätys oli suuri että olin sairaalaan mennessä jo yli 6cm auki. Sairaalassa tilattiin pian epiduraali ja sitä odottaessa käytin tensiä. Tens oli mielestäni myös yllättävän tehokas kivunlievitys. Epiduraali sitten vei kivut kunnes olin 10cm auki. Ponnistusvaihetta odotellessa ja sen aikana supistukset taas tuntui, mutta aivan siedettävinä. 

Share this post


Link to post
Share on other sites
On 5.9.2016 at 0:26 PM, Auringonkukka87 said:

Kalvojen puhkaisun jälkeen supistuksia ei alkanut tulemaan ja sain oksitosiinitipan. Parin tunnin päästä alkoi tulla todella laimeita suppareita ja niiden hieman napakoituessa sain lämpöpussin. Oksitosiinitipan lopettamisen jälkeen omat supparit alkoivat todella rajuina ja sain epiduraalin, joka ehti vaikuttaa n. tunnin kunnes olinkin jo kokonaan auki. Ponnistuksessa ei epiduraalista ollut mitään apua, onneksi oli nopea ponnistus. Koko synnytyksen kesto hieman alle 3h. 

Kuopuksen synnytyksessä en ehtinyt saada mitään puudutteita ja voin todeta, että kyllä todellakin epiduraali auttoi esikoisen ponnistuksessa. Muistan kuinka esikoisen synnytyksen jälkeen ajattelin, että ponnistaminen oli ollut niin kivuliasta etten edes pystynyt kuvittelemaan että se sattuisi enemmän. Onneksi en tiennyt ennen kuopuksen synnytystä, että voi sattua vielä paljon enemmän :girl_sigh:

Share this post


Link to post
Share on other sites

Kyllä mullakin epiduraali auttoi ponnistusvaiheessa. Tai en toki tiedä miltä olisi tuntunut ilman, mutta edes imukuppiveto ei siis mitenkään kamalalta tuntunut, epämiellyttävältä toki. Se kohta, kun pää oli tulossa ulos toki sattui, muttei sietämättömästi sekään ja oli tosiaan nopeasti ohi.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Tokaa synnyttäessä tens ja amme, liikkeen ja hengittelyn / keskittymisen lisäksi. Amme oli taivas vaikka ejdin siellä olla vain n. 7-8min ennen vauvan syntymää. En tahdo enää ikinä synnyttää kuivalla maalla, vauva syntyi siis veteen :lipsrsealed:

Share this post


Link to post
Share on other sites

Create an account or sign in to comment

You need to be a member in order to leave a comment

Create an account

Sign up for a new account in our community. It's easy!


Register a new account

Sign in

Already have an account? Sign in here.


Sign In Now