Indigo

Nostetaanpas tätä, lähtö Tukholmaan on edessä ensi viikolla! Onko tänä kesänä jo Stokiksessa käyneillä uusia vinkkejä?

Vois tätäkin aihetta kommentoida, nyt kun leikkaus on jo onnellisesti ohi Täytyy sanoa, että ihan turhaan pelkäsin ja panikoin tuota nukuttamista ja lapsen henkilökunnan huomaan jättämistä. Kaikki tapaamamme hoitajat ja lääkäri olivat aivan ihania ja empaattisia ihmisiä. Pontukselle laitettiin puuduttavaa geeliä kädelle, mihin tuli tippa ja tosiaan sai särkylääkettä ja esilääkettä ruiskulla suuhun. Esilääkkeestä poika meni jo tosi uniseksi, joten ei itkenyt siinä vaiheessa ollenkaan, kun saatoin hänet leikkuriin. Ovella halittiin heipat ja laitoin pojalle tutin suuhun - se oli tärkeä lohtu siihen aikaan ja olin säästellyt tuttia siihen erohetkeen. Kai mä suht hyvin sain pidettyä itsenikin kasassa, yritin ajatella, että jos mä itken ja olen huolestuneen oloinen, se luo pojalle sellaisen olon että tässä on jotain hätää, kun kerta äitikin on huolissaan. Leikkauksen aikana kävin itse kahvilla ja odottelin puhelua, että milloin pojan voi mennä hakemaan heräämöstä. Siinä tilanteessa taisi sit pojalta päästä itku (en edes muista enää tarkasti?!), kun nostin sängystä puolitokkuraisen pojan syliini. Me sitten päästiinkin jo samana päivänä kotiin, kun kaikki meni hyvin, pojalle maistui ruoka jne. Oli jännä nähdä, että ihan pari tuntia leikkauksen jälkeen poika jo leikki ja puuhaili osaston huoneessa niinkuin ei olis missään leikkauksessa käynytkään! Tietysti särkylääkkeillä oli osuutensa asiassa, mutta tosi nopeasti tuo toipui kaikenkaikkiaan koko jutusta. Henkilökunnan toiminnasta jäi kyllä itselle tosi hyvä mieli, mun huolta ei mitenkään dissattu, mutta kuitenkin loivat sellaisen fiiliksen, että lapseni on hyvissä käsissä koko ajan. Niinkuin olikin

Kiitos eevi kattavasta vastauksesta! Mulla on sama ajatusmaailma, että loman aikana on luultavasti pakko tinkiä terveellisyydestä turvallisuuden vuoksi, mutta toisaalta se viikko on kuitenkin niin lyhyt aika, että muutama ylimääräinen ranskisannos ei koko palettia kaada. Laitan edelle sen, että meidän perheellä ois kivaa reissussa, enkä mä kiukkuais nälkääni Hyvä tietää, että pikkusuolaista on sieltä hankalampaa saada, osaan siis varautua jo lähtiessä. Mullakin nimenomaan tekee mieli suolaisia välipaloja, ei niinkään makeaa. Taidanpa sit juoda matkan ajan teetä kahvin sijaan, niin ei tartte tuota maito asiaa pohtia. Muutenhan siellä ei varmaan ihan maitoa tule juotua.

Osaisikohan sitten juuri k1rs1kka, tai kuka muu vaan kertoa mulle, että uskallanko mä syödä mitään maitotuotteita espanjassa? Onko ne pastöroituja? Vältänkö hysteerisesti kaikkia juustoja vai kuinka toimia? Mites jäätelö ja jugurtti? Äyriäisiin en koskis pitkällä tikullakaan, vaikken oliskaan raskaana, mut kalaa varmaan uskaltaa syödä jos on hyvin kypsennetty? Oisko jotain muuta vielä mitä täytyis huomioida? Barcelonan reissu on just varattu (JEE!!) mutta täytyy perillä ollessa huomioida myös tuo masulainen. Mun pitää varmaan pakata jotain eväskeksejä mukaan jo suomesta lähtiessä, muutun ihan hirviöksi jos olen ylinälkäinen ja siinä tilassa jos pitää vielä valkata syömisiään niin.. ei kiva. Kenellekään.

Meillä mies otti pojan synnyttyä tatuoinnin, johon tuli mm. lapsen kädenjälki. Sitä olikin tosi helppo saada kolmeviikkoiselta Mutta oikein hyvä siitä tuli ja kokonaisuus on kiva. Itsekin olen miettinyt kuvaa jo pitkään. Nyt on alkanut tuntua, että nimenomaan omaan lapseen/lapsiin liittyvä kuva tuntuisi mielekkäimmältä ottaa. Mutta en halua ottaa ensin jotain esikoiselle ja sitten siihen lisäystä toiselle vaan sen pitää olla sitten kerralla valmiiksi ja loppun asti mietitty kokonaisuus. En myöskään halua erillisiä kuvia, vaikka sehän ois kätevintä jos lapsia sitten tuleekin enemmän kuin on ensin ajatellut...

Nostelen tätä, josko vaukkareille olisi kertynyt lisää Kroatian-kokemuksia lasten kanssa Itsellä mietinnän alla reissu Dubrovnikiin, oltaisiin siellä vajaa viikko. Taapero on suunnitellun matkan aikana 1v 9kk joten jotain tekemistä olisi hyvä hänellekin löytyä. Onko kokemusta, löytyykö Dubrovnikista (leikki)puistoja tms. paikkoja, jossa vilkas pikku-ukko saisi luvallisesti purkaa energiaansa? Muutkin vinkit ko. kohteesta otetaan riemulla vastaan!

Meidän Pontukselle on nyt sitten määrätty aika kivesleikkaukseen, koskapa toinen kives ei laskeudu paikalleen itsestään. Lääkärin luona on jo käyty ja ultrassakin ja varsinkin tuo ultra oli melkoisen ikävä kokemus... Mulle sanottiin ekalla lääkärikäynnillä, että mä en saa tulla leikkaussaliin mukaan. Ymmärrän tän tietysti, lisäähän se infektioriskiä, mitä enemmän siellä pyörii porukkaa. Mutta nyt mä olen alkanut pyöritellä mielessäni, että annetaanko se nukutus Pontukselle vasta siellä salissa? Lapsiraukkahan alkaa rääkyä ihan täyttä kurkkua viimeistään siinä vaiheessa, kun tajuaa ettei äiti olekaan enää lähellä ja häntä viedään pois. Luultavasti itku pääsee jo aika paljon aiemmin... (mm. ultrassa ei ehditty sen pidemmälle kuin poika pitkäkseen tutkimuspöydälle ja parku oli valmis). Enkö mä saa mennä sinne leikkuriin edes siks aikaa, että Pontukselle annetaan se nukutus ja poistua sitten? Tai annetaanko siinä edes joku "tolkku-pois" esilääkitys ensin ennenkuin poika kärrätään leikkuriin, jonka aikana mä voin olla vielä mukana? Mahtaako kenelläkään täällä olla kokemuksia ko. leikkauksesta ja miten siellä on toimittu? Jotenkin mua ei ahdista niinkään edes se, että me joudutaan olemaan siellä sairaalassa leikkauksen jälkeen yön yli tarkkailussa. Mutta pelkään tuota, että joudun jättämään kauhusta ja pelosta itkevän lapsen ventovieraiden lääkäreiden ja hoitajien huomaan ja hänelle jää semmoinen "äiti jätti mut yksin siinä kamalassa tilanteessa"-fiilis ja luottamuspula mua kohtaan. Ei kiva Sitten siellä itkee hysteerisenä sekä potilas että äiti

Öljysin melko laiskasti, kun kuulin tuosta öljyämisjutusta vasta tosi myöhään. Aattelin ettei se kumminkaan ehdi auttaa... En sitten tiedä auttoiko se vai oliko kyse muusta mutta yhtään repeämää ei synnytyksessä tullut. Tosin mulle leikattiin eppari, mutta eihän se välttämättä estä sitä etteikö repeämiä tulisi. Tuskin siitä öljystä haittaakaan on!

^Meillä ihan sama juttu, poika on pitkä ja hoikka, joten bodyissa on monesti "sivusuunnassa" ihan mainiosti tilaa, pituus vaan loppuu pahasti kesken. Jatkopalat käytössä täälläkin. Poika oli syntyessään 3430g ja 50cm. En laittanut ylös mihin saakka minkäkin kokoiset vaatteet kävi, mutta mieleen on jäänyt, että varsinkin koko 56 jäi tosi nopeesti pieneks. Ihan alussa pidettiin 50-senttisiä mun mielestä aika kauan. Sitten taas 62-senttisiä pidettiin reilumpi tovi mutta koko 68 jäi ihan hujauksessa pieneksi! Bodyistä siis, housuista ne menee parhaiten pojalle edelleen. On siis kasvattanut torson pituutta enemmän kuin jalkojen. Nyt on ikää 4kk ja 2pv ja 70 ja 74cm yläosat sopivimpia.

Meidän poika kääntyi tänään ensimmäistä kertaa ihan oikeasti ja tarkoituksella selältään mahalleen! Viisi kertaa peräjälkeen ei voi olla enää sattumaa tai vahinkoa. Ikää jantterilla 3kk ja 11pv. Enää pitäisi oppia tykkäämään siitä mahallaan olosta eli tukemaan ylävartaloa käsillä... nyt poika räpistelee kädet ilmassa ja ähkii tuskissaan kun on varmaan kohtalaisen raskasta pitää koko yläkroppaa ilmassa selkä- ja niskalihaksilla Noh, ehkä se oivalluksen leimaus tässä vielä tulee.

^Hrr, ihastuttavaa, varsinkin jos on vähänkään piikkikammoinen.... Meillä taas synnytysvalmennuksessa keskusteltiin 2,5 tuntia mm. aiheista -afrikkalaisten synnytykset puun oksista roikkuen -kuinka harmillista ja perheiden tunne-elämälle haitallista on ollut se, etteivät isät 70-ja 80-luvuilla päässeet mukaan synnytykseen -kuukivikorvassa kivunlievittäjänä (siis NIIIN paljon parempi juttu kuin epiduraali! Jollain onnellisella oli ollut näin valistunut, kiinalaiseen lääketieteeseen perehtynyt doula mukana synnytyksessä) -neuvoina saatiin mm. ettei kannata ottaa omaa lempimusiikkia mukaan synnytykseen, vaan ennemmin joku luontoääni-levy, valaanlaulua vaikka tms. Viimeisen puolentunnin aikana käytiin pikaisesti kattomassa isien pukuhuone ulkovaatteita varten ja pyörähdettiin synnytyssalissa kuuntelemassa kätilön valitusta siitä, kun ei määrärahat anna periks ostaa uudempaa synnytysjakkaraa. Et silleen. Ei ihan uponnut meikäläiseen, kun lähinnä olin onnessani et synnytyssalissa oli radio, koska me ei ehditty tehdä omaa cd-levyä mukaan. Ja kun sieltä radiosta tuli mun ikiaikojen suokkaribiisi, Van Halenin Jump, niin olin ihan pähkinöinä!! Mutta tää nyt lipsahti pahasti OT:n puolelle!

^Järkyttävää! Siis että kyllähän sitä nyt jostain on kärsittävä, kun on lapsen saamisesta kyse. Miten joku voi ees ajatella noin idioottimaisesti, et olipa hyvä että teillä oli etukäteen koettelemuksia, kun tuo synnytys menikin sitten tosi kivuttomasti... Ihan hirveetä. Oisin pistänyt välit poikki välittömästi.

Ok, kiitos vastauksista! Voin siis jonkin ajan kulutua ryhtyä tekemään pientä "varastoa" pakkaseen. Perunaa en kuitenkaan aatellut pakastaa, mut noita muita kasviksia.

Miten paljon etukäteen soseita voi tehdä ja pakastaa, ennenkuin ne syödään? Jos ajatellaan, et aloittaisin kiinteiden syöttämisen, kun poika on 4 kk, niin voinko tehdä pikkuhiljaa jääpalakuutiollisia eri kasvissoseita pakkaseen valmiiks esim. kuukautta aiemmin?

milka, kiitos vastauksesta! Inha olo meni onneksi tosi nopeaan ohi ja vauvaan koko jutulla ei tosiaan näyttänyt olevan mitään vaikutusta.