Mimosa•

Meiltä löytyy 14kpl avaamattomia Neocate purkkeja jos jotain kiinnostaa ja täällä edes saa näin sanoa

Kummankin lapsen kohdalla olen voinut todella pahoin ja oksennellut viikot 8-36 ja minulla siis on tytär sekä poika. Ei mitään eroa ole ollut pahoinvoinnin suhteen raskauksissa.

36+6 arvioitiin käsikopelolla sekä ultralla 3700grammaiseksi. Poika syntyi 39+0 ja painoi 4312g tuskinpa on kuitenkaan tuota 600gramaa parissa viikossa kerännyt..

Mäkin olen miettinyt todella paljon ja hartaasti tota kipu asiaa,kuinka synnytys toisilla sattua ihan saatanasti (kuten itsellä) ja toisilla olla mitä ihanin ja kaunein tapahtuma vailla kunnon kipua edes! Kaksi lasta synnyttäneenä voin sanoa että itseäni ei ainakaan toisellakaan kertaa sattunut yhtään ensimmäistä kertaa vähempää. Ehkä jopa päinvastoin! Kipu molemmilla kerroilla on ollut niiiin sanoinkuvaamattoman hirveää että ei sitä toivoisi pahimmalle vihollisellekaan. Usein toisen lapsen synnyttäneet kuitenkin kertovat kuinka toinen "tuli 5minuutissa ulos" ja "ei sattunut läheskään yhtä paljon kuin ensimmäinen" jne.. Itse en tota pysty käsittämään.. Itsellä on nyt niin hirveät traumat että enää en suostu alateitse synnyttämään ikinä.

Meillä ensimmäisen ivf:n ensimmäinen pas toi esikoisen. Synnytyksestä vuoden päästä tehtiin toinen pas joka toikin kuopuksemme Ja nämä onnistumiset tulivat lähes 7vuoden jälkeen ehkäisyn lopetuksesta.

Ensimmäinen 40+0 ja toinen 39+0

Mullakaan ei istukan synnytys tuntunut miltään,toisin kuin vauvan synnytys.. Jotain tosiaan vain valahti ulos,niinkuin Yazz mainitsikin. Nyt näitä juttuja luettuani mietinkin,että noinkohan selviän tällä kertaa yhtä helpolla..

Yök,selkä hajoo,vasen lonkka hajoo,ylävatsa hajoo,pää hajoo.. Sovitaanko vauva,että tällä viikolla synnyt..?

Mulla oli myös pitkittynyt latenssivaihe,noin kolme päivää.. Joka huipentui 48minuutin ponnistukseen joka oli kyllä sanoinkuvaamattoman hirveää. Tällä kertaa todella toivon pääseväni helpommalla! Ponnistusvaiheessa musiikista tms ei olisi minulle ainakaan ollut hyötyä,sillä olin muutenkin niin tajunnan ja tajuttomuuden rajamailla.

Juu,en saanut siihen mitään sen ihmeempää,enkä usko että siihen oikein on saatavillakaan.. Muistan niiiiiin elävästi ja ikuisesti sen kun toinen kätilöistä sanoi siinä sekoilun keskellä minulle,että "kohta vauva syntyy,haluatko todella että se kuulee ensimmäiseksi sun huutavan?!" tosta jäi kyllä paskanmaku suuhun,eikä auttanut yhtään paniikkiinkaan..

Sahina,mulla esikoista synnyttäessä iski ponnistusvaiheessa paniikki. Siis yltiömäinen "mä kuolen tähän"-paniikki. Kovasti kätilö yritti mua rauhoitella,niinkuin mieskin,mutta ei se siinä enää mitään auttanut kun itse on jo niin syvällä siinä paniikissaan ja tuskissaan tietty myös. Lopulta saliin tuli vielä toinenkin kätilö sekä lääkäri jotka yrittivät rauhoitella,mutta kun ei onnistunut mikään enkä ollut enää lainkaan itseni hallinnassa,auttoivat he pienen imukupilla maailmaan. Oon vuosia sitten kärsinyt silloin tällöin paniikkikohtauksista josta olen kerran joutunut ambulanssilla sairaalaankin. Happi ei kertakaikkiaan kulkenut. Synnytykseen mennessäni pelkäsin saavani vastaavanlaisen kohtauksen( ettei siis saisi henkeä) ,mutta ei onneksi ihan niin pahaa tullut. Pelkkä pääkoppa oli paniikin vallassa Ihmiset on erilaisia,joillekin riittää että toinen sanoo että rauhoitu tai silittää,mutta mulle ei riitä edes huuto kun paniikki iskee Älä pelkää,kaikki menee varmasti kuitenkin ihan hyvin!!

Enna,meilläkin oli samanlainen tyyny käytössä esikoisen kanssa! On muuten tosi kätevä odotusaikana (taidan kaivaakin sen täksi yöksi vihdoin käyttöön) ja tytön ollessa vauva,nukkui hän usein tuon pötkön päällä kun sen kiersi mutkalle. Meidän tyyny vaan ei ollut Doomoon,joten siihen saa kiinni myös pehmolelukaaren tyynyn ollessa mutkalla. Imetystyynynä en kyllä saanut sitä millään toimimaan

Meillä mies on ollut kaikissa ultrissa aina mukana! Paitsi nyt toista odottaessa vain rakenneultrassa koska miehen on pitänyt jäädä kotiin hoitamaan esikoista.

^on ihan normaalia että pahoinvointia ilmenee vasta noilla viikoilla. Itse oksensin esikoisesta viikot 8-36 ja nyt odottaessa pahoinvoin edelleen vaikka viikkoja on jo 23. Saas nähdä kuinka kauan tällä kertaa kestää.. Yleensä kuitenkin 14.viikon jälkeen pahoinvointi alkaa helpottamaan,paitsi tietty minulla

Voi Katya,oon pahoillani.. Sehän on saattanut olla kemiallinenkin. Toivottavasti pian tärppää todenteolla!!