Guest Noose

Kivunlievitys synnytyksessä

437 posts in this topic

Tulikuuma suihku, hengitystekniikka ja ääretön keskittyminen. Niillä mentiin ja hengissä selvittiin :)

 

p.s. Olisin toivonut epiduraalia, mutta se oli liian myöhäistä.. Ilokaasua en halunnut koska tiesin sen alkavan vain oksettaa..

 

Tää on kuin mun kirjoittama. Lisään vielä että tykkäsin esikoisen synnytyksestä kokemuksena tosi paljon ja odotan innolla seuraavaa.

 

Mä ehdin "tilata" epiduraalin, mutta onneksi jouduin odottamaan sitä puoli tuntia eikä sitä lopulta ehditty laittaa kun sai alkaa ponnistaa vauvaa ulos. Jälkikäteen ajatellen se olisi ollut ihan turhaa koska kipu pysyi koko ajan sellaisena että kestin sen.

 

Seuraava mennään luomuna myös. Tätä ketjua lukiessa mietin että kauratyynyn voisin lämmittää puolen tunnin automatkalle mukaan. Autossa ei pystynyt nimittäin istumaan ollenkaan, röhnötin takapenkillä kontillani jokaisen supistuksen jotka oli siinä kohdassa jo hyvin kipeitä.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Ekassa synnytyksessä sain aqua-rakkulat. Laittaminen sattui ja ei auttanut. Kiitos ei enää koskaan!

sitten laitettiin kohdunkaulanpuudutus. Auttoi ihanasti loppuun asti.

 

tokassa synnytyksessä sain myös kohdunkaulanpuudutuksen. Auttoi taas hyvin.

 

Kolmannen synnytin ilokaasun, ammeen ja suihkun voimalla. Ilokaasu ei mulla auta yhtään..Kunhan oli jotain tekemistä supistuksen aikana. Synnytin sunnuntaita vasten yöllä ja kysyin heti kivunlievitystä kun pääsin sairaalaan. Kätilö kertoi että lääkäri pitää hälyttää kotoa ja että en kuulemma tartte kivunlievitystä kun olin sairaalaan tullessa 5 senttiä auki ja naaman ilme ei ollut muuttunut miksikään.. <_< Joo no ei sitten. Kahdeksan sentin kohdalla kyllä sai huomata että muuttuu ilmeet ja äänikin..Kauheesti sattui!

 

Neljännen synnytyksessä sain spinaalin ja auttoi tosi hyvin, paitsi että vaikutus loppui ennen ponnistusvaihetta ja kohdunkaulanpuudutetta ei enää saaneet laitettua kun olin jo 9 senttiä auki. Ponnistus sattui sitten tosi paljon..

 

Tästä viitosesta aion kans pyytää jotain puudutetta. En tosiaan tuon kolmannen synnytykokemuksen vuoksi halua enää luomuna synnyttää. Auts..

Share this post


Link to post
Share on other sites

Synnytys oli niin nopea, ettei mitään kivunlievityksiä tai puudutteita ehditty antamaan. Mielelläni olisin kyllä ottanut vastaan kaiken mahdollisen avun helpottamaan oloa. ;)

Share this post


Link to post
Share on other sites

Eivätpä antaneet tällä kertaa mitään vaikka aikaa olisi ollut ja pyysinkin. Sain siis vetää luomuna ja kiljuin. Se oikeesti auttoi vähän vaikka aina sanotaan että huutaminen vaan haittaa. B) Selvisin siitäkin ja kuolin vain mielenterveydeltäni vähäksi aikaa. Seuraavaa kertaa ei oo tulossa.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Kotona ennen sairaalaan lähtöä kävin pari kertaa suihkussa, toisella kerralla ei enää auttanut yhtään. Mies hieroi alaselkää kunnes sekin alkoi ärsyttämään. Sairaalassa olikin sitten lähes koko arsenaali käytössä

-petidiini ennen saliin siirtymistä, auttoi avautumisessa joka ei meinannut edistyä itsestään, 1cm --> 3cm tunnissa

-ilokaasu, pää meni sekaisin ja puheesta tuli puuroa :)

-kohdunkaulanpuudute, ei toiminut

-epiduraali, toimi mutta olisivat saaneet antaa sen jo aiemmin, koska olin tosi kipeä ja se olisi ollut mahdollista antaa jo aikaisemmin.

 

Edit. haaveilin luomu-synnytyksestä :rolleyes:

Edited by kupla

Share this post


Link to post
Share on other sites

2 kaurapussia ja puudute epparin leikkaamista varten. Että varsin luomuna vedettiin...

 

Haaveilin etukäteen "kaikki lääkkeet peliin" -synnytyksestä. :rolleyes:

Share this post


Link to post
Share on other sites

Kunnollisia supistuksia osastolla odotellessani käytin ensimmäisiin kuukautiskipumaisiin jomotuksiin kivunlievityksenä lämmintä suihkua (olin sen verran ryytyneenä aamuyöstä vesien mentyä lähtenyt sairaalaan, että olisin muutenkin käynyt suihkussa) ja hieman myöhemmin lämmitettyjä geelipusseja. Kun sitten nuo kuukautiskipumaiset jomotukset alkoivat tulla tiheämpinä, todettiin kohdunkaulan avautuneen jo niin paljon, että oli syytä lähteä synnytyssaliin, ja matkalla myös poltot pahenivat niin, että sain salissa heti kouraani ilokaasumaskin. Ilokaasu nousi vain päähän muttei auttanut kipuihin, joten pyysin välittömästi epiduraalin, jota laitettaessa kohdunkaula olikin jo avautunut 6 senttimetriin. Loput senttimetrit avautuivat sen verran nopeasti, etten tarvinnut toista annosta. Ennen episiotomian leikkausta ja tikkausta laitettiin sitten vielä jotain paikallispuudutetta. Melkein kaikki mahdollinen kivunlievitys tuli siis käytettyä, ja hyvä niin. :D

Share this post


Link to post
Share on other sites

1. synnytys ilokaasu, epiduraali (kaksi annosta), paikallispuudute

 

2. synnytys salissa ilokaasu. Jouduin pois synnytyssalista, jolloin kuumavesipullo ja Litalgin injektio. Takaisin saliin, jolloin ilokaasu, epiduraali ja suihkutettava paikallispuudute.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Vyöhyketarapiaa, kaurapussi ja maailman ihanin lämminsuihku!

Liikkeellä pysyttelin viimeiseen asti ja hengityksiin keskittyminen oli kaikain a ja o.

Olin etukäteen kuunnellut, täällä ennenkin hehkuttamaani, Synnytä rentoutuneena CD:tä.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Ilokaasua käytin, mut tuli niin pöhnänen olo eikä kipuun kyllä helpottanut, joten lopetin sen hengittämisen kesken. Selkäkipuun sain kuumia kääreitä, jotka auttoivat hiukan. Joku paikallispuudutekin annettiin, kun eppari leikattiin. Ja toimi, koskei se leikkaaminen tuntunut miltään.

Etukäteen olin ajatellut tarvitsevani kaiken mahdollisen, mutta menihän se sit näinkin, kun ei muutakaan saanut. Mies tsemppas vieressä hyvin ja se riitti. :)

Jos seuraavia kertoja tulee, niin toivottavasti menisi samoilla.

Share this post


Link to post
Share on other sites

kotona:

-panadol (ihan yhtä tyhjän kanssa ja sen tiesin jo etukäteen, eipä tuo mulle ole koskaan mihinkään tehonnut, oli annos mikä hyvänsä)

-tulikuuma suihku (auttoi hiukan niin kauan kuin siellä suihkussa oli....)

-kävely (ravasin olohuoneessa ympyrää, paikallaan ei pystynyt olemaan yhtään)

 

sairaalassa:

-ilokaasu (ihan niin kuin nousukänni eli ainoastaan ketutti. Viinakaan ei mulla mene kunnolla päähän, ketuttaa silloinkin. Ainoastaan kivun onnistui unohtamaan hiukan nopeammin suppareiden välissä, kipu sinällään pysyi yhtä helvetillisenä)

-epiduraali (nopeasti vaikuttamaan alkanut taivas. Tosin vaikutuksesta ehti nauttia vain noin 5 min ajan)

-yleisanestesia, propofol+sukolin (hätäsektio ja sen vuoksi hätänukutus eli ns. crash-induktio. Propofol tuntui kädessä kylmältä ja sitten meni taju, seuraavat muistikuvat heräämöstä)

 

Epiduraalilla oli tarkoitus mennä, mutta tulipa nyt sitten testattua tuo nukutuskin, kiitos kohdusn totaalikrampin ja vauvan sykkeiden täydellisen romahtamisen.... ensi kerralla voisin siis jättää tuon viimeisen kohdan pois, kiitos....

Share this post


Link to post
Share on other sites

Ensimmäisessä synnytyksessä epiduraali ja toisessa spinaali.

 

Spinaali oli aivan ihana! Se vei kivut hetkessä.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Olin sairaalassa jo valmiiksi kun synnytys käynnistyi.

 

Avautumisvaiheessa olin kuumassa suihkussa pariin otteeseen pitkän tovin ja se auttoi. Sieltä ei vaan meinannu päästä pois, koska supistukset tuntu niin pahalta heti suihkuttelun loputtua.

 

Synnytysosastolle siirryttyämme kokeilin ilokaasua, mutta se ei auttanu yhtään. Ahdisti ennemminki.

 

Olisin halunnu taas suihkuun, mutta just ku olin menossa supistukset voimistu ja oksensin ja olin niin kalpea, että tuli komento takaisin.

 

Tässä vaiheessa olinki tarpeeksi auki ja kutsuttiin anestesialääkäri laittamaan epiduraalia. Piikki oli jo selässä, mutta oikea kohta ei löytyny helposti ja yhtäkkiä tunsin tarvetta ponnistaa. Muutama kunnon supistus oli tehny tehtävänsä ja vauva oliki jo tulossa.

 

Ponnistelin aikani ja vauva oli maailmassa :)

 

Jälkikäteen ajateltuna kivunlievityksen tarpeen vähäisyys yllätti. Parhaiten auttoi kuuma suihku ja synnytyksen nopea eteneminen (kesto 10h ja siitä vajaa 2h synnytyssalissa). Siinä vaiheessa kun epiduraalia valmisteltiin olo oli sietämätön, mutta hyvästä syystä, avauduin muutamassa minuutissa 3cm -> 10 cm. Jos kipeät supistukset olisivat vielä jatkuneet olisin ehdottomasti tarvinnut sen epiduraalin. Ponnistusvaihe ei enää sattunut sen kummemmin.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Käytin synnytyslaulua, ammetta ja aqua-rakkuloita. Perinteistä lääkkeellistä kivunlievitystä en siis saanut, kun noillakin pärjäilin. Erityisesti laulua ja ammetta suosittelen, aqua-rakkuloista ei kohdallani huomattavaa apua, joskaan ei haittaakaan. Laittamisen kirvely ei mielestäni siis iso juttu.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Kivunlievityksenä hengitykset ja rentoutuminen, rentoutumisen apuna suihku ja amme. Suihku auttoi, amme vielä enemmän - oli mulle taivas, kuten yleensä kuullaan epiduraalista sanottavan. ;-)

Share this post


Link to post
Share on other sites

Eka synnytyksessä liikkuminen (portaita ylös alas), kuuma suihku, ilokaasu ja epiduraali. Kahdesta jälkimmäisestä ei iloa, ilokaasusta tuli ikävän humalainen olo ja epiduraali oli pause-nappula synnytykselle; homma jatkui vasta kun vaikutus lakkasi.

 

Toka synnytyksessä ennen varsinaista synnytyksen käynnistymistä petidiini ja aquarakkulat. Molemmat auttoi nukkumaan supistusten kanssa hetken, aquarakkuloita en halua kyllä kokeilla uudestaan, sen verran kivuliasta se laittaminen. Synnytyksen käynnistyttyä olin suihkussa pienen ikuisuuden. Loppuvaiheessa laitettiin kohdunkaulan puudutus kolme supistusta ennen ponnistusvaihetta, vei pahimman terän kivulta ja ilmeisesti joudutti avautumista kivasti. Kipeetä teki kuitenkin, liekö oksitosiinitiputuksellakin osuutta asiaan.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Aluksi auttoi liikkuminen. Synnytyssalissa sain sitten kohdunkaulan puudutteen (toiselle puolelle vain, koska toisella puolella ei ollut enää kaulaa jäljellä) ja pudendaalipuudutuksen, auttoivat jonkun aikaa ja olo oli taas astetta helpompi. Liikuin edelleen myös koko ajan. Lisäksi käytin selän kipuihin viljapussia ja loppuvaiheessa ennen ponnistamista kätilö hieroi/paineli selästä ja korvista tiettyjä pisteitä ja lauloimme yhdessä kätilön ja miehen kanssa synnytyslaulua (heh, tää oli itte asiassa aika huvittavaa ;)).

Share this post


Link to post
Share on other sites

Ekassa:

 

kotona kuuma suihku ja lämmin kauratyyny - toimivat ihan hyvin

 

sairaalassa lämpöpussit ja kohdunkaulanpuudute - kohdunkaulanpuudute vei vähän kärkeä supistuksilta, mutta kipuja se ei vienyt pois. Riitti kuitenkin, siinä vaiheessa kun aloin kyselemään uutta satsia, olikin ponnistamisen aika eikä enää ehditty lisätä.

 

Toisessa:

 

kotona ja sairaalassa tens (mitään muuta kivunlievitystä en ehtinyt saamaan)

 

kotona oli ihan riittävä ja sairaalaan saapuessakin, mutta aika lailla heti sairaalaan saapuessa meni vedet ja sen jälkeen avauduin 3cm-> kokonaan auki puolessa tunnissa. Saliin päästessä olin jo auki, eikä mitään ehditty enää antaa. Tens ei kyllä enää todellakaan riittänyt synnytyksen viimeisen puolen tunnin aikana ja kipu olikin jotakin sanoinkuvaamatonta. Mutta hengissä selvittiin :)

Edited by RouvaR

Share this post


Link to post
Share on other sites

Minulla oli nopea ja mielestäni helppo synnytys johon en saanut muuta kivunlievitystä kuin yhden annoksen petidiiniä supistusten alettua. Olin jo valmiiksi sairaalassa kun vedet olivat menneet jo paljon aikaisemmin. Jälkeenpäin on harmittanut että edes sitäkään otin, koska olisin selvinnyt varmaan ilmankin, sitäpaitsi ei se petidiini kipuja poistanut, pisti vaan pään sekaisin. Synnytys tosiaan eteni nopeasti, ja tuon petidiinin takia olin niin sekaisin etten edes älynnyt pyytää mitään. Kärvistelin yksin huoneessani supistusten kourissa, ja vasta kun aloin tuntea ponnistuksen tarvetta, älysin kutsua hoitajan tarkistamaan tilannetta...Sitten vain pikakyytiä synnytyssaliin ja muutamassa minuutissa oli tyttö sylissä. Eipä siinä paljon muuta olisi ehditty antaakaan. Mutta olin varautunut huomattavasti pahempiin kipuihin, ja yllätyin, kun kivut eivät mielestäni olleetkaan niin kamalia, joten siksikään en sen enempiä kivunlievityksiä tarvinnut.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Mulla oli kotona Elle Tens jolla selvisin jotn kuten kunnes suppareita tuli 3 10 minuutissa. jolloin paasin sairaalaan ja olin 5-6 cm auki. Sairaalassa hegitin koko ajan ilokaasua ja lisaksi sain 3 ruisketta diamorfiinia joka toimi mulla hyvin. Tikkien laittoon sain spinaalin kun oli sen verran rankempi tuho. :ph34r:

Share this post


Link to post
Share on other sites

En mitään muuta kuin aluksi olin suihkussa vähän aikaa. Synnytys kesti kokonaisuudessaan yli 12 tuntia ja ponnistusvaihe yksinään 1,5 tuntia. Kipuja kyllä oli, mutta jotenkin sitä näköjään pärjäsi ilman lievityksiä (ponnistusvaiheessa meinasi tosin välillä lähteä taju kun se kesti niin pitkään ja väsymys oli ihan kamalan kova).

Share this post


Link to post
Share on other sites

kuuma kauratyyny, suihku, kipupiikki, aqua rakkulat ( karsee kokemus eikä mitään apua) epiduraali ja kohdunkaulanpuudute niin ja jumppapallo ;)

 

eniten auttoi kuuma kauratyyny ja suihku ja epiduraali + kkpuudute

aquarakkuloista ei ollut mitään apua ja niiden laittokin sattui ihan saakelisti, niinkuin kätilö varoittikin...

Share this post


Link to post
Share on other sites

Create an account or sign in to comment

You need to be a member in order to leave a comment

Create an account

Sign up for a new account in our community. It's easy!


Register a new account

Sign in

Already have an account? Sign in here.


Sign In Now