minni

Mitä vikaa nuudeleissa on? Eihän niihin ole pakko käyttää suolaa tms?? Yks meidän tytön herkku nimittäin on kookos-kana-nuudelikeitto... Mutta asiaan. Kalapuikot, nam. Hernekeitto, iso nam. Ja hernariin paljon sinappia sekaan, kiitos. Apetit spagetti bolognese pakastealtaasta, supernam. Ja noista ainakin viimeisin muistaakseni melko vähäsuolainenkin. Ja niin nam, että äippäkin syö, yksi paketti riittää sopivasti äidille ja tyttärelle.

^No siis eihän sitä sokeria nyt täydy väkisin välttää. Mutta no, sokeri on sokeria. Sitä samaa mitä on karkissa, pullassa, keksissä jne. Mä ainakin pyrin noudattamaan sellaista linjaa, että perusruoka olisi kohtuullisen vähäsokerista, niin sitten voi hyvällä omallatunnolla antaa taaperoisellekin pienen pullapalan tai keksin kun tulee kahvivieraita. Eli esimerkiks muroina neiti syö muru-muroja (mun suuhun maistuu ihan pahville mutta väliäkö hällä kun tyttö tykkää), jälkiruoaksi saa aina hedelmän jne.

Täällä myös syöty maustamatonta jugurttia hedelmäsoseella. Tai sitten olen ostanut niitä valion 30%vähemmän lisättyä sokeria-jugurtteja. No, vaikka niissä onkin vähemmän sokeria niin silti sitä on käsittääkseni aika paljon.. Mutta niin taitaa olla noissa kidiuksissakin. Eli jos tosiaan haluaa sitä sokeria välttää, niin maustamaton+hedelmäsose. Ja ne rasvattomat taitaa juuri niiden makeutusaineiden vuoksi olla "pannassa", koska (mun käsittääkseni) kuitenkin sokeri on taaperoiselle parempi vaihtoehto kuin makeutusaine. Ja vielä, onkohan ne "lasten" jugurtit kuitenkin vaan siksi lasten jugurtteja, että purkit on pienempiä ja hinta kalliimpi..?

Tää ei sinänsä liity laiskuuteen, mutta mun pikkuipana ei syö puuroa lainkaan. Lakkas maistumasta alle vuoden ikäisenä, ja aivan mainiosti tuo jakselee kun aamu- ja iltapalaksi on leipää/jugurttia/hedelmiä.

Mä tiedän, että tää on tyhmä kysymys koska yksi on yhtä mieltä ja toinen taas toista, mutta.... Mä olen kanssa antanut tytön heitellä sisällä sellaista vaahtomuovipalloa. Ja joskus tosiaan kun se heittelyvimma iskee, niin annan sen pallon ja alan heittelemään sitä hänen kanssa. Mä vaan en tiedä, että mennäänkö tällä ihan metsään, eli pystyykö noin pieni sitten kuitenkaan erottamaan, että tätä lelua saa heittää ja tätä taas ei??? Musta kyllä tuntuu, että se (ainakin halutessaan) tajuaa mistä on kyse, mutta kerrankos sitä on väärässä oltu...

Meidän pikkuneiti (1v7kk) on myös innostunut heittämisestä. Mä kiellän pari kertaa, kolmannella kerralla lähtee lelu. Tai lelut, eli jos vaikka heittelee legoja, niin ne lähtee kaikki. Palautan myöhemmin samana päivänä. Ruokapöydässä tuo ei (vielä ainakaan) mitään ole heitellyt, mutta noin yleisesti jos sättää, niin pari kertaa asiasta sanotaan, sitten siirretään hänen tuoli vähäksi aikaa kauemmas pöydästä ja tietty sanotaan jotain tyyliin "istu siinä vähän aikaa, katsotaan kohta jos haluat vielä syödä" tms. Yleensä haluaa. Jos sättääminen jatkuu, kaksi varoitusta ja sitten loppuu ruokailu kokonaan. Oli syöty tai ei. Toivon, että tämä joskus tuottaa tulosta....

Nylon Beat.

^Oottakaas kun menen huomenna kauppaan niin katson teille älyttömän hyvän pakastepastabolognesen nimen. Ja ostan sitä pari pussia varastoon niille päiville kun ei taas "ehdi". Yleensä tuunaan sitä suikalepaprikalla (pakasteesta, totta kai!). Niin ja siis kai te olette huomannu, että pussimuusin voi myös tehdä vedenkeittimellä, siihenhän ei tarvii välttämättä maitoa. Ja jos lapsi (tai sinä itse) nyrpistelee nenäänsä kun pussimuusit on liian suolaisia (mulla on tällainen "nirppis", samasta syystä ei uppoa Pirkan pussipastat, sinänsä tietty ihan hyvä jos noin terveellisyyttä ajattelee) niin oolannilla on oikein hyvä suolaton muussiaines. Pakasteessa...

Nyt on pakko tulla sanomaan tällainen. Kyllä mäkin tiedän, että on olemassa niitä naisia, jotka lapsen saadessaan muuttuvat pyhimyksiksi, kaikkitietäviksi, oikeastaan täydellisiksi. Ja varmasti me kaikki tiedetään, että monien lapsettomien mielessä kummittelee yleistys, että "kaikki" äidit ovat juuri tuollaisia, täydellisiä, reippaita, aina ajattelevat vain ja ainoastaan "lapsen parasta" välittämättä omasta mukavuudesta. Nooooo, suosittelen lämpimästi tällaisten ennakkoluulojen vaivaamille ihmisille tämän ketjun lukemista.. Noi pullojenkeittelytkin oli mulla vähän niin ja näin. Ja nykyään tyttö ja koira nuolee samoja leluja.. Yök. Mutta on ollut terve tyttö!! Niin ja meidän neitihän ei koskaan syönyt tuttia. Mitä sitä suotta kun oli aitokin tarjolla. Muutaman ensimmäisen kuukauden neiti nukkui mun vieressä, ja mähän usein nukahdin kun se söi. Siitä tuli kiva kierre, mä nukahdin, neiti nukahti tissille, neiti ei enää osannut nukkua kuin tissi suussa (tai vähintään käden ulottuvilla, oikeasti se välillä öisin kouri mua ja jos ei heti saanut käsiinsä niin huuto alkoi). Ja kun vielä opetteli imettämään molemmat puolet samalta kyljeltä niin mulla ei ollut välillä mitään havaintoa montako kertaa yössä neiti söi, mä nukuin (torkuin). Neuvolassakin sitä tietty kysyivät, siihen sitten vastasin jotain sopivan epämääräista... No, sanottakoon että neidin öinen ruokailuntarve väheni kuitenkin erittäin huomattavasti siinä vaiheessa kun mä kyllästyin olemaan tutti ja neiti nelikuisena heivattiin omaan huoneeseen nukkumaan.

Juu, "Rakas kultapieni sä olet äidille maailman rakkain ja tärkein olento mutta jos et sä nyt v***u ole huutamatta niin mulla saa***a halkee pää. Eikä se ole kivaa. Ethän sä nyt halua että äitin pää räjähtää? Voi hevon v***u per***e saa***a älä nyt rakas itke". Joku voisi kutsua tuota hieman ristiriitaiseksi viestiksi. Ja huom. tämä siis ihan vauvana. Nyt kun neiti jo ymmärtää puhetta niin tuollaiset on toki loppu. Tosin niin on se v***n kitinäkin!

Mun tyttö on nyt sen ikäinen, että mun "kuuluisi" jo ainakin pikkuisen kuumeilla toista lasta. Näin ei ole. Mun miehelle tämä meidän neitokainen on toinen lapsi. Tyypillinen keskustelu: Vieras: No, koskas teille toinen? Minni: Tuskin tulee ollenkaan. Vieras: Mitä? Miksei? Minni: No kun me ei haluta. Eihän sitä tiedä jos mieli muuttuu, mutta tuskinpa. Vieras: No mutta, kyllähän lapsella täytyy sisaruksia olla! Ainakin yksi! Minni: Niin, no kato sen takia mä otinkin sellaisen miehen jolla oli jo lapsi niin mun ei tarvii tehdä kuin yksi ja sillä on jo sisko valmiina. Ei mitenkään kovin töykeää multa, mutta yleensä keskustelu loppuu tähän. Utelijan ärsytyskertoimesta riippuen tuo mun viimeinen kommentti sanotaan täysin totisena tai pientä pilkettä silmäkulmassa.

Olen pahollani, tk76. Kovasti voimia, että jaksat kuitenkin esikoisen kanssa!

Meidän tytöllä 1,5 v on kaksi uikkaria, sellainen "isojen tyttöjen" kokouikkari, eli periaatteessa samanmallinen kuin aikuisillakin. Toinen on sitten painijamallinen (pienet lahkeet) kokouikkari, niitähän on tytöille ja pojille. Sellaisen painijauikkarin alla olen nähnyt uimavaippoja pidettävän. Vaikka jos ihan oikeasti ajatellaan, niin noin isollahan se kakkakin on yleensä sen verran kovaa, että varmasti tuo uikkarikin sen pitäisi sisällään, toisin kuin vauvan maitokakan. Me ei kyllä olla ikinä uimavaippaa käytetty vaikka nykyään käydäänkin uimassa ihan vauvauinnin ulkopuolella. Joskus on neiti alkanut isompaa hätää altaassa suunnittelemaan, mutta ollaan kuitenkin ehditty potalle. Pissaa... no, sitä nyt tulee välillä isommiltakin lapsilta sinne altaaseen..

Meidän neiti on yleensä sellainen unikeko, että mä saan käydä herättämässä hänet. Sitten mennäänkin meidän sänkyyn ja telkkari auki ja pikkukakkonen (yleensä tässä vaiheessa on jo melkein muumit alkamassa) katseluun. Ja mä saan jatkaa torkkuja, mutta kuitenkin neiti on herätetty niin aikaisin että saan sen vielä päiväunillekin. Eilen tyttö söi lounaaksi pasta bolognesea kaupan pakastealtaasta ja päivälliseksi purkkiruokaa (oltiin kyläilemässä). Sitten mä kirkkain silmin olen neuvolassa väittänyt, että hän syö kotiruokaa. No, kyllähän meillä välillä noita eineksiä tulee tarjottua, yleensä vähän tuunattuna. Jos neiti ei nuku päiväunia, mä olen sata kertaa väsyneempi ja vihaisempi kuin se. Mä tarviin hänen päiväunia huomattavasti enemmän kuin hän itse.

Mä olen muuten noitten koirankusetusten kanssa silleen neuroottinen, että jos vaikka mies on jossain viikonloppureissussa, niin mä vaikka soitan kaverille, että olen lähdössä koirien kanssa ja laitan viestin siihen ja siihen mennessä. Jos ei viestiä kuulu, tietää kaveri huolestua. Jos ukko on tulossa illalla kotiin, niin sitten en tee näin koska kyllähän se sitten tullessaan huomaa, ettei emäntää näy.. Mutta siis jos on sellainen tilanne, että olen yön yksin eikä heti seuraavalle aamullekaan ole sovittu mitään menoa, eli ettei kukaan osaa odottaa mua/mun yhteydenottoa. Vaikka tottahan sekin, että kotiinsa on moni kuollut...