Iinu

Aktiivijäsen
  • Content count

    17
  • Joined

  • Last visited

About Iinu

  • Rank
    Aloittelija

Contact Methods

  • ICQ
    0
  1. Sappiarvojen nousu se pahempi juttu on. Mulla ne ei nousseet esikoista odottaessani paljoa, ja siinä vaiheessa kun sappiarvot nousivat, niin maksa-arvot olivatkin laskeneet jo melkein viitearvojen sisälle. Ei niitä oikein voi ennustaa vaan ne menevät vähän miten sattuu. Siksi noita kokeita otetaankin usein, että saataisiin kiinni jos ne arvot ovat päässeet kovinkin pahoiksi. Tanetsu tälläi maalikkona kyllä sanoisin, että hepatoosia toi on. Mitä ne lääkärit sitten tuumasivat? Nadda esikoinen syntyi 37+4, sektio (muistakin syistä) oli sovittu 38+ jotain, mutta poika päätti sitten tulla aikaisemmin. Kätilö sanoi, että näillä hepatoosivauvoilla on taipumusta syntyä ennen LA:ta, että luonto hoitaa homman niin. Tiedä sitten pitääkö paikkaansa.
  2. Nostan tätä vanhaa ketjua. Löytyykö kohtalotovereita? Kärsin esikoista odottaessani hepatoosista. Ja nyt näyttää siltä, että hepatoosi iski tässäkin raskaudessa. Maksa-arvot ovat reilusti nousseet ja sappi on jo yli viitearvon. Kutinoita on ollut jo muutaman viikon ja ne tuntuvat pahenevan.
  3. Mä olen huolissaan sikainfluenssasta. Esikoisella (2-v) on astma, diagnosoitu allergiseksi astmaksi, mutta on käytännössä infektioastma eli saa astmakohtauksia ollessaan sairaana. Ollaan viimeisen vuoden aikana oltu kaksi kertaa osastolla, eka kerta oli keuhkokuume ja toka rs-virus. Lyhyillä reissuilla selvittiin, mutta jos sikainluenssa iskee niin osastokeikka on varma. Mä olen nyt rv 26 ja huolettaahan sekin. Lisäksi esikoinen on päiväkodissa, aloittaa siellä taas pitkän kesäloman jälkeen elokuun alussa ja mullakin on duunia vielä jäljellä melkein kaksi kuukautta ennen äippälomaa. Esikoinen sai jokaikisen tarhassa jyllänneen taudin viime talvena joten varmaan saa nytkin. Mun duuniyhteisö on tosi suuri ja lisäksi siellä käy paljon ulkopuolistakin väkeä, miehellä sama homma. Oletettavaa siis on että joudutaan kohtaamaan piankin taudin saaneita. Käsidesi tulee seisomaan mulla työpöydällä, mutta mitä muuta mä voin tehdä. Toivoa parasta?
  4. Nostan tätä. Te joilla oli ekassa raskaudessa hepatoosi, niin seurattiinko teitä tarkemmin toisessa raskaudessa? Jos, niin missä vaiheessa kävitte verikokeissa? Kesälomalle lähtevä neuvolantäti ei osannut vastata, ja sijaisesta tuskin on senkään vertaa apua. Olen vasta toisella kolmanneksella, mutta viimeksi hepatoosi puhkesi jo aika varhain n. rv 31.
  5. Mulle oli sovittu sektio (muista syistä) 38+jotain, mutta poika siis päätti tulla maailmaan jo aikaisemmin. Mulle kyllä sanottiin silloin Kättärillä ettei näitä hepatoosiraskauksia päästetä ainakaan yliaikaisiksi, yleensä käynnistetään rv 38-39. Mutta riippuu aina tilanteesta.
  6. Voimia JuuLia! Mulla oli raskaushepatoosi esikoista odottaessani ja jännäilen, että iskeekö tässäkin raskaudessa. Kuulemma 50% todennäköisyydellä iskee. Mulla kutina alkoi joskus rv 31-32, arvot ei missään vaiheessa nousseet kovin korkeiksi, mutta tiiviiseen seurantaan jouduin silti. Ainoa joka auttoi kutinaan oli kylmä, joten välillä nukuin kylmäkallet jalkoihin kiinnitettyinä. Mulla kutina keskittyi kämmeniin ja jalkapohjiin ja se tuntui siltä kuin jokin polttelisi syvällä ihon alla. Ataraxia sain kutinaan, muuta lääkitystä ei määrätty. Arvot sahailivat miten sattuu, ja se kuulemani mukaan tyypillistä. Vaiva loppui pojan syntymään rv 37+4. Multa ei ole seurattu maksa-arvoja raskauden jälkeen, mutta nyt tässä raskaudessa tullaan kyllä seuraamaan. Viimeksi gynellä käydessäni tämä sanoi, että tiedäthän sitten ettet voi käyttää yhdistelmäehkäisypillereitä hepatoosin takia. En muista kuulleeni asiasta aikaisemmin, mutta eipä ne just nyt ole tarpeenkaan.
  7. Me ehdittiin kertoa raskaudesta aika monelle kaverille ja mies vielä kertoi lähes koko suvulleen ja sitten raskaus meni kesken jouluna rv 8+. Oltiin nähty sykekin alku-ultrassa ja sen jälkeen varsinkin uskaltauduttiin kertomaan. Parasta tukea sain muutamalta lapsettomalta kaverilta ja anopilta, äidilleni en ollut ehtinyt raskaudesta kertoa ja koska perheessäni oli silloin muutakin murhetta jäi km:kin kertomatta. Nyt olen uudestaan raskaana ja edellisestä kokemuksesta viisastuneena ollaan pidetty tää salassa. Vain kaksi ystävää tietää, enkä ole vielä päättänyt milloin kerrotaan muille. Ehkä nt-ultran jälkeen, ehkä ennen. Km opetti mulle kantapään kautta sen, että vaan harvat osaavat oikeasti ottaa osaa suruun, nekin joilta olisi sitä odottanut katosivat. En halua pettyä enää toista kertaa ihmisten välinpitämättömyyteen, joten pidetään tää vielä meidän salaisuutenamme.
  8. Meillä on myös 1v8kk maito-muna-allergikko. Olen tehnyt pullia kauramaitoon ilman kananmunaa ja rasvan sijasta käyttänyt öljyä ja oikein hyviä niistä tulee. Voitelen ne vesi-siirappiseoksella. Paljon hyviä ruoka-ohjeita olen löytänyt kasvisruokakirjoista, niissä ruuissa kun ei tavata käyttää mitään eläinkunnan tuotteita
  9. Meillä 1 v 8kk poika on maito-muna-allergikko ja tällä hetkellä pannassa on vielä muitakin ruoka-aineita mm. kala. Lisäksi pojalla on infektioastma ja nyt kokeillaan puolen vuoden ajan päivittäistä astmalääkitystä. Suurella todennäköisyydellä huhtikuun kontrollissa tulee astmadiagnoosi, sillä lääkkeet ovat auttaneet. Allergioihin poika reagoi ihollaan, vuosi sitten oli koko pikkumies välillä ihan karmivassa kunnossa. Kesällä vihdoin saatiin maitoaltistus tehtyä ja siirryttiin almiron peptiin ja siitä lähtien iho on ollut paljon paremmassa kunnossa. Ruokavaliota laajennetaan hitaasti, kaikki uudet ruoka-aineet testataan ennenkuin otetaan sallittujen listalle. Välillä on ollut todella haastavaa keksiä syötävää, viime keväänä kun vielä imetin olin itsekin pitkään rankalla imetysdieetillä. Mutta tilanne on kokoajan helpottunut. Ehkä ikäkin auttaa, ja useammat ruoka-aineet alkavat sopia, näin on käynyt mm. rukiin ja tomaatin kanssa. Mutta aikamoista salapoliisintyötä tämä on ollut!
  10. Onko kellään kokemusta housujen jatkokappaleista, että voisi omia housujaan/hameitaan käyttää sellasen lisäpalan kanssa myös raskaanaollessaan? Esim. tällänen http://www.vekaravintti.fi/store/index.php...products_id=191
  11. Saako liittyä seuraan? Sain kaksi viivaa testiin eilen, omien laskujen mukaan tänään olis rv 4+1. Sain KM:n jouluna ja nyt tämä uusi plussa tuli yllättävän nopeasti vain yksien menkkojen jälkeen. Mitään muita oireita ei vielä ole kun vaan myöhässä olevat menkat. Olo on ollut tosin aika rauhallinen, se "normaali" pms-kiukkuolo ei ole vaivannut. Mutta hirvittää jos jouluinen km toistuu eikä tämäkään jaksa loppuun asti.
  12. Onnea Hot Mama! Mä sain KM:n jouluna ja eilen sain plussan! Kakkonen haaveissa ja nyt toivotaan kovasti, että tämä jaksaa loppuun asti.
  13. Meillä otettiin onneksi pojalle vakuutus jo raskausaikana. Ekan puolentoista vuoden aikana ollaankin sitten ravattu lääkärissä korvatulehduskierteen ja allergioiden ja ihottuman takia niin paljon, ettei parempaa päätöstä olis voitu silloin tehdä. Tapiolasta otettiin vakuutus pienimmällä mahdollisella omavastuulla ja kun netin kautta tekee korvaushakemuksen niin rahat on tilillä jo muutamassa päivässä. Helppoa ja kätevää. En voi kun kiitellä.
  14. KM rv 8+ jouluna 08 ja uusi plussa yksien menkkojen jälkeen eilen.
  15. Mä koin keskenmenon vajaa kaksi viikkoa sitten (rv 8+) ja ystävien kommentit on tuoreessa muistissa. Parhailta tuntuivat ne, jotka osasivat ottaa osaa, ei siihen sanoja tarvittu. Yksikin ystävä joka on myös saman kokenut sanoi, ettei tiedä mitä sanoisi muuta kuin että on pahoillaan. Ja niinhän se on, ei siihen enempää tarvita. Halaus ja hiljaisuus. Eniten mua on loukannut yks ystäväni jolta on puuttunut empaattisuus tähän asiaan ihan kokonaan. Hän on raskaana, ja LA on muutaman viikon aikaisemmin kuin meillä olisi ollut. Kun kerroin km:stä ja puhuttiin ekaa kertaa sen jälkeen puhelimessa, ei hän kysynyt miten voin vaan sanoi että ei kun vaan seuraavaa yrittämään ja kyllä se siitä nopeasti tärppää. Siinä vaiheessa nieleskelin itkua ja sanoin, että ei se välttämättä ihan niin mene, oli kommentti että mulla on liian pessimistinen asenne. Ja että meiän pitää olla onnellisia kun meillä on jo lapsi. Mä ainakin tarvitsen aikaa ja tukea, en typeriä ja loukkaavia kommentteja. Jos tuntuu ettei keksi mitään järkevää sanottavaa on parempi olla hiljaa.