Tiedossa on ollut PCOS jo muutaman vuoden, mutta silti on vaan lykätty lasten yrittämistä. Etenkin kun kiertokin tasaantui ja ajattelin, että se on hyvä merkki ja katotaan nyt jossain vaiheessa. Nyt kuitenkin viimeisimmällä gynekäynnillä tuli epäilys, että en ovuloi ehkä ollenkaan. PCOS on "pahempi" kuin mitä oli mun tiedossa. Lisäksi epäilys endometrioosista. Kierto myös hypähti vinksalleen uudelleen. Gyne sanoi, että todennäköisesti en raskaaksi tule ilman vähintäänkin ovulaatioinduktiota.

Vaikka olinkin PCOS:stä tiennyt ja epäillyt, etten niin vaan raskaaksi tule niin silti gynen uutiset oli suorastaan shokki. Pari päivää meni tietoja sulatellessa ja sit tehtiin suunnitelmaa miehen kanssa. Syksyllä lähdetään tarkempiin tutkimuksiin/hakeudutaan hoitoihin. Jos päästään. Olen joskus kuullut, että PCOS-naiset pääsisi jo aiemmin tutkimuksiin/ovulaatioinduktioon kuin vuoden yrittämisen jälkeen... Enkä tiedä, miten endometrioosi vaikuttaa? Gyne olisi halunnut viimeksi pistää hormonikierukan sen etenemisen hidastamiseksi.

Meillä on useamman vuoden ollut ehkäisynä keskeytetty yhdyntä, josta on luovuttu vasta nyt, joten vuoden yritystä ei tule syksyllä vielä täyteen. Täytyyköhän meidän odottaa se vuosi kuitenkin ennenkuin mitään tehdään?

Kommentit ovat erittäin tervetulleita, etenkin jos jollain on tietoa/kokemusta mua mietityttävistä asioista.

Read more...
0 comments

Hopeless Printsess' Blog

A blog by Hopeless Printsess

1
entry
0
comments
5243
views

Recent Entries

"Pikku prinsessin odottelua"

Latest Entry

"Pikku prinsessin odottelua"

Read more...
0 comments

ötökkä2011's Blog

A blog by ötökkä2011

10
entries
2
comments
36344
views

Recent Entries

Latest Entry

Pitkästä aikaa

Aika lasten kanssa on rientänyt.

Koko ajan on jotain meneillään jomman kumman kanssa. Sekä negatiivisessa että positiivisessa mielessä.

Esikoisen kanssa olemme tehneet isoja ratkaisuja tulevaisuuden suhteen. Kyse on siis koulun aloituksesta. Pitkällisen harkinnan jälkeen päädyimme hänen kohdallaan julkiseen kouluun yksityiskoulun sijaan. Toivomme nyt kovasti tehneemme oikean päätöksen. Nyt odottelemme päätöstä mihin kouluun lapsemme pääsee.

Kuopuksen terveyden kanssa on ollut kaikenlaista alamäkeä melkein syntymästä asti. Painokontrollia toisen perään ja kun saadaan huokaista helpotuksesta uudelleen joudumme taas painokontrolliin. huokaus. Niin raskasta aikaa. Allergioiden takia ilmeisesti ei painoa oikein meinaa kertyä ja aina syökin niin vähäsen niin kuin pieni kissan poikanen. Mittoja on kertynyt 1v6kk neuvolassa oli 78cm ja 9360g. Seuraavassa kontrollissa kahden kuukauden päästä painoa oli 9380g. Nyt olisi taas pian 2v kontrolli edessä ja taas määräys painokontrolliin kovasti aiheuttaa stressiä tämän tyyppinen tilanne kun uhkaillaan vaikka ja millä sosiaalityöntekijöillä kun ei lapselle kerry painoa. Kovasti ja enemmänkin yritämme saada lastamme syömään ja yritämme 200% hoitaa lapsemme. Pahoittaa mielensä tällaisista asioista ihan täysin ja tulee surulliseksi.

Toivottavasti seuraava postaus on iloisempi!

Read more...
0 comments

Yrityksestä odotukseen

A blog by Javona

3
entries
0
comments
15472
views

Recent Entries

Latest Entry

Unohdus

Lääkitys toimi. Pääsin purkamaan mieltäni ulkopuoliselle. Rakkaan ei enää tarvinnut jakaa yksin minun mielipahaani. Unohdin kokonaan muun tekemiseni. Olo oli neutraali. Ei masentunut ja surullinen, muttei iloinen tai pirteä. Olin välitilassa. Lääke vei suurimman osan stressistä. Pystyin jopa hymyilemään. Mutta itkut surusta ja ilosta olivat menneet. Näin jälkeenpäin ajateltna olin kuin robotti. Suoriuduin päivän askareista, mutta en kokenut tunteita. Unohdin blogin ja facebookin. En ottanut yhteyttä ystäviini. Olin vain kotona.

Viimeiset itkut ennen lääkityksen aloittamista oli kun mummo ja ukkini kuoli. Sen jälkeen en muista itkeneeni. Ei. Itkin. Kerran. Olin sohvalla ja en jaksanut mitään. Puoliso pyysi jotain, tai kysyi jotain. Purskahdin itkuun ja kysyin rakastaisiko hän minua, vaikka olisin masentunut. Sain hänet itkemään. Hän todella välittää. Sen jälkeen lääkitys alkoi vaikuttamaan. Koko kevät meni kuin sumussa.

Nyt eletään jo viikkoa 35+0 ! Hurjaa. Lääkeannostukseni pienennettiin ennen synnytystä. Olen taas ihminen. Tai ainakin olen itkenyt ilosta ja surusta. Olen taas elossa. Tosin ahdistus on kasvanut, mutta yritän pärjätä näillä. On ihanaa tuntea. Lähes kaikki hankinnat vauvaa varten on jo tehty. Muutamaa juttua odottelen. Parhaassa lykyssä pääsen käynnistykseen jo kolmen viikon päästä. Muutoin odotellaan että syntyy omia aikojaan. Olen väsynyt ja voin pahoin. Mutta mitään en vaihtaisi tässä raskaudessa. Minä elän tämän loppuajan, minä tunnen. Vauva liikkuu masussa ja minä nautin joka hetkestä ja saatanpa itkeä onnen kyyneleen...tai kaksi.

Read more...
0 comments

Rannaton

A blog by Pihlajainen

2
entries
0
comments
13765
views

Recent Entries

Latest Entry

Täti takana, elämä edessä :)

Jaahas, se oli tädin vierailu väistymässä. Maailman ärsyttävin kylkipistos iski toissapäivänä kuin puskista. Jotenkin heräsi taas pelko endosta, mutta ei auta itku markkinoilla. Vieläkin pistää kylkeä tietyissä asennoissa, mutta vähän parempi olotila jo. Vähän epäilen, et kestää hetkensä ennenku se veri kokonaan poistuu sieltä pallean tienoilta ärsyttämästä. Hitto soikoon, pääsis jo näistä tätiongelmista eroon :girl_mad:

Parin viikon päästä olis aika sinne akupunktioon. Sekin vähän mietityttää. En ees oikein tiedä mihin se niitä neuloja laittaa? Selkään vissiin? Mulle on tullu vähän ahistus siitä, kun mun selkä paukkasi täyteen näppyä pillereiden lopettamisen seurauksena. Jotenkin ei huvita sitä vieraille näytellä, kun siellä on vieläkin pari isoa kipeää paukamaa. Muuten tää kuukausi vissiin menee gyneä odotellessa. Toivottavasti sieltä saisi lähetteen heti johonkin parempiin tutkimuksiin, jotenkin pelottaa et jos mulla oliskin jotain endoa, niin sehän olis tässä vuoden aikana saanut mielin määrin mellastaa. Toisaalta tiedän jo valmiiksi, et jotain pientä häikkää mulla on hormonien kanssa, kun ovis tulee tuolloin kp23-28. Ehkä se raskaaksi tuleminen vaatisikin vaan sellasen pienen apukeinon, ehkä.

Read more...
0 comments

Juhannustaikojako?

A blog by Syksy11

6
entries
2
comments
32267
views

Recent Entries

Latest Entry

Stressiä pukkaa

Eli siis, nythän kävi niin, että kaiken kohkaamisen ja mellastuksen jälkeen lorottelin tikkun plussan 07.10. - ihan clearblue digillä, joka kertoi että raskaana 1-2 viikkoa. Noh, sitten siitä viikon päästä piti tehdä uusi "mielenrauhatesti" - ei sillä, että jotain olis tapahtunut vaan stressaaja kun olen.. tuolloin tuli samalla vekottimella raskaana 2-3. Fine. Hienoa.

Noniin, nyt on taas yksi viikko kulunut ja mulla ei ole enää testejä! :-O Ja kun se alkuvuoden KKM oli ilmeisesti juuri käynyt "näihin aikoihin" raskaudesta niin olen nyt sitten ihan varma, että tämän kohdalla on sama homma.. Ei silti, oireita on, eikä onneksi mitään tuhruttelua (ainakaan vielä) mutta siis voihan ahdistuksen stressin prkl. Viikon verran on vielä stressattava että saa taas yhden joko mielenrauha hetken tai paskoja uutisia - eli 27.10. on varattuna aika ARultraan klo 18.00. Femedaan. Tuolloin olisi kasassa 6+6.

En kyllä tiedä miten jaksan jos saan noita paskoja uutisia

Read more...
0 comments

"Cian" ajatuksia

A blog by Cia

3
entries
0
comments
97107
views

Recent Entries

Sekavia fiiliksiä

Latest Entry

Sekavia fiiliksiä

Olen raskaana!

Ihanaa. Uskomatonta.

Minun raskaus ei pitänyt olla mahdollinen. Nyt kuitenkin olen. Vaikkakin kokonaistilanne on aivan erinlainen kuin ikinä osasin kuvitella.

Olin aina kuvitellut että minulla on pitkä hyvä parisuhde takana kun sen oman rakkaan kanssa lähdetään lasta yrittämään. Toisin kävi. Käveltiin eri suuntiin pidempiaikaisen miesystäväni kanssa. 2kk myöhemmin sinkkuna teen positiivisen testin kotona. Seuraavana päivänä heti verikokeisiin, tulos on oikeasti positiivinen.

Melkoinen pommi. Itse raskaus on todella odotettu ja olen siitä niin iloinen. Keskeytys ei ikinä ole ollut vaihtoehto.

Nyt kuitenkin ajatukset ovat hyvin sekavat ja päässä pyörii kaikenlaisia ajatuksia. Olen itseasiassa todella huolissani, miten pärjään yksin (taloudellisesti, miten voimavarat ym)? Olen aivan kauhuissani. Olen todella surullinen kun olen yksin tässä tilanteessa. Olen mielettömän onnellinen kun olen raskaana. Riemuitsen jo tulevia juttuja mitä voin lapseni kanssa tehdä.

Eilen kerroin lapsen isälle että näin kävi. Suhtautui todella hienosti. Paljon paremmin kuin minä, kun sian kuulla.

Suru on kuitenkin siitä että minulla ei ole rakasta miestä, hyvää suhdetta rinnallani tämän ihanan ajan.

Hän pohti, haluaako olla osallinen vai ei. Totesi loppujen lopuksi että ilmeisesti haluaa olla osallinen, mutta käytännössä miten? Välimatkaa on reilu 200 km ja molemmilla elämä vahvasti omilla paikkakunnilla.

Olen todella iloinen että lapsellani kuitenkin tulee mitä ilmeisemmin olemaan isä joka välittää ja viettää mahdollisuuksien mukaan aikaa lapsensa kanssa.

Tulenko olemaan yksin, ilman suhdetta, miestä, toista puoliskoa koko loppu elämäni??? Sitä en todellakaan halua.

Kaipaan, paljon hyvää suhdetta. Sinkkuna olen nyt ollut jo jonkin aikaa. Olisin niin valmis jakamaan arkeni toisen kanssa.

Pitää siis vain asennoitua että pärjään. Pärjätään lapsen kanssa. Tottakai!

Huoli on silti.

Suru, oma rakas kun ei tule olemaan mukana ultrassa, kuuntelemassa sydämmen lyöntejä, laittamassa käden vatsan päälle ja tunnustelemassa potkuja.

Onneksi minulla on ihana äiti, tirdän että hän tulee auttamaan ja tukemaan minua niin paljon kun tarvitsen/hän pystyy. Olen siitä niin kiitollinen jo nyt, tässä vaiheessa. Niin onnellinen että äitini liikuttui kun kuuli että hänestä tulee mummo. Voiko ihanempaa reaktiota olla tulevalta mummmolta?

Äitini ei missään vaiheessa syyttänyt tai kyseenalaistanut mitä onkaan tapahtunut.

13.7 klo 10:00 on ultra. Sitä odotan niin paljon.

Päivä kerrallaan.

Read more...
0 comments

osvi's Blog

A blog by osvi

1
entry
0
comments
144647
views

Recent Entries

Minä ja me

Latest Entry

Minä ja me

Ajattelin, että niin suuria asioita tapahtuu nyt, kyllä mä kaiken muistan, kun on niin tärkeää. Lauseen kirjoitin silloin tällöin neuvolasta saatuun vihkoseen, mitä on tapahtunut, ja lukiessani sitä huomasin, että enhän mä oikeesti edes muista. Aika kuluu niin nopeaan. Joten nyt 25. viikolla sain aikaiseksi tehtyä itselleni blogin.

Minä ja me

Olen 24 -vuotias tampereen lähikaupunkilainen. Avomieheni on 2 vuotta ja 6 päivää vanhempi minua. Odotamme onnellisina ensimmäistämme. Asuntomme on tupakeittiöllinen yksiö, n. 41 neliöö, siis aivan liian pieni mun kaikille käsityötarpeille Haaveena olisi ostaa omakotitalo, lapsuuteni koti, mutta valmistuin alkuvuodesta ja kevään ja kesän olen keskittynyt kasvattamaan pikku-Justustamme/-Justiinaamme, joten saa nähdä toteutuuko haaveemme, ja jos, niin koska..

Alkuraskaus sujui mukavammin, kuin olisin osannut kuvitellakkaan. En oksentanut kertaakaan, en ollut edes hirveän huonovointinen, väsynyt olin kyllä, en edes tiennyt, että ihminen voi olla niiin väsynyt. Kuvotusta aiheutti kissanruoka ja kauppojen kylmäaltaat. Mutta sekin nyt ohi

Nykyisin masu alkaa oleen jo tiellä, enkä enää esim. kumartele silittelemään lattialla loikoilevaa kissaamme, sillä se on hankalaa. Energiaa on kuin pienessä kylässä, vanhempieni raksalla tykkään touhuilla mitä pystyn, maalailla rantasaunaa ja touhuta kaikkea. Iltasin sitten kostautuu, kun en osaa levätä tai olla tekemättä mitään. Joka päivä päätän, että otan rauhallisemmin, mutta tänään taisi olla ensimmäinen kerta hetkeen, kun oikeasti osasin vain olla.

Odotin suuria tunnekuohuja, kun mieleni on niin vahva ja muuttuvainen, mutta tuntuu, että olen tasaisen Todella Onnellinen :lipsrsealed:

Ja sehä mulle sopii.

Read more...
0 comments

t_oukka's Blog

A blog by t_oukka

1
entry
0
comments
156367
views

Recent Entries

12.5.2010

Latest Entry

12.5.2010

Aloitanpa minäkin purkamaan elämääni tätä kautta...sähköinen päiväkirja, elämäni kuvausta, purkautumispaikka, sitähän tämä pääasiassa on. Pitkään luulin etten tälläistä tarvitse, tulipa kuitenkin sekin hetki että koen tärkeäksi purkaa asioita, availla solmuja omasta elämästä. Ihan vain siksi että pysyisi järjissään "tässä tilanteessa".

Lähestulkoon 29 vuotta on tallusteltu tämän pallon päällä. Olen saanut elää onnellista elämää, pääsääntöisesti ainakin. Olen saanut opiskella, kiertää maailmaa, mennä naimisiin nuoruudenrakastettuni kanssa, rakentaa ikioman talon. Aina sitä ajatteli, että "sitten kun". "Sitten kun" opiskelumme ovat ohi, ostamme asunnon. "Sitten kun" saamme vakituiset työpaikat, rakennamme oman talon. "Sitten kun" talo on valmis, haluamme lapsia. Viimeisin "sitten kun" ei tullutkaan. Niinpä niin.

Aamulla istuin talomme terassilla, kevään ensimmäisessä helteessä, auringonpaisteessa jossa tuoksui alkava kesä. Katselin merelle, se kimalsi kauniisti kuumassa auringonpaisteessa, hiirenkorvalla olevat puut piirtyivät verkkokalvoihini. Eilen noita korvia ei vielä ollut. Vastapäätä taloamme sijaitsee lastentarha, lapset olivat pihalla ja sieltä kuului ihanaa kikatusta, huutoa, leikin ääniä. Istuin siinä terassin portailla ja itkin. Tuntia aiemmin olin tehnyt jälleen uuden raskaustestin. Testi näytti negatiivista tulosta, tämä oli jo ties kuinka mones kerta. Itkinkin lähinnä sitä, etten pääse näyttämään tätä minua ympäröivää kauneutta lapselleni, koska sitä lasta ei ole. Ei ole, vaikka sitä on jo monta vuotta toivottu. Ei ole, vaikka sille olisi huone valmiina ja rakastavat vanhemmat kaitsemassa. Ei ole. Eikä näköjään ihan hetkeen myöskään tule.

Kaikkein raskainta lapsettomuudessa on ainainen odottaminen. Odotuksen odotus. Olen aina ollut kärsimätön ihminen, kaikki pitäisi tapahtua nyt ja heti. Kärsivällisyys kasvaa näköjään äärettömiin mittoihin kun kaikkea joutuu odottamaan. Lapsen saaminen, "tekeminen" täyttää tällä hetkellä koko elämäni. Se ei ole minun vikani, näin se vain menee. En pysty ajattelemaan mitään muuta. Se on tärkein tavoitteeni ja suurin toiveeni tällä hetkellä. Että meidänkin perheestä tulisi oikea perhe, että saisin jakaa rakastamani miehen kanssa vanhemmuuden onnen. Meille kans!

Lapsen tekeminen. Viime kierto oli todellista tekemistä, kalenteriseksiä, joka toinen päivä varvi. Ja mönkään meni sekin. Pidän rakastelusta, enkä pistäisi pahakseni vaikka seksiä harrastettaisiin joka päivä. SPONTAANIA seksiä siis. Ilman, että miestä muistutetaan tekstiviestillä keskellä päivää: muistathan kulta, että tänään on kalenterissa rakkauden rinkula. Järkyttävää touhua. Mutta tähän on menty, minkäs teet.

Rakastan sinua jo nyt...Se on hienosti sanottu. Meidän lapsi istuskelee tuolla jossakin pilven reunalla, katselee alas meitä ja valmistautuu tulemaan tänne, maan päälle, elämään elämäänsä. Tulisit jo, isi ja äiti ei jaksaisi enää odottaa. Rakastamme sinua jo nyt.

Read more...
0 comments

mankin ja pikkuneidin arkea

A blog by mänki

1
entry
0
comments
80673
views

Recent Entries

here we go again!

Latest Entry

here we go again!

Nonni, tästä se taas lähtee. Tällä kertaa voisin melkein tosissani yrittää kirjottaa blogia meijän arjesta ja mukamas jännistä jutuista. niinkuin nyt vaikka ton pikkuneidin uusista jutuista Yleensä tää blogin kirjoittaminen on jaanyt pariin postaukseen, kun ei kukaan kommentoi tai ainakaan julkisesti lue juttujani nii sit turhaudun ja unohdan koko blogin en tällä kertaa, lupaan ja vannon. Ehkä ..

Mutta siis, hei. Mä olen siis 19 vuotias nainen/tyttö ja mulla on tommonen söpö pieni 4kk ikäinen pikkuprinsessa Mieskin löytyy, tosin tällä hetkellä hän on "ahkerasti" opiskelemassa koulussa, josta valmistuu viikon päästä jee! Ja siitä se sit jatkaa suoraan töihin. Me siis ollaan Aadan kanssa päivät kaksin, joten arvata saattaa että tylsää on. Ainakin välillä

Aadasta sen verran et se tosiaan on nyt 4kk ja yhdenviikon. Kääntyä osataan molempiin suuntiin, ja sillä tavalla sit pyöritään olkkarin lattiaa ympäri aina kun sille päälle sattuu. Ja hampaita on kovaa vauhtia tulossa, huudosta ja kuolan määrästä päätellen. Ja kiinteitä tossa aloteltiin pikkuhiljaa viikko sit kun 4kk tuli täyteen. Niissä ei olla kyllä edistytty ollenkaan. Perunaa oon tarjoillu joka pv lusikallisen tai pari, mut ei näytä oikeen maistuvan. En tiedä osaanko oikein tätä kiinteisiin siirtymistä kovin hyvin. Vinkkejä otetaan vastaan! oon vähän käsi näiden vauvajuttujen kans aina välill mutta nyt neiti alkaa heräilee vaunuista, täytyy mennä ennen ku alkaa huuto lisää juttua tulee kun ehdin ja jaksan ja on jotain asiaa

mänki kuittaa ^^

Read more...
0 comments

Angervon vauvayritysblogi

A blog by Angervo

29
entries
0
comments
52530
views

Recent Entries

Latest Entry

Hämmennys jatkuu

Edelleenkin on vaikea hahmottaa sitä että minä olen ihan oikeasti raskaana, kaiken tämän yrityksen jälkeen. Tokihan vielä voi sattua vaikka mitä, mennä kesken, olla kemiallinen... Säästinkin sen toisen raskaustestin käytettäväksi maanantaina niin että voin varmistaa sen näyttävän edelleen plussaa ennen kuin soitan Väestöliittoon ja varaan ultra-ajan. Olen miettinyt että voisin ne äitiysneuvolakäynnitkin hoitaa mieluiten yksityisellä. Luotan kyllä julkiseen terveydenhuoltoon (kun olen siellä itsekin työskennellyt) mutta tiedän että siellä on ruuhkaa ja on otettava se aika minkä saa. Minulla on töissä aika hankalat aikataulut joten mielummin maksan siitä että saan vähän valinnanvaraa, ja yksityisellä on pienempi riski siihen että tutkimassa onkin joku vanha työkaveri :rolleyes:

Ostin eilen apteekista raskaanaoleville tarkoitettua monivitamiineja. Ne vain ovat kamalan isoja ja pahanmakuisia, pitää yrittää murskata niitä hillon tms. sekaan.

Ihan ruusuisesti ei tämä raskausaika ole alkanut, eilen paukahti päälle sekä huuliherpes että ärhäkkä hiiva . Jälkimmäinen ilmeisesti hautovien siteiden vuoksi, joita olen joutunut käyttämään ettei sitä lugemöhnää ole kaikkialla. Mies kävi onneksi kiltisti aamulla apteekissa niin ettei töissä ollut ihan kamalan tukala olla.

Mietittiin jo miehen kanssa miten lastenhuone sisustetaan. Meillä on iso asunto ja yksi huoneista oli jo alunperin kaavailtukin lastenhuoneeksi. Se on jopa tapetoitu uusiksi mutta sisustus on melko sekalainen eli sitä pitää kyllä miettiä, samoin kaappeja pitää raivata tyhjäksi. Kyseinen huone on myös aika pieni ja meillä on auttamattoman ahdas kylpyhuone ja eteinen eli viimeistään kun perheessä on kävelevä lapsi, on aika ruveta katsomaan uutta asuntoa. Toistaiseksi tuo on kuitenkin hyvä kun päiväkoti ja kauppa ja apteekki ovat kaikki ihan vieressä.

No, stoppi enemmille vauvamietteille vielä tässä vaiheessa ja odotellaan mitä tästä vielä tulee.

Read more...
0 comments

Välivuosi töistä kera pikku-Airin :)

A blog by RustInPeace

4
entries
0
comments
31483
views

Recent Entries

Latest Entry

Harmaa tiistai...

Eipä ole tänäänkään aurinkoa näkynyt. Ulkona on niiiiin harmaata, että huh huh. Onneksi on tuo Airi Aurinko seurana Tänään on nukuttu harvinaisen pitkiä päiväunia, saa nähdä vaikuttaako tuo yöuniin. Tyttö nukkui ulkona reilut 2 tuntia kauppareissun päätteeksi.

Soittorasia-leijona on kiva pötköttelykaveri:

Read more...
0 comments

Haaveita ja odotusta...

A blog by Elinainen

1
entry
0
comments
67345
views

Recent Entries

Tervetuloa!

Latest Entry

Tervetuloa!

Heips kaikille! Aloitinpa sitten minäkin oman höpötysnurkkaukseni . Kuumeiluketjua tai pääasiallista blogiani kun en kehtaa koko ajan vauvajutuilla täytellä .

Tällä hetkellä ihmetyttää edelleen kovasti. Ovis on siis ensi viikolla. Menkat tulivat ja menivät, alkoivat ihan ajallaan. Mutta kestivätkin vain puolet normaalista :huh: . Lisäksi nyt on viikon ajan ollut jatkuvasti enemmän tai vähemmän pahoinvointia. Ja nyt mukaan on tullut vielä menkkamainen alamahan juilintakin. Eilen juodusta puolikkaasta siideristäkin tuli humala ja vain paha olo...

Tänään sitten halusin varmistua, ja rapistelin Clearbluen pakkauksestaan jo aamukuudelta. Onhan se mahdollista, että menkkamaista vuotoa on raskautumisen jälkeenkin, ja tälläkin palstalla nähdyn taulukon mukaan raskaushormoni kohoaa joillakin hitaasti. Mutta negahan sieltä kuitenkin sitten tuli. Ja tuon takia tämä jatkuva oksettava olo ja vatsakivut alkavat jo pikkuhiljaa huolestuttamaan... Tässä vaiheessa kiertoa kun en ole koskaan aiemmin menkkamaisesta olosta kärsinyt.