Tiitiäinen

Eronneet lapselliset

64 posts in this topic

Tuli mieleeni aloittaa uusi ketju eronneille vanhemmille. Tuo toinen yhden huoltajan perheitä käsittelevä ketju ei oikein tunnu omalta. Katsotaan, saako tämä tuulta alleen! Tervetuloa mukaan kaikki erilaisissa tilanteissa olevat äidit ja miksei isätkin! :girl_smile:

Share this post


Link to post
Share on other sites

(En tiedä, onko tämä loppujenlopuksi edes oikea osasto, ketjun saa siis siirtää jos parhaaksi näkee.)

 

Olis siis kiva kuulla muiden tilanteista, miten elämä on asettunut uomiinsa eron jälkeen, ja tietty saada vertaistukea vailla vertaa. Onko meitä muita?? :girl_sigh:

 

Meillä ero tuli ajankohtaiseksi tämän vuoden alussa ja asumuserossa ollaan asuttu toukokuun alusta saakka. Lapset, kohta 3v. kaksoset, asuvat mun luona. Tapaavat isäänsä viikottain ainakin yhtenä iltana. Yhden kokonaisen viikonlopun ovat tähän mennessä olleet isällään sekä viime viikolla kahdessa pätkässä yhteensä 5 yötä sairastamassa vesirokkoa kun mun on tällä hetkellä töiden vuoksi tosi hankala ottaa saikkua. Tapaamissopimukset tehtiin asumuseron alussa, mutta se on meillä ollut aivan turha paperi... Miehen kanssa kun ei tähän mennessä paljon ole pystynyt asioista keskustelemaan eikä sopimaan. Hankala ero siis menossa, mutta henkisesti jo voiton puolella. :girl_smile:

Share this post


Link to post
Share on other sites

En mä usko, että tää on turha ketju ollenkaan, vaikka ei vielä ookaan ottanut tulta alleen... Meillä ero tuli pari vuotta sitten, kun kaikki kolme lasta oli alle kouluikäsiä ja ei se helppoa ollut eikä aina ole vieläkään, vaikka (muka) sovinnolla ja yhteistuumin eri suuntiin lähdettiinkin......

Share this post


Link to post
Share on other sites

"Kiva" etten ole ainoa, mimmoi! :girl_smile: Lapset varmaan asuu sun luona vai miten? Asutteko samalla paikkakunnalla? Mun ex on kyllä sellainen tuuliviiri, ettei koskaan tiedä mistä tuulee ja miten kovaa. Edelleen saattaa vetäistä hirveät raivarit lasten vaihdon yhteydessä ja lapset on tietty ihmeissään isin kiukuttelusta. Mä oon yrittänyt pitää asialliset välit ja nousta tilanteiden yläpuolelle, jotta lapsilla olis mahdollisimman turvallinen olo. Toista kun ei tunnu kiinnostavan sekään asia millään tavalla. :girl_sigh:

Share this post


Link to post
Share on other sites

Tämä tulee varmasti olemaan minun "kotini". Meillä ero on periaatteessa vielä ihan alku vaiheessa, tänään vien avioerohakemuksen käräjäoikeuteen ja 10.10 on tapaaminen lastenvalvojan luona. Asutaan toistaiseksi saman katon alla, joten mitään käytännön juttuja ei olla ehditty järjestelemään.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Voimia safira86!! Niitä tarvitaan. :mellow: Pienin askelin kohti parempaa ja helpompaa tulevaisuutta, teidän taustoista sen enempää tietämättäkään. Mulla ainakin on olo helpottunut päivä päivältä ja ihana huomata, että voin hengittää vapaasti omassa kodissani. Harkinta-aikaa on kulunut ihan kohta 4 kuukautta, mutta kaikki asiat on edelleen ihan vaiheessa. Meillä ei ollut avioehtoa enkä ole ehtinyt (jaksanut) ottaa selvää osituksista ja muista vielä yhtään. Onneksi ei ole paljon omaisuutta, mitä jakaa. :P

Share this post


Link to post
Share on other sites

Kiitos Tiitiäinen :lipsrsealed: Voimia tässä tullaan tarvitsemaan.

 

Me ollaan laitettu tässä aika nopealla tahdilla asiat etenemään, jo tällä viikolla tulee välittäjiä katsomaan asuntoa yms.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Ihanaa että on tämmoinenkin ketju! Liityn siis osaltani myös tänne.

Mulla on kanssa avioeron harkinta-aika käynnissä ja hommat lievästi sanottuna levällään. On ollut aika rankkaa tää ero ja arjen pyörittäminenyksin 1 v3kk taaperon kanssa, mutta ehkäpä tämä tästä kunhan löydämme uuden kodin.

 

Semmoista olisin teiltä viisaammilta kysynyt, että miten nämä lapsen tapaamisasiat hoidetaan, milloin ja missä?

Lisäksi olenko oikeutettu mihinkään esim. Kelan tukeen jos meille tulee yhteishuoltajuus, olen itse töissä ja lapsi päivähoidossa? Ja mitenkä ja missä nämä elatusasiat vielä hoidetaan?

Paljon kysymyksiä joihin yritän tässä pikku hiljaa löytää vastauksia.

Voimia kaikille kanssasisarille! Kyllä me tästä selvitään, vai mitä?

Share this post


Link to post
Share on other sites

Untuvikko, tervetuloa mukaan! Ja todellakin, tästä selvitään, vaikka välillä hammasta purren! :girl_wink:

 

Me käytiin lastenvalvojalla sopimassa tapaamis- ja elatusasiat heti kun mies oli muuttanut pois yhteisestä kodista. Jos ette pysty asioista sopimaan keskenänne niin varaa aika lastenvalvojalle. Mun mielestä on kaikkien etu, että asiat ovat paperilla, jos vaikka myöhemmin tulee jotain vääntöä. Kaupungin sivuilta löytyy ainakin meidän kunnassa yhteystiedot. Mitä kelan tukea tarkoitat? Tulojen ja perhetilanteen mukaan ratkaistaan kaikki nuo tukiasiat. Mä saan elatustuen kelasta miehen vähävaraisuuden vuoksi. Eli minimielareilla mennään. Lisäksi lapsilisään tulee pieni yksinhuoltajakorotus siitä lähtien kuin asut yksin, vaikka yhteishuoltajuus olisikin. Lapsella ei voi olla kahta kotia, vaan hänen sovitaan asuvan jomman kumman vanhemman luona.

 

Tsemppiä koukeroisella tiellä!!

 

(.) Meillä alkaa olla harkinta-aika lopuillaan, parin viikon päästä uskoisin saavani postia ja saa hakea lopullisen eron. HUH!!! Äärettömän helpottavaa. Ositus on vielä tekemättä ja paperiasiat muutenkin vaiheessa, eli kolmannen maailmansodan alkua odotellessa... :girl_mad:

Share this post


Link to post
Share on other sites

No joo, viilaa pois. :girl_wink: Huono sanavalinta, myönnän. Mutta siis lapset asuvat paperilla joko isän tai äidin luona. Kahta kotiosoitetta ei voi olla.

 

Meillähän siis mies jostain syystä pois muuttaessaan halusi ilmoittaa talonkirjoihin myös lapset, mitä kovasti ihmettelin. Hänkö haluaisi maksaa kolmesta vesimaksun, kun muutenkin rahasta on tiukkaa..? Mitään muuta vaikutusta kun en tuohon keksinyt. Ja kuitenkin lapset on merkitty asuvaksi mun luona.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Kyllä vaan. Maistraatissa ja kaikkialla ne on kuitenkin merkitty mulle. Vieläkään ei ole auennut, miksi hän niin halusi tehdä. Ja käsittääkseni ne jopa on sinne kirjattu. Jos keksit jonkun hyvän syyn tuollaiselle toiminnalle, kerro mullekin. :mellow:

Share this post


Link to post
Share on other sites

Okei... Jotain se kyllä asumistuesta sivulauseessa mainitsikin pari kk muuttonsa jälkeen... Kun kuulemma nykyään saa hakea asumistukea erikseen vaikka asuisikin nainen ja mies yhdessä, eli sitä ei katsottaisi avoliitoksi automaattisesti..? Tai näin hän mulle väitti kun totesin, että itsehän hän asuu jo avoliitossa vaikka paperilla ollaan vielä aviopari. :rolleyes: Eikös asumistuki haeta kuitenkin kelasta ja heidän papereissaan lapset on merkitty mulle? Ihme toimintaa, ei voi käsittää.

 

Muoks. Pakko vielä kommentoida, että on se vaan ihme, että ex yrittää hyötyä lapsista rahallisesti, vaikka itse ei maksa heistä yhtään mitään, ruuan on maksanut kun ovat hänen luonaan. Mutta esim. toiset turvaistuimet, rattaat, jopa hammasharjat on pitänyt mun kustantaa isin luo. Hän vaan ilmoitti, että hän kuskaa sitten ilman penkkejä, jos ei sellaisia ilmaannu. Rattaiden roudaamiseen kyllästyin kun niitä piti vartavasten käydä viemässä milloin mihinkin. Ja hampaat oli pesemättä ainakin niin kauan, kun ostin sinne harjat ja tahnaa. En tosin tiedä, pestäänkö niitä siellä edelleenkään. Mutta eivätpä nuo ole siellä hirmuisesti olleetkaan. Viikonloppuja ei edelleenkään ota ollenkaan. :girl_mad:

Edited by Tiitiäinen

Share this post


Link to post
Share on other sites

Ei noudata. Tapaamissopimuksessa lukee että joka toinen vkl isällä, joka toinen äidillä. Arkipäivinä sopimuksen mukaan. Lapset on olleet tasan yhden kokonaisen viikonlopun 5kk:n aikana hänen luonaan. Lasten sairastuessa on kyllä kivasti ottanut viikolla... Yleensä väh. kerran viikossa hakee päiväkodista ja mä sitten joudun hakemaan heidät iltapalalle kotiin tai sen jälkeen kotiin nukkumaan. Ex ei suostu lapsia tuomaankaan oikeastaan koskaan. Nämä parin tunnin tapaamiset mun mielestä vaan sekoittaa lasten päätä ja ikävä kasvaa isommaksi kun ei saa rauhassa olla isin kanssa. Hän ei tätä ymmärrä. Ja mä oon sitten aina lasten silmissä se "pahantekijä", joka tulee riistämään heidät isältä, varsinkin, kun monesti vaihdot ovat hänen puoleltaan riitaisia ja osoittaa mieltään mulle ihan avoimesti lasten nähden. Pahin kommentti oli, kun joku aika sitten saatuani lapset autoon, ex toteaa pojalle jotain, että "Sano tuolle huoralle, että..." Loppua en edes muista. Toi on mun mielestä niin tosi surullista. Ja kyllä, oon ollut yhteydessä lastenvalvojaan. Siellä hyssytellään isiä eikä asioille voida kuulemma mitään.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Niin, tuossa tokassa viestissä mä oon tiivistänyt meidän tilanteen. Eikä se yllätä muutenkaan tuo isän käytös. Narsisti mikä narsisti vaikka voissa paistaisi.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Juuh... :girl_sigh: Tiedän, seuraavat 15 v. tappelua ja vaikka mitä... Mutta mä saan sentään laittaa oven nykyään kiinni ja lähteä kotiin. :lipsrsealed: Mun ei tarvi kuunnella. Enää.

 

Mä saan aina silloin tällöin muksuja äidille hoitoon viikonlopuksi. En mä muuten olisikaan enää järjissäni. :girl_smile: Ja ystävillekin suurimmassa hädässä varsinkin keväällä, kun oltiin vielä saman katon alla ja meno yltyi välillä melkoiseksi. Tuntuu, että ex ajattelee että tapaamissopimus on "äidin oikeus vapaa-aikaan" eikä "lasten oikeus muodostaa isäänsä läheinen ihmissuhde". Noh, nyt olis hänellä viimeistään hyvä tilaisuus kasvaa aikuiseksi. Lopultakin.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Kyllä vaan. Maistraatissa ja kaikkialla ne on kuitenkin merkitty mulle. Vieläkään ei ole auennut, miksi hän niin halusi tehdä. Ja käsittääkseni ne jopa on sinne kirjattu. Jos keksit jonkun hyvän syyn tuollaiselle toiminnalle, kerro mullekin. :mellow:

 

En keksi nyt just muuta kuin että mahdollinen asumistuki voisi olla syynä? Siihen hakemukseen tarvitsee talonkirjaotteen, jos oikein muistan.

 

 

Täysin ulkopuolisena tähän aiheeseen sen verran, että pelkkä talokirjaote ei riitä asumistukeen. Pitää olla myös maistraatissa vakituisesti kirjoilla siellä, minne mahdollista asumistukea hakee. Talon kirjoihinhan saa periaatteessa lisättyä kenet vaan, jos se on taloyhtiölle ok eli sama henkilö voi olla useissakin asunnoissa kirjoilla sitä kautta. Maistraatissa ei voi olla kuin yksi vakituinen osoite voimassa.

 

Täten tässä tapauksessa isälle ei lasketa lapsia asumistuessa ruokakunnan jäseniksi, mutta äidille lasketaan.

 

Talokirjaote kyllä usein pyydetään, mutta yleensä talon valmistumisvuoden ja mahdollisten perusparannusten vuoksi. Toki se osaltaan mahdollisesti tukee maistraatista tulevaa tietoa.

 

 

:lipsrsealed: Anerina

Share this post


Link to post
Share on other sites

Mietin tovin näiden kahden ketjun välillä, ja kerkesin jo tuonne ensimmäiseen ketjuun kirjoitellakin... Tämä lienee sovelias paikka minullekin, vaikka avioeroa en olekaan kokenut, "vain" avoeron...?? :girl_to_take_umbrage2:

 

Minä jäin tytön kanssa kahden, kun tyttö oli hiukan vajaa 2kk. Synnytys oli dramaattinen (hätäsektio), enkä saanut mieheltä riittävästi tukea synnytyksestä toipumiseen saati vauvan hoitamiseen, kumpaakin olisin kipeästi kaivannut. Vaan ei. Kaikki muu meni edelle. Tilanne tulehtui kestämättömäksi, ja mies päätti, että minun ja tytön on muutettava. Onneksi oma asuntoni oli vielä vuokraamatta, joten salamalähtö - jota mies vaati - onnistui (ehkä miehen suureksi yllätykseksikin?). Rankkaahan tämä on ollut, ja yksinäistä, mutta loppujen lopuksi paras ratkaisu kaikkien kannalta. Vertaistukea kaipailen ajoittain melko kipeästikin, se sai minut tännekin kirjoittamaan...

 

Lapsen asiat on sovittu määräajaksi, tilanne tarkistetaan, kun on likalla vuosi plakkarissa. Tämä siksi, että tässä vaiheessa tyttö on vielä niin pieni ja tarpeetkin sen mukaiset, joten kun sitten kasvaa ja kehittyy, niin ne tarpeetkin kasvavat ja kehittyvät, ja tarkistuksetkin siten paikallaan. Niin tapaamiset kuin elatusmaksukin on sovittu lastenvalvojan luona. Ja tullaan sopimaan jatkossakin, vaikkei exä olekaan lusmuilevaa sorttia, joka sopimuksista luistaisi. Mutta varmempi näin, jos vaikka se mieli yhenäkkiä muuttuukin... Ja käsittääkseni, jos ei ole kirjallisia sopimuksia, niin esim. Kela ei maksa elatustukea, jos isä alkaakin luistelemaan maksuvelvoitteistaan? Viisaammat korjatkoot, mikäli tuo on harhaluulo...

 

Exä käy tyttöä tapaamassa pari kertaa viikossa, muutaman tunnin kerrallaan, tytölle tutussa ja turvallisessa ympäristössä - meillä kotona. Vaativa ratkaisu, eritoten minulle, kun en exääni mieluusti jättäisi omaan kotiini, mutta tytön kannalta parempi kuin esim. se, että häntä riepoteltaisiin kahden eri paikan välillä, varsinkin kun exä asuu naapurikunnassa. Yön yli tapaamiset eivät tule kyseeseen ennen kuin lähempänä vuoden ikää. Ihan jo siksikin, että exän on opeteltava sitoutumaan lapseen, hyväksyttävä se, että näin pieni vielä "valitettavasti" sanelee aika pitkälti sen elämisen tahdin... ja hyväksyttävä ennen kaikkea se, että lapsella on kuitenkin jo oma rytmi ja omat rutiinit, joita ei ole muodostettu exän kiusaksi, vaan lapsen parhaaksi... ja jos tarkkoja ollaan, niin niitä ei ole edes muodostettu, vaan ne on aika pitkälti muotoutuneet itsekseen esim. alun lapsentahtisesta syöttämisestä jne. No, mutta näillä mennään siis nyt toistaiseksi...

Share this post


Link to post
Share on other sites
Ja käsittääkseni, jos ei ole kirjallisia sopimuksia, niin esim. Kela ei maksa elatustukea, jos isä alkaakin luistelemaan maksuvelvoitteistaan? Viisaammat korjatkoot, mikäli tuo on harhaluulo...

 

Ei ole harhaluulo. Tosiaan Kelasta elatustukea hakiessa pitää olla voimassa oleva elatussopimus ja se tarvitaan Kelaan alkuperäisenä. Mikäli elatusapu on määritelty minimiä suuremmaksi, maksaa Kela kuitenkin vain sen minimin. Tämä kerryttää elatusvelvolliselle elatusapuvelkaa, mistä voi tulorajojen puitteissa hakea maksuvapautusta. Jos elatusapu on määritelty sopimuksessa minimiä pienemmäksi maksaa Kela kuitenkin minimin, mutta kertyy elatusapuvelkaa vain sen sopimuksessa määritellyn summan verran.

Myöskin ehdottomasti kannattaa aina tehdä elatusmaksut tilisiirtona ja kirjata esim. "elatustuki" tjsp. sillä jos kävisi niin, että elatusvelvollinen ei maksa ja tukea hakee Kelasta, kuullaan myös elatusvelvollista ja tällöin hänen tulee pystyä todentamaan mahdolliset maksut. Käteismaksuja ei pysty todentamaan.

Niinpä olen aina kaikille sanonut, että tehkää elatussopimus, vaikka olisitte kuinka hyvissä väleissä... Ei itsensä vuoksi, mutta lapsen vuoksi.

Meni nyt vähän ohi aiheen, mutta kuitenkin. :girl_to_take_umbrage2:

 

Hirmuisesti jaksamista tilanteeseen! Toivottavasti alkaa helpottamaan ja arki rullaamaan kaksin pikkuisen kanssa! :lipsrsealed:

 

 

:lipsrsealed: Anerina

Share this post


Link to post
Share on other sites

Create an account or sign in to comment

You need to be a member in order to leave a comment

Create an account

Sign up for a new account in our community. It's easy!


Register a new account

Sign in

Already have an account? Sign in here.


Sign In Now