Tiikeri-äittä

Aktiivijäsen
  • Content count

    273
  • Joined

  • Last visited

About Tiikeri-äittä

  • Rank
    Aktiivi

Contact Methods

  • ICQ
    0

Recent Profile Visitors

3009 profile views
  1. B-todistus saatu ja Kelaan toimitettu, diagnoosina kasvuhormonin neurosekretatoorinen dysfunktio eli siis kasvuhormonin erittymishäiriö. Kasvu ennen hormonihoitoa noin 4.4cm vuodessa, hormonin kanssa 10.9cm vuodessa, 6kk hoitotauolla 3.9cm vuodessa tahti. Eiköhän tuossa ole perustetta riittämiin? Vielä odottelen epikriisiä sairaalasta, että sitten saadaan mm luustoikä tietoon, miten hyvin vastaa ikää. Meillä pistäminen oli ekat kaksi viikkoa taistelua, milloin huudettiin äitiä, milloin isiä apuun (jos äiti pisti niin isiä huudettiin apuun ja päinvastoin, siis neiti huusi. Jos molemmat vanhemmat olivat pistämässä niin mummua kaivattiin apuun). Nopeasti sitten neiti oppi, että liimataan tarra vihkoon, meillä siis oli ihan perusruutuvihko, johon kirjoitin aina yhdelle sivulle kuukauden ruudukkoon ja niihin sitten päivämäärän päälle neiti sai tarran liimata. Pysyttiin vanhemmatkin kartalla, että on annettu pistos... Ja kun niitä tarroja oli liimailtu useampi niin sitten neiti sai palkinnon: kirpparilta iso pussi Little Pet Shoppeja halvalla ja siitä sitten aina yksi kerrallaan palkinnoksi. Puolen vuoden hoidossa noita petshoppeja sitten kertyi aika iso läjä neidille ja vielä on jäljellä iso läjä odottamassa nyt jatkuvaa hoitoa, kunhan saadaan Kelasta uusi kortti, jossa on se erityiskorvattavuus....
  2. Meillä on nyt takana se 6kk hoitotauko, eli pidettiin maaliskuun alku - syyskuun alku taukoa doupingissa. Kasvukäyrä on kesän aikana notkahtanut taas alaspäin, kuten oli ennustettua. Kunhan lääkäriltä tulee B-todistus ja resepti, niin todistus Kelaan ja pistely jatkuu taas, erityiskorvattuna. Samalla reissulla otettiin luustoikäröntgen, muttei verikokeita! Jotain bonusta sentäs, päästiin helpolla tällä visiitillä. Olihan tuo tiedettyä, ettei ilman hormonia kasva, kun toinen tuplista otti kiinni kesällä mitassa, taisi mennä jo sentin ohikin (ainakin kotimittauksen mukaan). Annostusta muutettiin nyt hieman suuremmaksi, painoa ei kyllä juurikaan ollut sitäkään tullut tässä. Seuraava käynti 6kk kuluttua, jolloin kait sitten niitä verikokeitakin....
  3. Meille riittää nuo tammikuussa 2012 tehty rasitus + magneettikuvat, nyt otetaan syyskuussa mitat (eli paljon on kasvua tullut 6kk hormonitauolla) ja röntgenkuva kädestä (kasvulevyjen mittaus). Jos mittaa on tullut vähän, saadaan täyskorvattavuus, jos sitä on tullut "liikaa" odotellaan noin 6kk lisää ja sitten mitataan - saadaan täyskorvattavuus. Kunhan vain kasvukäyrä kääntyy riittävästi laskuun ilman hormonia. Toki nyt syyskuussa otetaan taas nuo verikokeet (siis kasvuhormoni, kilpparikokeet, sokerikokeet, pvk+t ) ja niittenkin tiedot sitten tulee mukaan. Onneksi ei uutta rasitusta tarvita, ei se insuliinirasitus toki paha ollut, mutta se toinen arginiinirasitus... veti niin hyvän immunivasteen omanneen tytön sairaalasängyn pohjalle kalpeana pahoinvoimaan Rasituksistahan meidän arvot olivat "rajalla" että oltaisiin saatu heti se erityiskorvattavuus. Onkohan noissa sitten sairaanhoitopiireittäin eroja? Vähän eriarvoiseen asemaan kyllä joutuvat lapset sitten asuinkunnan mukaan, jos on.
  4. Ja jos jollakulla on tarvetta tuplavankkureille niin meillä on kolmet (Kröhöm) tuplavankkurit vapautumassa käytöstä. Yhdet on sateenvarjovankkurit, sitten on BabyWeltin peräkkäinistuttavat (istuimia ei saa täysin makuuasentoon, takapenkille saa kantokopan, joka meillä on sekin) sekä sitten vielä vähän vanhemmat Emmaljungan vierekkäinistuttavat, joissa on molempiin kantokopat, istuimet saa täysin makuuasentoon erikseen kummankin ja on isommalle sisarukselle seisomalautakin näihin jne jne jne. Näitä kaikkia rattaita voin suositella ja jos tosiaan kiinnostusta on niin voin laitella lisää tietoa ja valokuvia tulemaan (yv:llä vaikka tai heitä yv:llä sähköpostiosoitetta niin aletaan kaupanhierontaan). Mieluiten jollekulle tuplaperheelle näitä myisin eteenpäin, feissareitten sivuillakin on ollut meillä ilmoitusta, muttei vielä ole tarvitsijaa löytynyt. Ratas/vaunuvaihe menee niin nopeaan kuitenkin ohi, nyt ei tahdo meidän tuplia enää mihinkään kyytiin saada, vaan itse pitää saada kävellä/pyöräillä/potkulautailla/hyppiä-pomppia-juosta. Oli hidasta tai ei...
  5. Meillä esikoinen oli viikkoa vajaat 2v kun tuplat syntyivät puolivälissä lokakuuta. Rattaina/vaunuina meillä oli peräkkäin istuttavat rattaat, joissa takapenkille sai sitten lämpimän kantokopan vauvalle, toinen vauvoista oli kantotakin alla kantoliinassa/Manducassa. Vuoroteltiin kumpi vauva repussa matkusti. Paljon kuljettiin myös niin, että molemmat vauvat olivat kantorepuissa ja esikoinen rattaissa, silloin kun koko perheenä kuljettiin. Tälläisellä kombolla on reissattu ympäri Aasiaa useammassa paikassa ennen kun tuplat olivat edes 10kk täyttäneet ;-) Näin hoitui myös kauppareissut kätevimmin koko perheenä (tai sitten toinen aikuisista kävi yksin toisen ollessa lasten kanssa). Jonkun verran sitten myös oli käytössä Emmaljungan tuplat, jossa kaksoset olivat vierekkäin ja noihin meillä on seisomalautakin, eli halutessaan esikoinen pääsi siihen kyytiin. Talvella esikoinen istui sopivalla kelillä myös rattikelkassa/pulkassa ja oli tosi ylpeä kelkastaan (on vieläkin). Toki 2v vanha on eri asia kuin 6kk nuorempi, mutta nopeasti ne lapset kasvavat ja kehittyvät!
  6. Kuulostaa samalta kuin mitä meillä oli: Käytiin luustoröntgen, kasvuhormonirasitus sekä insuliinirasitus ja pään magneettikuvaus nukutuksessa. Näitten perusteella saatiin ensin peruskorvattavuus Kelalta kasvuhormoniin (jolloin ampullin hinnaksi jää 114e ampulli (ilman korvausta 175,77e ampulli) ja se ampulli kesti 10vrk meillä - nopeasti meneeimaksukatto rikki ja sitten se oli vain se 1,50e per hakukerta (taisi nousta vuodenvaihteessa omavastuu tuplaksi eli on nyt 3e), jolloin voi useamman ampullin kerralla saada. Se kokeilu oli 6kk tarkoitus olla, ja 3kk pistämisen jälkeen oli eka kontrolli verikokeineen ja pituusmittauksineen ja toinen kontrolli tuli 5kk tuosta edellisestä (polilta ei aiemmin saatu aikaa). Kasvuhormonipistot jäi tauolle maaliskuun alusta ja nyt on syyskuun alussa seuraava käynti, jolloin katsotaan onko pituuskasvu olennaisesti hidastunut nyt tauolla - jos on niin saadaan paperit Kelaa varten, että saadaan erityiskorvattavuus hormoniin. Tulisi "hieman" halvemmaksi tuolloin (3e ampulli/ampullit per hakukerta). Ja jos ei kasvu ole olennaisesti hidastunut (kesähän on aina ollut meillä hyvää kasvuaikaa) niin taukoa jatketaan ensi kevääseen, jolloin viimeistään saadaan sitten se erityiskorvattavuus. Niin ja meidän apteekissa tuota ei ollut varastossa ollenkaan, mutta tilasivat aina ja jos ennen kello 15 teki tilauksen niin oli seuraavana päivänä samoihin aikoihin noudettavissa, mikäli oli lähijakelukeskuksessa tuota. Varalta aina haettiin uusi erä kun edellisen erän viimein ampulli lähti käyttöön. Lääkehän on kylmässä säilytettävä, eli sairaalalta saatiin neulat, kynä, kotelo johon se kynä mene + neulanpiilotin (ehdottomasti tarpeen meidän tytöllä), reppu (Samsoniten pikkureppu muun sälän kuljetukseen) sekä sitten kylmälaukku kylmägeeleineen. Oma vaivansa aina reissuun lähtiessä sitten huoletia riittävä määrä ampulleja matkaan ja että pysyvät kylmässä jne - onneksi tänä kesänä on tauko! Ja jos maasta haluaa viedä niin pitää olla aika pirun hvyät paperit tullille esittää, jos sattuvat kysymään (viime kesänä katsottiin helpommaksi pitää vuorokauden pistotauko kuin viedä Tallinnanreissuun hormonit matkaan mukaan).
  7. Luustoikä-kuvassa otetaan kädestä röntgenkuva, jossa katsotaan lähinnä käden pitkien luitten kasvuvyöhykkeet. Eli lapsen luut kasvaa päistä, ja siellä on sellaista rustokudosta, joka erottuu röntgenkuvassa varsinaisesta kiinteästä luusta. Iän myötä (luitten kasvaessa) nuo kasvulevyt/-vyöhykkeet pienenevät ja kun pituusmaksimi on saavutettu on luu kokonaan kiinteää luuta. Näin on esim aikuisella. Osin tuo jos luustoikä kovin jätättää siitä kalenteri-iästä kertoo esim juuri, ettei kasvuhormonia erity tarpeeksi ja luusto ei kasva samaan tahtiin kuin pitäisi. Jos taasen lapsi on pienikokoinen mutta luustoikä on kalenteri-ikää lähellä, on hän sitten muutenkin tulossa pienikokoiseksi. Luitten pituutta tuossa ei siis mitata vaan ainoastaan niitten kasvulevyjen/-vyöhykkeiden paksuutta ja sitä verrataan muihin saman ikäryhmän lapsiin. Tai näin ainakin tajusin sen mitä meille selitettiin silloin. Meillä tuo luustoikäkuva otettiin tosiaan silloin 2011 syksyllä ja nähtiin, että luustoikä on noin 6kk jäljessä ikäistään, eli siis kasvuvaraa on luustossa. Seuraava kuva on 2013 syksyllä. Meillähän mennään nyt sillä Kelan määräämällä 6kk tauolla, jotta saadaan sitten erityiskorvattavuus kasvuhormoniin. Seuraava käynti on syyskuun alussa, jolloin otetaan taas verikokeita, nuo röntgenkuvat ja suunnitellaan jatko. Hieman on neiti haikaillut tuon kasvuhormonin perään nyt tauolla, koska ei ole enää saanut mitään pistopalkintoja. Meillä kun oli tapana antaa aina tarra joka päivä kun pistos oli annettu - näin pysyi sitten kumpikin vanhempi ajantasalla, että illan piikki on pistetty. Neiti keräsi tarroja ja riittävä määrä tarroja oikeutti sitten Little Pet Shop-lelun saantiin. Noita pikkuelukoita nyt sitten piisaakin Muuten tauolla olo on näkynyt lähinnä sinä, että ruokahalu on pienentynyt ja yöunet lyhentyneet. Saas nähdä kiriikö pikkuveljet nyt kesällä miten hyvin kiinni tuota 2v vanhempaa, ainakin toisella pojista jo kengänkoko on isompi kuin isosiskollaan
  8. Me kävimme tänään "douping-kontrollissa", eli katsottiin sitten noita verikokeita sekä miten on neiti kasvanut. Lokakuun viimeisestä päivästä mittaa on tullut 3,7cm, eli todella hienosti, kun talvi ei ole ollut meillä koskaan kasvukautta ja nyt on vielä pari flunssaa ollut ja huonosti ruoka maistunut. Nyt 5v4kkk iässä mittaa on jopa 103,9cm!!!! Painoa oli tullut vain 400g, eli painokäyrä sitten laski, mutta se on nähtykin, kun kylkiluut paistavat pikkuisella nälkäkurjella, vaikka ruoka-annokset onkin rekkamiehen annoksen kokoisia - joskus jää isi toiseksi ruokamäärässä. Verikokeitten tulokset tulevat sitten jälkeenpäin, täytynee muistaa katsoa ne IgF1:t sieltä (kasvuhormonit). Nyt jää douping suunnitellusti 6kk tauolle ja mikäli kasvukäyrä (kuten oletettavaa) ensi syksyn seurannassa taas dippaa, niin saadaan se täyskorvattavuus eli Kela maksaa 100%. Olisi aika huippua! Viimeiset pari viikkoa pistetään tuota erää mikä on jäljellä nyt ja sitten tosiaan saadaan huokaista. No on tyttö ainakin oppinut laskemaan 1-10 niin ruotsiksi, saksaksi, venäjäksi kuin englanniksi, mandariinikiinaksi kun osasi jo entuudestaan kuten suomeksikin. Meillä vanhemmat eli siis minä ja mies ollaan sen verran pitkiä, että lasten odotuspituus on normiodotuspituus + 1SD. Toinen kaksosista kasvaa näillä vanhempien mukaan lasketuilla kurvilla "normilinjaa" (odotettavissa siis noin 185cm), toinen +1SD (eli normi-odotuspituus +2SD, aikuispituusennuste nyt 3v iässä 190cm) ja neiti näppärä on noussut -2.7SD:ltä kasvuhormin kanssa -1.6SD:lle. Nyt ilman buustausta on odetettavissa, että pituuskasvu hieman himmaa tosiaan, mutta se on syksyn kontrollin juttuja. Silloin kuvataan myös luustoikä, edellisen kerran röntgenkuva kädestä on otettu joulukuussa 2011. Hyvähän se on sekin tarkastaa! Tuolloin luustosta nähtiin, että oli hyvät kasvureservit ja luustoikä oli jopa -6kk kalenteri-ikään nähden.
  9. Noista mittauksista: Vaikka lapsi tosiaan kasvaisi vuoden aikana sen 6-8cm (joka sanottiin meille olevan ihan normikasvua) niin kesällä kasvusta tapahtuu meillä ainakin 80%. Lisäksi meillä on aina lapsilla ensin kunnon "ruoantankkauskausi" eli pari viikkoa syödään järjettömän suuria annoksia ja sitten sen jälkeen viikko "paastotaan" ja itketään kasvukipuja. Pitäähän sitä ensin tankata ravintoaineita, joista sitten kasvaa! Lisäksi tuohon pituusmittaukseen vaikuttaa niin moni eri asia, alkaen jo lapsen asennosta mitatessa, mittaajasta (eri mittaajilla erilainen "käsiala"), miten jalat on seinää vasten, onko aamupävä, iltapäivä, onko pää missä asennossa, onko mitta sama, mittauspaikka sama jne jne jne. Muuttujia on todella paljon tuossa. Meillä on Kelan päätös peruskorvattavuudesta kasvukauden loppuun asti (siihen kun esikoinen täyttää 15v jos en ihan väärin muista), nyt helmikuussa on seuraava lääkärikäynti, jonka jälkeen kasvuhormoni jää noin 6kk paussille. Tämä siksi, että saataisiin erityiskorvattavuus, joka pitää uusia muutaman vuoden välein. Onneksi sitä varten ei tutkimuksia tarvitse tehdä muutakuin perusverikokeet ja pituusseuranta. Eli ei enempää magneettikuvia tai rasituksia! Noita verikoearvoja en muista ulkoa, täytyypä kaivaa tuo esikoisen kansio ja katsoa sieltä, nyt taidan mennä nukkumaan ja koitan muistaa huomenna...
  10. Itsetunnosta: Meillä onneksi suvussa on pienikasvuisia aikuisia, eli minun äitini on "vain" 156cm (siis 16cm lyhyempi kuin minä) ja anoppikin noin158cm - meillä on neiti ottanut tavoitteeksi, että hänestä tulee aikuisena yhtä pitkä kuin mummista tai mummusta. Vähän tuo kasvuhormonihoidon aloittaminen oli sitten siinäkin mielessä hankalaa, kun ajateltiin, että annammeko me viestin nyt sitten esikoiselle, ettei hän kelpaa niin pienenä kuin on vaan tahdomme lisää senttejä ja heti. Mutta kun näimme miten hänen itsetuntoaan söi se, että ventovieraat luulivat häntä yhdeksi kolmosista (eli 2v nuoremmat kaksosveljet ovat samanmittaiset niin tottahan kyseessä on pikaisella vilkaisulla kolmoset) ja muutenkin ihmiset, mukaanlukien muutama ihan lähipiirissä, pitävät/pitivät häntä pienempänä/nuorempana kuin onkaan, enemmän vauvamaisena ja ajattelivat/ajattelevat, ettei neiti ole esim älyllisesti yhtä kehittynyt kuin ikäisensä, koska on pieni. Tyttö itse toivoi tuota kasvuhormonihoitoa, kun asiasta keskusteltiin, tietystihän 4v vanha ei ole kykenevä tekemään omia itsenäisiä ratkaisuita, mutta hänen kanssaan asiasta keskusteltiin paljon ja hänelle ne rankat testit tehtiin. Hän on jaksanut ne reippaasti, kuten päivittäisen piikityksen ja on ylpeänä sitten kehunut saamiaan lisäsenttejä. Nyt kun pituuseroa on tullut hieman enemmän kaksosiin ja kun esikoisella on jo 6 maitohammastakin tippunut ("miten noin pieneltä hampaat on lähtenyt, onko sattunut jotain?") ja osaa lukea ja kirjoittaa ( jota sitäkin taivastellaan välillä esim kaupassa neidin ääneen lukiessa tekstejä) on neidistä tullut selvästi taas isompi. Koko ajan on painotettu, että hän on meille tärkeä ja rakas, oli hän minkä mittainen tahansa ja jos joku alkaa lällättämään lyhyydestä niin hän sanoo vain, että kaikista ihmisistä ei tule samanmittaisia, sehän jos mikä olisi tosi tylsää ja tyhmää! Tytöillaäehkä on helpompaa hyväksyä se, että joku on pienikokoisempi, kuin pojilla? Siis pienikokoinen nainen ei ole mitenkään "outo" tai "kumma" eikä lyhyys niin rajoita naisen elämää (mitä nyt tekee sen hankalammaksi, kuten äitini kohdalla olen nähnyt mm keittiön yläkaappien ja ylettymisen kanssa, myös vaikkapa ihan ruokakaupassa). Meille sanoi endokrinologikin, että "vaikka tyttö jäisi vähän lyhytkasvuisemmaksi, niin aina voi ajatella, että siinä sitten kasvaa valinnanvara puolisoa valittaessa - harvalla miehellä riittää itsetunto siihen, että ottaisi itseään pidemmän naisen, mutta niitä superhyviä, fiksuja ja tiatavia miehiä löytyy niistä 170 senttisistä - ja lyhyemmistäkin.".
  11. Meillä ainakin kaksoset kasvoivat aina "melkein paremmin kuin yksönen" lääkärien ihmetykseksi ja olivat toinen noin raskausviikkojen mukaisessa mitassa toinen + 2-4 päivää edellä raskausviikkoihin nähden. Syntyessään rv 38+0 kumpikin olivat yli 3kg (toinen liki 3500g), toinen 48cm, toinen 50cm - kookkaampia kuin esikoinen rv 39+0 syntyessään (tosin esikoinen on eri sukupuolta ja pienikokoinen ikäänsä nähden vielä 5v iässäkin). Kaksosilla oli omat istukat ja muutenkin ovat täysin ei-identtiset. Kaksosista onkin povattu tulevan pitkiä aikuisia, kasvu on ollut aina aivan ikätasolla, toisella siellä +käyrillä, toisella tasaista normikäyrää mennään. 2v ikäerosta huolimatta ovat ottaneet tuon meidän pienen esikoisen mitoissa kiinni sen verran hyvin, että usein ulkopuoliset kyselevät että ovatko he kolmoset
  12. Meillä oli tyttö syntyessään 3kg ja nyt on menty jo toista vuotta 14,5-15.0 kg väliä, joskus vähemmän, joskus vähän enemmän. Kylkiluut näkyy, samoin selkänikamat ja tyttö syö "rekkamiehen" annoksia, siis suhteettoman suuria annoksia ruokaa kokoonsa nähden. Kasvaminen vie energiaa, painoa ei pääse kertymään, painokäyrällä tiputtiinkin alemmas. Pituus-painosuhde on aina ollut vähintään 0-käyrällä, joskus jopa siellä miinuskäyrillä. Itseasiassa ruokahalun kasvu oli ensimmäinen merkki kasvuhormonin vaikutuksesta, ruokahalu lisääntyi muutaman päivän sisällä piikityksen aletttua, vaikka aina on ollut hyvä.
  13. Tuon insuliinirasitus on vastaavantyylinen kuin klonidiinikoe. Aamulla paaston jälkeen laitetaan kanyyli(t) ja otetaan ns 0 näyte, jonka jälkeen annetaan insuliinia. Uudet verikokeet otettiin 15, 30, 60, 90 ja 120 min kuluttua injektiosta. Verensokerihan tuossa laskee, tarkoitus on saada se laskemaan alle 2,4 eli sitä seurattiin myös pikamittarilla koko ajan. Kokeen loputtua tyttö sai sitten pillimehua ja toipui välittömästi, klonidiinirasitushan meillä oli tosi rankka koettelemus, joka johti massiiviseen pahoinvointiin jne.. Meidän tytöllä on vähentynyt kasvuhormonin tuotto, todistettu juuri noilla rasituksilla, muttei aivoperäistä syytä, todistettuna magneettikuvilla. Nyt kasvua on kasvuhormonin kera tullut reilu 1cm kuukaudessa eli tosi reilusti! Hormoni siis tehoaa todistetusti ja näin saadaan melko varmasti se erityiskorvattavuus. Suoraan sitä ei saatu, mm tuon aivoperäisen syyn puuttumisen vuoksi sekä jokin arvo klonidiinirasituksessa jäi rajalle, joten saatiin se peruskorvattavuus ainoastaan. Neuvolakortin kaivoin, ja siitä mittoja: - syntyessään rv 39+0 noin 47cm (perätilan vuoksi veti jalkoja korviin niin, ettei kätilö raaskinut tarkemmin mitata) - 2kk 50,3cm - 4kk 55,5cm - 6kk 60,8cm - 1v 70cm (kaksoset tätä mittaa 6kk iässä) - 1½v 79cm - 2v 83,5cm - 3v 89,4cm - 4v 93,5cm (2v iässä kaksoset 88cm ja 91cm) ja nyt 5v tuli tosiaan se odotettu 100,2cm mitaksi! (kaksoset 3v 94cm ja 98cm) Kasvun mittaus on ollut mitä lie, kun aina on ollut eri mittaajia, eli kasvukäyrä on sahannut edestakas senkin takia. Tyttöä on jurppinut todella paljon kyllä selvästi se, että pikkuveljet ottaa pituudessa kiinni vauhdilla ja moni ulkopuolinen on luullut lapsia kolmosiksi jopa, kun ovat niin samanmittaiset (toinen kaksosista jopa pari kiloa painavampi kuin pari vuotta vanhempi isosisko). Ihmisten vaikea uskoa, että saman perheen lapset voivat kasvaa niin "eri käyrillä", tosin onhan noissa aikuispituus-ennusteissakin (jotka on ihan ennusteita varmasti) iso heitto lapsilla myös, tytön 157cm toisen pojan 182cm ja toisen jopa 190cm ennusteeseen. "Pikkuveljet" tosiaan! Pienikokoisuuden ei noin muuten ole koskaan nähnyt neitiä harmittavan, tosin nyt oli tuossa sellainen vaihe, että tahtoi "isomman tytön" vaatteita, mutta kun ne alkoivat jostain 104cm mitoituksesta (no kasvuhormonin myötä meillä saa jo käyttää 110cm vaatteita, vauhdilla menty vaatekoosta seuraavaan, kun ennen yhtä kokoa käytettiin kok vuosi melkein - kalliiksi tulee sitäkin myötä tuo hormonihoito, kun joutuu ostamaan vaatteita koko ajan isommassa koossa!) Neiti on ollut aina näppärä ja ketterä menijä, kevytrakenteisena varsinkin on aina ollut mestari kiipeilyssä ja päihittää siinä yhä ikäisensä ja vanhemmat lapset kevyesti - tosin moni lapsihan varsinkin luulee neitiä nuoremmaksi kuin tämä on ihan vain pienikokoisuuden vuoksi. Edestä puuttuvat 6 maitohammasta tosin vakuuttavat, ettei mistään kolme/nelivuotiaasta taida silti olla kyse... Tsemppiä muillekin kasvukiemuroitten kanssa taiteileville ja "omilla käyrillään" kasvaville! Saa kysellä, jos jotain mieleen tulee
  14. Meillä on tyttö lyhytkasvuinen, ennustepituus 157cm aikuisena. Keväällä käytiin klonidiinirasituksessa, insuliinirasituksessa sekä magneettikuvissa ja saatiin peruskorvattavuus kasvuhormoniin. Yksi ampulli kestää 12vrk ja maksaa noin 116e eli nopeasti tuli Kelan maksukatto täyteen. Joka ilta pistetään reiteen, vuoroilloin vaihdellen ja alussahan se oli aikamoinen show. Nyt menee jo helposti, puoli vuotta pistelleenä. Helmikuussa seuraava kontrolli (3kk välein pitää käydä verikokeissa, joissa tarkkaillaan ettei mm aiheuta leukemian oireita) ja sitten pidetään 6kk tauko. Tuon tauon jälkeen voimme anoa erityiskorvattavuutta ilman uusia rasituskokeita. Neidin mittoja en muuten muista, mutta nyt 5v neuvolassa meni metrin raja rikki! (100,2cm) Tähän asti hän on kasvanut -2SD - -2.3SD käyrällä, nyt on rakettimainen nousu -1.8SD käyrälle tehty. Hoito jatketaan kasvkauden loppuun asti, tytöillä noin 14v ikään asti. Tyttö itse on tyytyväinen kasvuun, vaikka onkin yhä pienin ryhmässään päiväkodissa, on ottanut ikätovereitaan kiinni ja mikä tärkeinta, 2v nuoremmat pikkuveljet (toinen 94cm, normikäyrällä, toinen 98cm +1SD) eivät ole vielä ohittaneet häntä...
  15. 1) Mistä syystä johtuen synnytit suunnitellulla sektiolla? Oliko sinun helppoa saada suunniteltu sektio? 1. sektio tehtiin perätilan vuoksi suunniteltuna. Kävin lantion interventiomagneettikuvauksessa ja ulkokäännösyrityksessä, josta seurasi vain passitus sektioon. Yritin itse ensin toivoa perätilasynnytystä, mutta lääkäri ylipuhui minut sektioon. 2. sektio tehtiin kiireisenä sektiona kohdun revettyä entisestä sektioarvesta rv 38+0. Sektio oli suunniteltu rv 38+5 tilanteeseen, koska kaksosista ns. a-vauva oli perätilassa, eli sektio olisi tullut siltikin kyseeseen, nyt vain muutama päivä aikaistettuna b-vauvan päätöksen vuoksi (potkaisi jalat vatsaontelon puolelle lapsivesien kera). Sektiotieto oli selviö raskauden puolivälistä jo, a-vauvan käännyttyä perätilaan ja jumitettua lantionaukeamaan peppu edellä kasvamaan. Sektion yhteydessä lääkäri kommentoi lantion sisäaukeaman olevan minulla sen mallinen, että se suosii perätilaa, samoin kohdun rakennevirhe ohjaa tähän väärään asentoon. 2) Miten synnytys sujui: mitkä fiilikset jäi synnytyksestä, mahdolliset komplikaatiot, lapsen terveys sektion jälkeen (hengitysvaikeudet ym.)? 1. sektio oli päätös todella stressaavalle raskaudelle. Pahin komplikaatio taisi olla jalkoihin jäänyt harha-aistimus ns sammakkoasennosta, eli jalkani nostettiin koukkuun ylös ennen kun puutuminen oli tapahtunut kokonaan. Tämä sen vuoksi, että piti laittaa katetri. Katetrin laittoa en tuntenut, mutta jalkojen virheasentoaistimus oli todell akivulias, helpotti kun sain epiduraalitilaan kipulääkettä. Asentoharha kyllä säilyi. Synnytys itsessään piti sisällään mm 15 ihmisen läsnäolon salissa, oli paljon opiskelijoita pällistelemässä, jokaisella salissa olleella työntekijällä tuntui olevan opiskelija matkassa mukana. Lapsi syntyi 9 pisteen lapsena, väristä menetti yhden pisteen. Opiskelijat myös tungeksivat niin vastasyntynyttä katsomassa, että sai kätilö ärähtää aika ilkeästi että saimme itse lapsemme myös nähdä. Heräämössä sain lapsen viereeni köllöttelemään pitkäksi aikaa ja sain imettää häntä rauhassa, siinä miehen ja vauvan kanssa kolmistaan ihmeteltiin vastasyntynyttä perhettä.. 2. sektio oli pelottava kipukokemuksen vuoksi. Kohtu repesi kotona ja ambulanssimatka sairaalaan oli tuskaa, samalla kun oli suuri henkinen hätä lasten hyvinvoinnista. Salissa hieman helpotti todella ihana ja ammattitaitoinen anestesialääkäri, joka mielummin puudutti kuin nukutti (sain siis olla hereillä kaksosten syntyessä enkä nukahtanut pelkoon/hätään) ja piti minua kädestä kiinni kun aviomieheni ei päässyt saliin mukaan (anestesiapäätöksen vuoksi). Puudutus toimi hyvin vieden kivun mennessään, mutta tuntoaisti säilyi osin. Salissa oli 6 ihmistä minun ja kaksosten lisäksi, syntyivät nimittäin päivystysaikana eikä suunnitellusti virka-aikana, eli ihanan hiljaista ja rauhallista. Molemmat kaksoset saivat 9 pistettä syntyessään, toinen huusi kun oli vasta puoliksi minusta ulkona. Toinen oli harmaa lapsenkinasta, mutta ah niin kiukkuinen! 3) Kuinka pian leikkaushaava parani? Oliko paranemisen kanssa ongelmia? Kummallakin kertaa on haavat parantuneet hyvin, isompia kipuja ja ongelmia ei ole ollut, paitsi kaksosten syntymän jälkeen alkaneet vuoden kestäneet infernaaliset liitoskivut... joskushan nekin pitää kokea, minulla tulivat synnytyksen jälkeen vasta. Kipupumppu on poistettu kummallakin kertaa vuorokauden sisään sektiosta ja jalkeilla olen ollut jo tuota ennen, osallistunut lasten hoitoon parhaani mukaan. Suun kautta otetuilla lääkkeillä mentiin eka viikko, kaksosten syntymän jälkeen aina liitoskipujen yltyessä piti lääkitä enemmän. Tikit poistettiin molemmilla kerroilla viikko synnytyksen jälkeen, haavaa ilmakylvetin usein imettäessä ja suihkuttelin. Nyt kohta 3v kaksosten syntymän jälkeen tuo arpi on yhä näkyvä (joskin todella vaalea), mutta eipä tuo tuolla bikinirajassa häiritse, jää kätevästi tuon tuplamahasta muistoksi jääneen löysän nahkan alle 4) Kuinka mones lapsi suunnitellulla sektiolla syntynyt oli? Onko sinulla tämän jälkeen syntyneitä lapsia - jos on, ovatko he syntyneet myös sektiolla? Onko raskauksissa ollut ongelmia (istukan sijainti, leikkausarven kestävyys uudessa raskaudessa) suunnitellun sekton jälkeen? Kaikki elävät lapsemme ovat syntyneet sektiolla. Istukka oli ensimmäisellä kertaa kohdun yläosassa, toisella kertaa etu- ja takaseinässä (kaksosilla omat istukat). Leikkausarpi ei tosiaan kestänyt kaksosraskautta, tosin lääkärin mielestä aikoinaan minulla olisi pitänyt olla ongelmia saada edes yksi lapsi täysiaikaiseksi ja kaksi lasta ihan mahdotonta kantaa eloon jäämiseen riittäville viikoille kohdun rakennevirheen vuoksi. Syntyneet kaksoset olivat molemmat yli 3kg painoltaan, siihen päälle istukat... kohtu ei meinannut supistua tuon jälkeen vaan on runnottu kasaan ja kokoon aika voimalla. Ikäeroa lapsilla on viikkoa vajaa 2v. 5) Kuinka imetys lähti käyntiin suunnitellun sektion jälkeen? Onko sektiolla syntynyt lapsesi allerginen? (Ongelmat imetyksessä ja lapsen tavallista suurempi allergiariski liitetään aina sektiokeskusteluun, siksi tämä kysymys) Imetys lähti esikoisen kanssa hieman takkuillen liikkeelle kun oli kaksi ensikertalaista kyseessä. Lopulta imetin sitten reilut 6kk täysimetyksellä. Ensi-imetys oli tosiaan jo heräämössä. Allergioita ei ole, eikä muutenkaan ole tupannut sairastelemaan. Yksi korvatulehdus 5v ikään mennessä takana. Kaksosten kanssa imetys alkoi osastolle päästyäni, toinen kaksosista oli hereillä ja kävi yön aikana pariin kerraan rinnalla, toisen kanssa sitten aamulla aloitimme harjoittelut, noin 12h synnytyksestä. Kaksosia täysimetin hitusen vajaat 6kk. 6) Kannattiko suunniteltu sektio? Kyllä, vaikka aluksi olin sitä vastaan.