Meibel

Hei Gurmeli! Kiva törmätä sinuun pitkästä aikaa! Minä en osaa antaa apuja enkä vinkkejä unikoulun toteuttamiseen enkä itkun kestämiseen, mutta vertaistukea täältä löytyy. Kuulostaa hyvin tutulta! Kerran kokeiltiin unikoulua (V taisi olla juurikin sen 8 kk), mutta se meni juuri samanlaiseksi itkuksi kuin kuvailit, enkä minä kertakaikkiaan kestänyt kuunnella sitä puolta tuntia kauempaa. Itku loppui sitten, kun tissi tuli luokse.. ja sen jälkeen ei olla enää uskallettu kokeilla. Ajatuksissa kyllä olisi, että tuossa 1-vuotissynttäreiden jälkeen pitäisi ottaa uusiksi. Ehkä ikä auttaa. Miten yö meni? Onko edistystä tapahtunut? Toivottavasti! Voimia öihin!

---

Minustakin Inkkumaan kuvissa te kaikki olette tosi samannäköisiä. Sopivasti on pojassa kumpaistakin.

Minä aloin kantamaan meidän lasta selkäpuolella noin puolivuotiaana ts. kun hartiat alkoivat tulla kipeäksi etupuolella kantamisesta. En osaa mitään ehdotonta aloistusikää sanoa, mutta lapsen pitäisi osata kannattaa ainakin päätään kunnolla. Ja on myös sinusta itsestäsi ja lapsestasi kiinni, milloin uskallat lapsen sinne siirtää - lasta kun ei voi niin hyvin kontrolloida selän puolella. Eli vähän riippuen siitä, miten lapsi reagoi siihen, kun ei näe sinua ja miten itse luotat lapsesi "selviytymiseen" siellä katseen ulottumattomissa. Mutta kaikesta kiiltävästä voi hyvin tiirailla lasta, itse käytän hyväkseni autonikkunoita ja näyteikkunoita kaupungilla liikkuessani.

Meiltä taas pinniksestä on löytynyt kaikkea muuta paitsi ei sitä vauvaa! poitsu on nukkunut vain ehkä pari kokonaista yötä pinnasängyssä, joten se on toiminut tavaroiden säilytyspaikkana..

Onpas sievä tuo kukka-Manduca! Murmeli: Tällä hetkellä olen ratkaissut tuon pukeutumisongelman siten, että laitan päälle fleecen ja lapsen siihen takin päälle äp:n vanuhaalarissa. Hyvin on pärjätty, eikä itsellekään ole tullut liian kuuma. Kannan poikaa nyt selän puolella. Silloin kun kannoin masun puolella, saatoin laittaa vauvan oman takin sisään. Silloin tosin jää kaula paljaaksi, yritinkin kieputtaa kaulahuivia suojaksi ja se aika hyvin toimi. Onhan sitten olemassa kantokaulureita, joissa on aukko sekä itselle että lapselle, mutta en ole kokeillut. Minuakin muuten luultiin raskaanaolevaksi, kun takki oli kiinni vauvan päällä.. Nyt syyssäillä pärjää hyvin tuolla fleecellä, mutta mietinkin tässä jo talven pukeutumisia. Tuntuu hiukan hankalalta ajatukselta kantaa, jos sekä itsellä että lapsella on paksut vaatteet päällä. Kantotakit ovat taas sen verran kalliita, etten taida raaskia sijoittaa sellaiseen. Sellainen olisi kyllä helpompi ratkaisu, niin ei tarvitsisi topata lastakaan niin paksusti.

Liinaa (kudottua) voi hyvin käyttää myös isomman lapsen kanssa, mutta silloin kannattaa kantaa jo selkäpuolella. Kurkkaapa vaikka täältä. Itse haluaisin oppia tuon, mutta en ole vielä yksin uskaltanut kokeilla. Toki kantoreppu on helpompi laittaa selkään, kun voi vain kliksautella soljet kiinni.

Saa säädettyä.

Mun kokemukset Kysistä on hiukan ristiriitaiset. Synnytyssalissa oli aivan ihanat, kannustavat kätilöt ja lääkärit ja voisin mennä vaikka heti uudestaan synnyttämään. Varsinkin, jos samat kätilöt saisin. Mutta osastosta taas on aivan päinvastaiset kokemukset, siellä oli suoraan sanottuna ihan hirveä olla ja sinne en koskaan enää haluaisi mennä takaisin. Mutta jos toinen lapsi joskus täällä saadaan, niin kai se on pakko. Mut unohdettiin osastolla ihan täysin, jos niitä kiertoja ei lasketa, ohjeet olivat ihan ristiriitaisia ja kaikenlisäksi mulle sattui monta tosin tympeää kätilöä ja lastenhoitajaa, jotka vain tiuskivat. Herkässä mielentilassa se tuntui pahalta ja vieläkin tulee tosi kurja mieli, kun sitä aikaa miettii. Silloin kun poikanen syntyi taisi olla kova ruuhka osastolla, mutta olisi silti ollut kivaa jos siellä olisi edes hiukan apua saanut. Onneksi mun mies ehti olla seurana aamusta iltaan. Olen kuitenkin kuullut tuosta osastosta myös positiivisia kommentteja, joten ei siellä varmaan koko henkilökunta ole niin tympeää. Itseasiassa kaksi mukavaa kätilöä mullekin sattui, tosin vasta viimeisen vuorokauden aikana. Harmillista oli myös se, että henkilökunta vaihtui koko ajan, joten sama kätilön/hoitajan tapasin max. kaksi kertaa neljän päivän aikana.

Kiitos Star vastauksestasi. Noin minäkin ajattelin, että joku rätti olisi varmaan hyvä. Nyt kun ollaan muutaman kerran käytetty Babyhawkia, niin alkaa tuo poikakin jo tottumaan siihen ja osaa nukahtaa paremmin kuin ekalla kerralla. On tosi mukavan tuntuinen kantaa.

Sain tänään (käytetyn) Babyhawkin postissa. Tuntuu aika kivalta kantaa. Onko jollain kokeneemmalla tämän kantovälineen käyttäjällä hyviä vinkkejä siihen, miten saisi lapsen pään tuettua, kun hän nukahtaa? Tuo pääntuki tuntuu univaiheessa olevan vähän olematon.

Minä oon tehnyt itse myös pitkälahkeisia villahousuja, jopa sellaisia, missä on sukka mukana - silloin ei tarvitse laittaa muita housuja jalkaan. Kätevää! Nyt kesällä, kun kotona on tosi lämmin, ollaan myös lyhytlahkeisilla villapökillä pelkiltään. Baby idealla on myös ohuita pitkälahkeisia (HH Wool longies).

Kotona. Olin just mennyt nukkumaan, kun kuulin sen naksahduksen. Onneksi tajusin, mikä se on ja ehdin ylös ennen kuin sänky kastui. Ehdin vessaan asti, kun housut kastuivat. Pönttöön lorisi sitten enemmän.

Minulla oli alussa ihan samanlaista. Just se suihkun jälkeen pyyhkeellä kuivaaminen oli inhottavaa ja kylmyys pahensi asiaa. Sen pitäisi olla normaalia ja ohimenevää. Kestää kyllä jonkun viikon, että rinnat tottuvat uudenlaiseen rasitukseen. Mutta kyllä se helpottaa! Sammaksesta en tiedä enempää, mutta itselläni ei ainakaan siitä ollut kyse.

Minä taas onnistuin syyllistymään Vauvassa 3/2008 olleesta artikkelista (Rauhassa uneen), kun siinä asiantuntija oli sitä mieltä, että lapsen olisi ehdottomasti nukuttava omassa huoneessaan. Alkoi tuntumaan siltä, että meidän valintamme nukkua samassa sängyssä lapsen kanssa on jotenkin outo ja me kasvatetaan meidän lapsemme aivan varmasti vinoon. Kyllä noista lehdistä löytyy juttuja laidasta laitaan ja niin monesta asiasta voi ahdistua ja syyllistyä. Kun en nyt tosiaankaan ole yhtä oikeaa tapaa kasvattaa lapsi ja suosituksetkin ovat vain suosituksia. Olen myös sitä mieltä, että itseään pitää kuunnella, oli valinnat mitä tahansa. Siten löytää omalle perheelleen parhaan tavan elää lapsiperheen arkea. Silti mulle tuli tosi kurja mieli tuosta artikkelista, sillä eihän esim. kestovaippailun valinneiden tai kantoliinoja käyttävien vanhempien tarvitse olla mitään supervanhempia - en minä ainakaan koe olevani. Ne ovat vain meidän perheelle sopivia vaihtoehtoja ja koen käteväksi niiden käytön. Minusta taas tuntuu, että saan itse olla joka paikassa puolustuskannalla, kun suosin em. asioita ja haluan esim. yrittää täysimettää 6 kk asti. Neuvolassakin ollaan tyrkyttämässä soseita heti neljästä kuukaudesta eteenpäin ja nytkin (3 kk) voisi jo kuulemma antaa luumua. Olisi mukava saada tukea omille valinnoilleen, oli ne sitten mitä tahansa.