Puutiainen

Aktiivijäsen
  • Content count

    187
  • Joined

  • Last visited

About Puutiainen

  • Rank
    Aktiivi

Contact Methods

  • ICQ
    0
  1. ^Kiitos mielipiteestä. Julkisuuden henkilö on minusta neutraalisti tai myönteisesti työnsä kautta julkisuudessa. Ei mikään joka lehden lööppi eikä ihan valtiomiestasoa. Ja samaa ajattelin: vaikea mietää, mitä nimikaimoja lapsen elämän aikana ehtii syntyä ja sammua.
  2. Mitä mieltä olette tästä? Lapsen nimestä tulisi erään julkisuuden henkilön etunimi ja sukunimi. Ei olla tätä tavoiteltu, vaan etunimi tuntui kivalta jo hyvän aikaa. Sitten huomattiin tämä koko nimen samankaltaisuus. Vaihtaa nimeä vai olla vain välittämättä? Sukunimi on hyvin yleinen, etunimi ehkä vähän harvinaisempi. Kyseessä on poika, joka ehkä pitää saman nimen koko elämänsä.
  3. Nyt minulle on tulossa toinen kesävauva ja isona miinuksena olen tällä kertaa kokenut odotusajan täydellisen osumisen kevättalven flunssa-aikaan. Minulla itselleni on ollut jotain flunssaoireita yli 3 kk, töissä on aina joku tai jonkun lapsi sairaana ja sijaistaminen järjestetään omasta tiimistä. Sairaus vie voimia mm. liikunnalta, ja näin olen ollut jo aiempaa varhaisimmilta raskausviikoilta kömpelö, turvonnut ja mur kiukkuinen. Kesästähän on luvattu todellista hellekesää ja voi vaatia pientä asenne-checkiä, että jaksan siitä iloita. Onneksi väliaikaista kaikki on vaan
  4. Minulla ei ehkä ole ihan täysin tuosta Naddan kysymästä aiheesta kokemusta, mutta sellaisesta välinpitämättömyydestä kylläkin. Kun luulen tai melkein tiedän sen johtuvan tiettyjen henkilöiden aihetta kohtaan kokemasta vaikeudesta, se on helpompi antaa anteeksi. Mitään onnitteluja, saati asian syvempää noteeraamista on turha odottaa, vaan tyyliin kuuluu enemmänkin olla asiasta hiljaa ja jos on ihan pakko, viitata siihen joillakin kiertoilmaisuilla. Ihan kun tässä olisi jotain noloa, rumaa, häpeällistä tai epäsopivaa. Toinen porukka on sitten sellainen, että heille ei vaan ole missään asiassa tyypillistä näyttää mitään tunnereaktiota, joten tähänkin kuuluu reagoida mahdollisimman latteasti ja vauva-ajan kurjuutta korostaen. Eipä siis näiden kanssa juuri puheissa odotuksen aikaa jaeta, mutta onneksi lähipiiri on sitten muotoutunut uudella tapaa, eli ne kauimmaiset sukulaiset, joihin ei muuten ole ollut kovin paljon yhteyttä, ovatkin sitten olleet hyvin hengessä mukana. MIltä tämä tuntuu? No ensimmäisen lapsen kohdalla ihan käsittämättömältä loukkaukselta ja myös epäkypsältä suhtautumiselta. Toisella kerralla kun mitään ei odota, niin mihinkään ei petykään. Kummastakin mainitusta tahosta on lapsen synnyttyä tulleet ihan kelpo "lähipiiriläiset", mutta niin noh, heistä ei vaan odotusaikana ollut parempaan.
  5. Kerroin esimiehelle, omalle tiimille ja yksikölle samalla viikolla 15 rv:n tultua täyteen. Siinä vaiheessa olin jo kyllästynyt samaan paita ja villatakki -vaatetukseeni. Kaikki ilmaisivat enemmän tai vähemmän onnitteluja puolestani, paitsi oma esimieheni, joka kohtasi tilanteen juuri niillä taidoilla, jotka hänellä on, ja näin muistin taas, miten tärkeää on itse muistaa reagoida vastaaviin uutisiin asiallisesti ja vaikkapa onnitellen.
  6. Ehkä fiksuin vetoni oli jo ennen raskautta ottaa käyttöön pari väljempää vaatetta, jotta saatiin ne töissä porukalla ihasteltua ja keskutelua alta pois. Meillä on töissä siis todella huomaavaista porukkaa, kaikkien kaikki uusi huomioidaan ja kysellään takuuvarmasti. Minulla toimi kerrospukeutuminen ja musta väri parhaiten. Vatasan kohdalla pitää olla mahdollisimman paljon "tapahtumaa", eli avoimen villatakin pystylinjaa, löysän tunikan tuomaa aaltoa ja vaikka kaulassa jokin huivi tai iso kaulakoru. Tummat värit ja isot kuviot ovat parempia kuin kirkkaat pienikuvioiset tai yksivärisetkään. Värillinen löysä neule paljastaisi heti, mutta musta suora tunika shaalikaulusneuletakin kanssa toimii. Housuista parhaimmat ovat omat vähän joustavat farkut hiuslenkillä laajennettuina, nimittäin äitiyshousujen masukappale suorastaan työntää maha eteen selkeäksi palloksi. Empiremalliset paidat ovat ehdottoman ilmeisiä, samoin kaikki mekot. Sitten jos itsetunto kestää, pullamahani saa vielä aika hyvin "jaettua" osin vyötärönauhan yläpuolelle vararenkaaksi, jolloin näytän todellakin vaan lihoneelta. Onneksi kohta pääsen tästä, kun aion kertoa tulevan syksyn työsuunnitelmani töissä, sillä olen muutoin hyvin yksinkertainen ja eleettömän pukeutumisen ystävä. Isot kaulakorut tai tuubihuivit ovat siis aika uutta minua.
  7. Mä olen ollut Välimerellä ja Thaimaassa kummassakin noin rv 8-10. Hyvin meni, ja tuolle kaukomatkalle uskalsin lähteä, kun en ekassa raskaudessa ollut kovin pahoinvoiva. Matkat meni hyvin ja toisaalta oli kiva olla nuo viikot omissa oloissaan töissä olemiseen verrattuna, kun en vielä halunnut kertoa raskaudesta. Jos jotain eroa ei-raskaana matkustamiseen, niin aikaeroon tottuminen vei paljon pidempään ja paluulento päivällä tuntui ikuisuudelta. Koneessa myös janotti kovin, mutta vettä ja muita juomiahan oli tarjolla. Lisäeväänä minulla oli hedelmiä ja hapankorppuja. Kuumuus oli ekoina päivinä rankempaa kuin muuten, mutta sitähän saattoi sitten olla varjossa tai hotellihuoneessa. Uitiin paljon, joten raskaana olevalle sopivaa kevyttä liikuntaa oli tarjolla. Loma oli aika yksinkertaista altaalla ja rannalla oloa ja lepoa, ei retkiä tai kaupungissa paahteessa kävelyä. Söin aika normaalisti kuin tuolla suunnalla muutenkin eli en katukeittiöstä enkä maitotuotteita ja salaatteja (joita kyllä teki mieli). Onneksi vihanneksia sai hyvin myös kypsinä. Hotellin aamupalalla söin kuorittuja hedelmiä kun teki niin mieli jotain raikasta. Vakuutusasioita kyselin aika monesta yhtiöstä ja muutamasta sainkin erittäin hyvää ja selvää palvelua. Raskauden aikaisia normaaleja lääkärikäyntejä ei katsota matkasairaudeksi, mutta normaaliin raskauteen kuulumattomat komplikaatiot kylläkin. Onneksi sairausasioita ei eteen tullut.
  8. EIlen ajattelin uutisten aikaan juuri näitä ajatuksia. Silti sisäänrakennettu turvallisuusilluusio nostaa omat toiveet tätä asiaa korkeammalle. Äitiys ja raskaus herättää varmaan jokaisen aika konkreettisella tavalla pohtimaan elämän alkua ja loppua. Toivotaan meidän poliittisille toimijoille viisautta ja oikeita ratkaisuja oikeisiin paikkoihin, eipä me muut kai muuta oikein voida.
  9. ^Joannan tekstin luettuani tuli mieleen, että vanhemmalla on aina vähän huono omatunto siitä, ettei saa kaikkia asioita järjesteltyä lapselleen parhain päin. Kaikissa asioissa on sekä hyvät että huonot puolet, taas kerran.
  10. Minä 35, mies 40+. Toista lasta toivotaan, jonkun verran viime tingassakin, täytyy myöntää. Toivotaan tuuria!
  11. Nostin tämän postiivisen ketjun, kun on kiva huomata kaikilla asioilla olevan aina kaksi puolta! Minulla on keskikesän vauva. Plussaa äidille: -alkuraskaus alkutalvesta, oli viileää ja raikasta, ei hajuja -silloin pätkätyöläisenä jäi äitiyslomalle aika luontevassa "kaudenvaihdoksessa", -äitiysvaatteita ei tarvinnut montaa (kesällä venyttelin pari trikoopaitaani pilalle ja laitoin sitten rievuksi), -vaunulenkille lähdön helppous kummallekin, tuli liikuttua edes vähän (olettaen että vauva viihtyi vaunuissa) -imettämisen helppous, pääsi kotoakin jonnekin jo ekana kesäna aika paljon -ehkä valo antoi voimia, en kokenut vauva-aikaa raskaaksi (seuraavan kevättalven kylläkin) Miinusta äidille: -muistan olleeni odotustalvena tosi väsynyt eikä jatkuva pimeys sitä helpottanut -talven vesisade-jäätikkökeli tuntui hengenvaaralliselta ja näin jäi liikunta tosi vähiin -Vähän ehti jo helteet haitata, oli turvonnutta ja tukalaa -Rasitti muut kesälomallaolijat, jotka halusivat vielä poiketa käymään, en olisi enää jaksanut Plussaa lapselle: -kesä, lapsi nautti selvästi ulkoilmasta -isäkin kotona koko kesän lomajärjestelyjen turvin (tämä plussana myös äidille!) -helpohkoa järkätä isotkin synttärit kun todennäköisesti voi olla ulkona -ei ole ikäluokkansa eka eikä vika, olisikohan se lapsesta "turvallista" (vai sitten ihan tylsää...) -saa harjoitella ekat autoilunsa vähän paremman kelin aikaan. Miinusta lapselle: -syksyn pimeys oli kesävauvalle järkytys. Nukkuminen omassa sängyssä loppui ilmeisesti tähän. -synttäreistä puhutaan paljon, mutta ainakin meillä päiväkoti juhlii kesän synttärisankarit yhdellä kertaa ennen lomaa. Ei ole ainakaan vielä haitannut. Vaikea arvailla lapsen kannalta, mutta yritinpä malliksi kuitenkin. Mahdollisia miinuksia, jotka eivät meillä olleet haitaksi: -ainoat kesäkenkäni olivat numeroa isommat kroksit. Ostin marketin halvimmat, joilla jouduin osallistumaan myös yo-juhliin. Otin kengät eteisessä pois ja ajattelin että raskaana olevat saavat paljon anteeksi... -lapsen synttäreille on keskikesälläkin riittänyt tulijoita, myös tarhakavereita. -palauduin synnytyksestä kai nopeasti. Niinpä jälkivuoto-, hikoilu- ym tuskailuasioita ei minulla ollut vaikka oli todellinen hellekesä -nukkuminen oli tukalaa helteen takia, tähän piti ostaa ilmaistointilaite, josta on kyllä nautittu muinakin kesinä -kyläilijöitä riitti, mutta suurin osa oli helppo kestitä terassilla jäätelöpaketilla. Ei tarvinnut esitellä koko kaaosta. -olin aika iso odottaja, mutta eteeni sattui edullinen tavallinen talvitakki, jota käytän pihatöissä edelleenkin.... Halvaksi tuli. -lapsi sieti paksua talvipukemista eikä pistänyt vastaan vaikka oli jo seuraavana talvena sen ikäinen että olisi voinut olla hankalaa Jos saisin ajatella vain itseäni, toivoisin loka-joulukuun vauvaa. Olisi ihana pesiytyä kotiin syksyksi ja herätä sitten keväällä talviunilta jo vastasyntynyttä vähän vanhemman kanssa. Mutta kauniiksi lopuksi haluan sanoa, että minulle lapsi olisi ilo minä vuodenaikana tahansa ja olisipa syntymäajankohta mikä vaan, se olisi ainutlaatuinen juuri siksi, että se olisi meidän lapsemme syntymäpäivä. Mutta kivahan näitä on pohtia!
  12. Me yritetään toista lasta, ja jos nyt kävisi tärppi, ikäero olisi tasan 5 vuotta. Se on tuntuu omasta mielestä tosi paljolta, ennen olisin sanonut että liian paljolta, mutta ei kuitenkaan niin paljolta, että sen takia jättäisin yrittämästä, kun mahdollisuus aukeni. Puoliso pitää taas muita elämäntilanteita ikäeroa tärkeämpänä, kun päätetään käyttää tai olla käyttämättä ehkäisyä. Isoja ikäeroja näkyy nykyisin vähemmän, olenko oikeassa? Itse olisin toivonut sellaista 2,5-melkein 4 vuoden ikäeroa, mutta senhän olen toki jo äitiydestä oppinut, että itse voi päättää enää vain harvoista asioista. Olen yrittänyt ajatella, että sen minkä sisarussuhteen läheisyydessä mahdollisesti häviää, saa vanhempisuhteessa takaisin kun perheessä on vain yksi pieni kerrallaan. Ja tämä on nyt vähän ennakollista suunnittelua, sillä en ole vielä edes raskaana.
  13. Greippimehusta tuli reippaat ovis- ja kuukautiskivut, vähäisempi vuoto eikä plussaa. Jatkoin vielä punaviinihörpyillä kierron puolivälistä.
  14. Tämä ketju antaa kyllä toivoa! Ensin tuntui, että "kaikki" raskaudet näkyvät jo dpo 10 tjsp ja täällä on selvääkin selvempi nega kp 30/28 (dpo olisi jo ainakin 15-16) ja oireita on vaikka kuinka... PregCheck käytössä, kannattaisikohan investoida kalliimpaan tutkimusvälineeseen? Toinen tikku oli heti rikkikin.
  15. Arvaisin, että oma lapsi tai mahdollisuus siihen nostaa vahvasti muistoja omasta lapsuudesta ja miehesi joutuu nyt kohtaamaan taas kerran oman vaikean lapsuutensa. Onneksi hän on menossa työpsykologille ja saa varmasti tätäkin puolta purettua mielestään. Voimia Sinulle ja teille kummallekin!