talviuni

Nyt alkuun meidän likat (~1v ja 2v3kk) on hoidossa suunnilleen 7-14:30, vähän on vaihtelua ja joskus ehdin hakemaan aiemmin ja jokus venähtää kolmeenkin. Kunhan kuopus on selvästi asettunut hoitopaikkaan, pidennän työpäivää 7-7,5 tuntiin, jolloin tyttöjen hoitopäivä venyy 8-8,5h mittaiseksi. 20-30min menee työmatkoihin per suunta

Ollaan osattu nyt aika hyvin rentoutua tän asian suhteen. Tytöllä on itkuhälytin öisin vieressä, joten luultavasti heräämme johonkin ääneen, jos isompi kohtaus tulee. Lisäksi oloa hieman helpottaa tieto siitä, että keittiössä ylähyllyllä on nyt tuota Buccolamia, jos uusi kohtaus tulee ja kestää yli 2min. On siis jotain konkreettista, mitä voi itsekin tehdä hätänumeroon soittamisen lisäksi. Tuntuu kyllä ihan absurdilta, että viikko sitten tähän aikaan oltiin vielä sairaalassa. Jotenkin sitä katselee tilannetta ns. ulkopuolelta tällä hetkellä ja välillä jo ihan epäilyttää, että tapahtuiko tuo kaikki oikeasti.. Magneettikuvaus jännittää kovasti. Toivottavasti sieltä ei löytyisi mitään vakavaa. Sinänsä onni onnettomuudessa, että kohtaus oli noin raju. Nyt tutkitaan nopeasti. Tätäkin ketjua selattuani vaikuttaa vähän siltä, että kohtauksia saa tulla useita ja silti hommat etenee hitaasti. Kun jo tämä kuukauden odottelu tuntuu pitkältä. Lukemani mukaan (lääkäri kyllä kielsi googlettamasta....) tytön oireet sopisivat hyvinkin rolandiseen epilepsiaan. Kohtauksen toispuoleisuus, puutumisoireet ja se, että pienillä lapsilla kohtaukset voivat yleistyä juurikin yöllisiksi tajuttomuus-kouristuskohtauksiksi, sopisivat kaikki kuvaan. Tuollainen diagnoosi voisi ehkä olla jopa helpottava, koska voi olla, ettei säännöllistä lääkitystä edes tarvitsisi ja kohtauksia harvemmin tulee enää aikuisiällä. Ja riski neurologisiin ongelmiinkin on ilmeisesti melko pieni.

Ei järin aktiivinen ketju tämä, mutta ei taida epilepsia ihan hirvittävän yleinen ollakaan. On vaan aika iso palsta, joten voisi kuvitella, että ehkä kaikki epileptikkojen vanhemmat eivät vain ole tänne löytäneet. Me odotellaan nyt pääsyä magneettikuvaukseen. 2v2kk tyttäremme sai pitkittyneen epileptisen kohtauksen sunnuntai-iltana. Kouristelu kesti n. 20min - saatiin lakkaamaan kahdella 5mg annoksella Buccolamia, ja vasta n. tunti kohtauksen alkamisesta tunnisti isänsä ja alkoi reagoimaan puheeseen yms. Oli puhunut päivällä piipaa-auton tulemisesta ja pääkivusta(?) ja illalla sitten nukuttuaan n. 30min alkoi kouristelemaan. Ehkä siis tunsi jotain outoa jo päivällä? Elellään tässä nyt vähän löysässä hirressä. Kun voinee kuulemma jäädä yksittäiseksi kohtaukseksi tai sitten kohtauksia tulee lisää (lääkäri sanoi todennäköisyydeksi 50-60%). Aivosähkökäyrässä näkyi jotain pieniä purkauksia(?) oikean aivolohkon puolella kohtausta seuraavana aamuna, mutta lääkärin mukaan ne olisi vielä voineet johtua tuosta kohtauksesta. Kuulemma sopi hyvin kuvaan, koska kohtaus oli selkeästi toispuoleinen ja vasen puoli siis kouristeli enemmän ja siitä hävisi myös tunto. Ei reagoinut kipuun, kun jalkaan laitettiin kanyylia ja raajat sekä kasvojen vasen puoli oli aivan veltot. En tiedä koitetaanko ottaa vielä uusi käyrä joskus myöhemmin? Magneettikuvauksen jälkeen ollaan toivottavasti viisaampia. Sormet on ristissä, ettei mitään epilepsialle altistavia tekijöitä löytyisi.

Täällä on nyt 2v:n unet aika hyvin vakiintuneet. Yöunet 21-06:30 ja päiväunet 12:30-14, joskus päikkärit jäävät hitusen lyhyemmiksi. Viimeistään kahdelta herätetään aina, muuten ei saada millään illalla nukahtamaan. Nytkin menee aina väh. tunti.

Esikoisen synnytyksessä kärsin kipeistä supistuksista vähän reilun vuorokauden, mutta synnytys laskettiin alkaneeksi vasta niiden säännöllistyttyä kunnolla. Mulla siis supisteli 3-6min välein tosi pitkään, mutta sitten saattoi tulla joku yksittäinen 20min tauko. Synnytyksen viralliseksi kestoksi on siis merkattu 8h, n. 12h ehdittiin olla sairaalassa ennen tyttären syntymää. Avautuminen edistyi to-del-la hitaasti ja lähti kunnolla käyntiin vasta kun sain epiduraalin. Toinen synnytys alkoi samantyylisesti. Kipeitä supistuksia tuli melkolailla säännöllisesti, mutta 18h kärvistelyn jälkeen tilanne kohdunsuulla oli edelleen todella epäkypsä. Sitten kuin salamaniskusta alkoi tapahtua. Kahdessa tunnissa avauduin melkein 9cm, niistä viimeiset 4cm 20minuutissa vesien mentyä. Synnytyksen kokonaiskestoksi oli merkattu 3h, ponnistusvaihe 2min. Jos vielä kolmas lapsi joskus tulee, veikkaan, että saattaa tulla jännät paikat jos vedet menee kotona/matkalla sairaalaan

On kyllä todellakin harvennettu käyntejä. Ihan kummalta tuntuu, miten vähän tässä tulee nähtyä terkkaa/lääkäriä, kun esikoista odottaessa tuntui, että sai ihan tosissaan ravata neuvolassa. Mulla siis on tässä loppupuolella ollut käynnit rv27, rv31, raskauden ensimmäinen lääkärikäynti on rv36 ja sitten seuraava neuvola rv38.

Laitetaas tännekin, kun mä aloin täyttämään digitaalista vauvakirjaa täällä: https://kidmemo.com Oon ollut harvinaisen tyytyväinen käyttöliittymään, mutta valmiiksi kirjaa en ole vielä saanut, joten ei ole toistaiseksi tietoa siitä, miltä se painettuna näyttää. Uskoisin kyllä laadun olevan hyvä Musta toi oli ihan loistava idea! Ja näin arjen kiireiden keskellä ehtii helposti kirjaan tekstinpätkän tai kuvia silloin tällöin, vaikka päikkäreiden aikana

Mä rasvailin satunnaisesti mahaa esikoista odottaessa, mutta en arpia välttääkseni vaan nahan venymisestä aiheutunutta kutinaa helpottaakseni. Arpia tuli rintoihin jo ihan raskauden alussa kun rinnat kasvoi ihan räjähdysmäisen nopeasti parilla kuppikoolla. Loppua kohden repesi myös sisäreidet melko pahasti ja pari raitaa tuli kankkuihinkin. Alavatsan nahka raidoittui vasta synnytyksen aikana, sitä ennen ei näkynyt mitään merkkejä venymisestä. Tässä toisessa raskaudessa ei ole ainakaan vielä tullut lisää arpia. Mutta onhan tässä vielä aikaa... Mulle sanottiin neuvolasta, että rasvailulla ei arpia voi estää vaan niiden muodostumiseen vaikuttaa kudostyyppi. Iho repeää sieltä syvemmistä kerroksista saakka ja sinne ei rasvaa paljoa kyllä imeytetä

Munkin oli pakko googlettaa näistä kivuista ja löytyihän tältäkin foorumilta keskustelu aiheesta. Ekassa raskaudessa ei ollut mitään vastaavaa ja nyt onkin tullut ihan yllätyksenä, että jo näin aikaisessa vaiheessa (rv24+) raskautta tuntuu todella kovaa kipua. Mullakin kipu on oikealla puolella, vähän navan yläpuolella ja n. 15cm kapea kaistale on kipukohtauksen aikaan kosketusarka ja sattuu välillä niin kovasti, että ei tosiaankaan voi kuin huohottaa ja liikkuminen on ihan mahdotonta. Kaikki nostelu, kumartelu ja lattiantasosta nouseminen tuntuu tuossa kohdassa todella ikävältä ja pienikin rauhallinen kävelylenkki riittää siihen, että olen ihan pois pelistä jonkin aikaa. Eilen en meinannut selvitä kotiin, kun kesken koiran lenkityksen alkoi sattua ja kävely pahensi tilannetta entisestään. En tiedä voisko jostain kunnon tukivyöstä olla apua? Pakko se on varmaan ainakin kokeilla, jos tää ei pian helpota.

Regina ei iske, Aura taas kyllä, mutta on esikoisen kummitädin nimi Merle ja Perlekin ovat ihan kivoja, muttei ehkä kuitenkaan tunnu omilta. Meillä ollaan vahvasti kallistumassa siihen suuntaan, että etunimeksi tulee Elle, jos se suinkin vaan tuntuu sopivan tytölle vielä vatsan ulkopuolellakin. Mies on diskannut kaikki mun uudet ehdotukset ja palaa aina tuohon Elleen.

^ Tuossa olikin jokunen nimi, jotka on omalla listalla jo ja sitten useampi, jotka on lähipiirissä käytössä tai diskattu muuten. Menni oli uusi tuttavuus, sitä voisi hieman makustella Ilona onkin ollut harkinnassa toiseksi nimeksi, mutta sen kaveriksi listalle taidan napata myös Violan ja Lyydian. Aurora on jo esikoisen toisena nimenä. Elle Ilona tuntuu yhdistelmänä hirmu kivalta, mutta mietityttää onko se vähän liian lälly Etenkin kuin meillä on vierasperäinen, melko rouhean kuuloinen sukunimi.

Tytölle on nimi pohdinnassa, joten jos jollakulla on heitellä ilmoille ehdotuksia, niin arvostan kovasti! Miehelle esittelin pienoista nimilistaa, josta Elle, Stella ja Luna saivat kannatusta. Ranja, Usva ja Vella tyrmättiin liian erikoisina. Mä olisin tykännyt myös Ingasta ja Seljasta, mutta mies ei lämpeä. Verna oli harkinnassa esikoisen nimeksi, mutta on nyt pois laskuista, kun tämä toinen lapsi syntyy syksyllä. Mutta jospa näistä nyt saisi vähän ajatuksesta kiinni, minkä tyylistä etsitään. Etunimelle kriteerinä kaksitavuisuus ja sopivuus suomalaiseen suuhun. Jostain kivasta merkityksestä plussaa ja ei saisi mielellään olla ihan kovin yleinen, eikä mikään tämän hetken muotinimi. Toisestakaan nimestä ei ole hajua vielä, mutta siinä saa olla enemmänkin kuin kaksi tavua. Mä ehdotin nimeä Auria, joka tarkoittaa sadetta ja sopisi hyvin syksyn lapselle toiseksi nimeksi, mutta mies pyöritteli sille silmiään ja ei tykännyt yhtään

Mäkin tilasin tuon trenssin ja juuri äsken sovittelin sitä päälleni. Ihan vielä ei noin muumimamma-mallista takkia tarvitsisi mahan puolesta, mutta eiköhän tuo aika pian käyttöön tule, koska mun muut kevättakit ei mahdu mitenkään päin päälle.. Ellokselta tarttui muutakin pakettiin ja vinkkaan muillekin, että nää velourtunikat oli oikeasti tosi kivat ja menee varmasti hyvin myös imetyspaitoina. Mä tilasin kahdessa eri värissä. Ja tämä tunika oli aivan ihana. Tästä tulee varmaan mun kesän lempivaate Korostaa tissejä kivasti ja maha mahtuu hyvin Tämäkin oli tosi mieleinen ja varmaan ihana hellepäivinä, kun ei varmasti purista mistään. Tosi hyvässä alessa kaikki. Tilasin mä vielä muitakin mekkoja/tunikoita, mutta noi nyt oli ihan helmiä, niin pakko hehkuttaa muillekin. Kokojakin oli aika hyvin saatavilla vielä

^ Raskausihottuma? Esiintyy n. 0,5% odottajista, joten aika harvinainen, mutta sopisi kuvailemiisi oireisiin. Joillain tulee ihottuman sekaan ihan rakkuloitakin

Meidän rattaat tuli (tai oli ne Matkahuollossa jo eilen, mutta ei ehditty hakemaan) Mun toiveet tuplien suhteen oli: - molemmat muksut saa kasvot työntäjään päin (tästä olisin voinut joustaa, jos edes vauvan olisi saanut kasvot minuun päin) - mahtuvat hyvin autoon - kääntyvät etupyörät - mahdollisimmat isot renkaat noin muutenkin, niin kulkee lumisellakin kelillä - kiva ulkonäkö - vauvalle vaunu-/kantokoppa Mutta mäkin toitotan samaa, mitä moni muukin. Täydellisiä tuplia ei vaan oikein tunnu olevan.. BJ:t oli meidän kompromissiratkaisu, koska menevät ihan uskomattoman pieneen tilaan (koiran on mahduttava kärryjen kanssa konttiin). Onhan ne pitkät, ja yhdellä lapsella käytettynä aika järeät. Me ei kuljeta julkisilla ja asumme maantasossa, joten hissienkään kanssa ei tarvitse pelata. Bumbleridet ois olleet mun valinta, jos mies ei olisi tyrmännyt niitä heti, nähtyään kuinka iso paketti niistäkin tuli kokoontaitettuna, vaikka eivät ole edes isoimmasta päästä tuplarattaita.