Aurelie

Felicidad, juu niin voihan se olla ihan mielenkiintoistakin kuulostella niitä omia tuntemuksia ja peilata niitä muiden kokemuksiin lähinnä vain mietin siltäkantilta että jos on lh+ niin se on jo positiivinen juttu, ja kertoo milloin olisi raskauden kannalta parhaimmat mahdollisuudet, mutta sitten siihen se loppuukin mitä itse voi tehdä ja sen takia varsinaisella ovulaatiopäivällä tai hetkellä ei ole mitään merkitystä ... mutta mä luulen että tää mun ihmettely liittyy lähinnä siihen että osin ammatin puolesta koulutettu tälleen ajattelee, mutta myöskään tässä 2v yritysaikana en ole ikinä jaksanut laskea dpo päiviä juurikaan kun en myöskään ole halunnut testatakaan ajoissa vaan olen aina odottanut että menkat alkaa.

Felicidad, kysyn myös vastakysymyksen, että onko sillä tarkalla päivällä/ajankohdalla oikeastaan kovinkaan paljon merkitystä? Miksi haluat tietää? Koska eihän sitä just voi tietää tarkasti ilman tarkkaa seurantaa lämpötiloista, oireista, jne. Tilastollisestihan LH plussa (eli ovulaatioplussa) tulee sen n 24h ennen ovulaatiota että ehkä siinä kohtaa voisi alkaa laskea päiviä, jos miettii milloin kannattaa testausta alotella jos sellasta aikoo tehdä.

Ei mitään, itselle jo töiden puolesta jonkin verran tuttu ja nyt valitettavasti myös potilaan roolista kokemusta. Tiivistettynä perusterveydenhuollon puolella mietitään onko ko. parin kohdalla kyse vielä lapsettomuudesta vai ei ja sitten erikoissairaanhoidossa selvitetään syy ja annetaan hoito. Ainut poikkeus on ehkä ikä, että yli 35v voidaan ohjata esh:n piiriin jo ennen vuoden rajaa ja toisaalta yli 40v ei enää edes pääse julkisella hoitoihin.

Tarkoitatko ensi käyntiä lääkärillä ylipäänsä (tk /yleisgyne) vai jo erikoissairaanhoidossa? Tk:ssa tutkimukset alkavat usein vasta 1v yrityksen jälkeen, mahd jo 6kk yrityksen jälkeen jos on tiedossa jo esim. Ovuloimattomuus, endometrioosi, pco/pcos, kilpirauhasen vajaatoiminta jne muu syy joka heikentää hedelmällisyyttä. Usein lääkäri lähinnä haastattelee elintavat ja kysyy sairaushistorian kummaltakin. Jos on kovin ylipainoinen tai selkeästi elintavoissa parannettavaa (tupakka, alkoholi) näistä keskustellaan. Perustutkimuksiin kuuluu joitakin perusverikokeita (kilpirauhanen, prolaktiini jne) ja gynekologinen tutkimus, ehkä miehen kliininen tutkimus tarpeen mukaan. Harvassa tk:ssa on mahdollisutta/osaavaa lääkäriä joka tekisi gyn ultran, joten tämä usein tehdään vasta erikoissairaanhoidossa tai sitten moni käy yksityisellä. Joissain sairaanhoitopiireissä siemennesteanalyysi tehdään jo perusterveydenhuollon läheteellä, joissain vasta erikoissairaanhoidon pyytämänä kun lähete erikoissairaanhoitoon on tehty ja hyväksytty. Erikoissairaanhoidossa käydään alussa samoja asioita hieman läpi ja ohjelmoidaan ne tutkimukset mitä ei olla vielä tk-tasolla/yksityispuolella tehty sekä vielä tarkemmin hormonipitoisuudet, varmistetaan ovulaatiot, gynekologinen ultra. Yritetään siis selvittää lapsettomuuden syy eri keinoin. Jos syy löytyy tai ainakin jokin mahdollinen syy (pco, ylipaino, siemennestepoikkeavuus jne) niin voidaan hoito keskittää siihen ainakin alkuun, kokeillaan yhtä keinoa jos se auttaisi. Selittämätön lapsettomuus on n kolmasosalla pareista mutta heilläkin usein käytetään samoja hoitokeinoja kuin esim pcos potilailla. Lapsettomuuden hoito on valitettavasti vieläkin pitkälti ns trial and error tyyppistä, sillä varmuutta minkään keinon tuloksista ei voi etukäteen saada. Jonot riippuvat paikkakunnasta. Helsingissä lähetteestä erikoissairaanhoitoon itsellä meni n 3kk ennen kuin pääsimme ensikäynnille.

Gonal-f alkaa huomenna ja kontrolli uä sitten vielä jo perjantaina. Ovitrelle pitäisi sitten olla irrotuksessa. (Pitäisi ehkä pistoslääkkeille joku ketju löytää )

@Murkelo kiitos inputista! Hyvä tietää että enemmän nesteiden kertymistä, jotenkin on tullut vaan enemmän vastaan tarinoita jatkuvasta paisumisesta ilman vauvaa ns palkintona. Ehkä liioittelen mutta tää on ahdistanut jotenkin liikaakin! Päätettiin kuitenkin siirtää häitä joten katsotaan miten käy

Ja siis en edes muista millon olisin viimeksi raskaustestin tehnyt, oon todennut että se vitivalkoinen nega on paljon traumaattisempi kokemus kuin menkkojen alku. Oon vaan kylmästi lopettanut luteaalituet ja odottanut vuotoa. Aion uskoa että se istukka toimii siinä vaiheessa jo tarpeeksi jos on ikinä toimiakseen. Toivon parasta lopputulosta jo tästä kierrosta teille mutta yhtä paljon kuitenkin rauhallista mielialaa, koska elämä itsensä kanssa on paljon helpompaa jos yhtään onnistuu positiivisen toiveikkaana olemaan edes sen pari piinaviikkoa. Yhtä pahalta se neg tulos tuntuu joka tapauksessa oli sitten ollut jo etukäteen pessimistinen tai varovaisen optimistinen.

Älä huolehdi en yhtään mitenkään tahdittomana pitänyt viestejä! Oon ihan samaa mieltä että on odottelua mutta jotenkin nyt kun saa joitain asioita (siis lähinnä häät) menemään paremmin meille sopivassa tahdissa niin tuntuu jo niin paljon paremmalta. Jopa tässä vähän miettii että ei heti aloittaisikaan inssejä. Nimittäin on suunniteltu jo että maanantaina alkaisi pistokset ja osin nyt jopa vähän pelkää että mitä jos nyt tärppääkin heti niin ollaanko taas häiden kanssa pulassa mutta ei siis todellakaan aiota näin tehdä! Tällä hetkellä fiilis on tästä syystä enemmän semmoinen että me ollaan ns. puikoissa, että me kontrolloidaan elämää eikä että me mennään vaan jossain narun päässä jota lääkärit tai joku korkeampi voima ohjaa.

Voi mikä rakkulasaalis No mut onneksi pikkasen rauhottui tuo määrä! Toivotaan hyvälaatuista munasolua nyt kun on vähän rukattu alkukiertoa. Yksi selitys tiputtelulle kuitenkin on että follikkelikehityksessä on ongelma johon voisi nuo pistokset (toki myös letrotkin...) juuri auttaa Kerrottiinko sulle joku tietty testipäivä? Mietin vaan tuota Pregnyliä, että kauan se näkyy testeissä... Oltiin joo tällä viikolla polilla jo. Ehkä hieman ristiriitaiset fiilikset, siinä mielessä parempi, että pelkäämäni 2v odotteluaika ei onneksi toteutunut (kiitos tiputtelun, ilman sitä olisivat kuulemma laittaneet kotiin vaan yrittämään), mutta heidän mielestä vielä "hyvät mahdollisuudet raskaudelle ovulaation induktioilla ja jopa ilman lääkkeitä". Riippumatta siitä että tosiaan nyt jo 2 ovulaation induktiota takana... Heidän suositus oli 3 OI+IUI komboa, välikiertojen kanssa 6kk ja ehkä sitten IVF... Yksi osa mun kokemaa aikataulustressiä ja paineita on ollut juuri nuo häät. En oikein haluaisi olla raskaana häissä ja siksi ajatus oli alunperin että eka lapsi ja sitten häät myöhemmin kun on palautunut raskaudesta. Yritys on siis alkanut jo ennen kuin mentiin kihloihin ja siten ei silloin häiden aikataulua miettiessä tuntunut yhtään mahdottomalta, silly me Olen nyt luovuttanut silleen että jos on vaikka alku/keskiraskaus häiden aikaan niin ei niin haittaa, ehkä kuitenkin jaksaa juhlia. Ollaan nyt noiden suunnitelmien valossa mietitty että ehkä siirretään häitä vaan kunnolla aikaisemmaksi, IUI mahdollisuudet sen verran pienet että en usko että tulevat häitä häiritsemään. Ja jos niin nyt kävisi että raskautuisikin kevyemmillä niin sitten toivotaan helppoa alkuraskautta.

Kysymys, häiden järjestäminen ja ivf? Meillä tilanne se että nyt puolisen vuotta menee vielä inssien kanssa ja sit olis ivf jono, joten jossain alkuvuonna 2019 olis ivf aika jos sitä ennen ei tärppää. Häät alustavasti elokuulle 2019, joten onko tässä mitään järkeä ivf kävijöiden mielestä? Lisäys vielä: jos on ns ”vähän raskaana” häiden aikaan ei haittaisi mutta viimeisillään oleminen ei houkuta, eikä oikeen lihominen ivf lääkkeistä. Häät kuitenkin kuvineen jää elämään niin olisi kiva jos voisi tunte itsensä kauniiksi silloin.

Ei tuonut toinenkaan letrotsoli kierros tulosta. Ja tähän taitaa päättyä meidänkin letrotsoli-kiekat. Pistos hoitoja nyt suositeltiin vielä inssien kanssa kokeilemaan... Miten @Kikero sulla on mennyt?

Jee, tykkäyspeukku ! Itsehän en niin pelkäisi monikkoja ja olisi yrittämättä but that’s just me...

Kikero, no onpa kurja jos apteekki ei toimita! Viime aikoina on ihan vaarallisen paljon ollut lääkkeiden toimitusten kanssa ollut ongelmia. Millanen toi teidän protokolla nyt onkaan? Menopur alkukiertoon jo ja sit luteaalituki loppuvaiheessa? Kuuluuko siihen myös sitten kontrolliultra? Annokset kuitenkin varmasti aika paljon pienempiä mitä sitten ivf:ssä? (En tiedä onko tämä nyt oikea ketju keskustella aiheesta :’D mutta niin kauan kuin kukaan ei häädä niin ehkä voi jatkaa). Piti myös tuohon ’on hold’ - fiilikseen sanoa että se on kans tuttu tunne täällä.. ja yks asia mistä itse asiassa joskus väännetään miehen kanssa. Mutta oon itekin nyt yrittänyt tietoisesti välttää liikaa elämän pistämistä pauselle ja tehdä just asioita ja suunnitella eteenpäin normaaliin tapaan. Toki kovin pitkälle meneviä suunnitelmia ei oikein osaa tehdä mutta puolen vuoden päähän kyllä alkaa jo sujua. Uusien töiden etsiminen, reissut ja lomat miettii omista lähtökohdista eikä niin että mitä jos olisikin raskaana. Ainut on vaan noi häät, joiden suhteen tuntuu vaikealta liikaa joutua kompromisseja tekemään mutta enköhän taivu niihinkin kun vaan ehtii tottua.

@Kikero Voi kiitos se täytyy kyllä sanoa että ainakin tässä on tullut selväksi että aika hyvin me miehen kanssa puhalletaan yhteen hiileen vaikka on ollutkin vaikeita hetkiä. Ja tää kokemus, vaikka perseestä toki on, niin on myös hyvää testiä ollut avioliitolle Millon aloittelet pistokset? Hyvin se menee

No joo ehkä tässä taas alkaa löytää hetkeksi rauhaa ja jonkinlaista zen mieltä. En osaa nyt sanoa onko hirveän positiiviset fiilikset mutta ainakaan ei ihan surkea toivoton olo. Oon yrittänyt taas tehdä asioita mitkä on itelle tärkeitä jotka on jotenkin töiden ja muun kiireen (+ näiden vauvatoiveiden/lapsettomuuden) kanssa unohtunut. Meillä on tulossa häät ja niiden aikatauluttaminen hoitojen kanssa on vaan jotenkin tässä semmonen stressitekijä. Mut onneksi ollaan vähän miehen kanssa juteltu tästäkin ja mietitään vähän naikkarikäynnin tuloksen perusteella siirretäänkö häiden ajankohtaa vielä. Silleen vielä siis helppoa kun oikein mitään tarkkoja/peruuttamattomia valmisteluja ei olla tehty just tän takia. Että ehkä sitä vaan odottaa tota käyntiä kun sen jälkeen voi paremmin miettiä mitä tehdään, tehdä päätöksiä hoidoista, ajankohdista, yksityisellä pysymisestä, ja häistä. Mulla on ehkä vähän naiivi luotto tohon ivf:ään mutta uskon että vaikka se onkin raastavaa kaikkine odotteluineen ja välivaiheineen niin sillä on kuitenkin niin paljon paremmat oddsit että jotain tulosta voi saada aikaseksi. Ja onhan sillä myös se diagnostinen puoli, ilman ivf ei voi juuri munasolulaatua tai hedelmöittymistä tutkia että siitä saa arvokasta lisätietoa. Mulle toi hyperstimulaatio on vähän vieraampi, pitäisi selvittää enempi mikä sitä aiheuttaa. Ymmärsin netistä että gonapeptyl voisi myös käyttää estämään ovulaatiota ennenaikaisesti mutta sillon se olisi varmaan pidempiaikaisemmassa käytössä. Pistos oli ihan ok, oli se ikävämpi hieman mitä ovitrelle, piikki oli pikkasen paksumpi ehkä. Mutta mä oon aika tottunut kaikenlaisiin pistoksiin ja neuloihin työn puolesta, toki enemmän toisille niin suht helposti voi suhtautua noihin.

Joo tuli se plussa jotenkin yllättävän nopee, tai sit alotin tikuttelun vaan aika myöhään. Lääkäri selitti tikuttelun silleen että kuulemma toi gonapeptyl irrotuksen paras teho/hyöty loppukiertoonkin tulee jos se pistetään samoihin aikoihin kuin luonnollinen LH piikki tulee.Tästä oli ilmeisesti väitöskirja tehty. Ja käyhän se järkeenkin, kun on GnRH agonisti eikä Hcg:ta.

Oi kuulostaa hyvältä suunnitelmalta, ja oon iloinen että teillä klinikalla on noin potilaslähtöiset käytännöt Yhdessähän ne hoitosuunnitelmat pitäisikin tehdä, pariskuntaa kuunnellen, lääketieteellisten perusteluiden, hyöty vs haitta-arvion jälkeen, samalla tavalla kuin minkä tahansa muunkin sairauden hoidon kanssa. Jännä kyllä tosiaan toi luteaalitukilääkkeiden toimiminen... mullakin luge toimii parhaiten, mutta annos on lääkärin mielestä ihan surkean pieni mutta silti toimii. Sitten just terolut vähän alkoi viimesenä päivänä tiputtaa ja esim kerran kokeilussa ollut pistosmuotoinen ovitrelle ei auttanut yhtään mitään, heti tiputtelua ovulaatiosta lähtien. Joo meillä oli tällä viikolla kontrolliultra. Mulla oli nyt pienennetty letrotsoli annos, 1tabl kp 2,4 ja 6, kun viimeksi oli kaksi johtofollikkelia. Nyt olikin vaan yksi, varmaan ihan ok kokoinen, 14mm kun vasta kp8. Limakalvo mulla on aina ollut hyvä, nytkin jo 10mm. Sain irrotukseen (+loppukierron tukeen) gonapeptylin ja sitten loppukiertoon kuitenkin lisäksi vielä terolutit. Luget on niin loppu ollut apteekista että turha niitä kirjoittaa. Nyt sitten vaan ovulaatiota odotellaan, kai se on pakko alkaa tikuttaa taas...

@Kikero minkälaiseen suunnitelmaan päädyitte :)?

Haha ihana närkästyminen! Oon ihan samaa mieltä kuitenkin! Ei jaksaisi joutua tappelee mutta oon jo alustavasti alkanut miestäkin valmentamaan argumenteillä jos siis itsellä menee liikaan tunnepuolelle reaktiot. Iui:n mahikset tilastojen mukaan on siinä 10% tienoilla ymmärtääkseni, siis yleisellä tasolla mutta haluun kuulla lääkärin arvion just selittämättömillä vs esim pcos potilailla tai muilla joilla on vaikka joku mahdollinen selitys löytynyt. Mulla alkaa tässä nyt kuukauden valmistautuminen, viimesimmät tieteelliset artikkelit aiheesta ja tehokkaimista hoidoista, pubmed alkaa laulaa. Haluun kuulla kunnon perustelut linjauksille. Teidän klinikka kuulostaa ihanan hyvältä! Inhimillisyys ja potilaslähtöisyys on näin herkässä asiassa niiiin tärkeetä.

Ah joo no mutta sehän on hyvä jos noin joustavaa on myös julkisella teillä päin! Pahoin pelkään että NKL ei ihan noin paljoa jousta. Luulen että kun oon jollain mittapuulla vielä aika nuori (30v), ja kun yritystä nyt vielä pikkasen alle 1,5v niin tuo iui tulee olemaan next step pakosti. Jos siihenkään heti suostuvat... oon tutustunut niiden hoitokaavioihin niin pahimmassa tapauksessa näistä lähtökohdista voi olla että haluavat 2v yrityksen ennen edes hoitojen aloittamista :/ no pari ässää on hihassa mutta en haluisi joutua niihin turvautumaan.

Yksityisellä on kyllä kiva kuitenkin kun on sitä joustavuutta mukana saa itsekin vaikuttaa enemmän hoitoihin ja aikatauluihin. Mutta tosiaan vaikeita päätöksiä, kun kuitenkin on aikaa ja rahaa paljon kiinni. Tsempit ensi viikkoon kuitenkin @Kikero! (Ja jos ymmärsin oikein niin piinapäivät on käsillä niin siihen liityen myös sormet ristissä!) Letroihin liittyen, pakko sanoa että aivan jäätävä päänsärky. Koko päivän. Ei auta oikeen parasetamolikaan jonka taivuin nyt illalla ottamaan. Buranaa yritän vältellä tälleen yrityksen aikana vähän mutta jos tää ei kohta laannu niin pakko ottaa sellanenkin vielä. Piti peruuttaa illan juhlimisetkin kun ei kykene :/

Onko teillä siis tarkoitus tehdä vielä oi/iui pistoslääkkeillä vai edetä ivf? Meillä on noin kuukauden päästä toi naikkarin aika. Ollaan siis nyt yksityisellä ja ajattelin vähän kuulostella just naikkarilla tuntoja että mitä ne ajattelee ja mahdollisesti jatkaa yksityisellä niin kauan että pääsee ivf:ään, tai toivottavasti ei tarvitsisi mutta jos sinne kuitenkin päädytään. Ihan taloudellisista syistä kuitenkin noi kalliimmat hoidot mieluiten tekisi julkisella ts ainakin ne ekat kolme. Mulla oli kans nyt tää viimenen kierto ihan ilman kaikkia lääkkeitä ja välineitä ja mittauksia, ihan periaatteessa mukava välillä jättää miettimiset ja analysoinnit vähemmälle. Ja muistuttaa mieliin millanen se oma kierto onkaan - not so good, tiputtelua viimeset kaks viikkoa tässä - mutta minkäs sille mahtaa. Yritän ottaa positiivisen asenteen kuitenkin nyt letroihin, kuitenkin nyt selvästi ehkä paremmat tsäänssit taas kuin pitkään aikaan. Ja uskon että ens viikon kontrolliultra taas buustaa fiilistä, lääkärit on kuitenkin olleet ihan mukavan kannustavia tuolla meidän nykyisellä klinikalla.

Huomenna alkaa sitten toinen letrokierto lopulta, tai siis tänään kp1 ja huomisesta letrot käyttöön. Toiveet ei kyllä valitettavasti ole kovin korkeella, vaikea jotenkin uskoa näiden toimimiseen mutta pakko kai se on yrittää kuitenkin ennen kuin ivf:ään huolitaan.

Joo söin terojakin, mutta tiputtelut alkoi niidenkin läpi :/ ja mulla ei niitä enää ollut kotona, en jaksanut käydä apteekissa hakee. Luget on auttaneet tiputteluun parhaiten mutta tosiaan ne kaikki muut jutut ärsyttää. Eniten vaivaa se väsymys ja uupumus mikä niistä tulee, illalla alkaa ihan todella ajoissa nukuttaa. Lisäksi alakuloisuus on mun mielestä voimakkaampaa niiden kanssa, vie mielen matalaksi ja ärtyneeksi. Toki sitten just naaman ja hiusten rasvoittuminen vähän vaivaa mutta ei niin paljoa. Ja en tykkää siitä kun kierrot tulee niin pitkiksi, kun niitä vetää sen dpo3-13 niin menkat alkaa vasta joskus dpo18 tienoilla niin menee jo hermo! Monta päivää hukkaan niiden takia Mulla kans on nyt just lähipiirissä tullut pari raskausilmoitusta. Oon aika raskaasti ne ottanut. Samaistun tosi vahvasti noihin tunteisiin mitä kuvasit! V*tuttaa ja en todellakaan just halua nähdä yhtäkään vauvavatsaa nyt. Enkä kuulla yhtään ainutta vauvoja tai raskautta liippaavaa juttua kenenkään suusta, oli se sitten tuleva äiti/isä/isovanhempi/täti jne. Epäreiluuden ja katkeruuden tunne on niiiiin pelottavan vahvana että täytyy ottaa kunnolla omaa aikaa.

Heh @Kikero tiedän niin ton tunteen kapinamielestä! Mä kans vaan odotan klinikan ensikäyntiä, ei jaksaisi noita lääkkeitä ns turhaan enää ottaa kun ei niistä tunnu olevan apua.. Tai no oikeestaan mulla kyllästyminen koskee nimenomaan lugeja. Ne aiheuttaa mulla enemmän haittoja kuin muut lääkkeet, mutta ei kuitenkaan mitään oikeita progesteronioireita jotka edes sais vähän sellasen tunteen että ne toimii. Plus jotenkin tuntuu että ongelmat on muualla kuin pelkässä tiputtelusssa. Niillä on kuitenkin jo ollut puolisen vuotta aikaa toimia. Enkä jaksa myöskään tikuttaa, mittailla lämpöä, laskea kierron päiviä jne. Ei kiinnosta. Sen takia myös koen että en ihan tiedä mikä keskustelu olisi oikea tai sopiva, koska on kyllästynyt kaikkiin keinoihin ja niistä puhumiseen.. Tarviin kuitenkin myös selvästi vertaistukea lapsettomuuden kanssa koska vaikeat päivät on tosi vaikeita ja sillon auttaa että on muita jotka myös vähän samassa tilanteessa.