Miramis

Jäsen
  • Content count

    52
  • Joined

  • Last visited

About Miramis

  • Rank
    Tavis

Contact Methods

  • Website URL
    http://
  • ICQ
    0

Profile Information

  • Location
    Helsinki
  • Interests
    Kirjallisuus (etenkin fantasia ja scifi), pelit , ystävät, elokuvat, teatteri, metsässä samoilu, perhe-elämä...
  1. Molemmissa synnytyksissä (n 12h ja n 8h säännöllisistä kivuliaista supistuksista lapsen syntymään) kivunlievitykseen käytin kuumaa vettä (suihku, amme) ja ilokaasua. Ei se ilokaasu poistanut kipua, mutta vei siltä terän niin, että kestin. Kolmannen kohdalla tarkoitus on edetä samalla tavalla, mutta jos ei ilokaasu riitä, niin sitten otan jotain vahvempaa. Kivut olivat kyllä hirveät, mutta mulla oli tarve jotenkin saada niistä niskalenkkiote, pysytellä mahd.paljon pystyasennossa yms että homma etenisi. Jotenkin käytin sitä kipua, onnistuin asennoitumaan sillä lailla että se kipu on hyvä merkki, merkki siitä että homma etenee. Toisaalta se oli laiha lohtu supistuksen aikana, mutta sitten supistusten välissä aina jotenkin onnistuin muistamaan, että ei tää ikuisesti kestä. Epiduraalissa jotenkin vierastin sitä, että olen kuullut sen usein ns keskeyttävän luonnollisen synnytyksen rytmin. Lisäksi ajatus siitä että on sidottu sänkyyn tai jalat eivät toimi tai joutuu katetriin oli vähän kurja. Olin kyllä valmis ottamaan epiduraalin tarvittaessa, mutta kovasta kivusta huolimatta jotenkin se pelkkä ilokaasu tuntui mun tapauksessa kätevämmin otettavalta lääkkeeltä ja kuitenkin sellaiselta että sen avulla selvisin. Kipu oli suunnilleen yhtä voimakas ekan ja tokan lapsen kohdalla. Huomasin kuitenkin ison eron asenteessani. Tokalla kerralla tiesin, mitä olen tekemässä, ja pystyin siksi paremmin saamaan siitä kivusta ns henkisen yliotteen. Eli vaikka alistuin sille tavallaan supistusten aikana usein, niin sitten kuitenkaan ei tullut mitään hätääntymistä tms ollenkaan.
  2. KOS

    Sattuuko joku tietämään, onko Kättärin lähistöllä jotain ok hotellia?
  3. Stressasin tästä painoasiasta raskauden ekan puolikkaan aikana tosi paljon. Nyt mietin, että olisinpa älynnyt ottaa vähän rennommin. Paino on yhä(35+0 tänään) noussut jonkinverran keskivertoa vähemmän (4kg), mutta maha ja vauva ovat kasvaneet keskiverrosti ja ties mitkä arvot ovat olleet hyvät. Terveisiä muille äideille - tietysti kannattaa ottaa vakavasti kaikki poikkeamat "normista", mutta enpä tiedä kannattaako niistä panikoida, jos kerran lapsi ja kohtu kasvavat ja veri- ja pissa-arvoissa ei ole mitään hälyttävää. Lapsia on eri kokoisia, samoin äitejä, ja mulla ainakin painonnousua on hidastanut pahoinvointi. Iloista odotusta!
  4. "Kannattaa muistaa, että kotisynnytyksessä on aina enemmän riskejä kuin sairaalasynnytyksessä" Englannissa kymmenisen vuotta sitten Lontoossa näin ei ollut. Molemmissa tavoissa oli omat riskinsä, mutta sairaaloissa niin paljon ongelmia jotka nimenomaan vastasyntyneitä vaaransivat, että riskeistä huolimatta NHS eli se valtiollinen virallinen taho oli luokitellut kotisynnytyksen vähäriskisemmäksi vaihtoehdoksi kuin sairaalasynnytyksen. Se ei ollut mutua vaan tosiaan ammattilaisten virallinen kanta. Olen kuitenkin käsittänyt, että Suomessa kotisynnytys on riskialttiimpi vaihtoehto, kuin sairaalasynnytys.
  5. Ja vaikka kotisynnytys oli Englannissakin harvinainen, suhtautuivat ne "neuvolan" ja synnytyssairaalan tyypit siihen todella positiivisesti. Sanoivat, että turvallisempaa se siellä keskimäärin on ja että säästää vielä yhteiskunnan rahoja kun ei tartte saleja tai sairaalapaikkoja varailla .
  6. Minulla on kaksi tyttöä. Toinen syntyi Englannissa sairaalassa. Sairaala oli ylitäysi ja likainen. Sain hyvää palvelua ja synnytys meni hyvin, mutta oli se melkoisen luonnoton kokemus. Lisäksi Englannissa tuolloin kymmenisen vuotta sitten NHS (national health service, kansallinen terveyspalvelu, niinkuin sos.ja terveysministeriö tms, no se virallinen taho kuitenkin ..) tiedotti että mm sairaalabakteerien takia kotona synnyttäminen on turvallisempaa siellä kuin sairaalassa synnytys. Molemmissa omat riskinsä, mutta silti. Toinen lapseni syntyi Englannissa kotona. Omassa rakkaassa kodissa, omaan aikaan ja tahtiin. Kokemus oli upea, vaikkei kivuton. Tuli sellainen olo että "näin tämä on tarkoitettu tehtäväksi". Ja heti synnytyksen jälkeen pääsimme koko perhe omaan sänkyyn köllimään. se oli elämäni ehkä kallisarvoisin kokemus. En minäkään ole mikään luomuilija henkeen ja vereen. Enkä Suomessa varmasti olisi uskaltanut kotisynnytystä harkitakaan, koska neuvola ei tue sitä ja yleinen ilmapiiri tuntuu olevan todella kielteinen. Englannissa minulla oli NHS:n tuki, heidän ammattitaitoiset kätilöt ja lääkärit ja välineet käytettävissä yms. Ei tarvinnut sooloilla tai mennä "systeemin ulkopuolelle", vaikka sielläkin kotisynnytys on harvinainen. Kolmannen biologisen lapsen syntymää ajatellen olen ilmoittautunut Haikaranpesään. Kuulostaa ihanalta paikalta, mutta laitos se silti on eikä oma koti. Siellä on kuitenkin se etu, että vakavien komplikaatioiden sattuessa lääkärit ovat paikalla heti.
  7. Meillä kanssa suvussa ei ole jättivauvoja. Mieheni suvussa on vähän pienempiä vauvoja. Lisäksi tuo yksi mittaustulos joka oli alakäyrän alapuolella on ilmeisesti ollut mittausvirhe, muut mitat olleet ihan käyrillä sitä ennen ja sen jälkeen. Mutta tosiaan vauvelit ovat eri kokoisia . Iloista, mahdollisimman huoletonta odotusta kaikille!
  8. Snazu, tostahan tulee ihan koulukiusaajafiilis . Että kiusataan sitä joka on heikko ja herkkä ja itkee. Kamalaa. Luojan kiitos sulle tuli sitten viime hetkille joku ihminen ton tyypin tilalle. Juu valituksen paikka mustakin.
  9. Mua saa neuvoa, ohjeita saa antaa ja vinkkejä eikä se haittaa yhtään, päinvastoin. Mutta perusteetonta määräilyyn en varmaan tule positiivisesti suhtautumaan. Onneks taitaa olla niin että suurin osa kätilöistä ei sellaista harrasta.
  10. Iik! Jos joku kertoisi mulle missä asennossa mun pitää ponnistaa kun synnytän mun vauvaa niin varmasti kyllä tulen toteamaan että kuule sinähän et sitä päätä, vaan minä. Ja tekisin valituksen. Ei tuolla lailla saisi käyttäytyä vaikka olisi kuinka kiire. Eri asia jos on terveydelliset perusteet moiseen, mutta silloinkin asia pitäisi sanoa asiallisesti.
  11. Kaksi tyttöäni syntyivät Englannissa. Lääkäri ei osallistunut synnytyksiin, mutta yhteensä viisi eri kätilöä tuli kohdattua. Kaikki erilaisia, kaikki mukavia, kaikki aika sellaisia rempseitä no-nonsense tyyppejä, mutta kuitenkin se työminä oli niillä hyväntahtoinen ja asiantunteva. Nyt kun kolmas synnytys (ja eka Suomessa) lähestyy, niin on vähän outo olo. Olen kuullut aika monelta tuttavalta ja lukenut täältäkin, että moni kokee kätilön käyttäytymisen synnytyksen aikaan jotenkin kylmänä tai pompottelevana. Muistelen vaan edellisiä synnytyksiä. Olin ns reipas, mutta hirveän herkässä ja vastaanottavaisessa tilassa kaikelle, hyvälle ja pahalle. Niinpä kannustuksen sanat yms tehosivat tosi hyvin. Mutta jos joku olisi siinä ruvennut nihkeilemään tai pompottamaan, niin olisin varmasti ollut sellaiselle samalla tavalla tosi yliherkkä ja olisi jopa saattanut pilata fiiliksen. Oon tottunut kunnioittamaan terveydenhoitoalan ammattilaisia, heidän arvostelukykyään ja duuniaan. Mutta en tiedä miten suhtautuisin jos kohdalle sattuisi tyyppi, joka ottaisi tuon tilanteen vallankäyttötilanteena ja rupeaisi ilkeilemään. Outo pikku asia, mutta se on jotenkin mua alkanut vaivaamaan. Uskoisin että osaan edellisten synnytysten lailla ottaa vastaan neuvoja, kehotuksia ja ohjeita kiitollisena ja nöyränä tyttönä. Mutta jos sieltä tulee jotain rumalla tavalla esitettyjä kommentteja, mistä olen kuullut, tai käskyjä joita ei perustella missään vaiheessa vaikka ei mikään kiire olekaan (luin esim tällaisesta "tule jo pois sieltä ammeesta, ei siellä koko aikaa lilluta" - vaikka mitään syytä tulla pois ei ollut, ei tehty mitään tutkimuksia tms, ja tämä toistui synnytyksen aikana useita kertoja ilman mitään oikeeta syytä, paitsi synnyttävän pompottelu) niin en tiedä.. joko tulisi hirveän paha mieli tai sitten sanoisin varmaan että ai minkä ihmeen takia, kerro yksikin hyvä syy. Ja tuo tuskin on oikea paikka ruveta vääntämään asioista kenenkään kanssa ... sarjassamme pieniä huolia mutta kuitenkin
  12. Mä luulen että voisin viihtyä vedessä. En tiedä haluaisinko synnyttää veteen (sieltä on kuulemma sitten vauvan syntymän jlk vähän työlästä nousta ja hoitaa se loppuhomma napanuorineen, istukkoineen yms), mutta siinä mielessä vesisynnytys kiinnostaa että voisin kuvitella olevani vedessä ennen vauvan syntymää vaikka rusinaks asti . Pitää miettiä, Kättärin Haikaranpesässä se on mahdollista, jos amme on vapaana. Kyselen myös heidän valmennuksessaan asiasta.
  13. kiitti!!! yritin ennen uuden aloittamista itekin etsiä, mutten löytänyt.
  14. Oletteko suunnitelleet tai kokeneet? Suositteletteko? Neuvolan tyypin kanssa just juttelin aiheesta, hänen yks asiakkaansa oli valinnut vesisynnytyksen Kättärillä Haikaranpesässä vain vähän aikaa sitten ja suositteli lämpimästi. Itse kun tiedän muutenkin olevani synnytyksessä suihkussa/ammeessa viihtyvää tyyppiä. Amme ei tietenkään aina ole vapaana, mutta jos vaikka kävisi tuuri.
  15. KOS

    kiitti vaippatiedosta !