Maria Corona

Aktiivijäsen
  • Content count

    2937
  • Joined

  • Last visited

About Maria Corona

  • Rank
    Addikti

Contact Methods

  • Website URL
    http://
  • ICQ
    0
  1. Mä vähän kyllä komppailen tätä ja luullakseni tajusin pointin tässä takana. Jos mullekin joku sanoisi et "ilmoittele jos tarttet apua" niin saatan pyytää jos on ihan pakkorako, Erittäin Hyvä Syy ja erikoistilanne. Eli aika korkea kynnys. Sen sijaan jos joku sanoisi vaikka että hei jos mä tulen ylihuomenna kahden aikaan ja vien noi isommat lapset pariksi tunniksi ulos/vauvan vaunulenkille, käykö? niin on se nyt paljon helpompi vastata vain "joo" kun ei ole tarvinnut esittää ideaa itse ja märehtiä et jos se toinen ei oikeesti haluakaan ja mitä mä nyt tällaisia pyytelen ja ja ja. Eli tulkitsin että sitä avunantajan aloitteellisuutta tässä I-M tarkoitti eikä sitä että otetaan vauva suunnilleen lupaa kysymättä.
  2. Jos ehkäisynä on kondomit, kuten monella tuossa vaiheessa on, niin kannattaa muistaa että öljyt, kuten Ceridalkin, usein haurastuttaa kondomia. Eli öljyä ei kannata käyttää liukasteena kondomin kanssa tarkoituksella tai epähuomiossa, koska saattaa saada kondomin hajoamaan. Jos ei ole seksi vielä ajankohtaista (synnytyksestä niin vähän aikaa tai ei vaan pysty) niin jotain öljyä käyttäisin siinä tapauksessa jos vain se muuten onnistuu.
  3. Kyllä mä muistelen et tokallakin kierroksella maha tuli alussa nopeasti esille mutta kasvu sitten tasaantui ja lopussahan maha oli pienempi mitä esikoisesta loppuraskaudessa. Nyt kolmas raskaus alussa (tänään rv 10+1) ja ainakin itsestä tuntuu että maha on nyt pienempi kuin aiemmilla kerroilla tässä vaiheessa. Pystyn vielä pitämään normaaleja omia vaatteita, mikä on ajoittain saanut mut jopa epäilemään et voiko kaikki olla kunnossa. Tällä kertaa ehkä jopa voin pitää asian suurelta yleisöltä salassa ainakin sinne rv 12 asti, ja jos kaikki menee hyvin niin kertoa uutisia vasta sitten kun ei enää pysty piilottamaan. Aiemmilla kierroksilla ei olisi tullut kuuloonkaan et olisi onnistunut. Muoks. Ai niin ja olen 172 cm pitkä ja painoindeksi ekan raskauden alussa 21, tokassa ja kolmannessa 22.
  4. Kummallakin kerralla on alkanut tapahtua illalla nukkumaanmenoaikaan. Pojasta alkoi muistaakseni klo 23.45 supistukset, tytöstä klo 23 maissa meni vedet.
  5. Tyttöä synnyttäessä puoli-istuvassa asennossa. Ei ehtinyt asentoa vaihtaa kun kolmella ponnistuksella vauva oli syntynyt.
  6. Eka käynnistyi supistuksilla, toka vedenmenolla.
  7. ^ Noin ekalla kerralla. Tytön synnytys puolestaan alkoi vesilorahduksella kun olin illalla sängyssä lukemassa kirjaa. Siitä ehkä 30-45 min. niin alkoi supistaa.
  8. Jälkikäteen selvisi, että nuo ei olleetkaan kuukautiset vaan jotain mystistä "jälkivuodon jälkivuotoa", jota gynen mukaan tulee aika monelle naiselle eikä se siis kuitenkaan enteile kuukautisten alkamista. Varsinaisesti kierto käynnistyi puoli vuotta synnytyksestä, melko pian yöimetysten lopettamisen ja korvikkeen osuuden kasvattamisen jälkeen. http://www.vauva.info/foorumi/public/style_emoticons/#EMO_DIR#/smile.gif Mulla aika samanlainen tarina nyt toisella kierroksella. Jälkivuodon jo loputtua tuli "menkat" 1,5 kk synnytyksestä mut sen jälkeen ei mitään. Nyt kun tyttö on tasan 7 kk, menkat alkoi ilmeisesti nyt ihan oikeestikin. Yöimetykset on jääneet pois 1,5 viikkoa sitten ja tyttö alkanut saada imetyksen ohella myös korviketta nokkamukista ruokailujen yhteydessä. Ekalla kierroksella menkat alkoi kun poika oli reilut 3 kk, plussaamisen vuosipäivänä itse asiassa.
  9. Meidän lasten ikäero on 2 v. 10 kk. Nyt heillä siis ikää kohta 7 kk ja vähän vajaat 3,5 v. Lähtökohdat oli meillä ihan positiiviset kun pikkusisaren laskettu aika alkoi lähestyä. Esikoinen oli ollut jo useita kuukausia päiväkuiva ja osasi itse käydä vessassa, syödä ilman suurempaa apua, pukeakin jos vain halusi. Yöt nukkui ihan hyvin, välillä heräilyä mutta ei edes joka yö. Mitään pahaa uhmaikää ei siihen mennessä ollut ollut, sellaista nokittelua ja tottelemattomuutta mutta ei mitään karjumisraivareita. Vauvan synnyttyä meni alkuun tunnepuolella ihan ok, mutta aika pian pojalle taisi valjeta ettei vauva lähdekään minnekään vaan on tullut jäädäkseen. Silloin meille vanhemmille uhmaaminen lisääntyi aika paljon. Välillä oli tasaisempaa mutta nyt viime aikoina on taas ollut melkoinen homma käsitellä isoveljen mustasukkaisuuskohtauksia. Ja sepä tässä onkin kun ei oikein tiedä, mikä johtuu mustasukkaisuudesta ja mikä menee enemmän 3 v.-uhman piikkiin. Molemmat toki vaikuttaa osaltaan. Mä kyllä oon joutunut toteamaan että mulle tuli yllätyksenä tää et se pahin mustasukkaisuus ei olekaan heti vauvan tultua vaan kun vauva on 7 kk niin edelleen esikoinen on niin arvaamaton ettei lapsia voi jättää keskenään edes pieneksi aikaa. Käytännön asiat sit on olleet musta aika iisejä, pikkusisko on omaksunut meidän perheen rytmit. Aamulla molemmat lapset herää about klo 06-07 välillä ja menevät illalla n. klo 20 nukkumaan. Poika ei oo päiväunia nukkunut pitkään aikaan ja tytön unet on tosi lyhyitä päiväsaikaan, yleensä max. 30 minsan pätkiä. Mitään omaa aikaa tai taukoa päivän aikana ei siis oo ja sen oon kokenut välillä vähän raskaaksi. Illalla toki lapset menee ajoissa nukkumaan mut oon sit ite niin puhki etten jaksa oikein mitään järkevää tehdä. Esikoinen kävi nyt kevään kerhossa 2 krt/vko, 3 h kerrallaan ja muuten kotihoidossa. Nyt on valitettavasti kerho loppunut tältä keväältä. Meidän päivät on menneet mukavimmin kun ei jäädä neljän seinän sisälle. Klo 9 lähdetään aina ulkoilemaan ja iltapäivisinkin joko ulkoillaan, käydään kirjastossa, joskus kyläilemässä tai kaupoilla/kahvilassakin. Perhekahviloissa ja -kerhoissa on myös ollut ihana käydä, esikoiselle leikkiseuraa ja ittelle aikuista juttuseuraa. Alkuun varsinkin lähtemiset oli melkoinen show mutta pian olin luonut omat rutiinit ja saatoin suoriutua uloslähdöstä yksin kahden lapsen kanssa jopa nopeammin kuin yhdessä miehen kanssa. Ja loppuun kliseisesti todettakoon että kaikissa ikäeroista on omat etunsa ja haasteensa. Sitä ei oikein pysty ennustamaan, iskeekö lapselle pahin uhmakausi 2-vuotiaana, 3-vuotiaana vai ei ollenkaan. Jos nyt saisin tehdä päätöksen tämänhetkisillä tiedoilla niin EHKÄ olisin yrittänyt saada kuopuksen jo vähän aiemmin niin ei olisi niin vaikeaa tämän uhmailun kanssa (kai) mutta sitten tietysti painittaisiin toisenlaisten juttujen kanssa.
  10. Ekalla kerralla mentiin sairaalaan maanantaina puolenpäivän aikaan ja päästiin heti käyrien jälkeen synnytyssaliin, poika syntyi tiistai-iltana ja kotiuduttiin seuraavan viikon tiistai-iltana. Eli 8 yötä sairaalassa, poika oli osan aikaa lasten teholla. Toisella kierroksella sairaalaan kurvattiin tiistaina varhain aamulla ja kotiuduttiin keskiviikkona alkuillasta. Eli sairaalassa meni synnytys mukaan luettuna 1,5 vrk.
  11. Toisella kerralla en saanut sairaalaan mitään mutta me kotiuduttiinkin nopsaan. Kotiin tullessa oli pöydällä ruusuja maljakossa ja Fazerin sinistä. Koska ei juurikaan toisiamme yleensä lahjota, olin aika otettu tästä eleestä.
  12. Pakko oli lainata kun niin samankokoinen kuin oma tilanne. Meillä esikoisen synnytys siis kans todella pitkä ja eteni hitaasti, mut olipahan kivunlievitys kohdillaan kun aikaa oli. Kaikki meni kuitenkin hyvin mutta kyllä se kesti! Koska esikoisen synnytys oli sellainen kuin oli, kuvittelin kuopuksenkin synnytyksen olevan suhteessa samanlainen, korkeintaan ehkä vähän lyhyempi johtuen siitä ettei ollut enää ekasta lapsesta kyse. Esikoisen synnytys oli käynnistynyt supistuksilla juuri nukkumaan mentyäni illalla, kuopuksen synnytys puolestaan käynnistyi lapsivedenmenolla - juuri nukkumaan mentyäni illalla. 45 minuuttia vedenmenosta alkoi muistaakseni supistaa. Yritin merkkailla supistuksia puhelimen supistuslaskuri-appsiin mutta se oli supistusten tihentyessä jo vähän hankalaa kun ei niillä ollut niin selkeää alkua ja loppua kuin ekalla kerralla. Supistukset vyöryivät jo ihan kauhealla voimalla kun mies kyseli että eikö jo pitäis lähteä sairaalaan. Mulla oli niin tiukasti mielessä ajatus ekasta hitaasta synnytyksestä et ajattelin ettei tämä kuitenkaan vielä mihinkään ole edennyt. Onneksi mies kuitenkin ilmoitti että nyt lähdetään. Mä mietin vain et no mennään sitten käymään, takaisin ne laittaa kotiin kuitenkin. Vasta kun matkalla sairaalaan alkoi autossa ponnistuttaa, tajusin että homma saattaakin olla aika paljon nopeampi kuin ekalla kerralla. Sairaalaan saavuttua en pystynyt enää puhumaan, mies hoiti kommunikoinnin henkilökunnan kanssa. Päästiin suoraan synnytyssaliin (haha ), jossa menin sängylle. Kätilö tutki ja ilmoitti että 10 cm auki, voit alkaa ponnistaa seuraavalla supistuksella! Seuraavan supistuksen tullessa tyttö sitten syntyi kolmella ponnistuksella ja ponnistusvaiheen kestoksi merkittiin papereihin 1 min., koska minuutti on pienin yksikkö siinä tilastoinnissa. Mitään repeämiä tai vaurioita ei mulle tullut ja jälkeisetkin syntyivät sujuvasti. Oon jälkikäteen paljon miettinyt, oliko mun asennoituminen synnytykseen toisella kertaa sellainen asia, joka vaikutti synnytyksen nopeampaan etenemiseen myös. Ekalla kerralla aina supistuksen alkaessa eka ajatus oli sellainen "apua, voi ei, ei taas, kohta sattuu" -sekava mielentila. Tokalla kertaa yritin ottaa joka kipuaallon vastaan joka solullani enkä yrittää paeta ja piiloutua siltä. Keskityin vain siihen että olisin mahdollisimman rentona, jotta se kaikki kipu saisi jotain aikaan.
  13. Meillä on esikoisen ja kuopuksen ikäero 2 v 10 kk ja kolmannesta lapsesta kovasti haaveillaan. Jos ei tarttis työjuttuja miettiä niin vois olla että kolmas sais tulla jopa 1,5 v. ikäerolla edelliseen mutta tylsästi täytyy miettiä myös käytännön asioita järjen kannalta. Me ei olla kovia ulkomaanmatkaajia, joten sitä puolta asiasta ei juurikaan mietitä. Autokuvioita saa mies miettiä, se niitä tykkää pyöritellä ja tutkia. Isovanhempia ei asu lähellä; me ei kahta tai yhtäkään lasta saada helposti hoitoon omien menojen ajaksi, joten se kolmas lapsi ei kyllä muuttaisi tilannetta miksikään. Asuntoasia vähän mietityttää mutta ei niin paljon että varsinaisena esteenä olisi. Asutaan 75 neliön kolmiossa ja jos lastenhuone olis vähän isompi ja kämpässä olis toinen wc niin ei olis valittamista sitäkään vähää mitä nyt.
  14. Meillä kaksi lasta ja tuntuu kyllä että kuopuksen syntymä oli suurempi muutos. Esikoinen oli niin helppo vauva kuin kuvitella saattaa. Nukkui hyvin, oli rintaruokinnalla mutta huoli myös mukisematta pullon ja tutin. Ei vatsavaivoja. Oltiin miehen kanssa jo pitkään asennoiduttu siihen et lasta halutaan mutta ei silti mitkään ruusunpunaiset lasit silmillä. Esikoisen vauva-aikana mietinkin et mitä tarkoittaa kun puhutaan vauva-ajan rankkuudesta. Ei silloin koskettanut itseä yhtään ja vauva vain solahti meidän elämään. Kuopus puolestaan oli koliikkivauva, joka saattoi valvottaa aamuyöhön asti. Tissimaakari, jolle pullo ja tutti ei todellakaan kelvanneet. Kuopuksen myötä näin konkreettisesti mitä se rankempi vauva-arki voi ehkä olla. Samalla tietenkin oli hoidettava esikoinen. Tuntuu että kuopuksen syntymä oli paitsi suurempi muutos, myös opetti aika paljon mulle itsestäni. Jos meille kolmas lapsi tulee, on mielenkiintoista nähdä, millainen hän mahtaa olla kun kaksi ekaa ovat niin erilaisia!
  15. Hauska katsella jälkeenpäin mitä joskus on kirjoittanut. Nyt siis löytyy sekä poika että tyttö mutta voi olla että lisääkin lapsia meille joskus tulee, jos hyvin käy. Sinänsä "hyvä" että kumpaakin laatua löytyy, koska jos odottaisin kolmatta siten että kaksi vanhempaa olisivat samaa sukupuolta ja joutuisin kuuntelemaan näitä "no jos se nyt sitten olis poika/tyttö, ehe ehe" -heittoja niin en tiedä, miten päin olisin kun ärsyttäis niin paljon.