Tikku

Aktiivijäsen
  • Content count

    533
  • Joined

  • Last visited

About Tikku

  • Rank
    Aktiivi

Contact Methods

  • ICQ
    0
  1. He-hee, tämähän on kuin se "en ole koskaan"-peli aikuisille! Meillä on 3-vuotias tyttö ja emme ole koskaan kokeneet - Korvatulehdusta - Mahatautia - Allergioita - Painajaisia tai muita lapsen pelkotiloja yöllä Lisäksi en ole koskaan kokenut vauva-arkea ilman koliikkia. En ole koskaan kokenut millaista arki olisi vauvan kanssa, joka itkee vain vähän, nukkuu ja syö.
  2. Osaako joku teistä kertoa joilla 2 pt-synnytystä takana: Tehdäänkö myös toisessa pt-synnytyksessä episiotomia helposti ja onko sen tekemiselle toistamiseen mitään estettä? Ekassa pt-synnytyksessä mulle tehtiin episiotomia rutiinisti lääkärin toimesta. Kuulin kätilön sanovan, että hänestä se tehtiin turhaan. Nyt kakkonenkin on ainakin toistaiseksi pt-vauva (rv 30+jotain menossa) ja alateitse toivon hänetkin saavani synnyttää. Ainoa juttu mikä tosiaan mietityttää on se, että kuinka monta episiotomiaa voidaan leikata ja tehdäänkö ne aina samaan kohtaan?
  3. Mä poistin korun joskus rv 20 tietämillä. Jälki oli alkuun tosi ruma: reiät venyivät vatsan kasvamisen myötä, mutta nyt (ekasta synnytyksestä pian 3 vuotta) se näyttää ihan inhimilliseltä.
  4. Mä en usko, että raskausajasta voisi ennustaa koliikkia. Länsimainen lääketiede ei osaa sen syitä vielä täysin selittää, mutta yhtenä mahdollisena syynä pidetään sitä, ettei vauvan ruoansulatusjärjestelmä ole täysin kehittynyt vielä elämän ekoina kuukausina. Mun raskaus oli helppo ja sujui hyvin. Vauvalla oli 4 kk kestävä koliikki, johon ei auttanut mikään, mutta joka 4kk iässä loppui kuin seinään ja itkuinen, kireä vauva muuttui hymyileväksi neiti auringoksi! Kiinteiden maistelun imetyksen rinnalla aloitimme 5 kk iässä ja senkin hyvin varovasti, koska kiinteät aluksi ärsyttivät vauvan herkkää mahaa. Itse vältin vatsalle hankalia ruoka-aineita, kuten sipulia ja tummaa leipää ja kahvia. Jotkut ovat saaneet vyöhyketerapiasta apua koliikkiin. Me emme sitä kokeilleet.
  5. Katselin netissä Ticket to Heaven talvihaalareita ja niitä oli montaa eri mallia: Baggie suit, Baggie north, Baggie tough suit, Othello suit, Othello north. Pukujen teknisissä tiedoissa mallien eroina oli se, millainen toppatäyte puvussa oli ja mikä oli vedenpitävyys ja hengittävyys. Osassa pukuja oli "Heavy poly padding", osassa oli "heavy thinsulate as padding" ja joissain vielä lisäksi "fleece on top". Osassa vedenpitävyys ja hengittävyys oli 8000, osassa 5000-8000 ja osassa 5000. En ole ennen ostanut Ticket to Heavenin ulkovaatteita ja nyt minulla onkin vaikeuksia päättää, mikä noista haalareista olisi paras! Millainen toppaus olisi toimivin? Ja onko 5000 vedenpitävyyden ja 8000 vedenpitävyyden ero merkittävä? Ilmeisesti puvut joiden nimessä on "north" ovat lämpöisempiä talvihaalareita kuin muut? Olen ollut tähän saakka uskollinen Polarn o Pyret ulkovaatteiden ostaja, mutta nyt ajattelin olla rohkea ja kokeilla jotain uutta. Olen käsittänyt, että Ticket to Heaven ulkovaatteet ovat todella laadukkaita?
  6. Kiitos kaikille vinkeistä! Vuokrasimme Deuterin kantorinkan MLL:ltä. Kiitos siis erityisen paljon tuosta vuokrausvinkistä! Kokeilemme nyt tällä ekalla vaelluksellamme Deuterin rinkkaa ja mikäli vaikuttaa hyvältä, ehkä ostamme myöhemmin omaksi.
  7. Kannoimme tyttöä vauvana paljon BabyBjörnin kantorepussa, mutta noin 10 kk ikäisenä se alkoi käydä ahtaaksi emmekä hankkineet tilalle mitään uutta kantovälinettä. Nyt olemme lähdössä vaeltamaan vuoristoon ja tytölle pitäisi löytää toimiva kantoreppu /-rinkka! Liinaan en ole koskaan syttynyt ja mies vielä vähemmän. Tyttö täyttää pian 2 ja painaa pikkuisen päälle 11 kg. Suositelkaa ergonomista kantovälinettä tämän ikäiselle!!
  8. Meidän tyttö (1v 9kk) on aika lailla kuiva, mutta välillä tietty vahinkoja sattuu. Olen tähän saakka käyttänyt hänellä ihan vaippaa ja usein on yksi ja sama vaippa koko päivän, jopa koko vuorokauden. Olin ajatellut siirtyä vaipasta suoraan pikkareihin, mutta nyt aloin miettiä harkkahousuja. Mikä niiden suurin etu ja ero on suhteessa kestovaippaan? Kannattaako niihin investoida jo lähes kuivalla lapsella vai pitäisikö olla rohkea ja siirtyä suoraan pikkareihin..? Ja mikä harkkahousu on eniten pikkarin kaltainen, vähiten vaippamainen?
  9. Minä olin tytön kanssa ensin yhtäjaksoisesti 1 v 1 kk kotona, jonka jälkeen menin töihin ja mies jäi kuukaudeksi kotiin. Tämän jälkeen aloimme miehen kanssa tehdä kumpikin 50% työaikaa, eli olimme vuorotellen töissä ja kotona tytön kanssa. Tämä 50% vuorottelu oli aivan mahtavaa, olisin voinut jatkaa sitä vaikka kuinka kauan! Miehen kanssa me kumpikin saimme viettää ihania päiviä tytön kanssa kotona ja olla todistamassa hänen kehitystään, saimme kumpikin kuitenkin myös työelämän tuomaa vastapainoa ja työelämän tuomia älyllisiä haasteita sekä lisäksi tyttö tämän ajanjakson jälkeen aivan selvästi alkoi pitää minua ja isäänsä tismalleen tasaveroisina hoitajina, mikä on ihanaa! Tätä 50% vuorottelua kesti 5 kk ja kuten sanottu, olisin mielelläni jatkanut pitempäänkin, mutta työnantajien kannalta se olisi ollut hankalaa. Mieheni ei tykännyt käydä tytön kanssa esim. muskarissa, koska hän koki itsensä oudoksi linnuksi siellä mammojen keskellä. Sitä vastoin hän teki tytön kanssa esim. pyöräretkiä läheisille kotieläintiloille, kävi metsässä kävelyllä, teki retkiä kirjastoon jne. Leikkipuistoissa he kävivät myös usein. Minä olen niin sosiaalinen, että minun pitää saada tavata muita äitejä ollessani lapsen kanssa kotona ja sen vuoksi kävin muskarissa ja perhekerhossa jne. Miehelleni tämä taas ei ollut lainkaan tärkeää, hän viihtyi paremmin tytön kanssa kaksistaan ja tyttö tuntui pitävän kummastakin tyylistä. En voi kylliksi ylistää sitä, että myös isä on lapsensa kanssa kotona. Minua ärsyttää suunnattomasti äiti-keskeinen lähestymistapa lastenhoitoon enkä voi käsittää isiä, jotka eivät halua viettää lastensa kanssa aikaa! Lapset ovat pieniä niin kiitävän lyhyen hetken ajan, kyllä sinne työelämän imuun ehtii vaikka muutaman kuukauden olisi lapsensa kanssa kotonakin! En myöskään oikein sulata tätä perinteistä "kyllä meilläkin mies jäisi kotiin, mutta kun hänellä on niin hyvä palkka"-kommenttia. Se ei vain voi olla yhdestä/muutamasta kuukaudesta kiinni. Meidänkin perheessä miehellä on selvästi parempi palkka kuin minulla, muttei se ole ollut esteenä sille, että mieheni on ehdottomasti halunnut viettää kotona aikaa esikoisensa kanssa. Toki ymmärrän perustelun silloin, jos äiti on työttömänä tms. Minusta oli luonnollista/helppoa että olin kotona niin kauan kun imetin (13 kk). Sen jälkeen taas näen isän tasaveroisena hoitajana lapselle.
  10. Neuvolassa mua ohjeistettiin niin, että liikkua saa niin paljon ja niin kauan kuin se itsestä tuntuu hyvältä! Kävin ensimmäisen kolmanneksen ajan useita kertoja viikossa juoksemassa. Kun maha alkoi tulla esiin, ei se tuntunut enää hyvältä. Uimassa kävin koko raskauden ajan, pari kertaa viikossa. Lopetin uinnin muistaakseni kolme viikkoa ennen synnytystä. Jumpissa kävin koko raskauden ajan ihan normaalisti, mutta otin rauhallisemmin enkä tehnyt liikkeitä, jotka eivät tuntuneet hyviltä. Hiihtämässä kävin paljon joulu-, tammikuussa (tyttö syntyi maaliskuussa) ja se oli kipeille nivusille sekä alaselälle ihan parasta lääkettä!! Pyöräilin työmatkat jonnekin rv 20-23 paikkeille, mutta sitten ylämäkien polkeminen alkoi aiheuttaa suppareita, joten jätin pyöräilyn siihen. Pitkillä kävelylenkeillä kävin vielä päivää ennen synnytystä. Mulle liikunta oli parasta lääkettä univaikeuksiin, kipeisiin lonkkiin, alaselkäsärkyyn sekä nivuskipuihin. Synnytyksen lähestyessä liikunta auttoi myös päähän. (Sain itseluottamusta siitä, että olen hyvässä fyysisessä kunnossa ja selviän siis hyvin myös synnytyskoettelemuksesta.) Missään vaiheessa en kytännyt sykkeitä, vaan liikuin niin kuin se omassa kehossa tuntui hyvältä. Jos taas väsytti, niin jäin suosiolla sohvalle makoilemaan enkä pakottanut itseäni mihinkään.
  11. Mulla ensimmäinen ja selkein oire oli painontunne alavatsalla. Kävin myös hierojalla ja kun makasin mahallani hierontapöydällä ja hieroja paineli alaselkää, tunsin epämiellyttävän tunteen alavatsalla. Ei varsinaista kipua, mutta sellaisen tunteen, että pyysin hierojaa lopettamaan painelun alaselästä. Heti painontunteen jälkeen tuli arkuutta rintoihin ja muistaakseni rinnat turposivatkin vähän. Pahoinvointi alkoi vasta paljon myöhemmin. Olisikohan viikkoja ollut silloin kasassa jo 10.
  12. Me vietimme tytön ensimmäistä nimipäivää tänä vuonna päivänä, johon osuu toisen, saman tyyppisen nimen nimipäivä. Vähän tylsää on, että tämä nimipäivä on vain muutamaa viikkoa ennen tytön synttäreitä, mutta siitäkin huolimatta tämä päivä tuntuu loogisimmalta vaihtoehdolta. En tuosta erikoisten nimien kalenterista ollut tiennytkään, kiitos siis linkkivinkistä! Kalenteri ehdotti nimipäiväksi juurikin tuota päivää johon itsekin olimme päätyneet. Toinen vaihtoehto olisi juhlia nimppareita toisen nimen nimipäivänä. Mun ystävä jonka nimeä ei kalenterista löydy, on aina viettänyt toisen nimen nimipäivää.
  13. Entä mitä mieltä olette siitä, jos sisaruksen toinen (tai kolmas) nimi on toisen sisaruksen etunimi? Eli esim. veljekset Aapo Antti Sakari ja Sakari Ville Valtteri. Mun mielestäni tämä olisi ok, sillä harvoinhan ihmisten toisia ja kolmansia nimiä tulee tietämään. Eli käytännössä puhuttaisiin aina veljeksistä Aapo ja Sakari ja vain lähipiiri tietäisi koko nimet. Tämä tuli mieleeni kun olen useamman kerran kuullut jonkun sanovan: "Harmittaa että käytimme tämän nimen esikoisen toiseksi nimeksi kun tykkäämme nimestä niin paljon, että se olisi ollut ihanaa antaa kuopuksen etunimeksi!" Olen sitten miettinyt, että no miksi ihmeessä ette anna!
  14. Asumme rivitalossa, meillä on koira, kesämökki saaressa ja farmariauto. Olemme molemmat yliopiston käyneitä ja hyvinkin "tavallisissa" ammateissa. Tutustuimme mieheni kanssa yliopistossa opiskellessamme, kuten kai suurin osa suomalaisista. Harrastamme hyvinkin tavallisia lajeja, kuten juoksua. Olemme kaikella tavalla mitattuna "tavallisuuden perikuvia" ja onnellisia siitä! Haaveena on kaksi lasta, kolme olisi ihan ehdoton maksimi. Älyttömintä mitä voisin kuvitella olisi yrittää esim. viittä lasta vain sen vuoksi, että se olisi jotenkin erikoista! Mielestäni yhteiskuntamallimme on rakennettu parhaiten sopivaksi 4-henkiselle perheelle. Asunnot, autot jne. sopivat parhaiten kahdelle lapselle ja kahdelle aikuiselle. Ja peruspessimistinä suoraan sanoen mietin myös pikkuisen sitä, että mikäli toiselle vanhemmista kävisikin jotain, tulisi toisen selviytyä yksin lapsien kanssa.
  15. Mä matkustelin suht paljon raskausaikana. En nyt enää tarkkoja viikkoja muista, joten puhun kuukausista. Kolmannella kuulla lensin Norjaan ja Tsekkeihin. Neljännellä lensin Belgiaan. Kuudennella kuulla lensin Espanjaan ja setsemännellä Marokkoon. Norja oli tietenkin turvallinen ja helppo kohde ja olin itsekin silloin hyvissä voimissa. Tsekeissä suurin ongelma oli mun jatkuva pahoinvointi, samoin Belgiassa. Tsekkireissu oli työmatka ja siellä jouduin jättämään osan ohjelmasta väliin, koska oksetti koko ajan. Belgia oli lomamatka ja siellä teimme todella väljän aikataulun ja rentouduimme. Alkuraskauden matkusteluun siis vinkkini on, että jättää paljon tilaa omille tuntemuksille: jos on pahoinvointia niin jää rauhassa hotellille lepäilemään jne. Espanjan ja Marokon reissuilla mun masu oli jo aika suuri, mutta ei se menoa haitannut. Lensimme takaisin Suomeen juuri ennen kuin lentokielto loppuraskaudessa alkaa. Näilläkin reissuilla otimme astetta rauhallisemmin kuin olisimme muuten ottaneet. Ruoan suhteen toimin kaikilla reissuilla kuten Suomessakin: noudatin maalaisjärkeä ja neuvolan suosituksia. Marokossa mua jännitti itse asiassa eniten se, että mikäli jotain olisi tullutkin ja olisin tarvinnut lääkäriä, niin Marokkolainen sairaala ei välttämättä olisi kovasti houkutellut... Mutta voihan toisaalta matkoilla muutenkin joutua sairaalaan (vaikkei raskaana olisikaan) ja sitten mennään sen mukaan. Kaiken kaikkiaan suosittelen matkustelemaan raskausaikana jos yhtään kipinää matkusteluun on, sillä ainakin meillä matkustelut vähenivät vauvan ensimmäisenä elinvuotena. Nyt sitten kun lapsi on jo yli vuoden, lähdemme taas reissaamaan enemmän.