Adelita

Neidin jalka on tasan 17 cm pitkä, joten hänelle menevät hyvin viime syksyn vk-kengät (Viking, koko 30, joissa pohjallisen pituus n. 19 cm). Kesäkenkien keskiarvo-koko on 29 (eli 18,5-19 cm pitkä pohjallinen). Pojan jalka puolestaan on venähtänyt siskon jalkaa pidemmäksi (ensimmäistä kertaa!) eli pituutta löytyy 17,5 cm. Pojalle täytyy ostaakin uudet vk-kengät kevääksi ja kesäkengissä menevät koot 29 tai 30 merkistä riippuen (pohjallinen 19-19,5 cm).

Muksut täyttävät pian 4-vuotta (10.4.). Tällä hetkellä käytössä on pääasiassa 110 cm vaatteet, mutta joitakin 98/104-kokoisia paitojakin on merkistä riippuen (jotkut merkit ovat todella reilua kokoa!). Kesäksi olen ostanut lapsille 110 ja 110/116 cm vaatetta. Kengän koko on edelleen 29 tai 30, riippuen kenkämallista ja -merkistä.

Yritin tehdä tilausta Nextiltä, mutta jokainen vaate, jonka olisin halunnut tytölleni tai pojalleni, oli sopivassa koossa loppuunmyyty!!! Ihan hirveän huono mäihä, mutta ei auta... Jospa myöhemmin keväällä tulee kesäuutuuksia vielä?! Ja onneksi kivoja vaatteita löytyy muualtakin...

Perun aiemmat puheeni koskien H&M:n vedenpitäviä Cordura-talvihaalareita... Paskan möivät! Haalarit ehtivät olla muksuilla käytössä n. 2-2,5 kk ja nyt jo on haara-lahje-saumassa muutamia reikiä! Ne ovat selvästi kulumisen takia tulleita, eikä kyse ole siis siitä, että sauma olisi ratkennut tms. Näyttäisi siltä, että saumat on liimattu (?!), mutta taitaa olla vain ajan kysymys, milloin muksujen housut alkavat kastua kalsareihin saakka... En todellakaan viitsi ostaa enää 1-1,5 kk:n takia toisia haalareita, uusia tai käytettyjäkään. Taidan vetää vain loskapäivinä kurikset päälle. Eli nyt on kokeiltu H&M:n tarjontaa talvivaatteiden osalta. No thanks ever again.

Luettuani tekstin Miksi meille syötetään tällaista roskaa? aloin pohtimaan oman perheeni ruokatottumuksia tarkemmin. Olen yrittänyt välttää pahimpia einesruokia, esim. valmislihapullia, mutta kyllä meillä kalapuikkoja joskus syödään. Lenkkimakkara ja nakit ovat lasten suosikkeja ja niistä valmistetaan melko usein keittoa, kastiketta tai niitä laitetaan ranskalaisten kera. Nitriitti kuitenkin hirvittää sen verran paljon, että olemme siirtyneet nakkien kohdalla Miina ja Manu-nakkeihin, jotka eivät sisällä natriumglutamaattia tai nitriittiä. Moni moni muukin asia mietityttää, mutta en löpise enempää, vaan annan vuoron teille muille. Minkälaista ruokaa teillä syödään ja miksi? Pyrittekö syömään puhtaampaa/ekologisempaa/eettisempää ruokaa? Kertokaa hyviä raaka-aine- ja tuotevinkkejä! (Ja pidetään keskustelu asiallisena, eikä arvostella toisten syömisiä, jookos! )

^ Tuo edellämainittu Choco on kiva ja helppo päälle 2-vuotiaallekin. Se on poikani suosikki päiväkodissa, mutta jospa sen ostaisi kotiinkin. Muksut tykkäävät myös joululahjaksi saamastaan "Touhulapelistä" ja perinteisistä muistipeleistä. Ostoslistalla on meilläkin Kimble.

Tilasin tänään typykälle lisää kesävaatteita H&M:ltä, kun sai taas "ruhtinaallisesti" 10% alennusta. (Pojalle ei löytynyt mitään kivaa, eikä pikkuäijä suostu pitämään muita kuin "autopaitoja". )

^ Kiitos tuosta nettivinkistä ja kokoselvityksestä! Ajattelinkin, että ovat varmaan epsanjalaisittain pienehköjä. ^^ Ja tuo Lindexin turkoosi välikausitakki on IHANA! Pakko saada meidän neidille!!!

^ Magee toi sininen kasetti-teeppari. Ovatko Zaran vaatteet muuten minkälaisia mitoitukseltaan?

Lisättävä vielä, että myös meillä käytettiin näitä selityksiä. "Isovanhemmat ovat poissa, koska ovat kuolleet, eivätkä ole täällä meidän kanssamme enää." ja "Me olemme surullisia, koska meillä on heitä ikävä, eikä me voida nähdä heitä enää." (Vaikea enää muistaa, oli sen verran ahdistava tuo viime talvi.)

Kuolema on osa elämää. Haluan, että omat lapseni oppivat tuon faktan pienestä pitäen. Viime talvena (syksy 2010-helmikuu 2011) kävimme perheeni kanssa läpi neljät hautajaiset! Ensin syksyllä kuoli mieheni isotäti, jota lapset (silloin päälle 2,5 vuotta) eivät edes tunteneet. He eivät siis olleet tilaisuudesta moksiskaan. Mieheni kanssa opetimme heitä etukäteen, että kun pappi-setä edessä puhuu, niin on oltava hiljaa. Lisäksi kerroimme, että ihmiset ovat suremassa heille rakkaan ihmisen poismenoa ja on todella rumaa höpöttää tms., kun toiset haluavat rauhassa surra. Tilaisuus meni hyvin ja lapset viihtyivät keksien ja kirjojen parissa meidän vanhempien keskellä. Arkulle mentäessäkin he vain ihmetellen katselivat ympärilleen, mutta eivät höpöttäneet kummemmin. Marraskuussa kuoli mieheni isoisä, joka oli lapsillekin tutumpi. Nyt alkoivat kysymykset siitä, että minne se pappa oikein meni?! Poika selitti minulle, että pappa nukkuu ja kysyi vielä, että milloin se herää? Selitimme miehen kanssa, että pappa on mennyt pois maan päältä, koska hän oli jo niin vanha, ja hän on nyt taivaassa enkelien kanssa. (Me ei olla mitenkään uskonnollisia, mutta mun mielestä lapselle oli jotenkin lohdullista ja vähemmän pelottavaa selittää asia noin.) Itse hautajaiset menivät samalla kaavalla, kuin aiemminkin. Itse asiassa kirkko ja srk-talokin olivat ne samat, joten kai lapset olivat jo tottuneet hieman. Joulukuussa kuoli mieheni isoäiti (edesmenneen pappan vaimo). Jälleen sama kirkko ja srk-talo. Lapset osasivat jo itse kertoa, että miten siellä kirkossa pitää sitten käyttäytyä. Arkulla käydessä lapset osasivat jo seisoa asiallisesti ja laittaa kukkaset arkun reunalle. Lisäksi lapset höpöttivät, kuinka tämäkin isoäiti on siellä taivaassa. (Eivät he varmaankaan ymmärrä tuota taivas-käsitettä, vaan kuvittelevat varmaan, että siellä ihan oikeasti leijuu tai istuu pilven päällä porukkaa... Mutta noinhan sen itsekin lapsena tajusi. ) Tammi- tai helmikuussa oli vielä mieheni toisen isoäidin hautajaiset. Tällä kertaa kirkko ja muistotilaisuuspaikka olivat aivan muualla, mutta lapset vetivät koko homman jo "rutiinilla". Voin vain kuvitella mitä n. 3-vuotiaan päässä liikkui tuona talvena, kun hautajaisia oli vähän väliä. Lapset ihmettelivät selvästi (ilmeistä päätellen) surevaa ihmisjoukkoa, mutta mielestäni on ihan hyvä nähdä sekin puoli elämää. Pari kolme kertaa lapset ovat kysyneet, että "äiti, milloin me kuollaan?" tai todenneet suruissaan, että "mä en halua kuolla vielä". Olen sitten selittänyt, ettei sitä kannata nyt murehtia, ja että me eletään vielä pitkään. Kysymykseen "miten pitkään?" olen vastannut vain, että "vanhaksi vanhaksi asti". Ok, joku voisi nyt väittää, että törkeästi vääristelen elämän tosiasioita lapsille, mutta eipä 3-vuotiaille viitsi asiaa tuon enempää selittää, kun he eivät kuitenkaan täysin ymmärtäisi ja ahdistuisivat vain. Nyt kun tuo puoli elämää on tullut lapsille jo tutuksi, niin toivoisin vastapainoksi häitä ja kastejuhlia. Niitä odotellessa...

Bongasin tällaisen uutisen Iltalehden nettisivuilta: "Äiti järkyttyi: Lastenkirjassa uhataan itsemurhalla! Keskiviikko 7.9.2011 klo 03.51 Pikkulapsen äiti järkyttyi suositun Myyrä-satukirjan rajusta sisällöstä. Mari Aho luki sunnuntai-iltana omalle 5-vuotiaalle Aatu-pojalleen iltasatua. Äiti oli valinnut hyllystä kirjakerhosta tilaamansa Myyrä puhemiehenä -lastenkirjan. Kirjan sivuilla poikapupu yrittää vikitellä itselleen tyttöystävää. Leikin keskeltä tyttöpupu livahtaa pesäkoloonsa ja lukitsee oven takanaan. Tuolloin rakastunut poikapupu alkaa itkeä ja uhkaa tappaa itsensä kärpässienellä." En ole itse juuri tuota Myyrä-kirjaa lapsilleni lukenut, vaikka meillä monta erilaista Myyrä-kirjaa kotonamme onkin. Mitenkään tietoisesti en ole juuri tuota kirjaa vältellyt, enkä ole sen sisällöstä ollut aiemmin perillä. Nyt en tiedä mitä pitäisi ajatella moisesta kerronnasta... Mielipiteitä kyseisestä kirjasta? Kertokaa mielipiteitänne myös muista lapsille suunnatuista kirjoista, tv-ohjelmista, elokuvista jne. Mikä on liian rajua tai kyseenalaista lapsille?

^^ Mullakin on semmoinen kilometrin mittainen "toivelista" Elloksella, vielä en ole tilannut mitään... Tuo sydänmekko tulee meidänkin neidille, on niin nätti!

David Beckham tunnustaa: Puolivuotiaalle tyttärelle vain design-vaatteita Sunnuntai 22.1.2012 klo 19.16 David Beckhamin, 36, on parasta jatkaa pallon potkimista, jotta puolivuotias Harper-tytär saa jatkossakin ylleen desing-vaatteita. Jalkapalloilija David Beckham jatkoi peliuraansa Yhdysvaloissa. (SPLASH/ AOP) Muodista innostunut Victoria Beckham pukee tyttärensä muodin mukaan. (SPLASH/ AOP) Näillä potkuilla saadaan Harper-tyttärelle lisää potkupukuja. (SPLASH/ AOP) - Hänen vaatekomeronsa on jo tässä vaiheessa uskomaton. Onneksi sain kahden vuoden sopimuksen, jalkapallotähti sanoi viitaten jatkosopimukseen Los Angeles Galaxyn kanssa. Beckhamin mukaan vaatesuunnittelijana kunnostautunut Victoria-vaimo pitää erityisesti siitä, että Harperin päälle puetaan kalliita muotiluomuksia. Tämän vuoksi mies myöntää avoimesti, että hänen on yksinkertaisesti jatkettava jalkapallouraansa voidakseen rahoittaa tyttärensä kalliit vaatteet. Harper-tyttären lisäksi perheeseen kuuluvat pojat Brooklyn, 12, Romeo, 9, ja Cruz, 6. Miehen on edelleen vaikea ymmärtää, että perheen pitkäaikainen toive tyttölapsesta toteutui. - En voi uskoa sitä, että minulla on tytär. Kaikki hänessä on niin feminiinistä, kuten se miten hän syö, miten hän liikkuu ja miltä hän näyttää, Beckham tunnelmoi Female first -lehdessä. IL

Monen kotoa löytyy varmasti jos minkälaista hilavitkutinta, pehmomötykkää ja pyörillä varustettua menopeliä... Mutta onko väliä, että mitä leluja ostaa minkäkin ikäiselle? Onko lelujen ikäsuosituksilla (ja -rajoituksilla) mielestänne merkitystä ja kuinka paljon? Entä vaikuttaako teillä/mielestänne lapsen ikä ja kehitysaste lelujen ostamiseen? Mitkä olisivat hyviä leluja esim. 1-,2-,3- jne. vuotiaille? Suositelkaa ja kertokaa, mitä leluja teiltä löytyy.

^ Ihana haalari! Haalareita saisi olla isommillekin muksuille ja myös meille äideille kiitos!

Omat suosikkini tällä hetkellä: http://www.lastentaikamaa.fi/ http://www.metkula.com/index.php

^ Ei varmaan saisi nauraa, mutta... Pienten suusta pääsee kyllä välillä tosi rankkaakin tekstiä, vaikkei aina ihan tarkoituksella. Eilen nimittäin luettiin lasten kanssa iltasaduksi "Kisu Killisilmä". Naperot ovat muutenkin tykänneet leikkiä olevansa kisuja, joten poikahan innostui jälleen kerran pelleilemään, että on itse Kisu Killisilmä. Kutittelin poikaa vähän "Kuti kuti kisuli..." ja siinä riehumisen lomassa poika keksi, että hän on "Kisu Killisilmä... Kuti Kullisilmä!". Voi jösses, että repesin! Nauroin vedet silmissä, mutta poika ei oikein tajunnut mikä oli niin hauskaa ja hoki tuota kullisilmää vielä muutaman kerran. Ei tiennyt pieni mitä suustaan päästi, enkä viitsinyt kertoakaan.

Heh, minä olen taas kerran pahasti etuajassa, mutta tilasin ensimmäiset peruskesävaatteet H&M:ltä, kun sai sen 10% alennusta.

Lastenohjelmien lisäksi meillä on katsottu myös piirrettyjä elokuvia. Niistä ainakin Dumbo, Aristokatit, Kaunotar ja Kulkuri, Bambi 2, Nalle Puh ja Möhköfantti ja MyLittlePony (en muista leffan nimeä, mutta on siis n. 45 min pitkä) ovat olleet suosituimpia, eikä meidän herkempi kaveri (eli poika) ole niitä juurikaan pelännyt.

Peittelin poikaa äsken yöunille. Pieni mies halasi minua lujaa, ja kun sanoin, että täytyisi ruveta nukkumaan, niin poika vastasi: "En mä voi, kun mä rakastan sua niin hirveesti!".

^ Ihanaa, kun lapset on niin raadollisen rehellisiä... Luin eilen lasten kanssa Barbapapa-kirjaa olohuoneen sohvalla. Mietittiin siinä sitten eri "Bapojen" nimiä ja ehdotin yhdelle tyttäpuoliselle nimeksi "Barbapinkoa". Mies huusi keittiön puolelta, että "Eikös se Barbapinko ole poika?!". Totesin siihen, että "Ai niin joo...Kukas se nyt olikaan näistä?". Vierestäni kuului pojan ihmettelevä ääni: "Kuka se on se Barpapimpo?". Repesin. (Barbabimbo! Olisi kyllä tosi sopiva nimi esim. sille violetille palluralle... )

Kotonamme on ilmennyt uusi "ongelma" pojan käytöksen suhteen... Hän on alkanut pienestäkin hermostumisesta lyömään siskoaan! Kovinkaan kummoista kinaa ei tarvitse tulla, kun jo nyrkki hujahtaa. Välillä poika myös tönii ja potkii, minuakin! Ilmeisesti nyt reilun 3,5-vuoden iässä uhmaikä on täydessä vauhdissaan. En keksi muutakaan selitystä sille, että poika polkee kiukuissaan jalkaa, huutaa ja kiukuttelee kädet puuskassa, uhkaa lähteä kotoa, eikä aio ikinä tulla takaisin jne. Todella tulinen ja temperamenttinen kuumakalle, ei voi muuta sanoa! Jäähy toimii jotenkuten, mutta vielä paremmin toimii rakkaan "rievun" takavarikoiminen (tai muun lempparilelun). Lisäksi pojalle selitetään, puhutaan, selitetään ja puhutaan, selitetään... Onhan sen joskus kaaliin mentävä, että toisen ihmisen lyöminen, potkaiseminen, raapiminen ja töniminen on väärin ja sattuu sekä toiseen, että itsestäkin tuntuu sitten pahalta. Mies tietysti jo pelkää, että pojasta tulee vähintään väkivaltarikollinen aikuisena. Onneksi on ymmärtänyt, kun olen selittänyt, ettei asiat mene ihan niin yksioikoisesti, vaan paljon pystyy kasvatuksella, rakkaudella ja tarvittaessa ammattiavullakin vaikuttamaan asiaan.

Tämän joulun typerin lahja oli 3 kpl tuplakonvehtirasiapakkaus. Jo kaksi viikkoa putkeen suklaata ahmineena en enää tiennyt, että minne olisin nuo suklaat työntänyt...

Verkkokaupan sivuilla lukee, että se avataan Suomessa 16. helmikuuta ja silloin tarjolle tulee kevät- ja kesämallisto. Ihan ok-näköisiä vaatteita, vaikka omaan makuuni turhan paljon Me&i:ta matkiikin...