Guest Noose

Kivunlievitys synnytyksessä

432 posts in this topic

Kolmannessa synnytyksessä sama kuin tokassa, pelkkä lämpöpakkaus, muuta ei ehtinyt.. Rentoutti ja lievitti kipua ihmeen hyvin, kun pitelin sitä vatsaa vasten. 

Share this post


Link to post
Share on other sites

Välillä höngin ilokaasua, mutta hyöty oli aika mitätön, oli vaan kiva olla pöllyssä :D

 

7cm kohdilla sain paraservikaalipuudutuksen, mutta avauduin niin ryminällä että puudutuksen laitto epäonnistui (vasen puoli oli tunnoton mutta oikea ei lainkaan). 40min myöhemmin sain alkaa jo ponnistaa, sen puolikkaan paraservikaalin voimalla :)

 

Jälkeenpäin ajateltuna olisin varmasti selvinnyt ilman noita kumpaakaan, kun koko ajan odotin että milloin ne kunnon kivut alkaa :)

Edited by virgot

Share this post


Link to post
Share on other sites

Kotona: Panadol (ei mitään apua), jumppapallo (ei juurikaan auttanu), kauratyyny (alussa apua), kuuma suihku (auttoi) ja sauna (auttoi) sekä ns. synnytyslaulu (auttoi).

 

Sairaalassa: Olin sairaalassa 5 cm auki ja otin heti epiduraalin, joka vei kaikki supistuskivut, mutta ponnistustarve jäi. Pari tuntia myöhemmin sain jotain, mikä vei ponnistustarpeenkin pois ja ponnistaessa en oikeastaan tuntenu supistuksia (tai muutakaan) juuri ollenkaan, ainoastaan hiukan kirvelyä tuntu alapäässä. Kätilö laitto ilmeisesti myös paikallispuudutetta (mulle leikattiin eppari). Taisin siis saada kaikki mahdolliset kipulääkkeet :P

 

Oon kyllä oikein tyytyväinen siihen, että synnytys ja erityisesti ponnistusvaihe meni tosi hyvin, koska sitä olin pelänny etukäteen (sanoin siitä kätilölle). Epiduraalista huolimatta onnistuin ponnistamaan oikein ja tarpeeksi kovaa, oksitosiinia tarvittiin vain vähän ja ponnistusvaihe kesti huikeat 10 min. eli noin kolmen supistuksen verran (eppari varmasti myös nopeutti). Jotenkin vaikea uskoa, että ilman epiduraalia ym. olis yhtä hyvä kokemus kuin mitä nyt oli, koska olin sairaalaan tullessa tosi väsynyt 22 tunnin kärvistelyn jälkeen ja oikeastaan tärkein syy mennä sairaalaan oli saada levättyä hetki. Lyhyessä synnytyksessä olisin saattanu pärjätä ilmankin lääkkeellistä kivunlievitystä.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Eka: ilokaasu ja annos epiduraalia.

Toka Ilokaasu (en olisi halunnut, vie muistin), kohdunkaulanpuudute (aivan turha, yritin epiduraalia muttei sitä annettu "vielä) ja epiduraali

Kolmas: Epiduraali

Share this post


Link to post
Share on other sites

Esikoisen synnytyksessä sain kunnon arsenaalin kaikenmoista kipulääkettä. Ennenkun sairaalaan lähdettiin olin kotona suihkussa reilun tunnin verran ja otin 1g panadolin. Sairaalaan tullessa sain oxanest kipupiikin x2, sitten taas suihkuun reiluksi tunniksi, sen jälkeen paracervikaali x2, sitten epiduraali jota lisättiin muistaakseni pariin otteeseen. Vielä ennen ponnistusta sain pudendaalipuudutuksen. Ja kokoajan höngin myös ilokaasua. Voin sanoa ettei synnytyksestä ole juurikaan muistikuvia ja olo oli vielä reilun päivän verran aivan pöhnäinen. Synnytys kesti sen 27h joten ihan muutaman tunnin sisällä ei tälläistä määrää muhun saatu sentään. :grin:

Tokan synnytys kestikin vaivoin sen 7h. Sairaalaan tullessa olin 5cm auki. Kivunlievityksinä oli ilokaasu jolla aukesin 8cm asti ja sen jälkeen hätäinen spinaali joka puudutti vain toisen puolen ja ehti mokoma hälvetä sitten kuitenkin ennen ponnistusta, mutta ei se 4 minuutin ponnistaminen ilman kivunlievitystä nyt kuitenkaan niiin kamalaa ollut vaikka sattuikin pirusti. Sain myös post-spinaalisen päänsäryn joten mitään hyvää kokemusta ei spinaalista jäänyt. Jälkeenpäin olenkin harmitellut että tuli se otettua kun muistan miettineeni kun spinaalia tilattiin että pärjäisinköhän kuitenkin ilman ja olisinhan minä pärjännyt. :girl_sigh: Miehelle sanoinkin että jos tulee joku ihmeellinen mielenhäiriö ja kolmas lapsi vielä saadaan niin sitten ainakin tiedän pärjääväni pelkän ilokaasun turvin.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Eka: suihku ja ilokaasu

Toka: ilokaasu. Anestesialääkäri oli laittamassa epiduraalia kun kesken laiton alkoi supistuksen aikana ponnistuttaa ja olinkin täysin auki.

 

Ekassa synnytyksessä pärjäsin aika hyvin ilokaasun avulla, ihan avautumisvaiheen lopussa supistukset olivat kyllä kamalan kipeitä mutta sitten olikin jo aika ponnistaa. Ponnistusvaihe oli häijyn kivulias mutta onneksi nopea. Toka synnytys käynnistyi vesien menolla ja supistukset olivat inhottavan tuntuisia ja tosi kipeitä jo aika alussa. Siksi päädyinkin haluamaan epiduraalin, jota ei sitten kuitenkaan ehditty laittaa - olin neljä senttiä auki kun anestesialääkäri kutsuttiin paikalle ja puoli tuntia myöhemmin tosiaan täysin auki. Tokan synnytyksen ponnistusvaihe oli hieman helpomman tuntuinen kuin ekassa synnytyksessä.

Edited by RGB

Share this post


Link to post
Share on other sites

Esikoinen syntyi perjantaina ja kivunlievityksenä toimi avautumisvaiheessa lämmin geelipussi selässä. Ihan avautumisvaiheen lopussa ja ponnistusvaiheessa mies hieroi/paineli selkää. Hyvin tuntui toimivan, kun missään vaiheessa ei tullut sellaista oloa, että kipu olisi liiallista.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Ensimmäisessä synnytyksessä epiduraali (yksi annos)

 

Nyt toisessa synnytyksessä epiduraali (kahtena annoksena) ja pudendaali (joka kuitenkin laitettiin liian aikaisin ja vaikutus ehti loppua ennen kuin oikeasti alettiin ponnistamaan). Avauduin nopeasti mutta vauva ei laskeutunut ja ponnistusvaihe oli todella myöhään.

 

Toinen synnytys huomattavasti kivuliaampi kuin ensimmäinen.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Kotona otin supistuksien alettua Para-Tabsin (no joo ei IHAN auttanut niihin kipuihin :rolleyes: mulla oli kipuja (joita luulin supistuksiksi) melkein kuukauden ajan ennen pojan syntymää ja niitä lääkitsin Para-Tabsilla, siitä tiesin varmaksi, että on tosi kyseessä, kun se ei auttanut) sekä keinuttelin supistuksien aikana lantiota ja lauloin "aaa-aaa":ta, se auttoi jonkun verran.

 

Sairaalaan päästyä olin jo tosi kipeä, vaikka olin vasta 2cm auki. Aluksi sain lämpötyynyn, joka ei auttanut mitään. Ilokaasu auttoi. Epiduraalia odotellessa sain pudendushermon puudutteen (ei auttanut mitään, laittaminen vaan sattui) ja kun vihdoin olin 5cm auki, sain epiduraalin, joka todellakin auttoi!! Ponnistuttamaan alkoi jo kun olin jotain 8cm auki ja sain siihen kohdunkaulanpuudutteen, joka auttoi kyllä jonkinverran.

 

Kaikki mömmöt otin, mitä tarjottiin. :P

Nyt toisessa synnytyksessä oli ihan eri suhtautuminen kivunlievityksiin ja niiden auttamisiin. Sairaalaan mennessä olin jo 3cm auki ja supistukset niin mietoja, että lämmin geelityyny auttoi vallan mainiosti. Vesien mentyä ja kunnon supistuksien alettua kätilö läiski TENS-lätkät selkääni ja heti saliin siirryttyä aloin naukkailla ilokaasua . Nuo kaksi oli ihan lyömätön yhdistelmä, lisäksi vaan liikuin ka etsin hyviä asentoja aktiivisesti ja olin jalkojen päällä, keinuttelin jumppapallolla sekä käytin ääntä supistuksien tullessa aivan vapautuneesti , koin jo näistä olleen erittäin suuri apu. Lääkkellisiä kivunlievityksiä oli ainoastaan 6cm kohdalla kohdunkaulan puudute sekä 8cm kohdalla pudendushermon puudute , koin molemmat todella hyviksi eivätkä epiduraalin tavoin tehneet "jalattomiksi", joten sain ponnistettua synnytysjakkaralla. Toinen synnytys oli huomattavasti nopeampi, helpompi ja miellyttävämpi kokemus. :)

Share this post


Link to post
Share on other sites

Epiduraali ja joku kipupiikki. Ensin epiduraali toimi alkuun hyvin. Sen jälkeen se letku selässä jotenkin liikahti ja aiheutti ihan järkyttävän krampin pakaraan ja reiteen.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Eka: Panadol + lämmin suihku. Oisin halunnut kivunlievityksiä, mutta ei ehditty antaa.

Toka: Panadol + ilokaasu vajaat kymmenen minuuttia. Etukäteen ajattelin, että ehkä menee ilman nytkin ja sitten kun kävi kipeäksi ei enää olisi ehtinyt. Hetki ennen kipeitä supistuksia ehdottiin Litalgen-piikkiä, mutta ei tuntunut silloin vielä tarpeelliselta.

 

Eli nopeuden takia ei, jos ois ollut pitkään sitä oikeasti kipeää vaihetta niin varmasti oisin halunnut jotain kivunlievitystä.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Kivunlievityksenä avautumisvaiheessa oli lämpöpussit selässä ja alamahalla sekä yksi annos Oxanestia. Lämpöpusseista oli hetki apua, mutta Oxanestista tuli ainoastaan väsynyt ja huono olo, eikä se auttanut kipuun. Pyysin näiden lisäksi kivunlievitystä, mutta siinä vaiheessa sainkin jo alkaa ponnistamaan. Ponnistusvaiheeseen laitettiin pudenduspuudutus, joka ei kuitenkaan ehtinyt juuri vaikuttaa. Toinen puoli oli puutumatta vielä tytön synnyttyä. Ponnistusvaihetta en pitänyt kivuliaana ja avautumisvaiheessakin tuntui vasta viime hetkillä, että en jaksa ilman kivunlievitystä.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Tens, ilokaasu, kohdunkaulan puudute ja epiduraali.

 

Tensin koin jonkin verran auttavan, ainakin sai keskittyä johonkin muuhun supistusten aikana. Alkuvaiheessa se oli tosi hyvä, loppua kohden tuntui, että teho loppui kesken. Ilokaasu oli mulle aika turha. Jokainen supistus alkoi tosi kovana, niin en ikinä osannut ajoittaa ilokaasua niin, että olisi auttanut siihen pahimpaan vaiheeseen. Lisäksi kaasun hengittäminen oli mulle tosi vaikeeta. Tuntui, että happi loppuu ja taju lähtee. Kohdunkaulan puudute oli ihan ok, vei kivulta terävimmän kärjen. Teho kuitenkin loppui 20 minuutissa, joten oli sinänsä vähän turha. Epiduraali taas toimi täydellisesti ja vei kivun pois. Ainoastaan paineen tunne jäi. Epiduraali vaikutti vielä ponnistusvaiheessa, mikä vähän hankaloitti asioita, kun en tuntenut supistuksia tai ponnistamisen tarvetta. Ponnistelin siis kätilön käskystä ja se tuntui aika oudolta.

 

Olin aika kovasti selkäpuudutteita vastaan ja pelkäsin epiduraalia ihan tuhottomasti, joten siinä vaiheessa kun siihen suostuin, olin tosi kipeä. En siis 'olisi selvinnyt' ilman. Jos joskus toisen kerran pääsen synnyttämään, niin siltikin lähtisin sitä yrittämään sillä asenteella, että pärjäisin mahdollisimman pitkälle ilman puudutteita.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Kotona kuumassa suihkussa muutaman kerran ja grammasta panadolia vain naamaan, ei apua ja suihkukin vain yllytti supistuksia tihenemään ja voimistumaan. Sairaalaan mennessä olin jo 5cm auki, kätilö tarjosi alkuun ilokaasua, mutta hönkäisin kerran ja olin siitä niin pökkyrässä ja takana uneton + kivulias yö että yh se jäi siihen. Epiduraalilla mentiin loppuun saakka, joskin sen teho hiukan lopahti ponnistusvaiheen alettua.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Neljä annosta epiduraalia sain, mutta ekan vaikutus oli max.puoli tuntia ja muut kolme eivät tehonneet. :(

Share this post


Link to post
Share on other sites

Kotona panadol(ei apua) ja kuuma suihku.

 

Synnärillä kokeilin ilokaasua muutaman hönkäyksen. Ei auttanut. Tuloksena pöhnä ja oksennus. Synnytys oli kaikenkaikkiaan nopea ensisynnyttäjälle. Saavuttiin sairaalaan siinä vaiheessa, kun supistukset löi kivusta maahan(2cm auki) ja siitä reilu neljän tunnin päästä oli tyttö syntynyt.

Sain epiduraalin melkein heti. Se oli oikea pelastus. Pahin kipu loppui siihen. Ponnistusvaihe tuntui iisiltä. Kovin montaa ponnistusta en tainnut tehdä ja epiduraali ei vienyt ponnistamisen tarvetta pois.

 

En synnyttäisi luomuna. Ei jäänyt traumoja, mutta epiduraalin haluan heti, kun mahdollista.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Kolmannessa synntyksessä jälleen käytössä ilokaasu - josta oli paljonkin apua kun vain hengitin sitä tarpeeksi, sekä epiduraali, nyt olis vaan tarvinnut pyytää lisäannostusta nopeammin, sillä tehot loppui joka kerta parin supistuksen jälkeen johtuen siitä, että tää oli käynnistys ja oksitosiini tippui koko ajan.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Esikoisen kanssa ensin kylpy, sitten ilokaasu ja epiduraali. Ilokaasu ei auttanut, vaan teki huonon olon, muut toimi tosi hyvin. Saman setin voisin ottaa tälle kuopukselle, eli kylpy ja epi, ei kaasua, hyi.

 

Vaikka neuloja pelkään, niin tuo epiduraalihomma meni tosi hyvin eikä tullut sitä päänsärkyä ja koko hommasta jäi hyvä fiilis. En olisi pärjännyt ilman, ennen kun sain epin, oli kivut sen verta kovia että väsyin ihan hulluna enkä ehkä olisi jaksanut ponnistaa tyttöä maailmaan.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Kotona Panadol (ei apua) ja kauratyynyä kokeilin hetken (tuli vielä huonompi olo). Sairaalassa ei edes ehdotettu ilokaasua vaan sain heti epiduraalin (supistuksia tuli 1-2min. välein ja olin jo 5cm auki).

Epiduraali toimi loistavasti!!! Sain 2 annosta ja niillä porskutettiin kivuttomasti n.6-7h :).Kyllä ponnistuksen tarve tuntui lopussa silti todella kivuliaana paineena joka oli melkeinpä pahempaa kuin supistukset. Lopulta vauvan laskeutumattomuuden takia jouduttiin kiireelliseen sektioon, jonka vuoksi laitettiin vielä spinaali. Spinaali vei kyllä kaiken tunnon nopeasti, mutta ikävänä sivuoireena tuli kova tärinä ja väsymys. Hampaat vaan kalisi ja silmät lurpsui leikkauksen ajan  :grin:. En tiedä olisinko selvinnyt ilman epiduraalia, mutta ainakin olisin "turhaan" kärsinyt paljon enemmän ilman sitä.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Esikoinen (synnytys 13h)

Kotona: liikkuminen (auttoi), äänenkäyttö/synnytyslaulu (auttoi), TENS (auttoi), lämmin kaurapussi mahalla (auttoi)

Sairaalassa: liikkuminen, synnytyslaulu, TENS, ilokaasu, sitten kun nämä ei enää auttaneet, niin epiduraali, joka kyllä lässäytti koko synnytyksen (auttoi alussa, mutta loppuvaiheessa löi läpi paha kipu toisessa lonkassa, ilmeisesti vauvan virheasennosta johtuen)

-> sillä tuella, mitä sairaalassa sain, en olisi pärjännyt ilman näitä, 5cm kohdalla alkoi loppua luotto kun supistukset oli kovia, mutta tilanne ei silti edennyt. Ekat 4cm ennen sairaalaa oli menneet nopeasti. Olin toivonut aktiivisempaa synnytystä, mutta kätilö ehdotti vaan sitä ilokaasua ja sitten kun se ei enää auttanut niin laitettiin epiduraali.


Kuopus (synnytys 4,5h)

 

Kotona: liikkuminen/jumppapallo (auttoi!), synnytyslaulu (auttoi!), TENS (auttoi), lämmin kaurapussi (auttoi), akupainanta (todellakin auttoi! ), kätilön saavuttua otin TENS-lätkät irti ja menin synnytysammeeseen (vesi auttoi ihan mielettömästi <3 ). Ammeessa sitten edelleen mukana äänenkäyttö ja hengitys ja selästä ja hartioista painettiin akupisteitä joka supistuksen aikana. 

-> kyllä nämä kaikki tarpeeseen tuli, supistukset tuli aina kahden aaltoina ja melkein tauotta, niin kuin ekalla kerrallakin. Tällä kertaa kuitenkin ei tullut sitä toivottomuuden tunnetta, vaan pärjäsin niiden supistusten kanssa. Mies ja doula olivat ihana apu. Lääkkeellistä kivunlievitystä en halunnut, eikä sitä tietysti kotona olisi ollut tarjollakaan. Tosi hyvät fiilikset jäi!

 

Jos kolmas vielä joskus tulee, niin lisäisin tähän listaan vielä Hypnobirthingin :D ja ehdottomasti haluaisin taas synnyttää kotona, veteen. Vesi teki supistuksista lempeämpiä ja ponnistusvaihe oli tosi pehmeä ja nopea myös.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Nyt menee vähän OT:n puolelle, mutta pakko tarttua aiheeseen kotisynnytys, kun täällä siitä muuten niin vähän puhutaan. Mulla olisi tarkoituksena synnyttää kotona nyt heinäkuussa ja ihan kaikki asiaan liittyvä kokemusperäinen tieto kiinnostaisi. Asutko mei Suomessa vai muualla? Missä vaiheessa esikoinen tuli takaisin kotiin vai oliko peräti kotona synnytyksen aikana?

Share this post


Link to post
Share on other sites

Esikoinen syntyi sektiolla, joten siinä oli se joku spinaaliepiduraalimorfiini-cocktail. En olisi ilman pärjännyt, kun maha leikattiin auki :D

 

Toinen syntyi alakautta käynnistettynä. TENS raksutti selässä melkein vuorokauden. Lisäksi oli lääkkeettömistä konsteista apuna hengitystekniikka, synnytyslaulu ja varsinkin tukihenkilöinä puoliso ja doula, joiden kaulaan ripustauduin roikkumaan aina supistuksen tullessa ja jotka vuorollaan välillä hieroivat. Vuorokauden supistelun jälkeen (4cm auki) turvauduin sitten epiduraaliin, mikä olikin hyvä veto, sillä sain hetken levättyä, kun supistuskivut ei sallineet mun olla muuten kuin seisaallaan ja sen jälkeen aukesinkin tosi nopeasti loput sentit. Teho ehti kuitenkin ennen ponnistusvaihetta hävitä, kun odoteltiin vauvan laskeutumista, joten se ei ponnistamisen tarvetta häirinnyt. Olisin ehkä pärjännyt ilman epiduraalia, jos en olisi tarvinnut synteettistä oksitosiinia ja jos matka tuohon neljään senttiin olisi kestänyt vähemmän ja jos olisin tiennyt, että synnytystä ei enää hirmuisen kauan ole jäljellä. Toki ilman sitä epidruaalia se synnytys olisi voinut kestääkin vielä paljon kauemmin, kun luulen sillä sen aiheuttamalla rentoutumisella olleen iso osa siinä, että kohdunsuu niin nopeasti sen jälkeen aukesi. Ihan oli paikallaan se epiduraali tuossa synnytyksessäni siis, vaikka etukäteen olinkin toivonut pärjääväni ilman.

 

Mahdollinen kolmas voisi mieluusti tulla spontaanisti ja ilman lääkkeellistä kivunlievitystä, vaikka tosi hyvä mieli tuosta synnytyksestä joka tapauksessa jäi. 

Share this post


Link to post
Share on other sites

Alkuun amme, lämpötyyny ja kipupiikki, näistä ei ollut erityisemmin apua. Tilanteessa 4cm auki sain epiduraalin, joka toimi ihan loistavasti, enkä todellakaan olisi pärjännyt ilman. Epiduraalin laiton jälkeen synnytys eteni vauhdilla ja loput 6cm avautui puolessa tunnissa.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Nyt menee vähän OT:n puolelle, mutta pakko tarttua aiheeseen kotisynnytys, kun täällä siitä muuten niin vähän puhutaan. Mulla olisi tarkoituksena synnyttää kotona nyt heinäkuussa ja ihan kaikki asiaan liittyvä kokemusperäinen tieto kiinnostaisi. Asutko mei Suomessa vai muualla? Missä vaiheessa esikoinen tuli takaisin kotiin vai oliko peräti kotona synnytyksen aikana?

 

Asun ihan Suomessa joo :) meillä esikoinen oli nukkumassa kun synnytys alkoi, soitin mun siskon paikalle vahtimaan unta, jotta mies pystyisi olemaan mun kanssa koko ajan. Heräsi vähän normaalia aiemmin ja mun siskon kanssa tuossa söi muroja ja kuivattuja hedelmiä ja katsoi telkkaa. Ei kuulemma edes ollut pahemmin ihmetellyt, että miksi sisko on meillä :D Kävikin sitten vaan niin, että siskon oma lapsi oli herännyt kotona ja kaipasi äitiä. Anoppi päivysti myös ja tuli sitten hakemaan esikoisen heille ehkä tuntia ennen syntymää. Kävi isin kanssa moikkaamassa mua ennen lähtöä, ihan mukavia siinä jutusteltiin, vaikka synnytys olikin ihan täysillä päällä. Olin kyllä etukäteen valmistellut, että mitä tapahtuu ja miltä äiti voi näyttää ja kuulostaa ja kaikki on silti ihan ok :) Hetken aikaa pesittiin siinä synnytyksen jälkeen miehen ja vauvan kanssa ja esikoinen tuli sitten iltapäivällä appisten kanssa kotiin. Olin tosi hyvässä kunnossa synnytyksen jälkeen. Kotona oli ihana lepäillä!

 

Multa voi kyllä kysellä mitä vaan aiheeseen liittyvää. Laittaa yksäriä tai sitten tietysti avata ihan oman ketjunsakin kotisynnytystä varten.

Share this post


Link to post
Share on other sites

^ nostin tuota vanhaa ketjua, ja kyselen siellä sitten enemmän, jotta muutkin asiasta mahdollisesti kiinnostuneet näkevät mistä puhutaan :)

Share this post


Link to post
Share on other sites

Create an account or sign in to comment

You need to be a member in order to leave a comment

Create an account

Sign up for a new account in our community. It's easy!


Register a new account

Sign in

Already have an account? Sign in here.


Sign In Now