arjune

Kolmas raskaus ja synnytys nyt takana. Kummallista.. yhdestäkään en ole huomannut limatulppaa tai vuotoa. Kaikki kolme käynnistyivät vesien menoon aamuyö 2-3 aikaan. Synnytyssupistukset myös käynnistyivät heti vesien menoon.

Kerroin aikoinani terveydenhoitajallemme kaikista positiivisista kokemuksistamme (päivystys, ultrat, synnytys yms.) Jorvia koskien. Hän piti myös Jorvia iloisen motivoituneena työympäristönä, jopa näinä haastavina aikoinakin.

Tervetuloa kaikki uudet, tänne tiensä löytäneet, mukaan!! Pidetäänhän kirjoittelu aktiivisena. Täällä odotellaan jo malttamattomana koko perhe pientä pikkuveljeä syntyväksi. Isoveli (2v.) ottaa varmasti kaikella temperamentillaan uuden tulokkaan tunteikkaasti vastaan, heh!

Neuvolassa käyty, joten lisään vielä kirjoitukseeni.. Mainitsin siis tästä kivuliaasta supistuksesta, eikä tässäkään vielä ole syytä huoleen. Ohjeeksi sain samaa rentoa mieltä, itsensä tarkkailua ja rasitusta tuli välttää.

Minullakin on erittäin supisteluherkkä kohtu ja lisäksi myös taipumusta verenvuotoon suhteellisen pienen rasituksen jälkeen. Kivuttomista harjoitussupisteluista ei kai tule huolestua, mutta kivuliaat ja säännölliset tietty tulee tarkastuttaa. Hyvä on myös tarkastuttamalla laskea pois tulehduksen mahdollisuus! Ensimmäisestä raskaudestani muistan yhä vieläkin jatkuvat supistelut.. Tiedä sitä oliko yhteyttä, mutta synnytys käynistyi ekan kerran kuukausi ennen LA ja syntyi lopulta viikolla 37. Toisesta raskaudesta supistelua ja vuotoa tuli viikkojen 19 ja 24 aikoihin, rasituksen jälkeen. Olin kotona makuulevossa ja rasitusta tuli välttää. Ohjeet olivat, että seuraillaan rauhassa ja kivuliaat sekä säännölliset supistukset tulisi tietty heti tarkistuttaa. Tästä raskaudesta supisteli ekan kerran jo viikolla 7, rasituksen jälkeen ja muutenkin. Vuotoakin tuli joskus viikoilla 5. Yksi yö heräsin myös kivuaaseen isoon supistukseen.

Asustelemme Suomessa, mutta vastailen Rhialle myös. Täällä pääkaupunkiseudulla olemme olleet alusta asti ilman minkäänlaista sukulaisten, ystävien yms. tukiverkostoa. Pari ystävää toki itselläni on, mutta heidän puoleensa en ole voinut tai ei ole tullut käännyttyä. Ystäviin olen tutustunut täällä yksin asuessani työn tai silloisten harrastukseni kautta. Mieheni sukulaiskontaktit asustelevat Intiassa. Työkavereita ja tuttuja on hänellä täällä Suomessa useitakin, mutta ei heistä ole kestään tukiverkostoksi. Perheessämme asustelee siis murkkuikäinen, taapero ja kohta uusi tulokas, kahta terrieriä unohtamatta. Mieheni osittain hankalien työvuorojen vuoksi, pyöritänkin oikeastaan tätä perheen arkea osittain täysin yksin!! Tällä hetkellä olen äitiyslomalla töistä ja pyhitän kaiken aikani perheelle. Omaan aikaan tai harrastuksiin ei ole hetkeäkään aikaa. Hoidossa taapero ei ole ollut kertaakaan eikä vielä oikeastaan ole tullut tarvettakaan. Usein kuulenkin suoraa ihmettelyä jaksamisestani tai lähinnä selviämisestäni ja ehdotuksia muutosta takaisin sukulaisteni ja ystävieni luo vanhaan kotikaupunkiini. He asustelevat 260km päässä. Selvinnyt olen ja jatkossa aijomme selviytyä myöskin! Paljon on kiinni omasta asenteesta, rohkeudesta ja elämänhallintakyvyistä. Mutta en halua kieltää, etteikö toisinaan olisi ollut erittäin vaikeita tilanteita. Selviytymistä olen useasti tosissaan epäillyt!

Tosi ikävä juttu tapahtui teille! Voi kurja. Kerrohan mitä tapahtui ja mitkä Emmaljungat valitsitte?

^^ Siis totta!! Taitaa olla niin, että niin menopelit kuin pelit tuntuvat mukavilta ja uutuuden kevyiltä kaupoilla ilman mitään painoa. Arvostelut työntökokemuksista "3kk vauvan kanssa vähän citykaupoilla" eivät kerro todellakaan koko totuutta. Harvemmin kai vaunuja ostellaan vauvaiälle ja sitten myöhemmin toiset totisiin arkipuuhiin. Joten kyytiin vaan kaikki arkinen (rimpuileva ihana taapero, kauppakassit, hoitolaukut yms.) ja sitten vasta lykkimään. Vielä mukaan ripaus rehellistä mielikuvista työnnöstä ylämäkeen soratiellä tai liukkaalla lumella!! Näin on!

Totta puhut. Sama tuntuma osaltaan heräsi myös meille. Toisaalta Emmaljungan mainonnassa käytetäänkin ilmaisua "matkaratastyyppiset ja kevyet". Ostaessamme City Jetiä testasimme kaikki myymälässä olevat City Jet- rungot. Yhdessä etupyörät ihan hitusen "jumittivat", toisissa pyörivät onneksi normaalisti. Testasimme myös normaalilla painolla, kun oli taaperokin mukana.

Kiitos vastauksesta! Meidän vaunuihin taitaa valitettavasti vaan sopia vain tämä kyseinen malli. Kovasti mietityttää käytännön oikea ajotuntuma. Täytyy vielä selvitellä josko City Jeteihin saisi muuta mallia sopimaan.

Tervetuloa Antsa! Onnea ihanaan odotukseen, mille päivälle tulokasta odotellaan? Ihana! Noi mummut on kyllä ihan hupsahtaneita, lähestulkoon kaikki kohtaamani. Oma äitini oli eräänä päivänä soittanut kolme kertaa kännyyni, tietysti tuloksetta. Olinhan sillä aikaa iloisen tietämättömänä ostoskeskuksessa shoppailemassa.. Siellä se sitten oli itkeskellyt, että taidan olla joutunut sairaalaan.. Jestas!!

Siis aivan Mustikk@!! Tätä olen ihmetellyt myöskin. Kiukulla olen hakenut vaunuja joissa ominaisuuksista ei tarvitsisi luopua valitessaan juuri ne kääntyvät etupyörät!! Alle sen 18cm (nyt etupyörät sen 18cm) en lähtisi innolla talvella työnteleen. Kuukausien etsinnän ja koeajelujen ja netissä roikkumisen jälkeen.. Muralla on isot, mutta tätä en valitsisi muiden ominaisuuksien vuoksi. Kolmipyöräisissä on jopa yhtä isot kuin takapyörät, tämän hylkäsimme taas huteruuden vuoksi. I'coolla parisen yhtä isoilla liikkuvilla pyörillä. Plasma hitusen liian city kokonaisuudessaan, Plathon ja se toinen kääntyvät vain hieman, tämän hylkäsimme testiajelun jälkeen.. liian raskaat. Emmaljungan City Jetistä löysimme lopulta etsimämme, isohkot, mutta silti liikkuvat etupyörät tinkimättä kuitenkaan muista omista vaateistamme!! Huh! Näissä kuitenkin vielä hieman isommat kuin nykyisissämme (18cm). Sekava sepustus tällä kertaa. Toivottavasti joku sai ajatuksista kiinni..

^ Myös meille kerrottiin, että haaveet kolmipyöräisistä kannattaa unohtaa, jos seisomalautaa mielii käyttää. Joten ei suositella. Muoks. juuri Lastentarvikeliikkeessä.

Ihanat kuvat pojuista ja mikä valloittava räpsyripsi Dominicanalla! Hih. Onhan se järkky tupsahtaa (kuten me) Intian helteestä pikkupikku sandaalit jalassa kotipihan lumihankeen!? Ei sit tullut mieleen lentokoneessa vaihtaa asustusta. Dantelle tervetuloatoivotus!!

Tämän heikkouden vuoksi jäi meiltä aikoinaan Mosaicit kauppaan. Haimme toimivia matkarattaita Intian matkallemme, viikonloppureissuille ja miksei arkeenkin. Edes rasvaus kaupassa ei auttanut pyöriin.