Eronneet lapselliset

[Sheanya]

Little Devil, tervetuloa joukkoon!

 

Hiljaista on juu, mutta kyllä täältä tarvittaessa juttuseuraa ja tukea saa.

[naina]

Mekin pojan kanssa muutettiin just vahan aikaa sitten isompaan asuntoon, kolmioon. Pojan mummi kun tulee kylaan toiselta paikkakunnalta, niin sille on hyva olla taalla oma huone ettei olla toistemme tukassa kiinni ihan heti. Ja on ihanaa etta on tilaa!

[Adalemina]

Löysin ketjun sattumalta. Katsotaan onko täällä vielä eloa.

 

Avioero ei ollut yllätys, kummallekaan. Viime kesästä asti sitä työstettiin ja tehtiin työtä liiton eteen. Jossain vaiheessa kesää ja syksyä otteet irtosi, ei vaan mikään ollut ennallaan - tuskin palaisikaan. Nyt tilanne on se, että minä hain avioeron, oman asunnon. Pikkuhiljaa elämä osuu omiin kuoppiinsa ja täyttää ne, ei enää tarvitse kompastella. Kaksi lasta meillä on (eskarilainen ja hoitolainen), lapset asuu kahta kotia viikko-viikko-systeemillä. Ollaan koettu hyväksi, ei olla rajoitettu tapaamisia mikäli lapset on esim. nyt isällä. Välimatkaa on noin kilometrin verran, joten paljon ollaan kaiken aikaa miehen kanssa tekemisissä.

 

Vertaistukea. Mitä se on? Enemmänkin olisi voinut saada tukea kevään aikana. En kai osannut sitä pyytää tarpeeksi. 

 

Nyt erosta on aikaa jo sen verran, että uskaltaa sanoa pysyneensä pystyssä, mutta mikään erohan ei ole koskaan riidaton. Ei ollut meidänkään vaikka nyt ollaan näin "hyvissä väleissä".

[Guest Hailey]

Täällä olisi puolestaan 2-vuotiaan tytön äiti, ja pojan laskettu aika on nyt 6.5. eli alle kuukauden päästä.

Meillä on lasten isän kanssa avioero vireillä, hän kun päätti tuossa loppusyksystä ottaa hatkat ja muutti

sitten asian ilmoitettuaan heti seuraavana päivänä pois.

 

Tässä nyt joitakin kuukausia asian kanssa rämmitty ja viimein elämä on alkanut voittaa, vaikka tosiaan

mielentilat on vaihdelleet miten milloinkin (hormoneilla oma osansa vielä lisänä, kun raskaana olen)... Kovasti

mietityttää mistä saisin lasten kanssa seuraa ja ohjelmaa tulevana kesänä, kun perhekerhotkaan ei ole auki

kesäisin. Syksyllä se asia onneksi sentään korjaantuu. No, on noita sukulaisia varmasti monia, jotka innokkaana

ainakin tulevaa vauvaa tulevat silloin tällöin katsomaan...saadaan vaihtelua tähän arkeen sitä kautta.

 

Uutta suhdetta tässä ei paljon pysty edes harkitsemaan, ennen kuin vauva on kasvanut isommaksi, enkä esim.

enää imetä häntä. Ex-mies on jo mennyt elämässä eteenpäin ja löytänyt jonkun naisen (ei tiedä oliko kuvioissa

jo ennen lähtöään). Jää nähtäväksi sekin paljonko isällä nyt sitten riittää aikaa ja kiinnostusta tulevaa vauvaa kohtaan

kun on alkanut tuota naista heilastelemaan...

Edited April 9, 2013 by Hailey

[Guest saara-]

Täällä on kahden pojan 4v ja 6v yh-äiti. Poikien isästä olen eronnut jo v.2011. Pojat tapaavat isäänsä 1-2viikonloppua kuukaudessa. Meillä arki on sujunut poikien kanssa hyvin. Exänkään kanssa ei ole suurempia ongelmia ollut.

 

Tällä hetkellä olen raskaana ja vauvan olisi määrä syntyä kesäkuussa. Vauva on saanut alkunsa lyhyestä suhteesta. Vauva ei todellakaan ollut suunnitelmissa. Ehkäisystä huolimatta kuitenkin tulin raskaaksi. Lapsen isä on tehnyt selväksi ettei halua olla missään tekemisissä lapsen kanssa. Minä kuitenkin olen päättänyt pitää lapsen. Hiukan tietysti pelottaa, miten pärjää kahden isomman ja vauvan kanssa. Uskon kuitenkin selviäväni. Meillä on hyvä tukiverkosto joka on varmasti valmis auttamaan lasten kanssa.

[nauris12]

saara- , onnea raskaudesta! Onko paikkakunnallasi mitään yhden vanhemman perheiden vertaistukijuttuja? Neuvolastakin voi kysellä vaikka oletkin odottajana jo konkari. Nettisivusto perheaikaa.fi sisältää paljon keskusteluuotoista tukea myös jos sellaista kaipaat. Varmasti pärjäät kolmen kanssa kun isommat ovat jo tuossa iässä, ja uskon että he ovat varmasti innoissaan vauvasta. Tuonikäiset osaavat olla myös jo avuksi jossain määrin ja ainakin ovat omatoimisia, mikä on iso helpotus.

 

Mulla on reilun vuoden ikäinen lapsi jonka ainoa vanhempi olen, laita viestiä yvllä jos haluat jutella lisää.

[RockaBella]

Muoks. Vaikea ero meneillään.. Todella vaikea näköjään..

Edited May 10, 2014 by RockaBella

[tahdenlento]

Eiköhän tuossa tilanteessa perheen isä saa ottaa vakavan peiliin tuijottamishetken ja miettiä mitä on tehnyt, kun ajaa oman perheen tuollaiseen toimintaan. Kehtaakin.

 

Että ihan oikein on toimittu.

[lavella]

Ai miksei? Suomessa tietääkseni turvakoteihin hakeutuu monia keiden eksä on väkivaltainen fyysisesti tai henkisesti. Ihan ilman mitään kolmansia osapuolia.

Edited May 10, 2014 by lavella

[tahdenlento]

Yleensä sinne turvakotiin lähdetään sanaakaan sanomatta... siksi se on TURVAkoti.

[Golden Eagle]

On vissiin sirpalla itsellään asiat erinomaisesti kun voi toisia näin arvostella?

[tiukulainen]

Me ollaan lapsen kanssa asuttu vuosi kahelleen, erottiin kun lapsi täytti kaksi. Hyvissä väleissä ja helppoa on ollut kaikki, onneksi.. lapsi käy isällään 1-2 krt kuussa kun ei asu samalla paikkakunnalla. Nyt olen löytänyt ihanan uuden miehen jonka kanssa kanssa kävi toivottu vahinko.. tulin raskaaksi edelleen ristiriitaisin mielin edetään, ollaan ihan onnemme kukkuloilla mutta epäonnistunut liitto takaraivossa varjostaa tätä onnea..

[Musha85]

Miehen kanssa erottiin kun tyttö oli yli vuoden ikäinen. Kuvioihin tuli toinen nainen. Yllätys taas jälleen. Esikoisen isän kanssa myös erosimme aikoinaan, toisen naisen takia joka oli vielä raskaana esikoiseni isälle. Mutta näin vuosien jälkeen, en ole vihainen tai katkera. Esikoisen isän kanssa ollaan ystäviä, olen antanut heidän lapsensa tulla yökyläileen meille. Myös tytön isän kanssa olemme hyvissä väleissä. Näemme lähes päivittäin. En ole kaivannut vielä uutta miestä elämääni vaikka erosta tulee jo 4 vuotta tänä vuonna. Opiskelut ja perus arki täyttää tällä hetkellä elämäni kokonaan, etten tiedä mahtuisiko tähän vielä parisuhde. Ehkä myöhemmin.

Edited January 31, 2015 by Musha85

[Elena]

Me erottiin lasten isän kanssa keväällä 2016. Siitä saakka olen ollut lähivanhempi ja lähes yksinhuoltaja lapsilleni.