Sign in to follow this  
Followers 0
Guest YlläriPylläri

3 pientä yhtäaikaa

36 posts in this topic

Löytyisiköhän täältä keltään vertaistukea tähän aiheeseen? :wacko:

 

Eli meillä puolivuotiaat kaksoset ja nyt yllätyksekseni olenkin raskaana. Toki paljon lapsia halutaankin ja ei niin kauhean suurilla ikäeroilla, mutta rajansa kaikella. :huh: Vihaan sanaa vahinko, mutta sehän tämä on. Missään nimessä raskautta emme halua keskeyttää. Ikäeroa lapsille tulee siis vuosi ja muutama kuukausi päälle.

Voiko kolmesta noin vuoden tai alle ikäisestä selvitä hengissä? Epäilisin, että vastaavia tapauksia löytyisi ainakin toisin päin (ensin yksi ja sitten tuplat).

 

En tiedä itsekään, miten tähän suhtautua. Tiedän, ettei muiden mielipiteistä pitäisi välittää, mutta pelkään niitä suunnattomasti. Kun kaksoset syntyi, niin moni kommentoi meille, että "nythän teillä onkin sitten kerralla lapsiluku täynnä!" Neuvolassa pitäisi varmaan jutella asiasta, mutta pelkään terveydenhoitajankin reaktiota. Hän on kauhuissaan meidän jaksamisesta jo nyt, vaikka meillä on maailman helpoimmat kaksoset (ainakin toistaiseksi, koputan puuta) eikä mitään ongelmia... Äitini varmaan pyörtyy, ystäväni luulevat minun luultavasti menettäneen viimeisenkin järjen hivenen... :(

 

Kommentteja, ajatuksia?

Share this post


Link to post
Share on other sites

Kokemuksia mulla ei valitettavasti sulle ole antaa. Halusin vain kertoa, että kirjoituksesi herätti mussa tunteita, muttei mitään negatiivista sua tai miestäsi kohtaan. Ihmisille tapahtuu vahinkoja ja vastuuhan niistä on kannettava. :)

 

Epäilemättä touhu tulee olemaan rankaa, väsyttävää ja kuluttavaa mutta varmasti myöskin ihanaa ja palkitsevaa. Lapset tulevat olemaan niin lähellä toisiaan leikeissä ja kehitysvaiheissa että heistä todennäköisesti tulee todella läheiset myös aikuisina.

 

Täytyy myöntää, että tunnen hieman myös kateutta teidän tilannetta kohtaan. Musta olisi ihanaa, jos mulla olisi kolme lasta joiden kanssa taistelisin muutaman vuoden vaipparumbat, teinikriisit ja pois muuttamiset. Ei siksi, että "sitten niistä pääsee eroon" vaan siksi, että uskon, että noin lapsista saa kolminkertaisen ilon. Ja tosiaan, nyt teillä tuskin kuopuskaan on kovin kauaa leikeistä ulkona. Toki kaksoset on aina (ainakin tarinoissa) lähimmät toisilleen, mutta jälkimmäinen saa varmasti helpommin ystäviä myös sisarrustensa kavereista ja toisinpäin, kun jos kyseessä olisi monen vuoden ikäero.

 

Luulisin, että kunnalta saa myös jotain avustusta, kuten kotiapua. Ota ihmeessä tuo vastaan jos mahdollista.

 

Ymmärrän paniikkisi, helppohan mun on täältä olla ihastunut ja kannustava. Itse olisin varmasti vastaavassa tilanteessa paniikissa.

 

Mutta mitä sen on väliä, mitä muut ajattelee? Älä kerro heille, että tämä oli vahinko. Nosta leuka pystyyn ja sano, että te suunnittelitte asian näin ja syntyminen ei todellakaan tule olemaan yllätys kummallekaan teistä.

Ilmoita, että sua kyllä jännittää, mutta aikuisena vastuunkantavana perheen äitinä ja vaimona (?) sun ei todellakaan tarvitse antaa kenenkään kävellä ylitsesi vaikka hän "muka tietäisi paremmin". Sinä olet onnellinen ja ylpeä, miehesi samoin. Että jollei tukea heru, niin sopii mennä kotiin miettimään millainen on hyvä ihminen.

 

Sun tilanteesi on monella tapaa Wau! Listaa paperille vain hyvät puolet ja nauti.

Olet erikoislaatuinen ja perheesi samoin. Ylpeile sillä.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Kiitokset Macilla ihanasta kirjoituksesta! :) Nyt vasta itse huomasin, kuinka negatiivissävytteinen tuo avaukseni oli. Siihen jäi kertomatta se, että me todellakin olemme onnellisia tästä raskaudesta, vaikka kuinka hirvittääkin. Lapsi tulee olemaan tervetullut ja rakastettu. Ja kuten miehen kanssa molemmat totesimme, olisimme todella pettyneitä ja surullisia, jos tämä raskaus keskeytyisi. Mieheni valoi minuun eilisiltana uskoa siitä, että kyllä me pärjäämme. Hän myös toi esiin noita samoja hyviä puolia kuin sinäkin Macilla. :) Mieheni ei myöskään paljoa perusta muiden ajatuksista ja oli siinäkin asiassa hyvin pitkälti samoilla linjoilla. :D Itselläni hormonit taitaa tehdä tepposia, sillä tässä on muutama päivä menty ihan vuoristorataa. Meillä on onneksi todella hyvä tukiverkosto ja minun eläkkeellä oleva äitini auttaa lastenlastensa hoidossa jo nyt todella paljon. Onneksi olen tottunut jo kaksosten kanssa ikuiseen pohdintaan, saako molemmat tarpeeksi/yhtä paljon huomiota, sillä se tunne tulee varmasti vähintään triplaantumaan kolmen kanssa. :rolleyes: Toisaalta nämä kaksi on jo tottuneet jakamaan huomion ja odottamaan, kun ei kädet aina riitä molempien tarpeisiin samaan aikaan.

Hyviä puolia tässä on paljon. Huonoja ei niinkään, haastavia vain. :)

Share this post


Link to post
Share on other sites

Ensinnäkin ONNITTELUT uudesta raskaudesta! :) Vahinko (vihaan tuota ilmaisua!) tai ei, niin mitäpä se muille edes kuuluu?! Teidän elämänne ja teidän valintanne. Olkaa tosiaankin ylpeitä siitä, että olette hedelmällisiä ja kohta kolmen pikkuisen onnellisia vanhempia. :)

 

Kaksosten kanssa on rankkaa, mutta kummasti siitä vaan selviää. Sulla onkin jo äitisi apuna, joten ei se kolmas pieni paljoa enää siinä paina. ;) Itse jouduin selviytymään lähestulkoon yksin omista kaksosistani (tai no, annetaan miehelle krediittiä n.30% verran), joten kai sitä vaan pärjää, kun on pakko. Se taas ei tarkoita sitä, etteikö apua saa ja pidä pyytää.

 

Toivon teille onnellista odotusta ja ymmärtäväisiä ystäviä sekä sukulaisia!

 

PS. Ja se on sitten niiiiiin ärsyttävää, kun ihmiset jatkuvasti sanoo "No nythän teillä on lapsiluku sitten täynnä! Eikö olekin kiva juttu?"... <_<:rolleyes: Kyllä meillekin saa vielä tulevaisuudessa tulla yksi pieni tai kaksikin.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Heips

 

Meillä ensin syntyneillä kaksosilla ja pikkuveljellä on ikäeroa 1v7kk. Se nyt ei ole ihan niin pieni ikäero kuin teillä on tulossa, mutta toisaalta meidän kaksoset synty 3kuukautta ennenaikasina, joten monessa mielessä olivat kehitystasoltaan vasta 1v4kk. Meillä pikkuveli oli suunniteltu ja yritetty, eikä raskaus itse asiassa alkanut edes kovin pian yrityksen aloittamisesta.

 

Suunnitelmallisuudesta huolimatta mua alkoi pelottaa kun lopulta sen positiivisen raskaustestin tein. Kaksoset oli just silloin tosi pahassa iässä ja mietin, että miten me jaksetaan ja pystytään kaikkiin kolmeen samaan aikaan. Kaksoset on heräilly paljon öisin ja keskosuus vaatii vielä hiukan enemmän kaikkea erityistä arjessa kuin tavallisesti.

 

Siitä huolimatta mä olin koko raskauden ajan ylpeä ja onnellinen, että lapset syntyy pienellä ikäerolla. Meidän kaksoset "kasvoi isoiksi pojiksi" kun pikkuveli syntyi. Sitä ei heiltä odotettu eikä vaadittu, he jotenkin tajusi sen itse ja alkoivat syömään itse, nukkumaan paremmin ja auttamaan vanhempia monessa asiassa. vauvasta he huolehtivat äärimmäisen paljon. Mustasukkaisuuttakin toki oli, mutten usko, että niin paljon lainkaan kuin jos vanhempia sisaruksia olisi ollut vain yksi. Joskus tuntuu, että kädet ei riitä, kun kaikki haluaa samaan aikaan jotain. Syliin ja lähelle saa otettua kaikki samaan aikaan, mutta pissattamiset, pukemiset, uloslähdöt, kauppareissut ym. vaatii kovia hermoja vanhemmilta. Ehkä sitä jo kaksosten äitinä on tottunut huutoon ja itkuun enemmän kuin yhden lapsen äiti, joten niinhän se vain on, että jonkun on aina odotettava vuoroaan ja jos sitä itketään, niin sitten itketään. Kyllä se itku sitten loppuu kun oma vuoro tulee. Koko ajan saa kyllä olla vaihtamassa vaippaa tai siivoamassa kakkaa kalsareista (opetellaan kuivaksi) tai juoksuttamassa pytylle, mutta kyllähän tuokin kohta rauhottuu.

 

Meillä isoveljet rakastavat pikkuveljeään yli kaiken ja tekisivät hänen hyväkseen mitä vaan. Ja pikkuveli taas suorastaan palvoo isoveljiään. Meidän isommat on tällä hetkellä 2v5kk ja pienin 10kk. Pieni lähti isompien perässä kävelemään jo hiukan reilu 9kk iässä. Isommat ottaa pikkuveljeä leikkeihin mukaan ja monesti leikkivät kolmestaan niin, että itse saa ihan rauhassa lukea lehteä. Isommat haluaa ottaa myös "vastuuta" pikkuveljen hoidossa ja vahtivat häntä tiukasti ja kieltävät tai estävät menemästä kiellettyyn paikkaan.

 

Sen verran rankkaa kuitenkin on ollut, että vasta nyt kun pienin on 10kk ikänen ollaan miehen kanssa alettu puhua siitä yhdestä pikkuisesta vielä mikä joskus oli ajatuksissa, mutta haudattiin hetkeksi johonkin takaraivon perälle. Ehkä sitä ei nyt ihan vielä tule, mutta ei meille siis mitään kamalaa traumaakaan kolmesta pienestä jäänyt.

 

Ihan käytännön asioista kannattaa ottaa huomioon esimerkiksi se, että kaksosille turvaistuimia ostaessa huomioikaa se, että ne ovat tarpeeksi kapeat ja mahtuvat autoon myös kolmannen istuimen kanssa. Meillä kaikki matkustavat takapenkillä (Honda CRV) ja tiukkaa tekee, mutta mahtuvat. Läheskään kaikki markkinoiden istuimet eivät meidän autoon olisi mahtuneet vierekkäin. Meillä kantoliina oli palastus vauvan synnyttyä, kun piti päästä vaunuilemaan. Isommat ei oikein vielä jaksaneet seisoa seisomalaudalla, joten laitoin vauvan liinaan ja hän nukkui siihen. Isommat pääsi sitten molemmat istumaan rattaisiin. Liinan kanssa selviää myös yksin kauppareissusta. Vielä en ole löytänyt sellaista kauppaa jossa olis ostoskärryt mihin saa kolme lasta niin, että yks on vielä ihan "kaukalotapaus". Nyt meilläkin on jo helpompaa, kun pienin jo osaa istua ostoskärryjen istuinosassa ja isommat ajelee sitten tupla-autoa siellä alhaalla. Prismoissa on ainakin tollasia kärryjä.

 

Ja vaikka Macilla mainosti kunnalta kotiapua, niin siihen ei kannata luottaa. Me ei ainakaan saatu. Mulla oli vaikea loppuraskaus, jouduin vuodelepoon viimiseksi 2 kuukaudeksi kohdunsuun aukenemisen vuoksi. Pyynnöstä sain olla kotona, mutta siitä huolimatta me saatiin äärimmäisen huonosti kotipalvelua auttamaan. Ehkä kerran tai kaks parissa viikossa kävi joku ulkoiluttamassa isompia lapsia. Muuten oli sitten vaan pakko pärjätä. Mies teki ympäripyöreetä päivää; ensin töissä ja kotona suoraan täysvastuuseen lapsista. Siitäkin selvittiin, mutta vaadittiin kyllä kans paljon venymistä myös isovanhemmilta. Mutta vauvan syntymän jälkeen se loppui kyllä kuin seinään. Tuntuu, että meidän kotipalvelulla oli ajatuksena, että itsepä olette lapsenne tehneet.. hoitakaakin ne sitten itse. No mä en oikeesti sitä edes kaivannut, mutta olis se toki ollu fiksua edes tarjota. Mähän olin energiaa täynnä, kun vihdoin sain 2 kuukauden makaamisen jälkeen taas leikkiä lasteni kanssa.

 

Tsemppiä ja onnea raskaudesta!!

Share this post


Link to post
Share on other sites

Tästä ketjusta tuli mieleen, anoppini on kertonut tuttavastaan, joka oli saanut ensin kaksoset, ja kun ne olivat 3kk, nainen oli huomannut olevansa taas raskaana ja saanut vielä kolmoset siihen päälle! No kidding.

 

Mutta tsemppiä ketjun aloittajalle! Mua itseänikin välillä kutkuttaa ajatus uudesta raskaudesta, vaikka meidänkin tuplat ovat vasta 8kk. :)

Share this post


Link to post
Share on other sites

Kiitos kaikille vastauksista, olette ihania! :wub:

 

Tuplamama, meillä itseasiassa kaksoset on myös keskoset ja kehitysiältään vasta noin 11 kk, kun kolmosen LA on. Se on yksi niistä minua suuresti pelottavista asioista, mitä jos tämä kolmaskin syntyy keskosena? Sairaala-aika tulisi olemaan yhtä helvettiä, kun kotona on jo kaksi lasta (jotka olisi siinä vaiheessa 10 kk, vajaa 8 kk korjattua :blink: ). No, mutta se on taas ihan toinen juttu. Mutta jokatapauksessa oli ihanaa kuulla teidän positiivinen tarinanne!

 

Joogini, sekin on mielessä käynyt, että mitä jos taas on monikot tulossa?!? :lol:

Share this post


Link to post
Share on other sites

Ensinnäkin, onnittelut raskaudesta! Meillä on juuri se päinvastainen tilanne eli esikon jälkeen on tulossa kaksoset ja suuremmalla ikäerolla kuin teillä. Ymmärrän hyvin, että käyt läpi melkoista tunnemylläkkää ja tulevaisuus herättää monenlaisia ajatuksia.

 

Tuli vaan konkreettisena ajatuksena mieleen, että jos ette saa apua kotipalvelusta, niin voisiko kaksoset laittaa esim. johonkin päiväkerhoon tai muutamaksi päiväksi viikossa päivähoitoon, jos oma jaksaminen on koetuksella? Meillä esikoinen tulee jatkamaan tutussa päiväkodissa pari päivää viikossa lyhyttä hoitopäivää ensi syksynä, kun mies palaa isävapailta ja kesälomilta töihin. Teillä tietysti kaksoset ovat vasta täyttämässä vuoden kun uusi tulokas syntyy mutta ainakin mulla on hyviä kokemuksia päivähoidosta esikoisen osalta. Hän aloitti päiväkodissa ollessaan 1v4kk kun palasin töihin.

Share this post


Link to post
Share on other sites

"Tästä ketjusta tuli mieleen, anoppini on kertonut tuttavastaan, joka oli saanut ensin kaksoset, ja kun ne olivat 3kk, nainen oli huomannut olevansa taas raskaana ja saanut vielä kolmoset siihen päälle! No kidding."

 

Hui kamala :) siinä riittää jo vilinää ja vilskettä kun 5 pientä temmeltää jossain vaiheessa menemään :D Oikeesti ei naurattais noiden vanhempien pöksyissä jos olis..

 

Itsellä 6kk tyttö ja vauvakuumetta ilmassa :) oikeastaan ollut tytön syntymästä saakka. Mietityttää vaan, että miten sitä sitten jaksaa.. ja vielä jos sattuis tulemaan useampi. Olen pohtinut myös sitä, että joutuuko esikoinen kasvamaan liian pian omatoimiseksi, koska väkisinkin sitä alkaa "vaatimaan" esikoista itsenäisemäksi -> syömään/pukemaan itse jne. Ja sekin mietityttää, että jos uusi vauva olisi kovin "vaativa" niin jääkö esikoiselle aikaa riittävästi. Toisaalta haluaisin siis antaa esikoisen olla rauhassa vauva ja elää hänelle täysin ja antaa kaiken huomioni ja aikani hänelle, mutta samalla toinen vauva kutkuttaisi :) Jos tulisin raskaaksi nyt ,niin todella iloisia olisimme mieheni kanssa, sillä meillä oli vaikeuksia tulla raskaaksi esikoistamme yrittäessä.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Täällä raskaus jatkuu, nyt mennään jo kovaa vauhtia kohti puoltaväliä. Yksi masukki on kyydissä, pyysimme kätilöä np-ultrassa tuplavarmistamaan asian. :lol:

Hormonimyrskyjen pyörteessä seikkailen edelleen, mutta ajatukset kolmesta pienestä on pelkästään positiivisia. Nyt kun kaksosetkin alkaa enemmän seurustelemaan (ja ylipäänsä tekemään muutakin kuin huutamaan :rolleyes: ), en voisi ajatella mitään ihanampaa kuin kolmannen tuohon vielä kaveriksi. Ehkä tuo kevätaurinkokin auttaa asiaa, kun viimein ollaan päästy kaksostenkin kanssa kunnolla liikkumaan.

 

Muiden suhtautumisesta täytyy vielä sanoa, että olen ollut niin äärettömän yllättynyt ihmisten positiivisuudesta! :blink: Yhtään negatiivista asiaa ei kukaan ole ainakaan päin naamaa vielä tullut kertomaan. Muutama läheinen ystävä on jopa kertonut arvanneensa, että me haluamme lisää lapsia heti kaksosten perään. Äitini heitti suurinpiirtein volttia ilosta, hän on niin rakastunut kaksosiinkin, jotka ovat ensimmäiset lapsenlapsensa. Neuvolassakin oltiin aivan käsittämättömän positiivisia. Neuvolantäti totesi, että minä ja mieheni, jos ketkä, useammasta pienestä selviämme, koska olemme niin tervejärkisiä ihmisiä. Sekös mieltäni lämmitti. B)

 

Iloisissa merkeissä odotus siis jatkuu. Ainoa asia, jonka mielellään muuttaisin, olisi tämä ääretön väsymys. Väittävät alkuraskauden vaivaksi, mutta kyllä tämä täällä ainakin jatkuu ja jatkuu ja ...

 

Aurinkoista kevättä kaikille!

Share this post


Link to post
Share on other sites

^ Mukava lukea, että olet noin positiivisella mielellä raskauden ja tulevan elämän suhteen! :) Hienoa myös, että lähipiiri ja muutkin ovat ottaneet vauvauutisen ilolla vastaan. Veikkaanpa, että monet, jotka eivät teitä hyvin tunne, ajattelevat uuden vauvan olevan ihan "tarkoituksella tehty". ;) Ja vaikkeivat luulisikaan, niin so what!

 

Pikkuisillenne tulee sen verran vähän ikäeroa, että heistä muodostunee vielä tulevaisuudessa varsin tiivis kolmikko. Ehkä on hyväkin, ettei kaksosille pääse kehittymään liian tiivistä "henkistä napanuoraa" keskenään. Nyt kolmas lapsennekin pääsee mukaan "sisäpiiriin". ;)

 

Voimia ja jaksamista kaksosten kanssa sekä raskauteen! Nauti todellakin alkavasta keväästä ja kerää voimia auringon lämmittävistä säteistä! :)B)

Share this post


Link to post
Share on other sites

Ai niin, se piti vielä lisäämäni, että nyt on minun äitini ruvennut joka toisessa lauseessa melkoisen painokkaasti toteamaan, että "sittenhän ne lapset onkin siinä". <_< Niinhän se luulee... Niin kyllä kuvittelee mieskin, minä olen asiasta vähän eri mieltä. Mutta tulkaa kysymään uudestaan vuoden päästä... :lol:

Share this post


Link to post
Share on other sites

hei, ajattelin täällä kysästä millasia ideoita tai kokemuksia teillä olis 3 pienen hoidosta ja ulkoilemaan pääsemisessä?

 

Meillä siis syntyy alkusyksystä uusi vauva, ja kaksoset on silloin 1v4kk. Hyvällä onnella juuri oppivat kävelemään.... toistakseksi vielä kontaten mennään, olleet varsin hitaita liikkeelle lähtijöitä. Meillä on tuplarattaat ja manduca. Nyt oon miettiny, miten ulkoilen noiden kaa syksyllä ja kannattasko hankkia vaunut vauvalle vai miten...? Oma pää lyö aika tyhjää, oon vaan aatellu että kai sitä jotain keksii?girl_impossible.gif

Share this post


Link to post
Share on other sites

Vaikka mulla on vaan tämä yksi lapsi, niin laittaisin vastasyntyneen kantoliinaan ja kaksoset tuplarattaisiin :) Pikkuinen vauva viihtyy hyvin liinassa (siis jos viihtyy) ja isommat varmaan vähän paremmin rattaissa.

Share this post


Link to post
Share on other sites

noin miekin oon aatellu. Mut mulla ei oo kokemusta talvisaikaan manducan käytöstä, eiköhän sekin suju. Nukkuskohan toi vauva päiväunet tuplarattaissa, vai pitäskö hankkii normivaunut?

Share this post


Link to post
Share on other sites

Tästä olikin jo keskustelua, joten yhdistin aiheet. Älkää siis ihmetelkö yhtäkkiä pidentynyttä ketjua :girl_crazy:

Share this post


Link to post
Share on other sites

Pakko jakaa tämä;

kaveri (ja hänen miehensä) saivat kaksoset (ennestään oli 3v. poika ja raskauden lopusta asti mies oli intisssä! Toki sai vähän extralomia mut kuitenkin. Ja vaikka jaksaminen oli varmasti kaverillani koetuksella niin hengissä siitä selvisivät!

Share this post


Link to post
Share on other sites

olipa mukava lukea positiivisia ajatuksiagirl_in_love.gif mitähän tämän ketjun aloittajalle kuuluu? Mekin siis ollaan ihan superonnellisia ja iloisia kolmosesta, (kun vielä nelosestakin haaveillaan) mutta ois kiva kuulla arjen selviytymisvinkkejä lisää. Mulla on nyt aikaa suunnitella, kun joudun 85% vuodelevossa olemaan....

Share this post


Link to post
Share on other sites

Eipä mitään, oon vaan vissiin pyörinyt täällä liikaa ja liian kauan kun heti muistan, että tostakin oli joskun muinoin puhetta :girl_haha:

 

Mullahan ei ole kokemusta kolmen pienen kanssa kulkemisesta, mutta ajattelen myös, että vauva liinassa vois olla hyvä. Ja voihan siinä liinassakin nukkua. Mulla nukkui viime talvena vauva usein liinassa (oli sisävaatteissa ja kunnon villatöppösissä jne liinan sisällä ja mulla takkia siinä päällä sit) kun ulkoiltiin isojen kanssa. :)

Share this post


Link to post
Share on other sites

Meillä kaksoset oli 1v7kk (kehitysikää 1v4kk) kun pikkuveli syntyi. Ostettiin tuplarattaisiin seisomalauta ja ajoittain käytiin lenkeillä niin, että vauva nukkui vaunuissa ja toinen kaksosista istui vieressä ja toinen seisoi laudalla. Pääasiassa kuitenkin ulkoiltiin niin, että vauva oli liinassa ja kaksoset vaunuissa. Ja meillä ainakin vauva nukkui päiväunet tarvittaessa tuplavaunuissa. Kyllä sitä saa oikeesti kolmen pienen lapsen kanssa kulumaan rahaa niin paljon, ettei kannata ylimääräsiä vaunuja ostella.

 

Mä en kokenut kolmen pienen kanssa olemista mitenkään erityisen raskaana. Tokihan meillä hulinaa ja vilskettä oli varsinkin ekan vuoden ajan yötä päivää, mutta nyt tuntuu jo jossain mielessä helpotavan kun kaksosilla ikää kohta 4v ja pikkuveli täytti keväällä 2v. Mutta jos kaksosten kanssa tuli joskus sivullisilta kommenttia että on siinä vanhemmilla kädet täynnä työtä, niin kolmen pienen kanssa tota tuli ihan jatkuvasti.

 

Meillä kolmonen oli ihan suunniteltu, eikä tullu edes ihan heti kun olis saanu tulla. Mä olen kyl oikeasti ihan tyytyväinen että lapset tuli pienellä ikäerolla. Nyt tuntuu ihanalta kun lapset on keskenään niin läheisiä ja leikit on lähes samantasosia. Meillä kyllä riidellään paljon, mutta vastineeksi myös huolehditaan ja hellitään paljon. Meillä on ajatuksena vielä yks lapsi. Vauvakuume nosti päätään ehkä syksyllä. Mut neljättä lasta täytyy pohtia myös taloudelliselta kannalta, niin ikävää kun se onkin. Mä oon ollu lasten kanssa kotona koko ajan, joten töissä täytyy varmaan käydä pyörähtämässä, jotta saa taloudellisen tilanteen vähän parempaan jamaan ennen kuin neljännestä voi tosissaan haaveilla. Toisaalta harmittaa, että ikäero kuopuksen ja mahdollisen neljännen välillä venyy näin pitkäksi. Ilmeisesti kolmen pienen kanssa ei siis ole ollut liian rankkaa kun olisin halunnut neljännenkin vielä aika pian perään.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Meille tulee kolmas vauva! Kaksoset on silloin 1v 4kk, toukokuussa on LA. Ihanaa saada kesävauva näiden tammikuisten jälkeen niin kokee senkin (eikä tarvi tapella ulkovaatteiden kanssa niin kauheesti!). Raskaus oli suunniteltu tai ainakin harkinnassa, emme käyttäneet mitään ehkäisyä emmekä taaskaan odottaneet että raskautuisin ihan näin pian mutta sitä saa mitä tilaa! <3

 

Odotamme kauhulla ja onnella <3

Share this post


Link to post
Share on other sites

onnea!!!

 

meillä eletty nyt reilu 2kk uutta vauva-aikaa, ja hengissä ollaan, vaikka kaksikolla oli ikää 1v4kk kun vauva syntyi (ja korjattua ikää pari kk vähemmän). Mites täällä on muilla nyt menny? meilläkin ainakin minä vielä haaveilen nelosesta, sitten joskus. Tuntuis kyllä riittävän pari-kolmevuotta raskautta ja imetystä putkeengirl_wink.gif Mutta mietityttää uskaltaako sitä haavetta jättää enää myöhemmälle, kun ikää tulee... no, ei ole murehtimisen aika nyt, pitänee nauttia näistä lahjoista girl_in_love.gif

Share this post


Link to post
Share on other sites

Create an account or sign in to comment

You need to be a member in order to leave a comment

Create an account

Sign up for a new account in our community. It's easy!


Register a new account

Sign in

Already have an account? Sign in here.


Sign In Now
Sign in to follow this  
Followers 0