Huldis

Aktiivijäsen
  • Content count

    76
  • Joined

  • Last visited

About Huldis

  • Rank
    Tavis

Contact Methods

  • ICQ
    0
  1. Meillä ei ole varsinaista erillistä hoitopöytää, mutta asennettiin kodinhoitohuoneeseen pöytätaso, joka nyt toimii hoitopöytänä. Myöhemmin siitä saa pöytätilaa muuhun käyttöön. Pöytätason alle mahtuu näppärästi myös pyykinkuivausteline. Jos hoitopöydän saa samaan tilaan missä vauvan pepunpesut hoidetaan, on se todella kätevä. Jos taas pesulle rempataan toiselle puolelle taloa, on hoitopöytä varmasti vähemmän käytössä. Meillä kaikki pesut ja pukemiset ja vaipanvaihdot suoritetaan hoitopöydällä, ja lavuaari on 2 askeleen päässä. Oikein kätevä ja paljon käyttöä on siis ollut meillä.
  2. Ennen raskautta 80C, raskauden aikana 85D ja imetyksessä toinen tissi 85E ja toinen 85D.
  3. Olin etukäteen ajtellut, etten halua ketään ylimääräistä synnytykseen mukaan, jännitän muutenkin varmasti tarpeeksi tilannetta... Laitokselle mennessä meidät vastaanotti kätilöopiskelija, joka sitten oli meidän mukana loppuun asti. Ja aivan ihana ihminen olikin! Todella mukava ja avulias! Imukuppeiluksi meni, ja hän jäi työvuoronsa jo päätyttyä seuraamaan tilanteen loppuun. Olen todella iloinen että kyseinen henkilö oli mukanamme, saimme hänestä paljon apua ja voimaa. Hän oli paikalla juuri silloin kun tarvitsimme ja kannusti ja opasti, muuten saimme olla omassa rauhassa. Kiittelimme häntä kovasti ja jälkeenpäinkin lähetimme kiitokset vielä perään. Toivon kovasti että sama henkilö sattuisi työvuoroon kun seuraavab kerran laitokselle menen...
  4. Mulla ei tullu varsinaista limatulppaa, vaan lähinnä limaista vuotoa, joka alkoi pari viikkoa ennen synnytystä. Reilun viikon ennen synnytystä liman sekaan tuli veriviiruja, välillä enemmänkin verta. Vuoto oli määrältään kuin reilua valkovuotoa, pikkuhousunsuojalla mentiin. Synnytys alkoi 39+0 supistuksilla puolilta öin. Poika syntyi seuraavana päivänä iltapäivällä.
  5. Supistukset eivät olleet ollenkaan niin pahoja kuin etukäteen pelkäsin. Lähinnä tuntuivat kuukautiskivuilta, superpahoilta sellaisilta. Tosin mun menkkakivut on aina olleet tosi kovat, joten olen tottunut kipuun. Sairaalaan mennessä olin jo 6cm auki, en voinut uskoa sitä todeksi, koska kivut oli todellakin siedettävät, melkeen olisin voinut siinä vaiheessa kehaista: ei tunnu missään. Ponnistusvaihe sattui enemmän, mutta kaikkein eniten sattui imukupin kiinnitys. Onneksi kesti vain hetken. Pikkumies autettiin siis lopulta imukupilla ulos, kolmannella supparilla kupin laiton jälkeen tuli. Totta se on, että kipu unohtuu melkein heti kun se lakkaa, palkinto kun on aika huima. Uudelleen menisin vaikka heti. Ja tarkotus onkin kakkonen hankkia, jos luoja suo...
  6. Täällä kasvatellaan AuneJooseppia.
  7. Mulla oli raskausoireena tosi kovat menkkakivut, ilman vuotoa. Kivut alkoivat pari päivää ennen menkkojen oletettua alkamista ja kovenivat vaan. Heräsin öisin koviin kramppeihin, jotka kesti n. 10 minuuttia. Mun menkat on normaalistikin kivuliaat, mutta nyt olin tosi kipeä, eikä vuoto vaan alkanu. Kun menkat oli viikon myöhässä, tajusin testata. Ja plussahan sieltä tuli.
  8. Meille oli miehen kanssa selvää jo kun tavattiin, että muutetaan yhdessä maalle. Kriteerinä oli, että naapureihin ei näy, eli oikeasti maalle, eikä omakotitaloalueille. Löydettiinkin talo metsän keskeltä, täysin omasta rauhasta. Lähimpään kauppaan on 6km ja lähimmälle bussipysäkillekin 4km. Mies on itse kotoisin pienestä saaristokunnasta, pikkukylästä, jossa kaikki tuntevat toisensa. Itse olen kaupunkilaislapsi, koko elämäni asunut lähiöissä. Kumpikin on erittäin tyytyväinen meidän ratkaisuun. Nyt on vauva hankinnassa ja molemmat ollaan iloisia siitä, että lapsi saa kasvaa maalaismiljöössä, maatilojen ja eläinten ympäröimänä. Mutta kuten täällä on todettu, mielipidekysymyksiähän nää on...
  9. Lisää tarinoita, näitä on kivaa lukea.
  10. 5 vuotta sitten olin vakaasti sitä mieltä, etten koskaan halua lapsia. Minua ei kiinnostanut muiden lapset, olin kiusaantunut, jos jouduin samaan tilaan sukulaisen tai ystävän lapsen kanssa. Kaikki muuttui, kun tapasin mieheni, vajaa 4 vuotta sitten. Huomasin, että pikkuhiljaa ajatuksiini alkoi tunkemaan vauva. Tunne voimistui ja kasvoi, ollen tällä hetkellä jo aivan valtava kaipuu omaan vauvaan. Kihlauduimme pari vuotta sitten, ja silloin puhuimme, että joskus sitten perustetaan oikea perhe ja hankitaan lapsia. Tulevana kesänä me mennään naimisiin. Nyt kun kaverit alkavat lisääntyä, on myös minun vauvakuumeeni yltynyt. Mieskin haluaa lapsen, ja tällä hetkellä meillä eletään yrityksen aloittamiseen totuttelua. Itse haluaisin aloittaa yrityksen hetinyt ja välittömästi, mutta mies on harkitsevampaa sorttia (=aivot), ja haluaa hetken totuttautua ajatukseen. Kesällä on sitten tosi yrityksen paikka. Minulla vauvakuume on sitä, että näen ympärilläni pelkästään raskaana olevia ihmisia, bongaan heitä väkijoukosta aivan käsittämättömällä tarkkuudella. Aina raskaana olevan nähdessäni minua kouraisee tunne "mäkin haluan!". Haluan raskaaksi, tunnen olevani valmis äidiksi ja haluan kokea raskauden ja syntymisen ihmeen. Haluan sitä, että me yhdessä mieheni kanssa koemme raskauden ja syntymän, luomme jotakin uutta. Kaikki tämä on vielä haaveilua. Kenties sirtten joskus tulen tänne kertomaan vauvakuumeesta raskauden aikana, tai kakkosta yrittäessä....