Puska

Vastasyntyneen pyykit pestiin pitkälti erillään kun tuli paljon kakka- ja pissavahinkoja, ja siis 60 asteessa (et pöpöt kuolee) ja kestovaipat muiden vaatteiden kanssa samassa. Omat lakanat ja pyyhkeet myös pestiin samassa jos kone oli vajaa et tuli täyteen. Käyttöönottopesen kaikki vauvan vaatteet ja omat alusvaatteet et teollisuuden ainejäämät lähtee pois, ja kun niitä kuitenkin kaupassa on kymmenet ihmiset lämineet. Nyt kun ajattelen niin hölmösti pesin myös kaverilta saadut käytetyt puhtaat vaatteet 60 pesussa vaikka vähempikin ois riittänyt.. Pestä hausin nekin kun en voi setää kaverin käyttämän Arielin hajua Vauvan synnyttyä siirryttiin pesemään kaikki pyykit LV pesupulverilla, ja sitä annostelen pienen kahvimitallisen eli huomattavasti vähemmän kuin ohjeessa neuvotaan. Huuhteluun käytetään satunnaisesti etikkaa. Nyt kun vauva on jo 11kk eikä vahinkoja tuu pestään pyykit enimmäkseen sekaisin, liinavaatteiden sekaan 60 pesuun laitan paljon vauvan vaatteita.

Meillä vauva jää parin viikon kuluttua 4,5kk iässä illaksi hoitoon kummitädilleen kun itse menemme ystävän 30v juhliin. Mua kyllä jännittää hirveästi jättää toinen mut uskon et menee ihan hyvin. Pumpattua maitoa isänsä on syöttänyt moent kerrat ja sillä varmaan pärjää taas. Itse aion olla autolla liikkeellä enkä siis juo mitään. Tähän mennessä tyttö on ollut anopin hoidossa 2 kertaa vajaan tunnin, kävimme ristiäisten aikaan valokuvaamossa ja toisella kertaa erillisessä rantasaunassa. Molemmila kerroilla vauva jäi nukkumaan ja kun tulimme kotiin huusi suoraa huutoa. Muutenkaan en luota mummin hoitoon, käsittelee vauvaa kovakouraisesti ja huonon selkänsä kanssa ei pysty kantamaan jos vauva itkee. Omalle äidilleni jätimme vauvan kerran tunniksi, oli valveilla koko ajan, hieman itkenyt mut oli tyytyväinen kun tulimme takaisin kotiin. Yöhoitoon vauva jää ensimmäisen kerran vajaan 8kk iässä kun miehen kanssa vietämme hääyön hotellissa. Silloin hoitajana on siskoni, jolla itselläänkin on pieniä lapsia.

Oisko tuoreita kokemuksia OYS:sta? Lähinnä mua kiinnostaa noi vierailurajoitukset, joko synnyttäneiden osastolle pääsee vierailijat? Lisäksi onko kellään tietoa löytyykö OYSsta akupunktio-taitoisia kätilöitä? Toivoisin mahdollisimman luonnollista kivunlievitystä viime metreille asti eli akupunktiota ja aquarakkuloita ym.

Otin rokotteen keskiviikkoiltapäivänä. Pian rokotteen jälkeen tuli pääkipua joka meni ohi noin tunnissa. Illemmalla, noin 8-9 tunnin kuluttua, tuli uudestaan pääkipua, nousi lämpöä ja käsi kipeytyi pistoskohdasta ja olo oli ihan tokkurainen. Aamuyöstä pystyin jo nukkumaan pistoskäden puoleisella kyljellä. Seuraava päivä meni ihan lepäillessä, olo oli väsynyt ja pieni lämpö päällä koko ajan, lihaskipua hieman, varsinkin jalat tuntuivat lyijyn raskailta ja kipeiltä. Nyt 2 vrk rokotteesta olo ihan normaali. En ottanut särkylääkkeitä vaikka eiliseen jalkojen särkyyn harkitsin sen ottamsita.

Samoilla linjoilla olen muiden kanssa, parempi laittaa kiertoon ja käyttöön kuin roskiin. Itse olen ostanut kirppikseltä kaksi settiä (kuori+4kpl flaneletteja) äp-vaippoja, toisen 2e ja toisen 4e, tuo halvempi oli vielä käyttämätön. En koe arveluttavaksi ilmaiseksi saadun tavaran myymistä, kyllähän niitä äitiyspakkauksen vaatteitakin kirpparipöytää pitävä äiti myy. Aloittajan mainitsemassa tapuksessa vaan hinta on ollut niin suolainen että on tuntunut rahastukselta.

Vanhemmilta suhtautuminen uutiseen oli positiivista, appivanhemmat ehkä vähemmän innoissaan kuin odotin mutta sekin on positiivista, odotin ylihössötystä Yks kaveri puhkesi kyyneliin (no, itse vasta synnyttänyt joten hormooneilla näpit pelissä tuossa), toinen vaan et en usko ennen ku oot oksentamassa.. Muutamat tuttavat ei ole kommentoineet mitenkään, varmaan näitä tapauksia et itse yrittämässä ja sitten ottivat nokkiinsa kun joku muu ehti ennen heitä raskautua. Pääasiassa kuitenkin positiivista suhtautumista on ollut, ikää meilläkin jo sen verran että vamaan odotettukin et koskas ne tekee lapsen. 18-v serkkutytön puolesta harmittaa kun hän ensimmäistään odottaa niin uskovaiset tädit menee kauhistelemaan et kamalaa kun noin nuorena ensimmäisen saa.. Varmaan kamalaa itse asiassa oli heidän mielestään ettei tyttö ollut vielä naimisissa vaan aviottoman lapsen tekee!

Minäkin karppasin 3-4kk ennen raskaaksi tuloa, alkusysäyksen tähän sain kun luin että minulle kilpirauhasen vajaatoimintaa sairastavalle tästä ruokavaliosta olisi apua raskautumisessa, ja niinhän siitä oli Ennen ruokavaliomuutosta takana oli jo yli vuosi raskauden yrittämistä. Tarkoitus oli jatkaa karppausta mut raskauden myötä rasvaiset ruuat ovat ällöttäneet, esim pekonin ajattelukin tekee pahaa.. Hiilareita olen lisännyt lähinnä myslin muodossa, aiemminkin mieheni kanssa karppasimme ala/hyväkarpin rajoilla emmekä pyrkineet ketoosiin. Hiilareiden lisäys johtui energiantarpeesta, väsyneenä ei jaksanut miettiä mitä karppia ottaisi vaan söi mitä löysi ja jaksoi. Mies on koko ajan syönyt esim. täysruisnäkkäriä aamiaiseksi. Marjoja ja vihanneksia söisin niin paljon kuin vain löytäisin ja raskisin ostaa, hedelmiä ei ole karppauksen aloittamisen jälkeen tehnyt paljon mielikään. Loma- ja kyläreissuilla olemme eläneet kohteliaisuussyistä normiruokavalioilla ja palanneet kotona sitten hyväkarppiin elämän tapaan. Ketoosiin pyrkimistä en ehkä raskaana olevalle suosittelisi mutta ala- ja hyväkarppauksessa en näe mitään väärää. Laihduttamistahan raskausaikana ei suositella, oli lähtöpainoa minkäverran vaan, joten normikaloreilla pärjää varmaan hyvin.

Mun mielestä tämä on ihan normaalia täysaikaistenkin vauvojen kanssa. Ainakin sen vuoden verran, jossen pitempäänkin, olen omastakin aloitteesta välttänyt kylään menoa pikkulapsiperheeseen jos ollaan yhtään flunnssasia tai nuhaisia tai mahatautisia oltu, pienen lapsen kanssa sairastaminen ei ole kivaa ja nuo taudit tarttuu helposti vaikka kädet pestäisiinkin. Vastasyntyneen kanssa pysyn noin 2vk sisällä, ja vieraita rajoitetaan. Ei varsinaisesti pöpöjen takia vaan haluamme opetella olemaan perhe omissa oloissamme ennenkuin vieraita tulee. Tämänkin jälkeen käsipesu olisi suotavaa vaikka koiraperhe itsekin olemme. Eikä sairaina tai toipilaina tarvitse tulla Isovanhemmat toivotaan sairaalaan käymään ja kotiin vasta sit tuon 2vk jälkeen.

Olen jo aiemmin päättänyt että toivon tuoreiden isovanhempien tulevan sairaalaan katsomaan ja että kotiin pääsyn jälkeen ensimmäiset noin 2 vk on vain meidän uuden perheen keskinäistä aikaa, tutustutaan toisiimme ja opetellaan olemaan perhe. Omat vanhempani tuskin tulevat vauvaa katsomaan, asuvat kaukana eikä heillä ole varaa lähteä ajelemaan. Appivanhemmat luultavasti tulevat mut tiedä sitten niistäkään koskaan. Sairaassa muiden vierailut on kielletty, kaverit voi sitten viikon tai kahden päästä tulla kotiin katsomaan. Yleisestihän vastasyntynyttä tulisi pitää kotona ensimmäiset 2 vk ja rajoittaa vieraiden määrää myös tänä aikana jotta vauva ei saa liikaa vieraita bakteereja ja vastustuskyky ehtii kehittyä hieman.

Esikoista odotetaan ja käytetään julkisen palveluita niiltä osin kuin ne tarjotaan. Kaupunki tarjosi vain nt-ultran joten rakenneultrassa käydään yksityisellä. Esikoista odottaessa tuntuu et haluaa tarkistaa vielä et kaikki on ok, jos ois jo vanhaa kokemusta niin toikin ehkä jäisi pois.

Mulla oli ihan alussa kramppeja joten ei haluttanut. Ne on nyt (vk9) helpottaneet ja haluja on paljon! Ja tuntuu ihmeelliseltä että seksi tuntuu jotenkin vapautuneemmalta ja paremmalta kuin aiemmin. Mies tykkää kun limakalvot on vähän turvonneet ja paikka on hieman pehmeämpi kuin aiemmin. Ajattelin että tuo vapautuminen johtuu siitä ettei tarvi pelätä ettei tulis raskaakasi, eikä toisaalta toivoa et voi kun tuliskin, nyt sitä harrastetaan puhtaasti nautinnon vuoksi ilman mitään paineita.

Menkkamaista kipua jo reilun viikon ajan, yleensä menkat tuntuu vaan varsinaisena vuotopäivänä. Pieniä kramppeja/kouristuksia kohdussa välillä. Väsytystä. Näiden oireiden päälle tein testin vaikka mies olisi vielä halunnut odottaa. Nyt siis rv5+1

^oiskohan kyseessä tilanne josta pari viikkoa sitten puhuttiin mediassa; vanhemmilla on vaikeuksia löytää 2 kirkkoon kuuluvaa aikuista kummiksi eri uskontokuntien ja kirkosta eroamisen yleistymisen takia? Mutta tosiaan aika naurettavalta tuntuu et pakotetaan kummiksi..

Mulla on liikakiloja noin 15, jos ihannepaino BMI:tä tavoittelisi niin hieman enemmänkin. Sain itse alkusysäyksen laihdutukselle nyt raskautumista yritettäessä kun luin että vähähiilarisella ruokavaliolla voi olla suotuisia vaikutuksia, ja etenkin kun minulla on kilpirauhasen vajaatoiminta johon se myös voi auttaa. En ole koskaan aiemmin laihduttanut, ja tämä vähähiilarinen on ruokavalio johon helposti voisin jäädä pysyvästi, en haluaisi ajatella sitä diettinä. Laihdutusvaiheessa hiilareita vähemmän ja sitten ylläpitovaiheessa hyviä hiilareita lisätään mutta syödään silti vähemmän kuin ennen. Nyt olen tiputtanut noin 2 kiloa 3 viikossa, miehellä ei ole kilppariongelmaa ja hänellä tippunut 5 kiloa. Kilpirauhanen siis hidastaa aineenvaihdutaa ja painonhallinta on vaikeaa, tämän takia mainitsen nämä erityisesti. Vähähiilarisella saa syödä lihaa, kalaa, kasviksia, juustoja, maltillisesti tummaa suklaata jne. Pois jätetään erityisesti vaalea vehnä (eli vaaleat leivät ja vaalea pasta), peruna, maissi ja sokeri. Ei ole tarkoitus kituuttaa vajailla kaloreilla vaan hiilareitten jättämä energiavaje korvataan siirtymällä täysrasvaisiin ruoka-aineisiin. Käytän mm. voita ja kuohukermaa, ja silti tuntuu etten saa päivittäistä kalorimäärää kasaan kuten ennen sain helposti, hiilareita syömällä. Variaatioita on paljon ja niistä voi kehitellä itselleen parhaiten sopivan ruokavalion. Lisätietoa löytyy karppaus.info sivulta

Olen viime aikoina oppinut että avoin keskustelu on parasta, ja vältytään monilta mielenpahoittamisilta kun pystytään keskustelemaan. Miksei siis kummiksi pyydettäessä voida puhua sekä pyytäjien että kummiksi pyydetyn puolelta mitä heille kummius merkitsee? Joku pitää tärkeänä että hänen ostamansa syntymäpäivälahja on se kaikkein paras, ja panostaa siihen. Toinen voi ajatella ettei niillä lahjoilla ole niin väliä kun käynhän minä tapaamassa lasta usein. Molemmissa tapauksissa vanhemmilla voi olla eri odotukset kummiudesta ja he loukkaantuvat vaikka kummi ajattelee tehneensä parhaansa, omasta mielestään. Naikkareiden puolella on kaason tehtävistä käyty samantyylistä keskustelua, toiset haluaa kaason töihin käytännön asioita hoitamaan häitä varten, toiset haluavat henkistä tukea ja kaasoillakin tietysti on erilaisia käsityksiä mitä heidän tulisi tehdä. Itse toivoisin kummeja lapselle tärkeiksi aikuisiksi, näin kasvattaen aikuisten piiriä lapsen elämässä vanhempien, isovanhempien, tädin ja sedän kanssa. Toivoisin enemmän sitä yhteydenpitoa ja välittämistä. Monet ystäväni asuvat muilla paikkakunnilla joten en odota arjessa mukana oloa vaan esim. puheluita ja vierailuja aina silloin tällöin, ne ovat tärkeämpiä kuin ne postin tuomat kortit ja paketit juhlapäivinä. No, tämäkin on vaan minun ajatukseni. Miehellä oli vielä niitä 'vanhanaikaisia' ajatuksia että kummin tehtävä on huolehtia lapsesta jos vanhemmille sattuu jotain, minä ajattelisin että tämä vastuu siirtyy enemmän isovanhemmille ja sisaruksille.