NiksNaks

Varmaankin uskallan jo vastata Viimeisin imetyskerta ollut eilen aamulla ja kovasti tuntuu olevan meille molemmille OK Eli siis kuopuksen imetystä kesti 1v. 2kk ja 4 päivää ihan tarkalleen ja päivälleen. Ja samaan aikaan luopui tutistakin Jos joku olis kaks viikkoa sitten moista väittänyt, oisin nauranut kakkasesti Esikoista imetin 9kk. Niin se on ohi. Miun kolme vuotinen taival imettävänä tai raskaana olevana

Yksin oon molemmat plussat testannut. On vaan tullut sellanen hetki, että en voi odottaa enää sekuntiakaan. Tosin, epäillyt olen miehelle ääneen, että taidan olla pieniin päin Esikoisen kohdalla ootin tikun kanssa (jossa siis hailakka haamu ) miestä oven raossa kun tuli töistä ja kuopuksen kohdalla laitoin tekstarin, kun olin menossa hammaslääkäriin samana päivänä ja jouduin äidillenikin heti paljastamaan että toinen on tulossa

Meidän molempien poikien ristiäisissä on ollut käytössä miehen mummolta saatu kristallinen kastemalja, josta hän itsekin aikanaan on kasteen saanut. Malja on tarkoitus laittaa kiertoon sitten kun käytöä tulee suvun muilla henkilöillä. Miusta oli hurjan ihanaa, että miehen puolella on tällainen muistoesine. Mein suvun puolella taas kiertää kastepuku, joissa on kastettu lukuisten pikkuserkkujen lisäksi serkkuja sekä mie ja miun sisko. Sekä nyt meijän pojat.

Viikkoa vaille 1v. 2kk on pojilla ikäeroa Joskus asiat onneksi menee just niin kun on salaa toivonutkin ja tulin melko nopsaan uudelleen raskaaksi. Nyt tuntuu, että miun paikka on kotona lasten kanssa. Myöhemmin sitten on tilaa muille jutuille ja itselleen. On niin hyvä näin. Rankkaa kahden pienen kanssa on, mutta päivääkään en ole pientä ikäeroa katunut.

Mein herra (tänään 1v. 9kk) ei juurikaan puhu. Äiti ja isi tulee selkeesti, mutta muuten "puhe" on aika lailla pärinää, pörinää ja ihan oman kielen pölpötystä. Passiivinen sanavarasto on laaja ja ymmärtää käytännössä kaiken mitä hänelle puhuu. Välillä testaan ja annan vaikeita sanallisia tehtäviä jotka lähes tulkoon aina ratkaisee. Mie ehkä ymmärrän liiaksi poikaa ilman sanojakin eikä tarvetta puheelle oo tullut. 1,5 v. neuvolaa varten olin jo miettinyt hirveen sepustuksen, miten perustelen ja puolustan lastani joka ei puhu Mutta eipä tarvinnu selitellä mitään.. lääkäri kirjoitti neuvolakorttiin hetken pojan touhuja katseltuaan "toiminnan mies" ja sanoi ihan suoraan että ei kannata ennen kahden vuoden ikää sanoja paljon odotella, tällä miehellä ei oo aikaa opetella puhumaan kun on muita, tärkeempiä juttuja. En oo huolissani. Itseasiassa aika harva saman ikäinen (tuttujen lapsiin vertaan) puhuu ja ennemmin miusta on poikkeuksellista että sanavarasto on laaja ennen kahden vuoden ikää.

Ekassa synnytyksessä sain kohdunkaulan puudutteen ja epparin ompeluvaiheessa hengittelin sitten ilokaasua kun pelotti niin maan perkuleesti melkeen tunnin istukan irrottamisen jälkeen. Tokassa synnytyksessä en tarvinnut mitään. Ponnistusvaihe tuntui pidemmältä kun 7 minuuttia (ehkä 10 kertaa pidemmältä koska koski niin vitisti ja vauva tuli väärässä tarjonnassa) mutta muuten selvisin melko vaivatta vaikkei kivunlivitystä ollutkaan.

Ekalla kerralla soitin neuvolan kehoituksesta kun epäilin lapsivesien menneen eikä neuvola osannut asiassa auttaa. Ja tosi olikin sitten kyseessä. Esikoinen syntyi reilu kolme tuntia puhelun jälkeen.. sairaalassa ehdittiin olla kaksi tuntia. Tokalla kerralla synnytys ei käynnistynyt vesien menolla vaan napakoilla supistuksilla. Soitin synnärille varmistaakseni onko siellä kova ruuhka ja kannattaako tulla näytille. No, ei ollut ketään sisällä joten oli aika hyvä hetki mennä. Ja kuopus syntyi 2,5 tuntia puhelun jälkeen. Reilu 1,5 tuntia ehdittiin olla sairaalassa. Mie mielummin soitin ja varmistin mikä siellä on tilanne. Kätilö oli esim. ehtinyt varaamaan miun potilastiedot jo esiin ja ehtinyt perehtyä edellisen synnytyksen kulkuun ja tapahtumiin. Kun papereista oli selvinnyt että esikoinen syntyi nopsaan, oli kätilö laittanut meille salin jo valmiiksi ja oli hienosti ajan tasalla tilanteesta. Lisäksi miuta itteä helpotti kun tiesin, että muita synnyttäjiä ei ole ja pääsen odottelematta tutkittavaksi jne.

Esikoinen syntyi rv:lla 34+5, säännöllinen alatiesynnytys joka käynnistyi täysin yllättäen vesien menolla (viikkoa ennen synnytystä kohdunsuu tiukasti kiinni ja kaulaa reippaasti jäljellä). Tunti vesien menon jälkeen alkoivat säännölliset supistukset ja 4 tuntia myöhemmin syntyi potra poikavauva. Toista odottelin kauhun sekaisin tuntein ja pelkäsin että kuopus ottaa vielä äkkinäisemmän lähdön maailmaan (seurattiin äitipolilla kahden käynnin verran) mutta kuopus syntyikin sitten nipin napin täysiaikaisena 37+3 Lähes tulkoon yhtä nopsaan kun esikoinenkin. Kiire on mein pojilla ollut maailmaan ja kiirus näyttää jatkuvan

Miekin kovasti asiaa kyselin ja arvuuttelin sairaalassa, mutta kaikki oli niinkun pitikin (istukka ok, ei tulehduksia tms..) eikä ketään tuntunut hirveästi kiinnostavan miksi esikoinen lähti niin yhtäkkiä syntymään. Kuulemma oli vaan valmis. Miun kohdalla epäiltiin myös väärää la:ta, mutta aika kummallista se olis ollut, koska plussakierrossa tein ovistestejä ja molemmissa ultrissa vauva vastas täysin viikkoja viim. kuukautisten mukaan. En itekään sitten jäänyt asiaa sen enempää murehtimaan ja märehtimään. Kaikki oli kuitenkin hienosti. Ja tiesin että seuraavassa raskaudessa kontrolloidaan. Aina (ja käsittääkseni melko useinkin) näille ei löydy syytä.

Joo, ja lapsi Manducassa tms. tuo vessassa käynti onnistuu ihan normikopissakin Kokemusta on PALJON

Esikoinen syntyi yllättäen viikolla 34+5. Synnytys käynnistyi spontaanisti vesien menolla ja 5 tuntia myöhemmin poika oli jo maailmassa. Mitää syytä keskosuudelle/synnytyksen käynnistymiselle ei löytynyt. Oli hyvän kokoinen (2490g 45,5cm) ja reipas, jäntevä poika joka pääsi heti vierihoitoon. Kotiuduttiin yhdessä 5. päivänä synnytyksestä, kun bilirubiiniarvot lähti laskuun. Jo loppulausuntoon lääkäri oli laittanut että "seuraavassa raskaudessa ylimääräinen cervix-kontrolli neuvolassa viikolla 24 ja vkosta 28 -> seuranta äitipolilla". Kaksi kertaa kävin (viikot 28 ja 32) ylimääräisessä ultrassa eikä mitään muutoksia kohdunsuulla ollut (tosin, ei ollut esikoisestakaan mitään merkkejä, viikkoa ennen syntymää kohdunkaula 4cm ja -suu tiukasti kiinni). Tämä kakkonkaan ei laskettuun aikaa odotellut, mutta pääsi kuitenkin täysiaikaiseksi syntyen rv:lla 37+3 3502g ja 49,5cm kokoisena.

Molempien synnytysten jälkeen n. 6 viikkoa synnytyksestä. Täysimetin esikoista 5kk (ja kierto oli ekoista menkoista lähtien 28 päivää ) ja nytkin kuopus täysimetyksellä ja ylimäärästä maitoa menee vielä n. 500ml/vrk luovutukseen. Eli miun kohdalla ainakaan ei oo mitään vaikutusta imettämisellä kiertoon.

...

Vilautus tännekin. Eli mein pojat on PIIP PIIP ja TÖÖT TÖÖT.

Upeita palautumisia. Ihan pakko oli ottaa tän ketjun innoittamana kuva omasta mahasta viikko synnytyksen jälkeen. Ja jos vaikka tossa kuukauden kohdalla ottas toisen. Ihan vaan itelle muistoksi