Tyytis

Meidän kolmekuisen viimeisin vuorokausi: 21.30 Nukahdetaan yöunille 06.00 Ensimmäinen tankkaus. Tyttö meinaa jo heräillä seurustelemaan mutta äiti tuuppaa takaisin pinnikseen ja jatkaa kuorsausta. 8.00 herätään isompien lasten heräillessä. Hymyillään kovasti ja ollaan seurustelutuulella. Kauaa ei kuitenkaan jaksa valvoa heti aamusta vaan 9.00 otetaan pikku tirsat samalla kun odotetaan että äiti ja sisarukset saavat kampetta niskaan ja aamupalat syötyä. 9.30 herätään ja tissitellään. Lekotellaan hetki leikkimatolla ja seurustellaan, seuraillaan elämänmenoa sitteristä käsin. 10.30 otetaan vielä pikatissit ja nukahdetaan vaunuihin samalla kun lähdetään ulkoilemaan. Nukutaan päivän pisimmät päikkärit, 4 h 14.30 herätään toooosi nälkäisinä. Tissitellään ja seurustellaan, leikitään jumppamatolla. 17.00 alkaa väsyttämään. Hörpätään hieman voimajuomaa ja painutaan pikaunille omaan sänkyyn. 18.00 Herätään seurustelemaan. Tankataan tissillä ja jäädään hengailemaan iskän kanssa, kun äiti käy kaupassa. 19.00 Tehdään iltapesut, väsymystä ilmassa. 20.00 Tissihörppyjen jälkeen simahti sänkyynsä... ...saapa nähdä, ryhtyikö jo yöunille vai herääkö vielä syömään. Aika samanlaisena on päivät jo pysyneet, vaikka ikää on vasta noin vähän.

Meiltäkin löytyy iso vauva. Tyttö oli syntyessään 4435g/53cm, ja nyt 2 kk tuoreet mitat 6600 cm/60 cm. Täysin tissimaidolla mennään. Tyttö syö päivisin jatkuvasti, joten sinänsä ei tuo koko ihmetytä. Meillä on kolme lasta ja keskimmäinen lapseni oli iso myös, hän painoi syntyessään 4250 g ja 2 kk neuvolassa poika oli jo 7700 g. Hassua sinänsä, ettei esikoiseni kuitenkaan ollut iso vauva, vaan syntyessään ihan "normi" 3,5 kg ja 2 kk iässä himpan päälle 5 kg. Tämän pulskan tyttömme kanssa ollaan saatu olla rauhassa noilta painokommenteilta (huomaavat vain tuuhean tukan eikä pulleita poskia! ) mutta pojan vauva-ajasta jäi kyllä traumoja, kun eräskin neuvolalääkäri haukkui pojan "liikalihavaksi" ja "ylisyötetyksi" ja käski antaa vähemmän tissiä, kun lihavista vauvoista tulee lihavia aikuisia... Neuvolan puolesta olivat jo tutkimuksiin laittamassa, kun poika alle viisikuisena rikkoi kymmenen kiloa. Että ei voi olla terve laps kun kasvaa liian lujaa. Nyt olen tämän tytön kanssa aika varpaillani ollut, onneksi tällä kertaa ei ole neuvolassa tullut muuta kuin kehuja hyvin syövästä tylleröstä. Ja aion jatkossakin syöttää lastani vauvantahtisesti, enkä panikoida neuvolan vaa`asta. Harmittaa näin jälkeenpäin, että pojan vauva-aikana otin niin kovasti itseeni kaikki kommentit pojan koosta, enkä luottanut itseeni tarpeeksi. Nämä meidän isommat vauvat eivät kyllä ole olleet jänteviä. Huomattavasti jäntevämpi oli tuo normikokoinen esikoinen. Tyttö on tuollainen ihana triplaleukainen pötkylä, joka viihtyy vielä kovasti sylissä tai lattialla ihan selällään, eikä yritäkään mitään kääntyilyjä vielä, kuten monet ikätoverinsa ajattelee varmaan, että ehtiihän tuota. Tulipa mieleeni kysyä, että miten teidän isot vauvat syövät öisin? Meillä ei ole viikkoihin oikein yötissi maistunut (ihan vastasyntyneestä asti mentiin vain yhdellä yösyötöllä muutamaa poikkeusta lukuunottamatta), ja nyt on kaksi yötä nukuttu jo ihan oikeita yöunia, noin 22-07 välisen ajan. Jostain luin joskus, että öinen rintamaito olisi jotenkin ravitsevampaa (?) lapsen kasvun kannalta, mutta hyvinpä tuo näyttää kasvavan ihan päivä-ämmälläkin. Että voisiko isolla koolla olla jotain tekemistä noiden hyvien yöunien kanssa.

Meillä ei alkuunkaan pitänyt paikkaansa. Rakenneultrassa arvio sirosta vauvasta, noin 3,3 kg laskettuna aikana. Rv 35+4 painoarvio 2700 g, arvio laskettuna aikana 3,5 kg. Syntymäpäivän aamuna arvio ultralla 3900 g "ei missään nimessä yli neljää kiloa". Muutama tunti myöhemmin syntyi 4,4 kg tyttö.

^Sama juttu. Meikkaan kotona (kulmat ja ripset) ja laitan hiukset joka aamu vaikken lähtisi koko päivänä ulos, miksen sitten sairaalassakin.

Aivan kuten tavallinen influenssakin on (perussairaille) raskaanaoleville vaarallinen. Itse sairastin maaliskuussa A-influenssan ollessani n. rv 25 raskaana. Olin kolme päivää liki 40 asteen kuumeessa, jota parhaani mukaan alentelin särkylääkkeillä. Meillä muukin perhe sairasti A:n, mies ja 4- ja 2,5 vuotiaat lapset. Yhtä kovassa kuumeessa oltiin koko perhe, ja kovasti kipeitä. En kyllä siinä osannut pelätä, että kaikki kuoltaisiin tai sikiöllekään olisi suurempaa vaaraa, ja hyvinpä siitä koko perhe selvittiin ja kaikki ilman jälkitauteja, kun levättiin kunnolla kaksi viikkoa taudin jälkeen. Jos siis sikatauti on samaa luokkaa, kuten on kerrottu sen olevan, en todellakaan osaa pelätä. Mielenkiintoista oli muuten se seikka, että meidän 2,5-vuotias, jolla tauti ensimmäisenä todettiin, sai ensimmäisenä kuumepäivänä lastenlääkäriltä Tamiflu-reseptin. Lapsi sairasti tautia meidän perheestä kaikista kovimmin ja sitkeimmin, kuumeili melkein viikon samalla kun söi tuota ihmeellistä Tamifluta. Mä en todellakaan jaksa uskoa, että sikatauti olisi - tai tulee olemaan - mitään tuon kummempaa. Itselläni on nyt 2 viikkoa vanha vauva kotona, ja toki hänen puolesta hieman huolestuttaa, kun on noin pieni. Mutta tässäkin asiassa luotan täysimetyksen ja äidinmaidon suojaan. Itse olen vakaasti sitä mieltä (ja asiaan helposti stressaavana ihmisenä todellakin perehtyneenä) että media on paisutellut sikataudista ihan suhteettoman suuren ongelman. Toistaiseksi ainakin. Tuolla aiempana oli linkki brittiläisestä, juuri synnyttäneenä kuolleesta naisesta. Hän olisi voinut menehtyä myös ihan tavis A-influenssaankin, jos olisi sen sattunut saamaan (kun ei ollut perusterve). Olisiko tätä uutisoitu ollenkaan, jos nainen olisi kuollut A:han? No ei todellakaan. Ja montako odottavaa tai juuri synnyttänyttä äitiä tällä hetkellä maailmassa kuolee johonkin muuhun tautiin - vaikkapa siihen A:han? Miksei niistä uutisoida? Koska itsekin aiemmin hermostuin hiiteen näistä sikatautiuutisista, olen nyt yksinkertaisesti päättänyt jättää uutiset toistaiseksi lukematta. Panikoimalla ei mistään tule mitään.

^tänks! Täkkiäpä nimenomaan. Kodin ykköseen siis suuntaan ma.

Myydäänkö missään äitiyspakkauksen peiton kokoisia peittoja? Meillä on vain yksi, kun ei tullut muille kuin esikoiselle pakkausta otettua, mutta nyt tarvitsisi yhden tai jopa kaksi lisää, kun vauvalla tulee olemaan monta nukkumapaikkaa ja tuo äp:n peitto niin kätevän kokoinen. Saakohan noin pieniä peittoja mistään ostettua? Tietääkö kukaan?

Aamen! Jokohan niitä kotimaisia saa kaupasta?

^siis ei voi olla totta että uusia perunoitakaan ei saisi enää raskausaikana syödä? Olisikohan terkkasi tarkoittanut niitä peukalonpäätä pienempien pottujen syömisen välttämistä (korkea nitraattipitoisuus). Aika älyttömäksi menee jos tässä vielä pitäisi uusista perunoistakin luopua. Ei hyvää päivää. Kuoripottujen syönnin uskoisin olevan turvallista. Eihän se multa itsessään ole vaarallista, vaan mullassa mahdollisesti elävä toksoplasmoosi. Vaikka keitettyjä kuoripottuja syödessä hampaissa raksuisikin, se mahdollinen tokso kuolee keitettäessä.

Mulla on tässä raskaudessa mitattu rv 25+1 sf-mitta 25 cm. Yläkäyrällä tai sen yläpuolella menty koko raskaus.

Mä olen aika hyvin mieliteoilta säästynyt, mutta nyt loppuraskaudessa on himo fetajuustoon kasvanut ihan älyttömäksi. Todella "kiva" himojen kohde, kun ei todellakaan ole mitään kevyttä syötävää (ne vähärasvaiset fetat kun eivät ole yhtä hyviä, kuin täysrasvaset, tietenkään...). Sentään syön sitä aina salaatin kanssa, josko tuo vähän kompensois.

^ Tällaista löytyi googlettaessa: Pellavansiemeniä ei suositella raskauden aikana niiden kadium- ja syaanivetykertymien vuoksi. Samoja aineita on tupakassa. Tarkkaa tietoa asiasta ei tietääkseni ole, mutta on epäilty, että kadium voisi hidastaa sikiön kasvua. Mitään epämuodostumia aineet eivät tiettävästi aiheuta. Mä luulen että noista pellavansiemenistä on haittaa siinä vaiheessa, kun niitä vetää kipottain per päivä, eihän ne siemenmäärät leivissä ole kuin ihan minimaalisia. Joten huoli pois, verna. Itse olen ainakin syönyt entiseen malliin lempileipääni, jossa on myös pellavansiemeniä. Niitähän on melkein joka leivässä nykyään, paitsi ranskanleivissä ym. "pullaleivissä". tiksu, en mä kyllä usko, että vaikka se maito oli pahanmakuista, siinä olisi mitään listeriaa ollut. Maitoihin tarttuu tosi helposti hajuja ja makuja jääkaapissa.

Ensimmäinen synnytykseni päättyi vajaan vuorokauden tuskien jälkeen kiireellisen sektioon, johon menoa viivyteltiin ihan turhaan tuntitolkulla. Onneksi vauvalla oli asiat hyvin, sydänäänet pysyivät kokoajan hyvinä. Sektiossa leikannut lääkäri totesi, että eipä olisi ikinä itsekseen ulos tullut, sen verran vaikea virhetarjonta oli. Melkoiset pelkotilat jäi ekasta synnytyksestä, ja toisen raskauden ajan kuljin pelkopolilla. Tosissani halusin elektiivisen sektion pelkojeni takia, mutta saivat mut ylipuhuttua yrittämään kuitenkin. Synnytys käynnistyi rv 39+6, ja 9 tunnin avautumisvaiheen ja tunnin ponnistelujen jälkeen syntyi ihan normaalisti alateitse yli 4-kiloinen, isopäinen vauva. Ja jäi ihan loistava fiilis synnytyksestä! Voi kun saisi vielä samanlaisen (tosin lyhyempi ja nopeampi kelpaisi kyllä). Sektioon joutuminen olisi kyllä valtavan suuri pettymys nyt kolmannella kerralla.

Nostellaanpa ylös, aihe kiinnostaa kolmannen synnytyksen lähestyessä.

Kahdessa raskaudessa käytiin 4D:ssä joista molemmista saatiin täysin varmat tiedot sukupuolista. Pitivät paikkansa. Nyt ollaan ihan vain 2D:llä tehdyn rakenneultran varassa tyttö "tietoinemme", oli hyvä ultralaite ja erittäin pätevä yksityislääkäri, ja onpa tuossa kuvakin tytön privaateista. Kaappi on täynnä vaaleanpunaista, luotamme siis siihen. Pian selvinnee.