Kivunlievitys synnytyksessä

[Arby]

Kotona sauna, panadol sekä kauratyyny selässä.

 

Sairaalassa ensin unilääke ja joku kipulääke, jotta sain levätä osastolla. Synnytyssalissa (jossa oltiinkin mukavat 16,5h ennen kuin vauva syntyi) sitten ilokaasu, aqua-rakkulat (jotka muuten lopulta auttoivat todella hyvin, vaikka laittaminen sattui järkyttävän paljon), jumppapallo, epiduraali x 3, kauratyyny sekä akupunkioneulat. Kunnon sekoitus siis. Ja silti sattui, ja paljon, olin tosin jo niin väsynyt että se varmaan vaikutti kipuherkkyyteen. Ponnistusvaiheessa en saanut mitään kivunlievitystä.

 

Mulla tosiaan alkoi kipeät supistukset sunnuntain ja maanantain välisenä yönä, ja poika syntyi seuraavana lauantaina. Olin ollut hereillä siinä vaiheessa melkein jo viikon siis, jonka takia olin aivan rättiväsynyt ja kaikki voimat pois.

Edited February 7, 2012 by Arby

[inkeri__]

kotona suihku auttoi hyvin.

Sairaalassa: jyväpussi tuntui pahentavan kipua, kuuma kylpy auttoi, ilokaasu auttoi tiettyyn pisteeseen, epiduraali ei auttanut yhtään, kylmäpussi auttoi kauheaan paineeseen häntäluussa. Tramal ei auttanut yhtään.

Edited February 8, 2012 by inkeri__

[Adalemina]

1. synnytys: ilokaasu - kohdunkaulalle puudutus

Toimi hyvin, vaikka kohdunkaulan puudutus "räjäyttikin" paikat auki. Ilokaasusta en voinut luopua hetkeksikään.

 

2. synnytys: Amme amme amme! Loistava kätilö. Kohdunkaulapuudutus, vyöhyketerapia ja ilokaasu, jossa oli aivan liian pitkä putki, koska imin sitä posket lommolla, että ehdin saada supistukseen tehoa. Se oli silkkaa sattumaa synnärin ollessa tupaten täysi, että saatiin ammeellinen huone ja oli kuin taivas! Yhtä kyytiä olin siellä kolmisen tuntia, välissä kävin kävelemässä ja taas takaisin. Vyöhyketerapiasta ei ollut mitään hyötyä, nykin ne kuulat pois, koska ne ei pysyneet iholla kiinni.

[yeebo]

Sain epiduraalin, vei kivun täysin pois mutta vaikutus loppui liian nopeasti eli ponnistusvaiheen menin ilman kivunlievitystä.

[Maustekahvi]

Luomusynnytys oli toiveissa, mutta eihän siitä mitään tullut. Unenpuutteen ja yli vuorokauden keston takia kehiin tuli pari kipupiikkiä ja lopulta epiduraali. Olin ekaan piikkiin (Oxynorm) ja epiduraaliin todella tyytyväinen. Piikin jälkeen sain torkuttua pari tuntia, kun kipu helpotti vähän, ja epiduraalin jälkeen nukuin kaksi tuntia kuin pieni porsas. Siitä pääsikin sitten ponnistamaan paremmissa voimissa. Epiduraali vei kaiken kivun, mutta tunto jäi ja vaikkein varsinaista ponnistamisen tarvetta tullut, tunsin supistukset paineena ja tiesin, milloin ja mihin suuntaan ponnistaa.

 

Ennen lääkkeitä käytin kotoa alkaen Tens-laitetta, jolla en huomannut olevan suurta vaikutusta. Sairaalassa istuin tunnin verran suihkussa ja se kyllä teki ihmeitä. Amme olisi ollut ihana, mutta sellaista vaihtoehtoa ei ollut. Kaurapussi ei auttanut.

 

edit. Ponnistusvaiheessa sain vielä jonkun paikallispuudutteen piikkinä, kun välilihaa leikattiin. Sekin taisi toimi hyvin, koska leikkaaminen ei sattunut eikä myöhemmin tikkaaminenkaan.

Edited February 16, 2012 by Maustekahvi

[Vicsu]

Supistusten alettua sain yhden petidin-piikin. Se ei mielestäni lievittänyt kipua juurikaan, ainoastaan meni pää sekaisin. Muuta en sitten ehtinyt saada, kun tuon petiidiinihuurun voimin avauduin täysin vajaassa neljässä tunnissa. Jälkeenpäin ajatellen olisin kyllä selvinnyt ilmankin, jos synnytys olisi edennyt samalla tavalla, kätilö tosin oli sitä mieltä, että petidin saattaa joskus rentouttaa lihaksia ja siten nopeuttaa avautumista. Eli täysin luomuna synnytys olisi saattanut kestää kauemmin, mutta mistäpä tuota tietää... Mutta supistukset eivät missään vaiheessa olleet niin pahoja kuin olin etukäteen ajatellut, joten jos mahdollinen seuraava synnytys on vielä joskus edessä, niin aion kyllä ehdottomasti ainakin yrittää ilman lääkkeellistä kivunlievitystä.

[muimui]

Ihan ekana suihku, sitten jokin piikki, joka oli kyllä ihan yhtä tyhjän kanssa. Salissa sain ilokaasua, josta tykkäsin tosi paljon, sitten epiduraali ja lopuksi vielä pudendaalipuudute ponnistusvaiheeseen, vaikka epiduraalikin toimi silloin vielä aika hyvin. Halusin kaikki puudutteet ja synnytys menikin tosi hyvin. En halua kokea luomusynnytystä, vaikka tuntuu, että olisin pärjännyt paljonkin pidemmälle ilman epiduraalia. Jos en jostain syystä kerkeäisi saamaan epiduraalia, niin luultavasti pärjäisin hyvin ilokaasulla (ja pudendaalipuudutteella), mutta mielelläni siis kaikki otan myös seuraavalla kerralla.

[Kirsikkainen]

Mulla oli ennakoivia supistuksia kahden vuorokauden ajan ennen synnytystä. Ne ei olleet pahoja, mutta sen verran kipeitä kuitenkin, että Panadolista ei ollut apua ja kaurapussia lämmittelin mikrossa tiuhaan. Lämpimässä suihkussakin tuli oleiltua useaan otteeseen.

 

Sairaalassa pääsin ensin ammeeseen ja se auttoi tosi hyvin, mies vielä suihkutti hierovalla suihkulla alaselkään aina supistuksen tullessa. Sitten sain ilokaasua, mikä auttoi mulla tosi hyvin ja lopussa spinaalipuudutuksen, joka vei kaikki kivut pois. Olisin varmaan pärjännyt ilman spinaaliakin, se laitettiin tosi loppuvaiheessa, mutta oli ihan mukavaa, että oli niin kivuton viimeinen parin sentin aukeaminen ja ponnistus

[*Iltatähti*]

Ensimmäisen tytön synnytyksessä ilokaasua ja kohdunkaulan puudutus aika loppuvaiheessa. Ilokaasu auttoi hyvin, mutta kohdunkaulan puudutus oli SUURIN KIPU mitä oli koko synnytyksessä..kaulaa ei tainnut olla jäljellä juurikaan ja kipu oli ihan JÄRKYTTÄVÄ!! Työntövaihe ei sattunut ollenkaan.

 

Toisen tytön synnytyksessä ilokaasua ja kohdunkaulan puudutus..eli samat kuin ekassa. kohdunkaulan puudutuksesta en muista että ois juurikaan auttanut. Ilokaasua en ehtinyt ottaa koskaan tarpeeksi nopeasti että ois ehtinyt vaikuttaa.. suurin kipu oli työntövaihe..

 

Kolmannen yritän tehdä samalla reseptillä. Jos kipu yltyy sietämättömäksi, otan varmaan spinalin..mutta en sen suurempia suunnitelmia ajatellut tehdä..ihan kivun ja fiiliksen mukaan mennään..

[Xanti]

Lämpimät geelipussit ja välilihaa tuettiin lämpöisillä kääreillä (auttoivat musta kipuunkin). Ammeeseen olisin halunnut, en päässyt. TENS oli hukassa muuttolaatikossa, joten en päässyt kokeilemaan sitä. Lämpö auttoi ihanasti!

[Alyssa]

Ehkä vähän OT, mut kertokaas millasia kokemuksia teillä on epiduraalipiikin laitosta? Oon TOSI piikkikammoinen, mut silti haluisin sen ottaa jos mahdollista. Eli sattuiko itse operaatio kuinka paljon? Vai veivätkö supparikivut kaiken huomion?

[mirabel]

^ Ei sattunut yhtään. Mulla ainakin oli jo niin kovat supistuskivut, ilokaasu ei auttanut pätkääkään, eikä amme. Jouduin odottelemaan epiduraalin saamista, kunnes kohdunkaula oli kokonaan hävinnyt ja kun sen vihdoin sain oli se taivas!! suosittelen lämpimästi! Itekkin pelkäsin ennen synnytystä sitä piikin laittoa mutta siinä tilanteessa sitä ei kyllä enää pelännyt, supparikivut vei huomion .

 

Ihan alkuun luultiin menevämme ilokaasulla, joka ei ollutkaan päällä! Eikä se kyllä päälle laitettuakaan juuri auttanut, vai liekkö olin jo niin kovissa tuskissa etten osannut enää hengitellä sitä oikeaan aikaan, tunti ammeessa (auttoi hetken), epiduraali oli pelastus! Synnytys tosin ei edennyt joten jouduttiin sektioon 23h jälkeen, ja sillon vielä laitettiin spinaali sitten.

[Kirsimarja]

kotona yritin lievittää kuumassa suihkussa kunnes lämmin vesi alkoi osoittaa loppumisen merkkejä.

Ehdin juuri saada epiduraalin, sen laitto ei muuten olisi sattunut mutta se asento, jossa laitettiin sai aikaan hirmuisen supistuksen.

[SuzieL]

Aluksi lämmitettyjä riisipusseja joilla sain poltettua mahaani vesikellon huomaamatta kun toivat hyvin helpotusta supistuksiin, ilokaasua, kaksi kertaa jokin puudutuspiikki peppuun, epiduraali x 2 ja laitto ei tuntunut miltään (oli ihan taivaallinen), kohdunkaulapuudutus jonka laitto ei myöskään tuntunut ja auttoi välittömästi, viimeiseksi sektiossa spinaali? ja kipupumppu laitettiin epiduraalia varten laitettuun kanyyliin.

[Guest scala]

Mulla oli lievityksenä ensin svo:lla tunnin kuuma suihku ja sitten salissa 1x kohdunkaulanpuudute. Oli sopiva määrä. Ensin tosiaan aloitettiin tuolla kkp:llä mutta ei muuta olisi loppujen lopuksi ehditty antaakaan kun synnytys eteni sen verran rivakasti. Mutta tuo auttoi tosi hyvin, vei supistuskivun kokonaan pois. Ponnistusvaiheessa kkp ei auttanut ja se sattui mutta onneksi se oli lyhyt aika.

 

Seuraavaan synnytykseen ajattelin kokeilla samaa eli suihku ja kohdunkaulanpuudute.

[N_D]

Ehkä vähän OT, mut kertokaas millasia kokemuksia teillä on epiduraalipiikin laitosta? Oon TOSI piikkikammoinen, mut silti haluisin sen ottaa jos mahdollista. Eli sattuiko itse operaatio kuinka paljon? Vai veivätkö supparikivut kaiken huomion?

 

Mä lukeudun myös kastiin "paniikkikohtaus jo pelkästä ajatuksesta" kun epiduraalia mietin ennen synnytystä. Kun sen hetki sitten synnytyksessä tuli, en edes miettiny ettenkö sitä ottais. Mulla siis tuli supistuksista ihan järkyttävän paha olo; oksennus lensi supistusten tahtiin. Pääsin sen takia saliin jo tosi aikasessa vaiheessa (olin vaan 2cm auki), tarkotuksena saada epi, että saisin nukkua. Anestesialääkäri tuli tosi nopeesti, sanoin sille vaan, että "laita hyvin". Saman sanoin kätilölle, joka hetkeä aiemmin laitto kanyylin.

Niin, ja pointti oli; kanyylin laittaminen ei sattunu yhtään. Epiduraalissa tuntu ihan pientä painetta neulaa laittaessa mut se katetrin laitto aiheutti ihan järkkyä vihlontaa tohon lonkan sivuun. Tuntu tosi veemäiseltä, mut oli onneks nopeesti ohi.

 

Ja ketjun aiheeseen. Ihan alussa lämpötyyny selkään. Myöhemmin paratabsia ja oxynormia mut oksensin ne seuraavan supistuksen tullessa ulos. Menin suihkuun ja istuin siellä kyykyssä seinää vasten tunnin tulikuuman veden alla. Ku oksentamisesta ei tullu loppua niin pääsin saliin ja sain epiduraalin.

[JackieO]

Olen käyttänyt kaikissa kolmessa synnytyksessä pelkästään ilokaasua. Toimii hyvin ainakin mulla.

[Linah]

Vuorokauden aikana sain 2 x Oxynormia, 2 x kohdunkaulanpuudutteen ja pari tuntia ennen h-hetkeä salissa minispinaalin (kuudes pistokerta vasta onnistui). Kohdunkaulanpuudute auttoi vain lyhyen aikaa ja Oxynormit lopetti supparit kokonaan. Spinaalipuudute oli ihan mahtava ja ponnistusvaihe täysin kivuton!

[Yazz]

Ilokaasu ja kaksi lämmintä jyväpussia. Yksi suonen sisäinen (en muista mitä) ja aquarakkuloiden kokeilu... Epiduraalit ja kaikki muut kivunlievitykset kiellettiin pahan toxemia pro-eklampsian vuoksi. Mua ei saanut edes leikata.

[Piiuska]

Ensimmäisessä synnytyksessä oli epiduraali. Synnytys käynnistettiin cytotecillä. Lapsiveden mentyä alkoi tiheät ja tosi kipeät supistukset ja sainkin epiduraalin sitten melko nopeasti. Se toimi hyvin ja vaikutti vielä ponnistusvaiheessa eli se ei tehnyt lainkaan kipeää.

 

Toinen synnytys lähti käyntiin spontaanisti supistuksilla. Noin viiden tunnin säännöllisen supistelun jälkeen pyysin jotain kivunlievitystä, kun tuntui, ettei lainkaan pysty enää supistusten välissä rentoutumaan. Sainkin jonkun lihaksia rentouttavan piikin, joka auttoi todella hyvin ja sen avulla lepäiltiin ja torkuttiin 3-4h. Tämän jälkeen puhkaistiin kalvot ja supistusten voima yltyi. Sain kohdunkaulanpuudutteen, joka toimi todella hyvin ja ponnistusvaihekin tuntui ihan siedettävältä.

[amy]

Kotona suihku joka auttoi jonkun verran. Sairaalassa tykkäsin istua keinutuolissa lämmin kauratyyny mahan päällä ja hengitellä ilokaasua.

 

Sitten myöhemmin epiduraali. En osaa sanoa olisinko pärjännyt ilman. En tiedä, minkälaisiksi supistukset olisivat muuttuneet myöhemmin. Puudutus vei kyllä taivaisiin, sen jälkeen en tuntenut enää yhtään kipua, edes ponnistusvaiheessa ja synnytys eteni nopeasti (en kyllä tiedä oliko epiduraalin ansioita vai ei). Mutta huonona puolena olo oli kuin jollain koe-eläimellä kun joutui olemaan koko ajan tarkkailtavana ja piuhoissa eikä edes vessassa käynti onnistunut. Noloa.

Edited April 24, 2012 by amy

[Chandalina]

Eka:

Synnytys kesti n.18 tuntia ja eteni rauhallisesti loppuun asti. Kotona jaksoin säännöllisiä suppareita 8 tuntia hengitellen, lantiota keinutellen ja miehen selkähieronnan avulla, kävin ennen sairaalaan lähtöä myös suihkussa vajaan tunnin verran. Sairaalaan tullessa olin 4 cm auki ja pääsin tunniksi ammeeseen (en kokenut merkittävää helpotusta tästä). Seuraava tunti meni keinutuolissa keinutellen ja ilokaasua hengitellen. Sitten aloin kaivata jotain lisää ja kätilö sanoi, ettei oikein ole jäljellä muita vaihtoehtoja kuin epiduraali (olin auennut muistaakseni 6 cm). Kaksi annosta epiduraalia sain yön aikana, kummankin vaikutus riitti noin 2 tuntia, lisäksi pahimpiin huippuihin vedin edelleen ilokaasua. Epiduraalin ansiosta sain kuitenkin levättyä mukavasti ja jaksoin nousta taas jalkeille keinuttelemaan, olin nimittäin niiden jälkeen täysin auki, mutta vauva oli vielä hieman ylhäällä. Loppuvaiheessa kipuun auttoi kevyt ponnistaminen ja lopulta päästiin jakkaralle ponnistamaan vauva maailmaan. Vauvan syntyessä venyminen tuntui toki kamalalta, mutta oli onneksi sen verran nopeasti ohi, ettei haitannut kivunlievityksen puute.

 

Toka:

Kesto n. 10 tuntia ja alku oli yhtä rauhallinen kuin ekassakin. Ensimmäiset viisi tuntia meni jumppapallolla keinutellen ja hengitellen. Sitten kävin suihkussa ja sen jälkeen laitettiin miehen avustuksella TENS selkään. Näihin aikoihin alkoi homma edetä, supparit tihentyivät ja kipeytyivät, "synnytyslaulu" muuttui karjahteluksi (ei mitään paniikinomaista, vaan tunsin itseni vahvaksi ja eläimelliseksi ) . Lastenvahtia odotellessa viimeiset pari supistusta aiheuttivat jo lievää ponnistustarvetta (onneksi on lyhyt matka sairaalaan). Sairaalassa pääsin suoraan saliin ja kohdunsuu oli pientä lippaa lukuun ottamatta auennut. Kalvot puhkaistiin ja pääsin ponnistamaan. TENS oli päällä myös ponnistusvaiheen aikana, mutta ei siitä venymiskipuun apua ollut. Vauva syntyi kuitenkin tälläkin kertaa muutamalla ponnistuksella, joten ei haitannut.

 

Olen kokenut molemmat synnytykset hyviksi ja onnistuneiksi sekä kivunlievityksen riittäväksi. Varsinkin jälkimmäinen luomuna mennyt synnytys oli voimaannuttava kokemus.

Edited April 24, 2012 by Chandalina

[Maustekahvi]

Ehkä vähän OT, mut kertokaas millasia kokemuksia teillä on epiduraalipiikin laitosta? Oon TOSI piikkikammoinen, mut silti haluisin sen ottaa jos mahdollista. Eli sattuiko itse operaatio kuinka paljon? Vai veivätkö supparikivut kaiken huomion?

Ei sattunut pätkääkään. Kyljellään oleminen oli supistusten kannalta huonoin mahdollinen asento, ne sattui siinä ihan järjettömästi. Odotettiin, että supistus meni ohi ennen kuin piikki laitettiin. Vielä seuraava supistus oli kivulias, mutta sen jälkeen ei tuntunut kuin täysin kivutonta painetta lantiossa. Voi ihanuus sitä tunnetta.

[Fifi]

Mulla oli tarkoitus olla TENS-laite mutta koska synnytys kaynnistyi niin aikaisin en ehtinyt saada sita kaverilta lainaan. Aloitin ilokaasulla joka ei toiminut mulle ollenkaan, siita tuli vain kurkku kipeaksi ja paha olo. Lopulta paadyin epiduraaliin joka ei toiminut, mutta ma en tajunnut etta se ei toiminut silla kuvittelin etta se on taas joku urbaanilegenda etta se vie kivun kokonaan pois ja olin tyytyvainen kun se vei pahimman teran supistuksilta, lopulta leikkauspoydalle jouduttuani anestesialaakari oli ihan kauhuissaan kun en ollut sanonut mitaan epiduraalin toimimattomuudesta vaan karsinyt koko yon. Leikkaukseen mut sitten puudutettiin spinaalilla joka vetikin koko kropan rinnoista alaspain taysin tunnottomaksi.

 

 

Ehkä vähän OT, mut kertokaas millasia kokemuksia teillä on epiduraalipiikin laitosta? Oon TOSI piikkikammoinen, mut silti haluisin sen ottaa jos mahdollista. Eli sattuiko itse operaatio kuinka paljon? Vai veivätkö supparikivut kaiken huomion?

 

Mulla ainakin supistukset olivat niin kipeita ettei epiduraalipiikki (ja myohemmin spinaali kun epiduraali ei toiminut) tuntunut missaan, olisin antanut siina vaiheessa vaikka leikata jonkun raajani irti jos se olisi lievittanyt kipua. Mulle piikki laitettiin istuvassa asennossa, etukenossa.

[Nannas]

Minä olen synnyttäny ilokaasun, jyväpussien ja kohdunkaulapuudutteen avulla. Tosin toisen lapsen kohdalla puudute ei juurikaan auttanut. Parhaiten olen pärjännyt, kun olen saanut istua keinutuolissa, mutta heti kun olen joutunut makaamaan, ovat kivut lisääntyneet.