azucena

Aktiivijäsen
  • Content count

    117
  • Joined

  • Last visited

About azucena

  • Rank
    Aktiivi

Contact Methods

  • ICQ
    0

Recent Profile Visitors

1867 profile views
  1. Moikka, onko täältä jotain jo ostettu? Mua kiinnostaisi ainakin tuo Lindexin mekko, H&M:n tunika ja Noppiesin hame ja se kirsikkapaita, mikä tilanne niiden kanssa?
  2. Mulla on kaksi synnytystä takana ja kummassakaan ei ole lääkkeellistä kivunlievitystä ollut. Molemmat ovat kyllä olleet nopeita. Esikoistytöstä meni vedet kotona klo 23, supistukset alkoivat sairaalassa noin klo 01, ja sitten aamuviideltä vauva olikin jo maailmassa. Kuopuksen syntyessä tunsin ekat supistukset kotona vähän kahdentoista jälkeen yöllä, puoli kaksi lähdettiin sairaalaan ja kolmelta syntyi poikamme. Eli ainakaan toisella kerralla puudutuksia ei oikein keretty miettiäkään. En kuitenkaan ehkä olisi edes kokenut tarvitsevani puudutuksia. Jostain syystä avautumisvaiheen supistukset ei mulle tuntuneet niin kauhean kivuliaina kummallakaan kerralla. Se, että sain kävellä ja liikkua, auttoi kaikista eniten. Sängyssä olo oli kamalaa. Ekassa synnytyksessä kätilö koitti antaa kaurapussin lievittämään suppareita, mutta se teki vaan mieli heittää seinään. Parempi oli pysyä liikkeessä, sillon musta supistukset oli ihan siedettäviä. Ponnistaminen toki sattui kun puudutuksia ei ollut ja ekalla kerralla ponnistusvaiheeseen menikin synnytyksen kokonaiskestoon nähden aika kauan (reilu tunti), mutta osittain sekin johtui siitä että pitkään tuntui etten uskalla ponnistaa tarpeeksi kovaa kun pelkäsin repeäväni. Toisessa synnytyksessä sekin helpotti kun tiesi jo mitä tuleman pitää. Ja loppujen lopuksi en saanut mitään repeämiäkään kummallakaan kerralla. Jossain aiemmin tätä ketjua oli keskustelua siitä, että kivunlievityksen tarve olisi yhteydessä nimenomaan synnytyksen "helppouteen". Omalta osaltani tämä piti täysin paikkansa. Koen, että siinä määrin kun synnytys voi olla helppo ja kiva, niin omani ovat sitä olleet. Esikoinen oli tosi pieni vauiva (2,2kg), sekin on varmasti osaltaan helpottanut asiaa. Kuopus painoi 3,1 kg eli vähän normaalimman kokoinen vastasyntynyt. Kätilökin taisi mulle ekalla kerralla sanoa, että "Pääsit kyllä aika vähällä. Ja kiitollinen olo siitä onkin ollut. Mitään ideologisia syitä mulla ei tässä ollut takana; varmasti olisin ottanut epiduraalin jos siihen olisi ollut tarvetta, ja esim. ilokaasua olisin ihan mielellänikin kokeillut, mutta jotenkin sille ei vaan missään vaiheessa ollut aikaa. Semmoinen "kivunlievittäjä" tuli vielä mieleen, että kuopusta synnyttäessäni karjuin koko ponnistusvaiheen läpi. Mulla oli silloin mieskätilö, joka yritti toppuutella, et älä huuda, säästä energia ponnistamiseen. Koin tämän ehkä maailman ärsyttävimpänä kehotuksena! Mulle tuli vähän sellainen vastareaktio, et kyllä mä todellakin saan huutaa, jos haluan, ja tästä sisuuntuneena sain aika nopeesti vauvan ponnistettua pihalle. Eli ehkä aggressio toimi jonkinlaisena ponnistusvaiheen kivunlievittäjänä... muoks. teksti isommaksi muoks 2. riviväli näyttää edelleen oudolta ... mut sitä en osaa korjata...
  3. ^ Onpa kaunotar!
  4. Täällä myös kristitty perhe. Miehen kanssa ollaan uskossa molemmat, joten meille on ollut ihan selvää naimisiin menosta asti että halutaan antaa lapsillemme myös kristillinen kasvatus. Nyt meillä on 8kk ikäinen tyttö. Opiskeluaikana mieheni kanssa kävimme seurakunnan nuorten aikuisten jutuissa, joten meillä on aika paljon kristittyjä tuttavaperheitä, joissa on myös pieniä lapsia; ehkä osittain sen vuoksi nämä jutut tulevat tosi luonnollisesti osaksi arkea. Käymme messussa suunnilleen joka toinen sunnuntai. Ko. kirkossa on järjestetty lapsille saarnan aikana pyhäkoulu, jonne meidänkin tyttö varmaan menee kunhan tuosta vähän kasvaa. Kotona tytön kanssa laulellaan henksulastenlauluja (Taivaan Isä suojan antaa yms), ja nyt kiinteiden aloittamisen jälkeen on luettu ruokarukous ennen ruokaa. Iltarukous tahtoo jäädä, yleensä luemme sen miehen kanssa kahdestaan myöhemmin. Mutta tytön puolesta rukoillaan joka ilta. :girl_smile:Meille oli myös tärkeää, että tyttö sai uskovat kummit, niin että hekin muistavat kummityttöään joskus rukouksin. Nyt äitiysloman aikana olemme käyneet seurakunnan äiti-lapsi-piirissä, ja varmaan myöhemmin tyttö saa osallistua myös kerhoihin ja leireille, jos itse haluaa. Tällaisia juttuja nyt ainakin. Kasvaessaan tyttömme tietenkin tekee omat ratkaisunsa sen suhteen, mitä ajattelee kristinuskosta ja elämästä muutenkin. Toivoisin kuitenkin, että voimme välittää hänelle sellaisen kuvan, että kristinusko on ihan jees juttu. Ja että uskovaiset ihmiset eivät ole mitenkään "aivopestyjä", vaan - ainakin oman kokemukseni mukaan - punninneet itse ratkaisunsa elämänkatsomuksensa suhteen.
  5. Meillä myös painoarviot meni täysin metsään. Synnytystapa-arviossa rv 35+6 lääkäri arveli, että vauva painaisi noin 2,4kg, ja että mikäli mentäisiin laskettuun aikaan asti niin meille syntyisi 3,5 kiloinen. Pari päivää ennen synnytystä terveydenhoitaja arvioi vauvan olevan kolmikiloinen, "tai ehkä vähän alle". No, sieltähän syntyi sitten 2240g painava neiti.
  6. ^ joo, se SD on lyhenne sanoista standard deviation eli keskihajonta. Eli jos painolukemien perässä lukee esim. -2,8 SD, se tarkottaa, että paino on ollut 2,8 keskihajontaa viikkojen mukaista keskiarvopainoa pienempi. Muoks. Ja toivottavasti {i} teidän vauva vielä ehtisi ottaa kasvuspurtin kohdussa, ennenkuin syntyy!
  7. Meidänkin tyttö syntyi SGA-lapsena. Hän syntyi viikolla 39+0, mutta painoa oli vain 2240g ja pituutta 47cm. Mitään erityistä syytä tytön pienipainoisuudelle ei löytynyt, jonkin verran lääkärit epäilivät istukan vajaatoimintaa mutta varmuutta siitä ei ole. Raskausmyrkytystä minulla ei ollut. Itse oon pienikokoinen myös (157cm ja 49kg), joten joku lääkäri epäili myös perinnöllisyyden vaikutusta. Tyttö vietti teholla yhteensä 5 päivää, aluksi matalien verensokerien ja syömisongelmien takia, sitten verihiutaleiden määrän laskun vuoksi. Sen jälkeen päästiin vierihoitoon ja kuudentena päivänä synnytyksestä kotiin. Imetys lähti onneksi takkuilevan alun jälkeen hyvin käyntiin. Tytöllä nyt ikää 2,5kk ja painoa tullut hyvin lisää. Siropiirteinen on toki vieläkin ja kovasti itse stressaan sen painon noususta. Ravintolisiä ei olla jouduttu käyttämään, kiinteät meille on neuvottu aloittamaan 4kk iässä. SGA-diagnoosin saa vauva jonka syntymäpaino on yli kahden keskihajonnan verran pienempi kuin kyseisillä viikoilla syntyvien vauvojen keskiarvopaino. Ymmärsiköhän tästä selityksestä mitään ...? Ei ole tässä laskinta, niin että osaisin antaa jonkun esimerkin ... Minäkin mietin Kam Jok, miksi teidän vauvalle ei tuota diagnoosia ollut annettu, koska kyllähän kriteeri teidän kohdalla pitäisi täyttyä.
  8. Meillä kävi niinpäin, että neuvolassa terveydenhoitaja ja lääkäri arvioivat vauvan reilusti todellista isommaksi. Viikolla 35 lääkäri arvioi vauvan olevan reilu parikiloinen ja kasvavan lähes 3,5 -kiloiseksi laskettuun aikaan mennessä. Viikkoa ennen synnytystä terkka puolestaan antoi "karkeaksi kokoarvioksi" hieman vajaa kolme kiloa. Tyttönen syntyi sitten viikolla 39+0 ja painoikin ainoastaan 2240 g. Eli viikkoihin nähden pikkuruinen tyttönen. Sairaalassa joutui muutamaksi päiväksi teholle, ja lääkärit arvioivat pienipainoisuuden syyksi mahdollisesti istukan vajaatoimintaa raskauden loppuvaiheessa. Onneksi tyttö kuitenkin oli reipas ja virkeä kerättyään teholla voimia pari päivää. Alkuvaikeuksien jälkeen on alkanut syödä niin isoja annoksia että paino on jo lähtenyt reippaaseen nousuun.
  9. ^ Vau! Hurjasti onnea!
  10. Aivan ihania vauvoja täällä ...
  11. Aivan ihania kuvia kyllä kaikki!
  12. Oikein paljon onnea kaikille plussanneille! Pakko oli tulla kertomaan omakin uutinen, kun muualla sitä ei vielä kovin voi kuuluttaa: Me koettiin eilen elämämme yllätys, kun testiin pärähti ihan selkeä plussa ... ja toiseenkin testiin samanlainen... Näyttäisi siis siltä, että meidän esikoinen on saapumassa maailmaan vielä tämän vuoden puolella!!! <3
  13. Vau, ONNEA kaikille onnellisille plussistanne!!
  14. Meillä minä kuumeilen valtavasti, mies sen sijaan toivoo meidän odottavan vielä vuoden verran ainakin. Sen takia meillä ei kovin paljoa puhuta vauva-asioita (siitä tulee yleensä vaan riitaa) enkä viitsi ostaa vauvatavaroitakaan vaikka sormet syyhyäisivät jo kaupoissa Muutaman kerran on kuitenkin vaan ollut pakko, IHAN pakko ostaa Vauva- tai Kaksplus -lehti ja lukea se salaa läpi jossain työmatkalla. Ja haaveilla.