Hei.. ajattelin tulla kertomaan hieman keskenmenostani tänne. Kävin np-ultrassa ennen joulua, jotenkin jostain syystä aavistelin pahaa.. raskausoireeni olivat olleet vähäiset, mutta niitä kuitenkin oli. Katseltiin näytöltä mieheni kanssa pientä ihmettä joka kasvoi sisälläni.. kunnes kätilö pelästytti kertomalla kamalia uutisia. Lapsellamme oli paljon turvotusta ja sydän oli kookas. Ei kuulemma kuullosta hyvältä ja lähetti meidät lääkärille. Olin shokissa.. Lääkäri sanoi että pahalta näyttää eikä juurikaan antanut toivoa.. lohdutti että olemme vielä nuoria, kerkeämme hankkia uuden. Ei siinä tilanteessa lohduttanut.. Voin sanoa että tämän vuoden joulu oli kamalin mitä minulla on ikinä ollut. Itkin, itkin ja itkin.. jouduimme odottamaan joulun pyhät jonka jälkeen pääsin sitten jatkotutkimuksiin Taysiin, missä selvisikin että pikkuisemme oli luonto korjannut pois, viikkoja oli 12+.. pääsin lääkkeelliseen tyhjennykseen heti seuraavana päivänä joka sujui ihan hyvin, mutta henkisesti olen ollut sen jälkeen aika hajalla ja itkenyt joka päivä.. Mietin mikä meni pieleen ja syyllistän itseäni vaikka lääkäri sanoi ettei ole minun vikani.. joudun odottamaan tuloksia useamman viikon, haluaisin jo tietää vastaukset.. odottelu on kamalaa.. haluan tämän kaiken jo pois alta. Mietin, miten sitä uskaltaa raskautua enää tälläisen jälkeen uudestaan. Oli eka raskauteni, enkä olisi ikinä uskonut että käy näin pahasti. Halaukset kaikille menetyksen kokeneille.
