Ranunculus

Kiitos @Tee!! Olipa kiva kuulla noin hyvä kokemus, kun viime aikoina on lehdistä saanut lukea niin negatiivisia juttuja.

Itse toivoisin pääseväni synnyttämään Naistenklinikalle parin kuukauden päästä, joten kuulisin mieluusti lisää kokemuksia  

33

Me olemme molemmat yli 30 vuotiaita ja meillä vakityöt. Oma asuntoja on ja olemme olleet yhdessä noin 1,5v.

On 18.8.2012 at 11:39 PM, Neferty said:

Minun lastani ei kasteta, joten "pakollisia" kummeja ei tarvitse olla.

Olen kuitenkin pohtinut tuota "siviilikummiutta" ja tullut siihen tulokseen, että en niitäkään kysele. Tämä johtuu siitä, että sekä minun että mieheni suvuissa kummien tehtävä on ollut toimia vain lahja- ja raha-automaattina, jos sitäkään ovat viitsineet. Kummiuden varsinaista tehtävää ei kukaan taida edes tietää.

En halua velvoittaa ketään pakkolahjontaan omalle lapselleni, vaan että lapseni elämässä ovat mukana aidosti he jotka sitä oikeasti haluavat.

Vanha teksti, mutta tässä on hienosti kirjoitettu se mitä itse tällä hetkellä ajattelen. Asia ei ole omalla kohdalla (vielä) ajankohtainen, mutta ajattelen että voisin päätyä samanlaiseen ratkaisuun kuin Neferty. Omasta kokemuksesta tiedän ettei ole kivaa olla velvollisuudesta toimiva lahja-automaatti, niin en haluaisi luoda sellaista velvollisuutta kenellekään. Toivoisin, että lapsen elämässä silti riittäisi hänestä välittäviä aikuisia.

Mulla on 3 kummilasta. Yhtä tapaan korkeintaan kerran vuodessa, toista 2-3 kertaa vuodessa ja kolmatta ehkä 4-6 kertaa vuodessa. Kaikkiin kummilapsiin on välimatkaa sellainen 400km. Kahden kummilapsen vanhemmat ovat itse aktiivisia ja järjestävät myös itse tapaamisia ja pitävät yhteyttä, mutta yhden kummilapsen kanssa kummius tuntuu lähinnä velvollisuudelta. Sieltä puolelta ei tule ikinä mitään yhteydenottoja ja joudun jopa itse soittelemaan kysymään, että milloinkas onkaan kummilapsen synttärijuhlat.. Tämän tapauksen kohdalla voin ihan rehellisesti myöntää, että odotan sitä päivää jolloin "pääsen kummiudesta eroon" eikä tarvitse enää toimia muodollisena lahja-automaattina. Muiden kahden kummilapsen kohdalla on ollut todella antoisaa olla mukana heidän elämässään vaikka ei kauhean usein nähdäkkään.

Niin tyhmältä kuin se tuntuukin, niin itseäni mietityttää eniten mitä muut ajattelevat, koska olemme olleet yhdessä alle kaksi vuotta. Itse tiedän, ettei meidän suhde tästä muutu vaikka vielä vuosi lisää oltaisiinkin yhdessä ja tunnemme kyllä toisemme ettei mitään suuria yllätyksiä tule. Muuten meillä on kaikki puitteet kohdillaan vauvalle. Emme ole enää mitään ihan nuoria, meillä on molemmilla vakituiset työt ja asumme omistusasunnossa (jossa tosin voisi olla hieman lisää tilaa, jos vauva tulee).

Me ei olla oltu vielä kovin kauaa yhdessä, mutta koska tiedetään, että lapsia halutaan ja molemmat ollaan jo yli 30, niin ei enää kauaa odotella. Yritys aloitetaan varmaan tämän vuoden lopulla tai ensi vuoden alussa, jolloin minä olen 33 ja mies 35. Itse ajattelin pitkään etten edes halua lapsia, mutta ajan myötä mieli muuttui ja onnekseni kohtasin miehen, joka haluaa samaa.

Ei vielä olla aloitettu yritystä, mutta todennäköisesti sitten kun aloitetaan niin yhteistä matkaa on takana n.1,5 vuotta, josta asuttu yhdessä vuosi.

Noin 21. 

Meillä mies on kuumeillut varmaan koko meidän suhteen ajan ja mä oon ollu se joka on halunnut vielä odottaa 

Me asutaan kerrosalo kaksiossa. Lapsia ei vielä ole. Ajateltiin asustaa tässä vielä hetki sen jälkeenkin, jos meille joskus tulee lapsi, mutta jossain vaiheessa täytyy todennäköisesti muuttaa isompaan.