Sippura

En jaksanut koko ketjua lukea läpi,mutta kysyisin neuvoja/kokemuksia. Meillä on lähes puolen vuoden ikäinen poika,joka on nukkunut siskojaan huonommin alusta asti. Ekat 2,5 kuukautta meni kuitenkin mielestäni ihan ok,kun heräili kolmesta neljään kertaan yössä syömään ja rauhoittui välillä tutillakin.Missään vaiheessa ei ole nukkunut kolmea tuntia pitempään kerralla ja nyt alkaakin olla äiti tosi väsynyt. Nykyään herätään 5-7 kertaa yössä. Välillä rauhoittuu lopulta vaan tissille ja silloin syö noin 15 min ja nukahtaa. Jos ei saa tissiä,huutaa noin 20 min ja nukahtaa lopulta viereen,mutta herää yleensä melko pian uudestaan. Iltaisin on jo pitempään nukutettu niin,että nukahtaa sänkyyn joskus tutilla ja joskus ihan ilman. Isäkin nukuttaa välillä. Kiinteät aloitettiin neljän kuukauden iässä ja nyt pari viikkoa saanut iltapuuroa. Kokeiltiin jossain vaiheessa sitä,että isä rauhoitteli illan ja yön itkuja,mutta huuto oli sellaista,että isäkin lopulta antoi maitoa pullosta,jotta vauva rauhoittui. Ilmeisesti on oikeasti nälissään. Itsellä alkaa voimat olla vähissä unikoulun pitämistä ajatellen,mutta toisaalta arjessa jaksaminenkin on vaikeaa näillä valvomisilla. Ongelma ei siis ole siinä,miten nukuttaa illalla,vaan miten saisi yöllä rauhoitettua,kun iltanukutuksen tavat eivät silloin toimi.

Meillä on ollut kahdella tytöllä tuo vaihe. Esikoisella oli varmaan juuri niihin aikoihin,kun palasin kahden vuoden kotona olon jälkeen töihin. Vain minä kelpasin,kun olin läsnä. Isän kanssa meni kuitenkin kahdestaan,kun olin jossain omissa menoissa,mutta eipä niitä paljon ollut,kun kakkosraskaus väsytti ja töissäkin piti jaksaa. Vaihe oli kuitenkin aika lyhyt,muutaman kuukauden. Toisen tytön kanssa isää on hyljeksitty pitempään. Tai ehkä hyljeksiä on väärä sana. Isä saa auttaa ja nukuttaa ja isän kanssa leikkiikin mielellään. Mutta isää ei totella ja kun isä komentaa,niin neiti lyö,repii vaatteista tai tekee muuta vastaavaa. Ja isän kanssa onkin sitten aikamoisia riitoja. Tätä on jatkunut noin vuoden ja tyttö on siis nyt 4,5-vuotias. Olen pitänyt asiaa ohimenevänä vaiheena,mutta saisi jo pikkuhiljaa sitten mennä ohi. On minullakin yhteenottoja tytön kanssa ja joskus yltyvät molemminpuoliseksi huudoksikin. Mutta kun ollaan otettu aikalisä ja kumpikin rauhoituttu,niin sitten ollaan juteltu,pyydetty anteeksi ja halittu ja kerrottu,että rakastetaan silti. Isin kanssa riidan jälkeen tyttö mököttää pitkään ja käy välillä haukkumassa isäänsä tyhmäksi ja sanomassa,että hän rakastaakin vaan äitiä. Nyt vielä,kun meille syntyi vauva(poika),niin tyttö on useasti sanonut isälleen,että toivoisi tämän muuttavan pois,että meillä olisi koti,jossa on vain äiti ja lapset. Miestä harmittaa asia,mutta ei halua miettiä,mistä käytös voisi johtua ja miten asian voisi ratkaista. Odotamme vaan siis,että se joskus menisi ohi. Tämän kakkosen kanssa isä oli kuitenkin kotonakin puoli vuotta.

Mieheni tuli lapsensa ristiäisiin. Mökötti sen jälkeen muutamia päiviä (minulle),koska isänsä ei ollut juhlassa.Äitinsä ja veljensä tulivat.

Meillä esikoiselle valittiin nimi sen mukaan,mikä kuulosti kauniilta. Esikoinen sai sitten syntymästään seuraavana vuonna nimipäivän. Sisaruksille haluttiin sen vuoksi myös nimet,joilla on nimipäivä. Muuten ei ollut mitään tiettyä sarjaa tarkoitus olla. Tytöt alkavat silti molemmat M-kirjaimella,mutta tulee jotain ihan muuta. Niin,joo. Kaikki ovat saaneet nimensä jonkun urheilijan mukaan.

Appiukon mielestä olisi reilua välillä niin,että hänen ei tarvitse siirtyä vaan muut siirtyvät.Pidettiin aikanaan esikoisen ristiäiset myös mun vanhemmilla. Ja välimatkasta ei sinänsä ole kyse,koska appiukolla olisi kotoaan sama matka meille kuin on mun vanhemmille. Mut siis mies oli esikoisen ristiäisten aikaan mökillä,kun oli niin hyvä ilma... muok.Tilanne on mieheni osalta helpottanut sen verran,että ilmeisesti on päättänyt tulla juhlimaan. Kun en suostu valehtelemaan muille vieraille mahdollisen poisjäännin syistä ja mies kokee,että nolaisin hänet.

Ja siis anoppilaa kysyttiin myös juhlapaikaksi,mutta se ei käy,koska appiukko ei antaisi kutsua sinne lapsiperheitä. Se taas sulkisi pois sekä veljeni perheen että vauvan kummit perheineen.

Alunperin oli yhdessä päätetty juhlapaikka. Selvisi nyt,että miehen isälle eli appiukolleni paikka ei sovi ja kun appiukko ei pääse juhliin,niin miehenikään ei tule. Koen vaatimukset kohtuuttomaksi,koska tällä aikataululla ei saa muuta paikkaa kuin oman kotimme eikä miehellä ole aikomustakaan osallistua juhlien järjestelyyn. Juhlien järjestäminen on mieheni mielestä naisille niin luontaista.

Onko jollain muulla käynyt niin,että lapsen isä jää pois ristiäisistä? Meillä on kolmannen lapsen ristiäiset ja mies ilmoitti,ettei tule ja hän kielsi myös äitiään ja veljeään tulemasta ristiäisiin. Pidetään juhlat mun vanhemmilla ja se nyt ilmeisesti on sitten ongelma. Juhliin on viikko aikaa ja kaikki suunnitelmat on jo tehty. Samalla oli tarkoitus juhlia esikoisen syntymäpäivät - ja juhlitaankin. Olen pettynyt miehen ratkaisuun,mutta enpä oikein jaksa asiaa selvitelläkään sen enempää. Menee kaikki energia juhlien järjestelyihin ja lasten hoitoon.

Kolmas odotus ja ei oikeastaan mitenkään. Ekalla kerralla pakotin neuvolakäynneille ja ultriin. Tokalla kerralla ja nyt on ollut ultrissa. Lupasi tällä kertaa olla tukena,kun nää odotukset on mulle fyysisesti rankkoja. Mutta eipä ole apua herunut. Onneksi on muuta tukiverkkoa.

Ja piti vielä se mainita,että jos perheen kotona oleva aikuinen on esim. kipeänä,niin naapurit huolehtivat toisinaan lapsien ulkoiluttamisesta.

Meillä on esikoinen saanut olla 6-vuotiaasta yksin ulkona. On noudattanut hyvin annettuja rajoja ja kotipiha on päättyvän pihatien varressa. Saa käydä vähän kauempana toisissa taloyhtiöissä hakemassa kavereitaan,kun ilmoittaa ensin,mihin on menossa. Lyhyitä hetkiä on ollut aikaisemminkin jo yksin. Varmaan siitä 2,5-vuotiaasta,kun pikkusisko syntyi,on odotellut omassa pihassa sillä välin,että olen pukenut itseni ja siskon. Nyt nuorempi on siis 4 ja saa olla omassa pihassa ilman aikuista esim. ruuanlaiton ajan,koska pystyn tilannetta ikkunoista tarkkailemaan. Monesti isosisko on kyllä seurana. Meillä on tosin niin tiivis naapuriyhteisö,että katsotaan toistemme lasten perään säännöllisesti. Eli saattaa olla ulkona kaksi aikuista ja kymmenen eri-ikäistä lasta. Muut aikuiset ovat sitten esim. sisällä laittamassa ruokaa tai mahdollisesti huolehtimassa vauvasta. Toimii hyvin,kun kukin vuorollaan vahtii toistenkin lapsia.

Tieto siitä,että odotus loppuu joskus ja saa elää taas ns. normaalia elämää. En siis viihdy raskaana.

Ekasta ei tiedetty etukäteen,ei näkynyt ultrissa. Tokasta tiedettiin vasta viime metreillä,kun oli joku ylimääräinen ultra. Nyt on ultra vielä edessä,mutta haluaisin tietää etukäteen. Kaksi ekaa oli siis tyttöjä. Nyt on sinänsä poikafiilis,kun pahoinvoinnin osalta olen päässyt vähän helpommalla.

Mulla on nyt kolmas raskaus ja vkot on tasan 8. Aloin voida pahoin reilu kaksi viikkoa sitten. Pari kertaa oksensinkin,mutta muutaman päivän sain helpotettua oloani syömällä koko ajan jotain pientä esim. jogurttia ja mustikkakeittoa. Sitten alkoikin järkyttävä alamäki eikä oksentelua pystynyt estämään millään. Onneksi kävin työterveydessä ja sain saikkua. Olo hiukan helpottui levolla,joka on mahdollista,kun isommat lapset ovat jo eskarissa ja päiväkodissa. Levosta ja määrätystä pahoinvointilääkkeestä huolimatta oloni huononi radikaalisti parin viime päivän aikana. Tänä aamuna kävin uudestaan työterveydessä ja lääkäri suositteli nesteytystä. Kävin sairaalassa ja olin viitisen tuntia tipassa ja pääsin sit kotiin. Sanoivat sairaalassa,että kun oli jo vähän kuivumisen merkkejä,niin hyvä,että tulin ajoissa nesteytykseen. Ei kuulemma kannata antaa tilan mennä liian pahaksi. Henkisesti todella paljon helpompi olo kuin kahdella aikaisemmalla kerralla,kun on saanut ymmärrystä ja apua nopeasti. Luotan nyt siihen,että tällä kertaa selviän vähemmällä oksentelulla. Ja siis neuvolastahan näitä apuja en olisi saanut,koska "raskaus ei ole sairaus". Vaikka tiedossa on työni luonne ja esimiehetkin ovat olleet ja ovat nyt sitä mieltä,etten ole työkykyinen oksennellessani.

Pakko jossain tätä hehkuttaa, kun vielä ei muille viitsi kertoa kuin tietenkin miehelle. Mutta siis.... raskaustesti näytti plussaa tänään. Ihan alussahan tätä tietenkin vasta on ja kaikkea voi vielä tapahtua, mutta jos hyvin sujuu, niin kolmas lapsi olisi kevätvauva.