Monka

K-SKS synnytys, saliin mentiin maanantaiaamuna klo 8.50, tyttö syntyi kello 17.22. Kotiinlähtöä alettiin järjestelemään heti tiistaiaamuna ja osastolta lähdettiin lopulta yhden maissa (papereita piti odotella). Tyttö oli 18h ikäinen, kun lääkäri teki tarkastuksen ja antoi luvan kotiutua. Uudelleensynnyttäjälle tämä oli mahdollista. Uusi lääkärintarkastus perjantaina, 5pv iässä. Esikoisesta oltiin 2 yötä.

Yhtä paljon tuli täältä ideoita, kun oli omastakin takaa... Hoitajan pakettiin kääritään nyt lopulta Rakkausmuumi-pyyhe, Nuuskamuikkunen-käsipyyhe (on hoitajan lapsuuden suosikkihahmo) sekä pienet Mariskoolit vaaleansinisenä ja vaaleanpunaisena. Lisäksi kirjoitan hänelle kiitoskirjeen ja laitan mukaan tytön 1-vuotiskuva (ihan vaan sen takia ettei me olla teetetty tuoreempia). Onhan kuva toisaalta ajalta, jolloin hän aloitti hoidon. Ehkei hän itse noita Mariskooleja ostaisi, mutta saapahan nyt lahjaksi sitten! Enkä toisaalta voi tietää edes pitääkö niistä vai ei, kunhan vaan oletin. Hoitokavereille lähtee ne Muumipyyhkeet, pienet karkkipussit sekä saippuakuplat. Mukaan pienet kortit viestillä "Kiitos yhteisistä leikeistä". Haikein mielin, mutta uskon, että heillä kaikilla on rinkallinen muistoja matkassa eikä sillä lahjalla toisaalta ole niin paljon merkitystä. Haluan kuitenkin muistaa heitä kaikkia jollain tavalla.

Mulle on tullut molemmissa raskauksissa painoa tasaisesti koko ajan. Tässä toisessa alussa jopa enemmän kuin ekassa. Tällä hetkellä painan kuitenkin vähemmän kuin ekalla kerralla samaan aikaan. Kurja, jos neuvolassa seuraavat sitä turhantarkasti - tuli sitä sitten liikaa tai liian vähän - ja unohtavat ihmisten yksilöllisyyden. Joillekin sitä painoa ei vaan tule, vaikka kuinka söisi (hyvänä esimerkkinä oma mieheni) ja toisille tulee, kun vaan haistaakin suklaan (minä). Eikö pääasia kuitenkin ole, että vauva kasvaa ja voi hyvin? Omalla kohdalla ne kertyneet kilot (alle 14) oli tarpeen, sillä imetys kulutti todella paljon. Vaikka vetelin herkkuja kaksin käsin, silti raskauskilot hävisivät ja vielä pari päälle. Tietty suositeltavaa olisi varmaan myös lopettaa herkkujen mässääminen, kun imetys päättyy, mut toisella kierroksella sitten viisaampana... ehkä. Alussa bmi on ollut 21 ja 22.

Mun mielestä Maxomorra vastaa hyvin mitoitustaan elleivät ole jopa reiluja. Meidän tyttö 1,5v. neuvolassa 85,5cm ja alle 11kg. Ny 1v9kk iässä kyseisen merkin leggarit koossa 86/92cm on hyvät, lahkeet on reilun mittaiset, mutta pysyvät luikulla kuitenkin päällä (niissä oli kääntövaraa hyvin). Saman kokoiset tunikat on ok, hihat sopivat, oikein passelit. Laatuun olen myös tyytyväinen, pysyvät pesussa hyvänä. NameItin vaatteissa on tosiaan kahta laatua ja kokoeroa vaatteissa on paljon samankin koon puitteissa. Tällä hetkellä tykään eniten Benettonista. Vastaa hyvin kokoaan ja säilyy hyvänä pesusta toiseen. Harmi vaan, että meidän kylällä valinnanvara on aika suppea...

Tyttö lopettaa hoidossa tämän kuun lopussa. Meillä on ollut taivaallisen ihana hoitaja ja haluaisin muistaa häntä jollakin tavalla. En halua antaa pelkkää kukkaa tai lahjakorttia jonnekin, vaan jonkin konkreettisen muiston. Mietin yhdeksi vaihtoehdoksi Kalevalakorun Lähde (vai oliko se Puro?) -kaulakorua. Ei ole sen tyyppinen, että keräilisi Mariskooleja tai Muumimukeja tms. Hoitokaverit tulevat meille ensi viikolla "läksiäisiin" ja heille myös haluaisin jonkin muiston antaa. Ajatuksena oli laittaa pussiin Muumi-käsipyyhe, saippukuplia ja karkkipussi (tämä on ok, varmistettu). Lisäksi jokin kiva henkilökohtainen kortti, jossa on maininta yhteisistä leikeistä ja toivotetaan hyvää kesää. Olisiko jollain joku muu idea? Olen täysin avoin kaikille, erityisesti tuon hoitajan suhteen. Yritin hänen mieheltään kysellä käyttääkö koruja, mut ei hän tiennyt. Tyypillinen mies. Jos tyttö olisi ollut päiväkodissa, en ehkä näin "suureellisesti" muistaisi, mutta kyse on pienestä perhepäivähoitoryhmästä ja hoitaja on tehnyt suuremmoista työtä ja lapsiporukka on ollut tiivis. He ovat täysin kiitoksensa ansainneet!

Taitaa City-koppa olla viileämpi. Meille tulee tälle toiselle nyt se lainaksi kaverilta, mutta Quadrolift jää myös käyttöön. Muistanko muuten väärin, mut jos tuosta Quadroliftista ottaa pohjan pois, niin eikös siellä ole ne reiät vöitä varten..?? Sellainen muistikuva talvelta olisi, että lämpöpussina käytettäessä ollaan käytetty joskus myös vöitä... Voin muistaa väärinkin. Meillä on erittäin vilkas lapsi, joka ei tosiaan ole pysynyt vaunuissa ilman vöitä ja parhaimmillaan on vöistäkin kiemurrelut itsensä pois. Mutta talvella en ole unilla käyttänyt, kun on ollut sen verran topattu. Lisäksi tietty häläri. Jos nyt ostaisin vaunuja, ottaisin City-kopan ja lisäksi tuon Jääkarhupussin. Mutta kun oli jo Quadrolift hankittuna, niin en nähnyt tarpeelliseksi hankkia vielä lisäksi Jääkarhupussia - hyvin pärjää ilmankin! Mutta jos kokonaan miettii uutta hankintaa, niin en ottaisi enää vaan päätyisin tuohon City-koppaan vaikka sen käyttöikä jäisikin lyhyeksi. Myös talvivauvan kohdalla. Meillä ratkaisussa painoi aikanaan se seikka, että asuimme hissittömän talon toisessa kerroksessa ja vaunut piti jättää kellariin. Yritin myös vähän miettiä ettei tulisi montaa hankintaa vaan tuolla yhdellä pärjäisi sekä pikkuvauva-ajan että se toimisi sitten myös lämpöpussina. Ja se irroitettava karva on kyllä tosi kiva nyt, kun vaunuja käyttää jo taaperoikäinen! Olispa kiva, jos tuon karvan voisi ostaa erikseen. Lampaantaljakin meillä on ja joskus sitä käytetty, mut tuo karva pysyy hyvin paikallaan, kun kiinnittyy ratasosaan.

Ketjua lukiessa silmiin osui hassu juttu - kyllä meille molemmille K-SKS tarjoiltiin synttärikahvit. Tarjotin oli siis katettu kahdelle ja olin ymmärtänyt sen olevan normaali käytäntö. Esikoinen syntyi syyskuussa 2009. Lisäyksenä linkki sairaalan sivuille, joissa selkeästi mainitaan, että kahvit on molemmille : Synnytyksen vaiheet Eväitäkin oli mukana, mutta jäi syömättä. Mulla oli päällä sektion uhka ja sain ainoastaan kastaa suuta vähän vedellä. Lisänä oli tippa. Jano olisi ollut kamala! Osastolla tarjoiltu iltapala jäi siis viimeisimmäksi ateriaksi ennen tytön syntymää klo 13:08. Ponnistusvaiheessa sain Jaffaa, kun sektion uhka ei ollut ilmeisesti enää päällä. Mutta eipä ruokaa kyllä siinä vaiheessa kaivannutkaan! Nälkä oli kyllä aikamoinen, kun kaffet tarjoiltiin. Ja mekin saatiin ne siihen "synnytyspöydälle". Eivät suositelleet suihkua ennen kuin olin jotain syönyt ja hetken levännyt. Ihan fiksua, olo oli vielä suihkussa käydessä aika hutera.

^ Alussa ekalla kerralla varsinkin ensimmäinen venytys tuntui epämukavalta. Mutta koska tiesin etten vauvalle voi sillä kovin suurta haittaa aiheuttaa, en luovuttanut heti. Vauvan kääntyminen myös teki kipeää jo näillä viikoilla, joten en ihmettele, jos olosi on noilla viikolla kivulias. Kääntyminen aiheutti mulle myös supistelua. Rankan päivän jälkeen pelkästään potkut aiheuttaa kivuliaita sarjoja. Tuon ekan kerran jälkeen helpotti! Ehkä mulla oli vaan paikat aika jumissa/tiukat ja se esti osaltaan vauvan kääntymistä...? Who knows!! Kaikki eivät vaan mahdu kääntymään ja syy perätilalle/viistotilalle voi olla. Toivotaan, että vauva vielä ihmeen kaupalla kääntyy!

Meidän vauva pysyi sitkeästi viistotilassa ja kävi aina satunnaisesti perätilassa viikolle 30+1 saakka. Kävin lukemassa tätä ketjua ja sainkin todella paljon informaatiota ja positiivisessa hengessä! Kiitos kaikille, jotka ovat kokemuksensa jakaneet! Koska vauva tosiaan noin pitkään pysyi erossa raivotarjonnasta, niin olin jo henkisesti valmistautunut ettei hän enää käänny raivotarjontaan ja edessä voi olla perätilasynnytys. Olenkin siihen edelleen erittäin motivoitunut, mutta kiitos Ninnulin antamien hyvien jumppaohjeiden - vauva kääntyi!!! Voin siis lämpimästi niitä suositella. Voihan olla, että olisi kääntynyt muutenkin, mutta kun ei asentoa tuntunut löytävän, niin uskon kyllä tuon harjoitteen tekemisen edesauttaneen tilannetta suotuisasti. Tein kahtena päivänä, tarkoitus on jatkaa vielä satunnaisesti, sillä tuskin nuo haittaa tekevät.

Myös Benettonilla on kivoja äitiysvaatteita. Ostin itse Rodoksen matkalta rennot äitiysfarkut, joissa on matala vyötärö ja menevät varmaan myös myöhemmässä käytössä. Ja jos ei, niin huuto.netissä varmaan käy kaupaksi. En tosin tiedä, mitkä myymälät myyvät äitiysmallistoa, mutta luulisi ainakin pääkaupunkiseudulta löytyvän.

Vastaus tulee varmaan myöhään, mut meillä tuo Quadrolift riitti loistavasti -20°C pakkasessa. Lisäksi oli äp makuupussi ja alla kuoripuku+villahaalari. Quadroliftin pohjalla oli se karva talvella. Vaunuissa oli lisäksi jalkapeite, joka suojaa vaunun suun paremmin sekä harso/villapeite. Tuossa Quadroliftissä jää se suuaukko aika avoimeksi ja muutenkin se on mun mielestä vähän ruma ilman sitä jalkapeittoa, joka tekee kokonaisuudesta eheämmän. En kokenut, että olisin jääkarhupussia tarvinnut. Muistaakseni nyt kuluvalla talvella oli samantyyppinen varustus yli -20°c pakkasella eikä koskaan ollut kylmä tyttö miltään osin. Lopputalvesta taisin vaan siirtää karvan ratasosaan ja fleecepeitto päälle ennen jalkapeittoa. Suositukset tosin noihin pakkasrajoihin on ihan toiset, mut tyttö ei nukkunut sisällä päikkäreitä lainkaan eikä paljon ollut pakkasjakson aikana vaihtoehtoja. Quadrolift piti kyllä pienen tytön lämpöisenä!

Aurinkovoiteita käytin ihan normaalisti (Vichy, halpismerkkejä en käyttäisi vaikka raskaana en olisikaan) ja turvatarkastuksessa kuljin sieltä mistä pitikin. En ole muutenkaan hysteerinen tai ehdoton : värjäytän hiukseni, pidän geelikynsiä/kynsilakka ja ripsissä on pidennykset. Hengitän myös ilmansaasteita ja oon juonu 4cl punaviiniä. Muoks. ja ne jotka päätyvät noihin fysikaalisiin voiteisiin, varmistakaa apteekista kuinka usein niitä lisäillään. Niiden tehoaika on muistaakseni todella lyhyt! Palamista pidetään pahempana vaihtoehtona kuin mitään voiteista.

Sunnuntaina palattu viikon lomalta Rodoksen kaupungista. Raskausviikkoja oli 28+2-29+2. Ei mielestäni mitään ongelmaa matkustaa vielä tuolloin. Meilläkin oli taapero mukana ja matkusti koneessa pääasiassa mun sylissä. Lentosukat oli, mut en jaksanut laittaa jalkaan enkä turvotusta huomannut. Kaupunkiloman ollessa kyseessä, käveltyä tuli paljon ja jaksoin hienosti! Kertaakaan ei tarvinnut hiljentää tahtia raskauden takia. Vuokrasimme auton ja senkin kyydissä päivä meni hyvin. Edellinen raskaus oli vieläkin helpompi ja voin hyvin loppuun saakka. Nyt olo on jo ollut tukalampi, mutta vielä voisin lähteä reissuun. Tosin tässä tapauksessa se, että olen ollut saikulla jo kuukauden saattaa vaikuttaa asiaan. Jos olisin töissä, saattaisi kremppoja olla enemmänkin jo pohjalla. Lämmintä oli 25-32°C enkä edes lämmöstä turvonnut. Ainoa, mikä teki inhaa oli, kun esikoinen istui koneessa sylissä ja painoi jalat suoraksi edessä olevaa penkkiä vasten. Tuli vähän sellainen olo, et vedet olis voinu "räjähtää". Tuskin kuitenkaan. Hotellin sänky oli järkky-kova, mutta pyysin vastaanotosta siihen jotain ratkaisua ja saimme pehmeän petarin sänkyyn. Söin myös täysin huoletta ihan kaikkea, jugurttia, fetaa, jäätelöä yms. Äyriäiset jätin väliin. Reissulla koko perhe söi Relan mansikan makuisia maitohappobakteereja eikä mitään vatsavaivaa ilmennyt kenelläkään. Vielä pitäisi varmaan pari kesälomareissua heittää esikoisen kanssa ennen kuin tämä toinen syntyy. Enkä epäile ettenkö jaksaisi!

Mä imetin ainakin just siellä, missä lapselle nälkä tuli. Kun siitä ei itse tee numeroa, niin ei se varmastikaan muita haittaa! En kysellyt enkä pyydellyt anteeksi, ruokin vaan lapsen ja that's it. Mulla ei ollut mitään imetystoppeja tms., ihan normaalit imetysliivit ja paita. Lapsi peitti vatsan ja harso siinä rinnan ja lapsen pään päällä rutussa peitti näkyvyyden kriittisemmälle alueelle. En huomannut, et kukaan olisi katsonut pahasti. Pahempia katseita varmaan olisi saanut nälkäänsä huutavasta lapsesta. Tuota MiiraMn kaverin tapaa vieroksun, johtuen ehkä siitä etten ole ihan niin sinut, että tissini läväyttäisin esille kaiken kansan nähtäville - on imetys sitten miten luonnollista tahansa.

Mulla epiduraali vaikutti vielä ponnistusvaiheessa enkä tuntenut kunnolla supistuksia. Piti näytöltä seurata, milloin tulee ja menee, että osasi ponnistaa oikeaan aikaan. En kyllä muista, että se ponnistusvaihe olisi ollut kivulias, vaikka epi ei siihen vaikutakaan. Ilmeisesti olisin pärjännyt paremmin ilman ja supistuksetkin olisi tuntuneet paremmin.. Epiduraalia sain aamu kahdeksasta sinne puolillepäivin, jolloin se pysäytettin kun olin täysin auki. Vaikutus vaan ei lakannut samantien. Lisänä oli oksitosiinia.