OuMaMa

Jäsen
  • Content count

    8
  • Joined

  • Last visited

About OuMaMa

  • Rank
    Aloittelija

Contact Methods

  • ICQ
    0
  1. Mulla alkoi edellisessä raskaudessa ruskea tuhruvuoto viikolla 6 eikä enteillyt hyvää. Muutaman päivän päästä tuli kipujen kanssa ja alkio tuli ulos.
  2. Mä aloitan. Esikoista odottaessa kävi jossain 30+ viikoilla ilmi, että neito on perätilassa. Lähdin sairaalaan jossa kokeiltiin ulkoisesti ipanaa kääntää, mutta eihän siitä mitään tullut. Monta tuntia olin ensin tipassa jossa sain supistuksia estävää lääkitystä. Joka kerta kun lääkäri (oli muuten siloinen naistentautien erikoislääkäri) laittoi kätensä vatsan päälle, tuli lääkkeistä huolimatta voimakas supistus. Mun vatsa oli kuin betonia ja lääkäri sai hädin tuskin vauvan päätä otteeseensa. Ei ollut paljoakaan opettavaista siinä tapahtumassa edes niille kahdeksalle lääkisopiskelijalle, jotka olivat mukana toimituksessa. Päätettiin sitten (tai siis lääkäri päätti) että otetaan röntgenkuvat mun lantiosta, että mahtuuko ipana sieltä pylly edellä maailmaan. Lääkäri tutki kuvat ja totesi, että "sinulla on lantio kuin ämpäri, vauva mahtu vaikka poikittain" . Kohteliaisuutenahan se piti ottaa. Valmistauduin siis henkisesti synnyttämään lapsen alakautta perätilassa. Onneksi 10 päivää ennen laskettua aikaa kävin vielä ultrassa jossa katsottiin, onko vauva kohtuullisen kokoinen vielä. Lääkäri oli jo pyyhkimässä geelejä vatsalta, kunnes tuumasi, että katsotaan vielä lämpöultralla tilanne. Napanuora oli aika tiukasti kaulan ympärillä ja lääkäri pamautti heti, että sectioon menee. Huh. Ajatella, jos vatsa ei olisi supistellut kääntöyrityksessä. Vauva olisi voinut kuolla kohtuun jos kääntäminen olisi onnistunut ja napanuora olisi kiristynyt. Tai jos lääkäri ei olisikaan katsonut enää sillä lämpöultralla. Olisi vain pyyhkinyt geelit pois ja lähettänyt kotiin odottelemaan synnytyksen alkamista. Lapsi ei olisi tullut elävänä ulos. Kohtalon käsi, ei voi muuta sanoa.
  3. Jos raskautesi eroaa jotenkin "normaalista" -hyvässä tai pahassa, jaa se meidän muiden uteliaiden kanssa.
  4. Nyt sitten ilmeni, että olen kuin olenkin raskaana (ei siis ehtinyt tulla kuukautisia km:n jälkeen). Hormoniarvot ovat jälleen kohonneet ja viikon päästä käyn kontrolliverikokeessa. Tämä luo minuun uskoa kaiken jälkeen ja toivon kovasti että teihin muihinkin. Älkää antako periksi! Nyt tietysti entistä suurempi huoli että pysyykö tällä kertaa kyydissä. TOivottavasti pelko ei valtaudu sietämättömäksi. Tällä hetkellä olo tuntuu taas surulliselta kun taas huomenna tilanne on varmasti toinen. En kyllä jaksaisi samaa pettymystä uudestaan. Tsemppiä.
  5. Suuret pahoittelut Ada Voimia ja halauksia täältä sinulle ja miehellesi. Kerroit aiemmin, että raskauduit heti keskenmenon jälkeen. Minulla nimittäin saattaa olla sama tilanne. Keskenmenosta on nyt reilu kolme viikkoa ja mulla on selviä raskausoireita. Kerrottiinko sinulle, onko tällä nopealla raskautumisella ollut syytä tähän surulliseen lopputulokseen? Ymmärrän, ellet halua vastata, mutta tuli heti oma napa mieleen.
  6. Minulla seuraavanlainen tarina: Emme olleet kertoneet vielä kenellekään raskaudesta ja km tuli sitten viikoilla 6+6. Ikävä kyllä jouduimme hälyttämään anopin tänne kotiin kun piti lähteä päivystykseen todella kovien kipujen takia. Esikoinen siis jäi kotiin nukkumaan emmekä halunneet (no siis tietenkään) jättää häntä ilman valvontaa. Eteisessä kerettiin vain sanoa, että keskenmeno on, pitää mennä, moi. Ja tullessa vain kiiteltiin avusta ja päästettiin anoppi nukkumaan kotiin. Pari päivää tämän jälkeen anoppi tuli käymään ja kysyikin minulta, kuinka nyt jaksan. Hyvin kerroin jaksavani, olosuhteisiin nähden. Keskusteltiin vielä vähän aikaa siitä, että näitä sattuu eikä niihin oikein voi itse vaikuttaa. Seuraava lause olikin sitten, että "Hei musta tulee muuten mummi. XXX odottaa lasta kahdeksannella viikolla (siis mieheni sisko)". Mä onnittelin ja mieheni onnitteli. Mies jopa sanoi että "jee, musta tulee eno". Osasin todella hyvin pitää pokkani, mutta kun anoppi sitten lähti, niin itkinkin koko illan ja vielä seuraava päiväkin oli kamalaa. Mies pahoitteli ettei tajunnut kuinka tahditonta se oli. Ymmärrän kyllä ettei hän osannut asiaa ajatella kun minäkään en siihen reagoinut sillä hetkellä (nieleskelin vain). Oli ottanut äitinsä puhutteluun seuraavana päivänä. Anopin sanojen mukaan minä vain otan aina tällaiset asiat niin raskaasti ja että hänen tarkoitusperänsä eivät olleet pahat. No just joo. Tästä on jo kolme viikkoa enkä ole puhunut anopin kanssa sanaakaan vaikka ne asuu naapuritalossa. Miehen sisko asuu kauempana eikä nähdä heitä kuin 5 kertaa vuodessa. Minulla ei ole mitään mieheni siskoa vastaan ja aionkin aloittaa heidän pienokaiselleen tilkkutäkin tekemisen piakkoin. Anopin järjenjuoksua en kuitenkaan ymmärrä pätkääkään. Käly on kahdeksannella viikolla. Hän olisi voinut odottaa ainakin kuukauden ennen kuin kertoo meille uutisen ja vääntää puukkoa haavassa. Suru on vielä tuore, mutta anopin mielestä suruun ei ole edes aihetta...
  7. Mulla on siis huomenna selkeesti punkku kauppalistalla. Greippimehu sit parin viikon päästä, jos ei tästä kierrosta tärppää
  8. Moikka. En aivan tiedä, onko tämä sallittua, mutta lainaan osan omasta tekstistäni jonka kirjoitin juuri tuonne kuumeilupuolelle. Olisi nimittäin muutama keskenmenoon liittyvä kysymys, joihin olisi kiva saada vastauksia. "Olin jo orientoitunut kyselemään lääkäriltä, että onko vaarallista raskautua heti km jälkeen ettei lainkaan tulekaan kuukautisia välissä. No lääkäri ei ollutkaan se sama kiva nuori nainen kuin viimeksi, vaan kärttyinen täti-ihminen, jolta en sitten uskaltanut kysyä. Vaikutti jo muutenkin vihaiselta Mut entäs nyt, jos me jäädään isännän kans rysän päältä kiinni? Heiluteltiin eilen peittoja ja jos km:n alkamispäivän laskee 1.kp:ksi niin ovis alkaisi olla just.... NYT. Raskaushormoni oli laskenut jo alle kahden kympin. Kyssäri viisaammille: Voiko uusi raskaus alkaa jos se ei vielä ole nollassa? Lääkäri uhkas että hormonia seurataan niin kauan, kunnes se on alle 2. Entä jos tää nyt hedelmöittyis ja kiinnittyis, niin sehän alkaa sit uudelleen nousemaan. Jos tuo kärttyinen täti on silloin kertomassa verikokeiden tuloksia niin sehän antaa mulle vielä litsarin, kun en uskonut sitä ja odottanu niitä yksiä menkkoja Joo, mut toinenkin kumma juttu sattui samaisella käynnillä. Se lääkäri ei löytäny ultratessa mun oikeanpuolimmaista munasarjaa Kyllä se vielä tiistaina siellä oli kun kävin viimeks ultrassa. Kuka sen on vieny multa? Onko muilla kadonnut ruumiinosia joskus tietämättä? Ja vielä tärkeempää, onko ne saatu lunastettua jostain takaisin?" Ja anteeksi tämä tuplapostaus, mä oon vähän hämmentynyt vain. Ylläpito saa poistaa tän jos ei ole sallittua. Edit. Tuossa olikin siis vain yksi oikea kysymys. Ja loput höpöhöpökysymyksiä