chloe

Meillä lapsilla yhteinen huone, pienempi siirtyi sinne täytettyään vuoden, eli vuoden verran ovat nyt jakaneet huoneen. Välillä menee nukkumaanmeno aikamoiseksi räpätykseksi, mut muuten tuntuu, et toimiva ratkaisu. Lapset ei haluaisi omaa huonetta vaan tykkää nukkua yhdessä. Eikä meillä nyt oliskaan ylimääräistä huonetta, kun tarvitaan työhuone. Ja lapset ovat siis eri sukupuolta, mut ei sillä näin pienenä mitään merkitystä ole. Muoks. Ja ikäeroa lapsilla siis 2,5 v., nyt ovat siis 4,5 v. Ja 2 v.

Voisin taas päivitellä meidän lasten tilannetta. Nelivuotias puhuu erittäin rikasta suomea ja todella hyvää englantia, tosin sanavarasto on englanniksi pienempi vielä toistaiseksi. Laskee paremmin englanniksi, samoin muodot ym. tuntee paremmin englanniksi, kun niitä on isän kanssa opetellut. Lapsi aloitti viime keväänä ranskan kielikylpypäiväkodissa ja sieltä on soppaan mukaan tarttunut perustasoista ranskaa, esim. numerot, tervehdykset ym. ja ymmärtää selvästi ainakin osan opettajien puheesta. Päiväkodin mukaan lapsi on taitava kielenkäyttäjä, ja avoimin mielin on ottanut vastaan kolmannenkin kielen. Puolitoistavuotias on alkanut nyt puhua enemmän, rakentelee lauseita ja lauleskelee, suomeksi enimmäkseen. Jonkin verran myös englantia tulee, mutta suomi on selvästi vahvempi, toki hän on suomenkielisessä päivähoidossa, joten ykköskieli on suomi. Puheen kehitys on ollut todella ripeää, moni samanikäinen ei puhu vielä juuri mitään, eli kaksikielisyys ei näytä sitä hidastaneen. Keskenään lapset puhuvat leikkiessä enimmäkseen suomea, mutta joskus olen kuullut isomman juontavan leikkejään englanniksi, ja isän kanssa ollessa lapsetkin kommunikoivat toisilleen englanniksi (pienempi sillä vähäisellä mutta innokkaalla taidollaan). Ja pienempikin osaa jo yhdistää henkilön ja kielen - tänään juuri todistin, kun pyysi ensin minulta "sylkkyyn", ja kun en ehtinyt ottaa, meni isänsä luo ja pyysi "lap". Äänteet on löytyneet molemmilla mun mielestä todella helposti, nelivuotiaalla on kaikki muut paitsi suomalainen R puheessa, ja senkin korvaa englannin pehmeällä R:llä, joten periaatteessa R ei kokonaan puutu.

Tähän pitää kommentoida, vaikka vanhaa tekstiä jo onkin. Mulla on myös kierukasta sivuvaikutuksena näköjään kk-kierron mukaiset selkäkivut. Näitä tuli jo ensimmäisen kierukan aikaan aina n. viikkoa ennen menkkoja, alaselkä veti muutamaksi päiväksi todella jumiin. En osannut aluksi yhdistää selkäkipua mitenkään hormonaalisiin syihin, mutta kiertoa (silloin todella harvaa kierukan ansiosta) seuratessa huomasin yhtymäkohdan. Kun kierukka otettiin pois, ei selkä kipeytynyt kertaakaan samalla tavalla, ei raskausaikoina tai niiden väliin jääneellä hormonittoman ehkäisyn kaudella (n. 2 v.). Nyt taas, kun uusi kierukka laitettiin reilu vuosi sitten, olen saanut kipeytyvän alaselän vaivakseni. Eli mulla ainakin tää kierukka näyttää sivuvaikutuksena tuovan selkäoireita, onneksi nää menee kyllä vielä reilummalla satsilla perus-särkylääkettä. Ja siis kierukka on ollut aina ihan normaalisti ja oikeassa paikassa, eli siitä ei ole kyse.

Mulle jotenkin tuli heti mieleen Olavi ja Erkki. Sööttejä nimiä Siirin kanssa

Mäkin kannustan teitä lähtemään miehen matkaan, jos tilaisuus tulee. Varsinkin teidän tilanteessa lienee todennäköistä, että mies vuoden sijaan jääkin Lontoonreissulleen pidemmäksi aikaa, jos Suomessa on ollut hankala tähänkin asti löytää töitä. Kun sullakaan ei ole mitään työesteitä ja hoidat joka tapauksessa lasta kotona, kannattaa ehdottomasti tarttua mahdollisuuteen. Jännitän jo teidän puolesta! Musta sulla on ollut todella hyvää pohdintaa muuttoon liittyen, koska muuttaminen omillaan on kuitenkin aina valtavan paljon suurempi prosessi kuin lähteä suomalaisen työnantajan määräaikaiseksi komennusperheeksi ulkomaille. Itselle jää kaikki järjestäminen ja valitettavan usein myös muuttolaskujen maksaminen. On arkeen sopeutumista ja sosiaalisten piirien uudelleenrakentamista, ja arki on kuitenkin sitä samaa arkea siellä ulkomaillakin, kun alkuinnostus haihtuu (tää on tietysti myös positiivista omalla tavallaan). Siksi on musta todella hyvä, että olet miettinyt omalta kannaltasikin asiaa huolellisesti. Lapsi teillä on tosiaan vielä niin pieni, että on onnellinen varmasti missä vain vanhemmilla on hyvä olla. Ja Lontoo on niin lähellä, että varmasti sukulaisvierailutkin onnistuvat useamman kerran vuodessa. Lainaan tässä vähän Scagliettan tekstiä, kun kuvaili juuri mitä itse harkitsisin jos miehelle tulisi työkomennus ulkomailla: Eli jos lapset olisivat jo vanhempia ja kyseessä olisi lyhytaikainen työkeikka, harkitsisin tarkkaan, repisinkö koululaisia rutiineistaan. Kouluja on toki joka maassa ja varmasti parempiakin kuin Suomessa, mutta lähinnä harkitsisin lasten sosiaalisia suhteita ja ihan omaa perusluonnettakin, toiset lapset on sosiaalisempia ja suhtautuu muutoksiin rennommin kuin toiset. Ujon ja muutoksille herkän vanhemman lapsen kanssa harkitsisin todella tarkkaan, kannattaako lähteä vaikka vain vuodeksi. Samoin jos kyseessä olisi lyhyt keikka, esim. vain vuosi (joka varmasti päättyisi siihen), olisi todella iso urakka muuttaa kaikki edes takaisin. Komennushomma olisi eri juttu, jos ei tarvitsisi muuttaa kuin itsensä . Mulle myös oma työura on tärkeä, eli en lähtisi miehen työkeikalle myöskään silloin, jos tykkäsin työstäni kovasti enkä saisi siitä vapaata, esim. jos lapset olisivat jo yli 3-vuotiaita enkä voisi olla hoitovapaalla eikä virkavapaa onnistuisi. En lähtisi irtisanoutumaan, jos tarkoitus olisi kuitenkin tulla takaisin. Tämä kaikki siis, jos miehen olisi tarkoitus lähteä väliaikaisesti ja suht lyhyeksi aikaa, pysyvämmissä ratkaisuissa toki mukana menisi koko perhe.

HILJAISUUTTA! Nyt tuntuu, että koko ajan on kauhea hälinä ja kitinä ja joku vinkuu tai laulaa tai kiljuu jossain jotain... Kaipaan myös sitä, että saisi ihan rauhassa tehdä omia juttujaan, vaikka lukea kirjaa monta tuntia putkeen. Myös aamulla olisi kiva herätä vähän myöhemmin kuin 5.50.

Mulla ei oo kokemusta Småfolkista, mutta voisin jakaa oman kokemukseni Po.P:in haalareista. Meidän esikoisella on ollut talvihaalari Po.Pilta jo viimeiset kolme talvea, ja aika pienet koot tuntuu olevan. Tällä hetkellä poika käyttää vaatteissa kokoa 110, mutta samankokoinen haalari jo kinnaa, samoin kävi viime talvena, kun haalarikokona oli 104. Koon 104 vaatteita käytettiin kuitenkin vielä puoli vuotta haalarikauden jälkeenkin hyvin, ja esim. Reiman 104-koon vk-puku on nyt sopiva. Pitäisi siis vaan uskaltaa ostaa isompi koko tuota Po.pia... toki meidän lapsi on kasvanut koko ajan kovaa vauhtia, mutta siis musta noi kokomerkinnät on yleisesti pienet ennemmin kuin isot. Muuten oon kyllä ollut noihin Po.Pin haalareihin tosi tyytyväinen, kestää kulutusta ja pitää lämpimänä ja kuivana. Pienemmälle taas ostin Reiman vk-haalarin ihan vastikään ja tuo 74-senttinen haalari suorastaan nielaisee koko lapsen... Muuten vaatekokona 74-80, pituutta lapsella juurikin n. 74 senttiä.

Kommentoin vielä Fifille, että meilläkään esikoinen ei ollut koskaan ollut kenelläkään hoidossa pariakaan tuntia ennen päivähoidon aloitusta, mutta tosi hyvin ja itkuitta meni aloitus (ja jatkokin), vaikka oli vasta 11-kuinen. Eli toivoa on hyvinkin! Meidän lapset on olleet tosi vähän hoidossa, kun ei hoitajia varsinaisesti oo rivissä odottamassa. Esikoinen (3v.) oli ekan kerran yökylässä isovanhemmilla vähän vajaa 2-vuotiaana, sen jälkeen on ollut kahdesti, molempien vanhempien työmatkan ja pikkusisaruksen syntymän vuoksi . Kummitädillään oli yökylässä "ihan muuten vaan" nyt just ennen joulua, ja tykkäsi kovasti (ja myös vanhemmat tykkäsi! ). Muuten ei ole (päivähoitoa, kerhoa ja kuntosalin ym. lapsiparkkia lukuunottamatta) ollut juuri hoidossa, ollaan vuoroteltu miehen kanssa menoja. Kuopus (10 kk) ei oo ollut yökylässä vielä missään, mut kahdesti on jäänyt kotiin isovanhempien/tädin hoitoon esikoisen kanssa, kun mulla ja miehellä on ollut yhteinen meno - nämä siis muutaman tunnin poissaoloja. Tykkäisin kyllä välillä viettää miehen kanssa ihan oikeastikin aikuisten aikaa, ja antaisin nyt jo tässä vaiheessa molemmatkin lapset vaikka yökylään, mutta isovanhemmilla ja muilla on omat kiireensä ja väsymyksensä, niin en viitsi ruinata, kun ei kuitenkaan mitään pakottavaa tarvetta ole. Meillä ei siis koskaan ole käynyt niin, että joku olisi pyytänyt lapsia hoitoon tai yökylään, tuota esikoisen kummitätiä lukuunottamatta. (Mutta toisaalta tiedän, että jos todella tarvittaisiin, hoitopaikka kyllä löytyisi.)

Se sisailma on kylla aika huono, koska olin itse samoin kuin vauvakin aika tukossa osastolla olon ajan, eika meilla oo kummallakaan mitaan allergioita tai hengityssairauksia normisti. Kotona parantui heti. Mut muuten ei mitaan pahaa sanottavaa Tyksista, ammattitaitoinen henkilokunta, hyva hoito ja ruokakin oli hyvaa .Katilon kanssa meilla ei ihan synkannut mut eipa henkilokemioille voi mitaan. Oltiin osastolla 311 ja olin kylla tyytyvainen.

Meillä öisin ja reissussa käytössä kertikset, muuten käytetään kestoja. Ei olla mitenkään fanaattisia eli jos vaippoja nyt ei oo muistettu laittaa ajoissa pesuun, käytetään kotonakin kertiksiä.

En mäkään kyllä hakis ennen unia, koska meilläkin menisi ihan kiukutteluksi koko homma. Unien ja välipalan jälkeen olisi varmaan sopiva hetki, kun ei iltapäivän leikit oo vielä ehtineet alkaa. Kerhoja on varmaan monenlaisia mutta täällä meillä ainakin niihin on todella vaikea päästä. Hakijoita on niin paljon enemmän kuin paikkoja. Meillä kävi tuuri ja päästiin varasijalta.

Helsingissä on rattaita, Amsterdamissa ei. Matkarattailla saa yleensä mennä ihan koneen ovelle, ja saatte rattaat koneesta poistuessa ovelta taas käyttöön vaihtoja varten.

Mäkin voin nyt tulla kommentoimaan, kun reilut puoli vuotta on takana kaksilapsista elämää. Me päädyttiin siihen, että esikoinen lopetti kokopäivähoidossa pph:lla mun äitiysloman alkaessa, ja siirtyi käymään leikkikoulua aamupäivisin n. neljänä päivänä viikossa. Näin mentiin muutama kuukausi, kunnes kesäloma alkoi. Kesä oltiin ihan kotosalla eikä syksyllä enää palattu leikkikouluilemaan, kun se tuntui tuovan meille kaikille ylimääräistä stressiä. Nyt esikoinen (3v.) käy kerran viikossa 2 h kerrallaan kerhossa. Lisäksi aamupäivisin ollaan muutamana päivänä viikossa hyödynnetty puistotätien palveluita, joista suuri kiitos kaupungille! Ihanaa, kun lapsi saa ulkoilla ja purkaa energiaa tutun ryhmän seurassa. Ja itse ehtii siinä sitten käydä asioilla keskustassa, kahvilla tai jos vauva on hereillä, viettää aikaa vauvan kanssa (yleensä vauva nukkuu kyllä vaunuissa sen tunnin pari). Ollaan käyty yhdessä myös perhekahviloissa ja lähipuistoissa, mutta niissä tuntuu olevan lähinnä 1-1,5-vuotiaita lapsia, joista ei vielä kolmivuotiaalle oikein seuraksi ole, joten tuo puisto on ollut tosi kiva piristys meidän arkeen.