Omppunen

Saatiin vakuutus, samasta firmasta otettiin, mistä on muutkin vakuutukset.

Niin monia hyviä päätöksiä tullut jo esiin, monet niistä jaoin ennen esikoista, melkein kaikki jo lentäneet romukoppaan... Ësim vannoin, että meillä EI KOSKAAN nukuta perhepedissä. No joo, tämä sääntö lensi ikkunasta, kun tyttö osoittautui koliikkilapseksi, joka ei rauhoittunut kuin äidin ja isin viereen halausasentoon, ei aina siihenkään, mutta siinä sai sentään levätä itse, kun takana oli jo kaksi viikkoa täynnä öitä, jolloin ei nukuttu silmäystäkään. No, nyt tyttö 4 kk ja nukkunut ongelmitta jo jonkin aikaa omassa sängyssään, joten tuon periaatteen peruminen ei näin jälkikäteen harmita kauheasti. Päätin ennen lasta myös, etten ole niitä äitejä, jotka jaarittelevat lapsen kakka-asioita, mutta niin vaan masuvaivainen lapsi muutti tämänkin, tosin vain silloin, kun seurassa pelkästään muita äitejä, joita tämä myös koskettaa, eikä koskaan ruokapöydässä

Kotona keskellä yötä nukkuessa (enemmän tai vähemmän hyvin...)

Meillä kävi katsomassa samana päivänä synnärillä molemmat isovanhemmat ja mun veli sekä veljen vaimo. Oli tosi hiljasta synnärillä eikä mulla ollut huonetoveria joten onnistui. Oli musta hyvä, kun sitten vieraat lähtikin nopeasti:) Ja musta oli kiva että heti sai läheisille näyttää tulokasta... Seuraavana päivänä kävi vielä veljen siskot käymässä, ja sairaalassa oloaikana (oltiin siellä viikko), vielä yhtenä iltana mun vanhemmat. Sairaalassa olo oli aika rankkaa, lapsella nousi bilirubiinit ja joutui valohoitoon, tuoreena äitinä se oli aika raskasta kaikkien hormonihöyryjen keskellä... Niin oli kiva, kun oli välillä muutakin miettimistä ja läheisiä tukena.... Jos osasto ois ollu ihan täysi ja mulla huonekaveri, ei noin moni vierailu ois varmaan edes onnistunut.

Esikoinen syntyi 37+1, synnytys käynnistyi spontaanisti vesien menolla.

Vedet meni kello 02.00 yöllä, supistukset alkoi kello 02.30. Syntyi kello 9.39.

No sattui, enemmän kuin mikään koskaan ikinä. Vedet meni kello 02.00, supparit alkoi kello 2.30 (joo, ja ne ennakoivat, ei oo suppareita nähnytkään "oikeisiin" verrattuna!!), vajaassa tunnissa tiheni minuutin välein tuleviksi. Sairaalaan onnistuttiin pääsemään kello 4, kun lopulta sain revittyä itteni väkisin kotoo suihkusta autoon, epiduraalin sain kello 5, ja sitten.....Aaah. Autuus. Tuolloin auki 4 cm, kivuttomasti puudutuksessa loppuun avautuminen ad 10cm, jonka jälkeen ponnistus, joka oli taas tuskaa...Se painontunne!!! Mutta.....kun vauvan saa mahan päälle, on se kaiken arvosta

Voi kamala mitä kokemuksia.....Ihan kamalaa että tollasta kun Snazulla, on....Itellä oli myös kaksi kätilöä, ensimmäinen otti saliin vastaan, ja siitä jäi vähän nihkeä olo. Olin TOSI kipeä, supistukset tuli 1 min välein, enkä voinut millään olla paikoillani, joten olihan se pinni vaikea saada vauvan päähän...Kätikö siihen tuskissaan että "voisitko olla ajattelematta itseäsi, nyt on kyse vauvasta, ole nyt paikoillasi!" Mä tietty yritin ja yritin, varsinkin kun tuli heti huoli vauvasta, mutta se kipu......Hieman tuli kamala olo, että minä tässä vaan tahallani kierin tuskasta, enkä tajua ees olla hetkeä paikoillani.. Toinen aamuvuoroon tullut kätilö olikin sitten aivan mahtava, samoin kätilöopiskelija...