susan

Aktiivijäsen
  • Content count

    299
  • Joined

  • Last visited

About susan

  • Rank
    Aktiivi

Contact Methods

  • ICQ
    0
  1. Tsekkaako ne äidin kuntoa/vointia mitenkään kotiutumisen jälkeen vai pelkästään vauvan?
  2. Mä olen toivonut polikliinista synnytystä tällä kertaa ja ne kriteerit nimenomaan vauvalle on suht tiukat. Mulla vaikuttaa se että viimeksi ahdistuin jo vajaassa 2 vrk:ssa sairaalassa niin pahasti että tällä kertaa kätilö ainakin oli sitä mieltä että mun kohdalla nopea kotiutus (ellei tule komplikaatioita) on sekä äidin että vauvan etu. Ja tosiaan kun äitiähän siellä sairaalassa ei voi väkisin pitää edes esikoisen kohdalla niin harvemmin loppupeleissä lähtevät erottamaan äitiä ja vauvaa ellei ole lääketieteellistä syytä (ts. että vauvalla on kaikki hyvin).. Mulle sanottiin että hyvä on olla tieto siinä vaiheessa kun tulee synnyttämään että haluaa polikliinisen / nopeasti kotiin, sen aikaisemmin ei tarvitse ilmoitella tai kysellä "lupaa". Tosin tiedän että on kätilöitä/lääkäreitä jotka ovat sitä mieltä että hyvävointisenakin sairaalassa olisi "pakko" olla se 2 vrk vaikka ei se niin menekään.
  3. OT: Yell: On se. Trust me. Meillä myös.
  4. Mä olen käyttänyt tytölle omiani mitä sattuu olemaan varmaan nyt vuoden, puolitoista Ihan markettishampoota ja -hoitoainetta siis.
  5. Lopetuskierrosta eli yhtään luomukiertoa ei ehtinyt väliin (lopetin pillerit kesken liuskan)
  6. Meidän tytöllä Hello Kitty = uu titi ja Puuha-Pete = uu tete
  7. ^No tuo selittää sitten sen miksi mun lapsi on terve kuin pukki vaikka mä olen ihan taatusti tehnyt ihan kaiken "väärin" ja vastoin yleistä käytäntöä
  8. Meillä tyttö on saanut herkkuja laidasta laitaan jo pitkään. Kohtuudella toki Mä en itse allekirjoita tuota että jos herkkuja on näkyvillä esim. kotona niin lapsi niitä välttämättä kärttää koko ajan. Mun taapero on to-del-la kovapäinen ja temperamenttinen ja ties mitä mutta jostain syystä uskoo kun hänelle sanotaan että karkkia ei saa nyt ja sillä selvä. (Vaikka tietää kyllä missä kotona ne namit ja herkut löytyy.. ) Pyytää kyllä jos toiset syö ja välillä polkee jalkaa ja huutaa "haluu karkkii" mutta sitten unohtaa kun sanotaan ettei nyt saa. Jouluna niitä herkkuja oli jos mitäkin sorttia missäkin pöydällä ja silloinkin halusi (ihme kyllä ) "muumi-karkkia" (=rusinoita..) suklaan sijaan. Joulukalenteri on ollut suklainen nyt kahtena jouluna ja ei siitäkään ole tarvinnut keskustella. Aamulla sai avata aamupalan jälkeen ja sillä selvä. Eikä ole kysellyt aaton jälkeen "aamukarkin" perään. Meillä ainakin toimii siis se että saa kyllä herkkuja silloin kun äiti/isä/isäpuoli/tmv. katsoo sen sopivaksi, eli silloin kun vinkuu sitä karkkia/kakkua/keksiä ihan vinkumalla niin ei taatusti saa.. Musta tuntuu että meillä useimmiten riittää että saa maistaa, harvoin haluaa esim. kakkua sitä yhtä maistelupalaa enempää vaan hänelle käsite "karkki" kattaa yleensä rusinat ja xylitol-pastillit. Mutta toki kaikki on lapsi- / perhekohtaista, se mikä toimii toisilla, ei toimi toisilla ja päinvastoin
  9. ^ Kyllä niitä varmaan tulee aina olemaan ja tulemaan. Mä toivon että media olisi oppinut tuosta edellisestä kohusta jotain ja miettisivät sitä millä volyymilla / millä tavalla asioista uutisoidaan.
  10. Kiitos kaikille neuvoista ja mielipiteistä! Kysyin asiaa neuvolastakin mutta se nyt oli ihan yhtä tyhjän kanssa kuten arvelinkin.. Tyttöhän siis vastaa sujuvasti (hänelle ruotsia puhuville) kak-kak (tack tack) ja hejdå, eli erottaa kyllä jollain tavalla kieliä koska ei ikinä sano ruotsia puhuvalle kiitos tai hei hei. Suurin kynnys onkin varmaan miehellä vaihtaa kieltä yhtäkkiä täysin mutta katsellaan kuinka käy.. Ja tyttö on alkanut muuten toistaa myös ruotsinkielisiä sanoja mm. piirrettyjä katsoessaan ja tietää esim. että mamma=äiti mutta sitten jos hänelle näyttää vaikkapa koiran kuvaa ja kysyy "e de en hund", vastaus on välittömästi "ei ei ei, se on hau hau" Niin ja "Matti-pappa" haluaa olla pappa...
  11. Mä voin sanoa olleeni loppu ja väsynyt ja paniikissa ja sekaisin kuin seinäkello kun tyttö syntyi. Eka sanat multa oli: "Voi p*ska, se näyttää ihan meidän isältä" (no se NÄYTTI!!! ), sit kysyin kätilöltä että onhan tää kaikki nyt varmasti ohi ja kolmas lause tais olla "kuuluisko mun nyt itkeä?" Eli joo, ei jäänyt paljon lapsille kerrottava..
  12. Niin ja jos nyt siihen ruotsin kieleen vaihdetaan niin tehdäänkö se niinsanotusti kertarytinällä? Ja kuuluuko mun "suomentaa" tytölle mitä mies tarkoittaa vai vaan antaa olla ja toivoa että joskus ymmärtää..? Sorry nyt oikeasti tyhmät kysymykset mutta ei mulla ole aavistustakaa miten pitää toimia
  13. Me puhutaan miehen kanssa suomea. Ihan mun kiusaksi hän saattaa välillä sanoa jotain ruotsiksi.
  14. Mä olen samaa mieltä siinä että yksi kieli / henkilö eli se on sitten täysin suomea tai täysin ruotsia mutta eikai yksittäisistä hairahduksista ole vakavaa haittaa? Kun mies on niin tottunut puhumaan suomea tytön kanssa että se vaihtaminen voi olla hänellekin hankalaa. Nimenomaan tuota Kärpäsen mainitsemaa juttua minäkin mietin että en halua että esikoinen tuntee olonsa ulkopuoliseksi (enempää kuin tulee tuntemaan muutenkin pikkusisaruksen syntyessä koska isä on eri) sen takia että vauvalla ja miehellä on sitten "salaisuuksia" (= oma kieli) jota hän ei ymmär Ja pelottava (vaikkakin todennäköinen ja lasten kannalta hyvä) skenaario on se että lapset puhuisivat keskenään ruotsia, ei ole ainakaan pelkoa että äiti ymmärtää mistä puhuvat No joo, kyllä mä nyt ymmärrän jotenkin mutta kuitenkin..
  15. Niin mä en ajatellut ollenkaan tuota että tyttöhän kasvaa...