Tee

Omasta mielestäni Alma Matilda on todella kiva yhdistelmä ihan sellaisenaan. Nimet sointuvat kauniisti yhteen, kun ensimmäinen loppuu samaan tavuun kuin millä seuraava alkaa. Toki tästä ei nyt ollut mitään hyötyä, jos olet @iinnn juuri päinvastaista mieltä sointuvuudesta.

@Ranunculus, tässä tuoretta tietoa, kotiuduttiin NKL:ltä torstaina. Olin toista kertaa tuolla synnyttämässä ja molemmilla kerroilla on ollut hyvä kokemus. Ekalla kerralla meidät ohjattiin ensin kuuntelemaan sydänäänet ja tarkistettiin kohdunsuun tilanne ja siitä synnytyssaliin, mutta tällä kertaa mentiin suoraan saliin, jossa nuo samalla tarkistettiin. En kaivannut lääkkellistä kivunlievitystä ja tätä toivettani kunnioitettiin ja muutenkin kun tiesin mitä haluan kivunlievityksen suhteen ja miten haluan synnyttää niin tulin todella hyvin kuulluksi. Oltaisiin päästy perhepesä-hotelliin, mutta valittiin perhehuone, kun keskiyöllä, kun päästiin synnytyssalista pois ei houkuttanut lähteä taksilla hotellille ja vaihtaa omiin vaatteisiin. Perhehuone oli meille tosi hyvä, tykkäsin kun kätilöt tulivat yöllä tutkimaan vauvaa huoneeseen niin, että vauva sai nukkua kainalossa, hotellilla pitää itse käydä viemässä vauva tutkittavaksi kansliaan riippuen syntymäajasta mahdollisesti keskellä yötä. Mutta siellä on varmasti omat hyvät puolensa! Henkilökunta on ollut molemmilla kerroilla todella mukavaa ja mikään kiire ei ole meille näkynyt. Nyt toisen kanssa ei kaivattu apua vauvanhoitoon, mutta sitä tarjottiin kyllä monesti ja myös tarkistettiin tarvitaanko tukea imetyksen kanssa. Tsemppiä sinulle synnytykseen!

Meidänkin esikoinen taisi olla vähän hitaammin liikkeelle lähtevää sorttia, kun noita @Secretariatin viestissä olevia etappeja katsoo. Itse en ollut osannut tätä erityisemmin miettiä, enkä onneksi myöskään asiasta huolehtia. Neuvolassakaan ei ole koskaan asiaa kommentoitu. Meillä lähti ryömimään 7 kk ja konttaamaan 9 kk. Tuetta istui 8 kk ja nousi tukea vasten pystyyn 11 kk. Tuetta seisominen ja kävely tulivat nyt reilu 15 kk iässä.

Minä olen itse ollut todella hidasliikkeinen lapsi. Opin kävelemään 1 v 4 kk iässä, enkä liikkunut sitä ennen mihinkään, istuin vain tyytyväisenä paikallani, enkä edes osoittanut mitään menohaluja. Äitini on muistellut miten kätevää oli, kun minut pystyi jättämään mihin vain ja aina samasta paikasta löydyin. 80-luvun lopussa tämä ei mitään tutkimuksia aiheuttanut. Ja lisättäköön, että nyt olen liikkunut oikein taitavasti jo useamman vuosikymmenen. Eli kaikki omalla tahdillaan!

@roopsukka, en käyttänyt mitään lääkkeellistä kivunlievitystä (edes sitä Panadolia) eli tuosta olisi tuskin enää saanut millään nopeutettua. Tosin kalvot puhkaistiin kyllä eli jos ne olisi puhkaistu aiemmin olisi ehkä voinut vauhdittaa. Mutta mene ja tiedä. Tsemppiä sinulle loppuraskauteen ja toivon sinulle hyvää ja toiveidesi mukaista synnytystä! Täytyy vielä lisätä, että menin niin synnytyskuplaan, että jälkikäteen minusta tuntui kuin synnytys sairaalassa olisi kestänyt vain kaksi tuntia. Miehen mielestä taas tuntui vuorokaudelta.

@roopsukka Olivat avaavia. Perjantaina aamulla oli yliaikaiskontrolli ja kohdunsuu oli vielä ihan kiinni. Pe-la yönä alkoivat supistukset. Vauva syntyi tiistaina ja kun aamuviideltä mentiin sairaalaan oli kohdunsuu reilu 5 cm auki.

@roopsukka, itselläni oli tuulimunaraskaus ennen esikoista ja sen yhteydessä oli lääkkeellinen tyhjennys. Raskauksien välissä oli vain yksi parin kuukauden mittaiseksi venynyt kierto. Esikoinen syntyi tasan 42+0 ja käynnistyi itsestään. Supistuksia tuli kuitenkin neljänä yönä ennen synnytystä viiden minuutin välein ja loppuivat aina aamulla. Kun lopulta neljäntenä yönä supistukset olivat huomattavasti kipeämpiä ja ”tehokkaampia” kuin aiempina öinä, lähdettiin sairaalaan. Sairaalassa oltiin kymmenen tuntia ennen kuin vauva syntyi. Eli itselläni ainakaan lääkkeellinen tyhjennys ei mitenkään vaikuttaisi helpottaneen avautumisvaihetta.

Meidän poika kasvoi ensimmäisen kuuden viikon aikana 10 cm, eikä meille koskaan neuvolassa puhuttu, että kasvu olisi liian nopeaa. Sitä sen sijaan pohti useampikin terkka, että oliko synnärillä tehty mittausvirhe. Syntyessään oli siis 52 cm. Sittemmin pituuskasvu on kyllä rauhoittunut ja nyt 5,5 kk iässä on noin 70 cm pitkä.

Vauvakuume iski kyllä saman tien. Tuntui ihan järjenvastaiselta haaveilla vauvasta, kun oli vastasyntynyt vauva siinä sylissä. Ehkä se olikin enemmän sellainen ”tämä on ihana, näitä lisää”. Nyt tuo esikoinen on 5 kk ja vauvakuume on edelleen kova, onneksi seuraava saa pian tullakin, jos vain onnistaa. Ja toisin kuin Tepsa, voisin ottaa sen vauvan tähän vaikka saman tien, mutta raskauden voisin kyllä jättää välistä. Vaikka oma raskauteni menikin kaikin puolin hyvin ja pysyin loppuun asti aktiivisena ja hyvävointisena niin kyllä tämä normaalitilainen keho vaan tuntuu niin paljon paremmalta.

Yllätti miten helppoa elämä vauvan kanssa on. Olin henkisesti varautunut pahimpaan, että koko ajan väsyttää, vauva ei muuta tee kuin itkee ja saa tehdä kovasti töitä, ettei avioliitto kariudu. No, me saatiinkin tosi leppoisa ja hyvin nukkuva vauva, jonka kanssa on ollut ilo viettää aikaa. Avioliittokin voi hyvin, enemmän aikaa meillä on nyt arki-iltaisin toisillemme vauvan mennessä kuuden jälkeen nukkumaan kuin ennen vauvaa, kun molemmat huideltiin arki-illat omissa harrastuksissamme. Huolen määrä on myös yllättänyt ja se miten pitkälle tulevaisuuteen sitä huolehtii. Itku kurkussa mietin välillä kaikkia maailman pahuuksia koulukiusaamisesta terrori-iskuihin ja kaikkiin mahdollisiin onnettomuuksiin ja sairauksiin. Kai se huoli on aina läsnä ja sen kanssa on vain opittava elämään.

Meidän pian 5 kk vauva on nukkunut vaihdellen sivuvaunussa ja meidän sängyssä. Varsinkin ihan minivauvana yleensä nukahdin kesken yöimetyksen ja vauva jäi kainaloon. Nykyään syö niin paljon tehokkaammin, että usein olen hereillä vielä nostamaan oman sängyn puolelle. Aina en kuitenkaan jaksa ja välillä jää sitten uinumaan viereen. Vauvan opittua kääntymään 2,5 kk iässä on välillä myös itsenäisesti kierinyt meidän sängyn puolelle keskellä yötä.

Vauva on nyt 4,5 kk, eikä olla vielä missään kerhoissa käyty. Pari kuukautta on käyty vauvatanssissa ja nyt aloitetaan sen lisäksi vielä vauvajooga. @hoobi, minulla ainakin vähän samanlaisia ajatuksia! En ole edes erityisen ujo, vaan usein ihan luontevasti juttelen vieraille ihmisille. Mutta tuo perhekerhoihin meno jostain syystä vähän jännittää. Olen miettinyt, että jäänkö vaan nyhväämään vauvan kanssa, enkä osaakaan mennä juttelemaan muiden kanssa. Varsinkin, jos kaikilla muilla olisi jo vanhempia lapsia, jotka touhuavat keskenään ja itsellä kuitenkin vauva viihdytettävänä. Meillä olisi ihan lähellä MLL:n perhekahvila kaksi kertaa viikossa, ehkä pitää joku kerta vaan mennä kokeilemaan. Noista vauvaharrastuksista toivoin etukäteen löytyvän samalla alueella asuvia äitejä, joista voisi saada muutenkin seuraa. Ohjatuilla tunneilla aika ennen tuntia menee kuitenkin vaipanvaihtoon ja vauvan syöttämiseen ja aika lailla sama tunnin jälkeen. Ja tunnin aikana ei ehdi jutella, kun vaan tehdään niin noista harrastuksista ei ainakaan meille ollut tutustumispaikaksi.

Kerran olen vauvakirjaa täyttänyt, varmaan kun vauva oli noin 1 kk. Nyt en ole edes varma missä koko kirja on. Päiväkirjaa olen sen sijaan kirjoittanut ahkerasti, sinne on kirjattuna ylös vauvan alkutaival hyvinkin tarkasti ja sitä jaksan kirjoittaa ongelmitta. Ehkä se on vauvakirjan määrätty formaatti, mikä itselleni aiheuttaa ongelmia. Ja meidän kirja jatkuu vielä kouluikään asti.

@Valrian, pakko sanoa, kun luin noi sun kaksi viestiä peräkkäin (ennen kuin tajusin katsoa, että ne oli samaan aikaan kirjoitettu) niin luulin, että ”hups, tuli tuplat” tarkoitti, että teille tulikin kaksoset ja nyt kodin makuuhuoneet ei enää riitäkään.

Kiitos @stina! Onpa jännä, että Suomessakin kaupataan tuollaisia ”tulkitse tuloksesi itse googlesta” -testejä. Itse en kyllä omaan tulkintaani luottaisi.