shh

Aktiivijäsen
  • Content count

    431
  • Joined

  • Last visited

About shh

  • Rank
    Aktiivi

Contact Methods

  • ICQ
    0
  1. Onko Vappu Pimiä raskaana? Vai onko toi mekko vaan huononmallinen nyt tuossa Elämä lapselle -konsertissa?
  2. Tätä on varmaan kysytty, mutta en löytänyt. Mutta siis, voiko/kannattaako maitoa pakastaa, jos itse on antibioottikuureilla? Kun mä syön kahta vahvaa antibioottia niin mietin, että jääköhän ne siihen maitoon jos sen sulattaa muutaman kuukauden päästä?
  3. ^voi harmin paikka Tulin tänne virkistämään muistia, kun meillekin syntyy lähiviikkoina pikkukakkonen niin osaa tarkkailla paremmin miltä vaikuttaa ja laittaa välittömästi ajan varaukseen hyvälle erikoislääkärille, niin pääsee sitten tarvittaessa muutaman kuukauden ikäisenä (ainakin esikoisen aikaan jonot olivat noin pari kuukautta).
  4. Nyt ei ole tarkoitus provosoida ketään, olen nimittäin aidosti miettinyt, että miksi aina äitejä syyllistetään jos lapsi viedään aikaisin hoitoon? Kertaakaan en ole kuullut, että isälle sanottaisiin, että miten sä nyt pystyit viemään lapsen tuon ikäisenä hoitoon. Tai että miehen pitäisi olla lapsen kanssa kotona kunnes lapsi täyttää 3 v. Sen sijaan mies on suuri sankari, jos on edes isyysloman ja isäkuukauden kotona. Ja nyt puhun ihan omakohtaisesta kokemuksesta. Meillä minä olin äitiys- ja vanhempainvapaan ja mies piti ne vikat 12 pv, että sai silloisen +12 päivää isyyslomaa. Sen jälkeen mies oli hoitovapaalla noin 2,5 kk ja sitten minä lomalla melkein pari kuukautta niin, että lapsi meni hoitoon kun oli muutamaa päivää vajaa 1v2kk. Kun menin töihin antoi useampikin taho ymmärtää, että miten mä nyt olin vaan niin lyhyen ajan kotona. Sen sijaan mies oli pitkään kotona, kun oli sen 3,5 kk. Ja häntä kehuttiin. En vaan ymmärrä. Mun puolesta jokainen tehköön kuten itselle kokee parhaimmaksi.
  5. ^tässä ei nyt tule tyhjentävää vastausta, koska mä tajusin että vedet menee kun makasin sohvalla Mutta siis mulla ainakin tuntu semmonen jännä paine mahassa/alakerrassa ja hyppäsin nopeasti pystyyn ja vettä alkoi lorisemaan. MUTTA siis ne vedethän ei mene mitenkään lopullisesti yhdellä kertaa vaan kyllä sitä vettä tuli useita tunteja (piti käydä pöntöllä istuskelemassa varsinkin ekat tunnit ja vaihtamassa sidettä taajaan) ja varmaan sen jälkeenkin vielä mutta siinä vaiheessa oltiin jo synnärillä ilokaasua kiskomassa
  6. ^^^mulla oli ennen esikkoa keskeytyny km, joka todettiin np-ultrassa. Se surun ja toivottomuuden määrä oli jotain ihan uskomatonta. Mä tulin kanssa sitten pikaiseen uudelleen raskaaksi, yk 2:sta kkm:n jälkeen. Siinä raskaudessa ei miehen kanssa kyllä iloittu asiasta ennen kuin np-ultrassa kaikki oli ok. Mulla oli keskeytyneessäkin ollut paljon pahoinvointia, joten pahoinvoinnin kokeminenkaan ei alkuraskauden odottelun tuskaa helpottanut. Mutta kuitenkin np-ultrassa käynti helpotti fiiliksiä, ja etenkin liikkeet. Meidän neito oli mahassa todella aktiivinen pikku ikiliikkuja ja kertaakaan en muista että olisin tarkoituksella joutunut liikkeitä laskemaan. Siltikin puhuin synnytykseen asti, että "jos meille tulee vauva" enkä "kun meille tulee vauva". Muhun ainakin toi kkm jätti kyllä aika syvän jäljen, jota esikoinen on lievittänyt. Mutta siltikin pelko on ollut persiissä tälläkin kertaa ja edes runsas raskauden aikainen pahoinvointi (kahdesti tiputukseen johtanut hyperemesis) ei helpottanut kauheasti keskenmenon pelkoa. Sitten tällä kertaa kun np-ultrassa tuli vielä hieman huonot tulokset niskaturvotuksen osalta ja oli muutakin häsää oman terveyteni suhteen niin en oikein pystynyt nauttimaan raskaudesta np-ultran jälkeenkään. Nyt tuli lapsivesipunktiosta normaalit tulokset ja oksentaakaan ei ole tarvinnut viikkoon ja muutenkin parempi vointi. Mutta siltikin on jotenkin hankala alkaa nauttia raskaudesta. Jotenkin koko ajan miettii että mitähän nytten tapahtuu seuraavaksi. Ihminen kun on tyhmä niin on tyhmä.
  7. ^meillä itse asiassa neuvolatäti suositteli tuota maidonsakeuttajaa jossain vaiheessa. Mutta kun imetyksellä mentiin ja siinä vaiheessa vauva ei huolinut enää pulloa niin ei tullut kokeiltua. Päivitystä meidän tilanteeseen. Refluksi näyttäisi nyt vihdoin ja viimein helpottaneen noin kuukausi pari sitten. Siihen mennessä neiti oli osannut kävellä jo pari kuukautta. Että aika taisi meillä korjata ongelman, tosin toisinaan vieläkin tulee aika paljon röyhtäyksiä, mutta ei enää pukluja. Jos seuraavalla lapsella on sama ongelma niin siihen puututaan kyllä huomattavasti aiemmin, vaikka pitäisi kiertää 15 lääkäriä. Sen olen tästä nyt oppinut. Mua sapettaa vieläkin varsinkin neuvolalääkärin "ei sille mitään voi tehdä" -asenne ja en kyllä sitä tätsyä enää kuuntele tällaisessa asiassa. Nih.
  8. Oma (pankin suurimmaksi osaksi vielä) omakotitalo, jossa huoneita vissiinki 5+keittiö, miten nää nyt laskee. Suunnitteilla jossain vaiheessa yläkertaan 2 makkaria lisää.
  9. Meillä on neidolla refluksi ja lääkkeenä Gaviscon (joka vie pois pahimmat oireet), neuvolalääkärin mukaan mitään muuta ei voi tehdä. Epäilen kuitenkin että asialle voitais tehdä jotain, joten ei kellään olisi suositella oikeasti hyvää aiheeseen perehtynyttä lääkäriä pk-seudulla / muuaalla Uudellamaalla?
  10. Yksi on jo, toista yritetään panna alulle Sitten riittääkin. 2 lasta siis suunnitelmissa.
  11. Kuukautiset alkoivat noin 4 kk synnytyksestä kun olin alottanut minipillerit. Pillereiden aika olikin tiputtelua, joten ei siitä sen enempään. Mutta nyt imetyksenkin loputtua kierrot ovat olleet väliltä 30-40, mikä on oikeestaan lyhyempi kuin muuten ilman "oikeita" e-pillereitä. Oon tyytyväinen.
  12. Paino samoissa lukemissa kuin ennen raskautta. Lantio ehkä hieman kapeni, mutta vatsan tienoolle tulikin sitten tommonen ylimääränen kumpu, jonka takia muutama ennen raskautta ollutta hametta ei edelleenkään saa kokonaan kiinni vyötäröltä ja synnytyksestä tosiaan jo 10,5 kk. Olin ennen siis enemmän tiimalasi tai päärynä ja nyt lähenen tasapaksua vartalonmalliltani. Tissit on nuukahtaneet, kiitos 8 kk imetyksen. Ennen ei kynä ois pysynyt tissin alla, no nyt pysyy varmasti. Kuppikoko on sama, mutta tissit on "riipahtaneet". Raskausarpia tuli lantioon ja tisseihin. Ei oo mitenkään viehättävät, varsinkaan kun lantion arvet ei oo vaalentuneet. Ekaksi ajattelin, että kengänkokokin olisi suurentunut, mutta kyllä vanhat kengät menee nykyään taas jalkaan. Ei mennyt useampaan kuukauteen synnytyksen jälkeen.
  13. Mulla oli sf-mitta yläkäyrän yläpuolella rv 24 mittauksesta rv 34+ mittaukseen, jolloin se palasi hetkeksi yläkäyrän ja keskikäyrän väliin, jotta pääsi taas rv 37+0 taas yläkäyrän yläpuolelle. Mittoja: 24+2 25cm 28+2 30cm 32+3 32,5cm 37+0 36cm 38+0 37cm 39+1 36,5cm Neiti syntyikin sitten juuri laskettuna päivänä, jolloin olisi ollut neuvola, joten 40+0 sf-mitasta ei tietoa. Lopputuloksena oli 4152 g ja 52 cm neitokainen. Raskautta ei mullakaan niinkään nähnyt takaapäin, mutta se maha oli ihan HERVOTTOMAN kokoinen edestä katsottaessa. Mulla pituutta 167 cm ja olen ihan normipainoinen muuten, eikä ollut raskausajan diabetestä. Viimeisinä kuukausina vauva haittasi hengitystä, koska pikkuneidon jalat painoivat keuhkoja, vaikka en ihan pätkä olekaan. Tosin mulla on astma muutenkin. Kävin kahdesti kokoarviossa, koska olen itse ollut iso vauva (4660 g) ja se kulkee mun puolella suvussa. Viimeisellä kerralla 37+1 arvioitiin että vauva olisi ollut syntyessään muistaaksen noin 3,6 kg.
  14. 8 kuukautta imetin, lopetin omasta toivomuksestani.
  15. Meillä yösyötöt loppui 7 kuukauden iässä. Mies piti unikoulun ja samalla pikkuneiti siirtyi omaan huoneeseen. Noin viikko meni, että neiti ei enää heräillyt aikaisempina "ruoka-aikoina" yöllä. Sen jälkeen huoneessa on tarvinnut käydä lähinnä vaan jos neiti on ollut kipeänä laittamassa tuttia suuhun.