Kaarlo

Joka ikinen kuukausi sama juttu. Oon ihan varma, että nyt on viimein tärpännyt. Oireitakin on vaikka minkälaisia ja kp 35 + n jo menossa. Sitten kun viimein ostan (tai harkitsen ostavani) testitikkuja niin eiköhän ne menkatkin ala saman tien.

Lapsi syntyi alle vuorokauden kuluessa limatulpan bongauksesta

Äh, äänestyksessä on vissiin jotain häikkää, koska en näe vaihtoehtoja (ei toimi chromella, eikä explorelilla) Menkat alkoivat esikoisen ollessa 9kk + 2vk. En ollut varsinaisesti kaipaillut, mutta onhan se ihan hyvä että alkoivat jos joskus meinaa sitä toista lasta alkaa yrittämään...

Meilläkin on pieni vauva. Syntyessäänkin oli melko pieni, 2980g ja 49cm (syntyi rv 39+4). Typy oli 8kk neuvolassa 65,2cm pitkä ja painoi 7600g. Viime mittauksesta oli tullut pituutta lisää vain 0,2cm, joten mennään kasvukontrolliin 9kk iässä (painoa oli tullut 400g..). Neiti on syönyt hyvin (5 ateriaa päivässä + maitoa päälle), mutta syömisen suhteen tuli takapakkia viime viikolla sairastetun noron jälkeen. Aiemmin karkeampikin ruoka upposi hienosti, mutta nyt tuntuu melkein mössö kuin mössö laukaisevan tosi herkästi yökkäysrefleksin. muoks. 9kk kasvukontrollissa pituutta oli tullut 1,8cm, mutta paino oli hieman tippunut. Eivät kuitenkaan neuvolassa olleen huolissaan tuosta painosta, koska taustalla oli tosiaan sairastettu vatsatauti.

Esikoinen on nyt 6kk eikä uutta vauvakuumetta vielä ole. Itseasiassa tuntuu tässä vaiheessa mahdottomalta edes kuvitella, että jotain toista voisi rakastaa yhtä paljon kuin tuota pikkuista (vaikka tietenkin asia muuttuu kun se toinen lapsi oikeasti tulee). Typy saa ainakin vielä jonkin aikaa olla se meidän silmäterä

Avautumisvaiheen kipu oli voimakasta, paikalleen lamauttavaa poltetta lähinnä alaselässä. Sattui enemmän kuin mikään muu koskaan, mutta ei niin paljon kuin olin pahimmissa kuvitelmissani pelännyt Ponnistamisen tarve tuntui inhottavalta, mutta ilmeisesti epiduraali vei siitäkin pahimman terän pois. Varsinainen syntymä "poltteli" (yhdessä telkkarin synnytysohjelmassa kuvailtiin sitä inkkarihieronnaksi alapäähän ), mutta senkin kesti. Olisi voinut kuvitella, että repeäminen sattuisi enemmän...

Halusin, sain ja auttoi hyvin. Laittaminen tosin oli ahtaiden nikamavälien takia haastavaa - vasta kuudes yritys onnistui.

Limatulppaa alkoi tulla iltapäivällä, lapsivesi alkoi tihkua illalla kymmenen aikoihin, kunnon supparit alkoivat yhden maissa yöllä (muistaakseni...) ja lapsi oli maailmassa seuraavana aamupäivänä klo. 10.57.

Meidän typyllä oli niskaturvotusta 1,9mm, mutta veriseulan tuloksen takia riskiluvuksi tuli 1:130. Tyttö syntyi terveenä (ja kromosomistoltaan normaalina).

Suurimmaksi osaksi olin hiljaa, mutta lopussa taisin ähkiä

Limatulppa (löysää limaa, jossa veriviiruja) lähti irtoamaan päivällä rv 39+3, illalla lapsivesi alkoi tihkumaan ja lapsi syntyi sitten seuraavana päivänä.

Vanhat vaatteet mahtui päälle melkein saman tien. Ainoastaan tuosta rinnan kohdalta muutama paita ja mekko kirraa.

- kuinka paljon epiduraali auttoikaan - repeämien tikkaaminen ei sattunut lainkaan (en tuntenut _mitään_) - istukan syntymistä ei tuntenut ollenkaan (jostain syystä kuvittelin, että se tuntuu), myöskään sitä edeltänyt vatsan painelu ei sattunut - miten hyvin omat voimat riittivät ja miten vahvaksi itsensä ponnistaessa tunsi

Olin sekä avautumisen, että ponnistuksen ajan koko ajan kyljelläni. Se tuntui parhaimmalta ja synnytyskin eteni siinä asennossa hyvin Ponnistin 15 minuuttia, repeämiä tuli jonkin verran.

Tihkuminen alkoi kotona (pikkuhousunsuoja ja myöhemmin side riittivät), loput sitten sairaalassa.