Jinsku

En tunne katkeruutta. Tosin, meillä vasta YK 2, joten kysykää uudestaan myöhemmin

Vaikken nyt olekaan yksinhuoltajana(tai siis suurin osahan on yhteishuoltajia, ei yksinhuoltajia), olen sitä lapsen ollessa pieni ollut. Enkä mäkään edes rivien välistä pystynyt tulkitsemaan tuota ilkeilyksi, vaan nimenomaan kehuksi ja vilpittömäksi ihmettelyksi, miten yksinhuoltajat pärjää ilman toista aikuista arjessa tukemassa. Juuri tuolloin lapsen kanssa kaksin asuessa meillä ei ollut autoa. Rehellisesti sanoen, se oli kyllä aika raskasta aikaa. Asutaan suht pienessä kaupungissa, jossa julkiset ei toimi ihan yhtä hyvin ja tiheästi kuin esim. Helsingissä. Käytännössä tuo siis tarkoitti, että herättiin neljän aikaan aamulla, jotta kerkesin viemään lapsen hoitoon toiselle puolen kaupunkia(vuoropäivähoito) joko pyörällä(kesä) tai hangessa pulkalla kävellen(talvi). Aamuvuoro kun alkaa kuudelta. Kuten sanottu, kaikkeen tottuu, mutta kyllä mä silloin kaipasin autoa kovastikin. Ilman parveketta en olisi myöskään halunnut olla, koska lapsi oli tottunut nukkuun päikkärit ulkona. Tämäkään tuskin on ongelma, jos lapsi vaan on tottunut nukkuun sisällä, mutta Suomessahan usein vauvat totutetaan ulkona nukkumiseen. Myös pesukone ja kuivausrumpu on mulle tärkeitä, enkä niitä ilman haluaisi olla. Tosin monissa taloyhtiöissähän on hyvät pesu- ja kuivauskoneet, mutta onhan se vaivattovampaa omassa asunnossa Eli, mitä vain noista ilman voi elää, mutta elämää ne kyllä helpottaa jonkin verran

Mustakin sisätutkimukset on inhottavia ja papakokeen otto on suorastaan kivuliasta. Tästä huolimatta alakautta tehty ultra ei mulla ainakaan aiheuttanut kipua ja tuntui paljon miellyttävämmältä kuin normaali sisätutkimus. Jokainen ihminen on tietysti erilainen ja kokee eritavalla asioita, mutta ei toi ultra kyllä mikään kamala kokemus ole ollenkaan. Kerro ihmeessä pipsa ultraajalle, että sua jännittää ja pelottaa. Ultran tekijä osaa sillon paremmin kertoa, mitä seuraavaksi tapahtuu jne.

Kiitos paljon

Mun likka on möläytellyt vaikka mitä, varsinkin vähän pienempänä(nyt ekaluokkalainen). Kerran oltiin bussissa, johon nousi pysäkiltä pitkätukkainen, hitusen epäsiisti mies(ei kuitenkaan mikään pultsari). Yhtäkkiä likka "kuiskaa"(todellisuudessa kaikki kuulee)mulle, että "Äiti, miksi toi peikko tuli kyytiin?" Mä olin naama punasena hiljaa.. Toisen kerran, myöskin bussissa, kuuluu narahdus renkaista tmv. "Äiti, pierasitko sinä?" On myöskin kehunut ja kilpaillut muiden lasten kanssa päiväkodissa, kenen isi juo eniten kaljaa. Pienenä, juuri kun oli oppinut sanan isi, kaikki miehet kaupassa oli isejä Tosin silloin ne miehet oli enemmän noloja kuin minä Onhan näitä, kaikkea ei kyllä edes enää muista(onneksi)

^Mikä toi kirja kirja oli nimeltään, minkä sä annoit Sleeping Sun? Toi voisi olla hyvä idea. Meillä käy vielä joulupukki ja hammaskeiju, ainakin toistaiseksi. Lapsi on nyt ekalla, joten saattaa olla, että usko alkaa karista pian Varsinaisesti en aio paljastaa esim. joulupukin salaisuutta, eiköhän se valkene hänelle ihan itsestään. En mä ainakaan omasta lapsuudesta muista mitään traumoja jääneen noista jutuista. Mitä tohon tupakointiin tulee, sitä ei ole mun mielestä mitään järkeä salata. Kyllä se lapsi tajuaa kuitenkin. Meillä mies polttaa ja on selittänyt tytölle, että se on paha tapa, jota ei kenenkään kannattaisi aloittaa. Myös mun äiti polttaa(on polttanut koko ikänsä) ja mun ollessa lapsi, myös isäni tupakoi. En siis usko, että tuo esimerkki saisi lasta tupakoimaan, veljeni ja minä ei polteta. Noista sukupuolijutuista tyttö on jonkin verran kysellyt. Mitään haikarajuttuja en alkanut selittelemään. Kerroin, että lapsia syntyy, kun kaksi ihmistä rakastuu ja mies antaa naiselle vauvan siemenen. Lapsen syntymästä on myös kysellyt ja siinäkin kerroin totuuden hieman pehmenneltynä versiona. Mainitsin myös, että hän itse on syntynyt mahan kautta(sektio), josta oli sitten aivan ihmeissään Oli myös kuullut sanan homo, jonka selitin niin hyvin kuin pystyin.

Erikseen ollaan käyty omien kavereiden kanssa n.kerran vuodessa tahtiin ja yhdessä tätäkin harvemmin. Me ollaan näitä, joille tulee vähän ottaneena helposti riitaa. Ollaan molemmat tulisia ja jääräpäisiä luonteita. Ei mua kyllä hirveemmin kiinnosta baareissa notkua. Mä siis käsitän tän viihteellä nimenomaan kännisiksi baarireissuïksi.

Meillä ekaluokkalainen on iltapäiväkerhossa klo 16 asti, jolloin mies tai minä haetaan hänet. Eli iltapäivisin ei ole tarvinnut vielä yksin selviytyä. Välillä aamuisin hän joutuu yksin heräämään ja lähtemään kouluun. Tällöin olen laittanut hänelle herätyskellon sopivan aikaisin soimaan. En siis myöskään liian aikaisin, koska silloin hän alkaa vaan haaveilla ja katsella telkkaria Aamupala on myöskin tehty valmiiksi, vaatteet valittu ja hammasmuki odottaa wc:ssä lavuaarin reunalla. Hänellä on muistutus puhelimessa, kun pitää alkaa pukea ulkovaatteita. Ollaan usein vielä soitettu ja varmistettu, että on päässyt lähtemään. Ei ole ollut ongelmia, ainakaan vielä.

Minkälainen kanta teillä on näihin? Onko parempi, että nuori "harjoittelee" alkoholin käyttöä kotona vanhempien valvonnassa kuin kavereiden kanssa pusikossa? Mitä tapahtuu, jos nuori jää kiinni vaikkapa tupakasta? Saako tyttö/poikakaveria tuoda kotiin yökylään? Hoidatko nuoren ehkäisyasiat? Olen alkanut miettimään näitä, kun tyttö kasvaa kovaa vauhtia. Itsellä oli hyvinkin vapaata nuorena ja se toimi mun kohdalla hyvin, eli en polta enkä juurikan juo Mites teillä, oletteko jo suunnitelleet, miten toimitte oman lapsen kohdalla?

Meillä oli lapsi hieman vajaa 2v. Tuntui hyvältä iältä silloin, eikä näin jälkikäteenkään ollut mitenkään huono ajoitus. Sopeutui todella hyvin, ei ongelmia. Paitsi silloin, kun olisi pitänyt lähtee hoidosta pois, eli olisi mielummin jäänyt päiväkotiin

Kaikki kolme nimeä löytyy almanakasta. Etunimeä(joka on kutsumanimi)oli annettu hänen syntymävuotenaan 149kpl ja taisi olla viime vuonna hieman vähemmän. Toisen nimen kanssa sama juttu, sen sijaan kolmas nimi oli suosituin. Eli syntymävuotena 470kpl ja viime vuonna 935kpl.

Kolme nimeä haluan antaa, jos joskus lapsia saadaan. Kolmesta saa mielestäni niin kivan kuuloisia yhdistelmiä. Itsellä ja miehellä on tosin vaan kaksi nimeä. Ajattelin, että kaksi ensimmäistä saisi olla lyhyitä nimiä ja se kolmas voi olla pitempikin. Mä kanssa ajattelen, että ensimmäinen nimi saisi olla se kutsumanimi, helpompaa niin.

+pitkä käyttöaika +ei hormonia +huoleton, ei tarvitse muistaa joka päivä -kuukautiset muuttuu usein runsaammiksi ja kestää pidempään -tulehdusherkkyys -asennus ja poisotto saattaa olla kivuliasta(näin mulla)

Mulla oli toksemia ekassa raskaudessa, laitan tähän nyt jotain, mitä muistan(on niin monta vuotta aikaa) Alkoi jotain viikolla 26 verenpaineen nousulla ja järkyttävällä päänsäryllä. Tuolloin sain vain verenpainelääkityksen ja sain olla kotona. Muutama viikko eteenpäin tuli proteiinia virtsaan. Tällöin aluksi kävin äitipolilla kontrolleissa pari kertaa viikossa. Yks kerta sitten ottivat sisään sairaalaan. Tuota virtausta myös tutkivat, mutta se näytti olevan ihan ok. Loppuajan eli n.viikon pari olin synnytyssaliseurannassa eli kiinni niissä piuhoissa(sydänäänet) ja jossain tipassa. Noiden sydänäänten syvän laskun takia sitten tehtiinkin hätäsektio. Viikkoja oli tuolloin 32. Muistaakseni painoarvio piti N. sadan gramman tarkkuudella paikkansa.Oli siis 1,7kg. N. viikko meni teho-osastolla, tän jälkeen toinen viikko vastasyntyneiden valvontatyksikössä, josta sitten "normaalille" lastenosastolle lämpöpatjan päälle. Kotiin päästiin n.kuukauden iässä. Mitään erikoisia ongelmia tai jälkiseuraamuksia ei ole ilmennyt ja tuossa vieressä istuskelee nyt reipas koululainen. On ollut todella vähän kipeänäkin, vain pari-kolme kertaa oli pois päiväkodista, vaikka päiväkoti"uraa" kertyikin neljä vuotta.

Tekisi kyllä mieli ostaa, mutta en uskalla. Aattelen siis, että tuo jotenkin huonoa onnea mun raskautumisen suhteen tjtn.. Ehkä sitte, jos joskus ollaan raskauden puolivälissä.