forgetmenot

16h 45min kesti esikoisen synnytys. Synnytys alkoi vesien menolla, josta puolen tunnin päästä alkoi supparit heti säännöllisesti 4min. välein ja ponnistusvaihe oli n.20min.

Lundmyrin vaatteita myydään ruotsinlaivalla, oiskohan siellä ruokalappujakin? Tku-tukholma välin risteilin viimeksi, kun niitä näin... Hinnoissa on arvatenkin mukava pikku "laivalisä".

^Joo ei se kätilöiden asento kovin ergonomiselta näyttänyt ja kätilöopiskelijalle lähdettiinkin hakemaan tyynyä polvien alle kesken kaiken. Onneksi ponnistin vaavin n.20 minuutissa ulos niin ei ollut heille ihan kovin pitkä koettelemus. Aiempaan viestiini unohdin muuten laittaa, että jakkaralta siirryin aika nopeasti vauvan syntymän jälkeen sängylle, jossa odoteltiin jälkeiset.

^ Meidän vauva syö myös väh.20min. per puoli, tosin on pienempikin eli vasta tulee ikää 3 viikkoa täyteen. Mutta mullakaan ei tosiaan maitoa pahemmin liikoja tule ja alkuun pääseminen oli tosi hidasta (maidonnousussa kesti), melkein vielä jouduttiin lisäkontrolliin takaisin synnärille. Lisämaidot saatiin lopetella pikkuhiljaa n.2vkon iässä. Mulla tiputtelee toisesta rinnasta pisaroita vähän aikaa samalla kun syötän toisesta, mutta ei tosiaan valu/suihkua ja en tarvitse liivinsuojia. Olen kuunnellut, että aika hyvät nielemisäänet kuuluu vauvan syödessä ja neuvolan jälkimmäisessä painokontrollissa oli paino noussut hienosti lähes pelkällä (90%:sti) imetyksellä! Välillä pumppaan painetta pois, jos vauva nukkuu tosi pitkään, mutta pumppaamallakin mun ennätys on 30ml (molemmista yhteensä pumppaamalla), kun yleensä kai mitataan desilitroissa muiden pumppaamat määrät

Meitä myös neuvottiin synnärillä laittamaan vauva kyljelleen nukkumaan. Nyt on kotona päivisin laitettu myös selälleen välillä, koska silloin voi tarkkailla pulauttelua itse. Yleensä kyllä pysyy kyljellään tosi hyvin: selän takana on pyyherulla ja poitsu vetää kyljelleen asetettaessa itse itsensä kippuralle, vähän kuin sikiöasentoon nilkat ristissä ja siinä pysyy hyvin kyljellään.

Sairaalassa oli Pampersia ja on sitten käytetty niitä myös kotona. Saatiin sairaalasta näytepakkaus Liberoita, mutta ne falskasi koko ajan, joten meni hermot eikä enää kokeilla. Sairaalassa mainostettiin (=vaippalaatikossa oli esite) Nature Babycare -vaippoja, mutta niiden pienintä kokoa ei ole myynnissä meidän lähi-S-marketissa ja meillä ei ole mahdollisuutta lähteä metsästämään niitä kauempaa. Muuten olisin kokeillut myös niitä, kun ovat parhaiten maatuvia. Tarkoitus on siirtyä kestoilemaan, kunhan meidän pikku rimpula tuosta kasvaa (tällä hetkellä vain 4 kestoa käytössä, ainoat sopivat xs-fuzzit).

Esikoinen syntyi tiistaina illalla ja lauantaina aamupäivällä päästiin kotiin. Oltaisiin päästy jo pe iltapäivällä, mutta sitten olisi pitänyt tulla uudelleen paino- ja imetyskontrolliin heti maanantaina. Vauvalla oli siis matalat verensokerit, joiden seurannan takia meni useampi päivä. Sokerit nousivat kovin hitaasti, koska mulla ei maito noussut kovin hyvin (vasta kotona kunnolla) ja korvike ei pidä sokereita yhtä hyvin kuin äidinmaito. Keltaisuudesta myös huolestuttiin to&pe, joten sekin oli yksi lisäsyy pidemmälle sairaalassaololle. Ei meillä mikään kiire kotiin ollutkaan, kun oli perhehuone ja tosi mukavia kätilöitä huolehtimassa meidän kaikkien hyvinvoinnista

Joo niin on, mutta mulla koko raskausajan pyöri yläpaine siinä 95-104 välillä eli tosi matalalla Alapaine oli 60 paikkeilla. Onneksi nousi synnytyksessä korkeammalle niin ei tullut mitään ongelmia saada epiduraalia, mikä vähän huolestutti.

Edellisenä päivänä oli neuvolassa alapaine noussut yhtäkkiä kymmenisen pykälää (60+ -> 70+) ylöspäin siitä, mitä se oli ollut koko raskauden ajan. 5 päivää aiemmin olleessa neuvolassa alapaine oli vielä "normaali". 12 päivää aiemmin tuli aika iso (n.6cm halkasijaltaan) klöntti limatulppaa. Yhtäkään muuta oiretta ei ollut, ei edes harkkasuppareita. Yöllä rv40+5 sitten vaan meni vedet ja alkoi supparit.

Mä olin kirjoittanut synnytyssuunnitelmaan, että voisin ponnistaa jakkaralla, kun en muutakaan keksinyt Hetken koittaessa kätilö sitten kysyi haluanko jakkaralle ja sanoin että ihan sama (=kunhan vaan tuska loppuisi, heh), kyllä se käy Ensin tuntui vähän omituiselta nojata mieheen, kun siihen asti en ollut muuta kuin puristanut häntä loppuvaiheessa kädestä (en halunnut mitään ylimääräistä kosketusta iholle), mutta kun aloin kunnolla ponnistaa, tuntuikin tosi hyvältä kun mies kannatteli tiukasti kainaloista ja laittoi vastaan, kun siinä vääntelehdin. Vähän koomiselta kyllä tuntui/näytti, kun kolme kätilöä (yksi oli opiskelija) oli polvistuneena mun jalkojen juureen Ponnistus sujui ihan hyvin, vaikka olin kätilöiden kanssa vähän eri mieltä parhaasta ponnistusasennosta eli "pääkätilö" koko ajan kannusti painamaan kantapäät lattiaan (ja koitti ihan painaa niitä lattiaa vasten mutta ei ne siellä pysyneet), vaikka omasta mielestä sain parhaan voiman, kun olin "varpaillaan" eli vain varpaat kosketti lattiaan samalla kun rutistin menemään jakkaralla "istuen" (ei siinä varsinaisesti paikallaan istuttua tullut vaan vääntelehdittyä enemmänkin). Jakkara itsessään oli vähän epämukava, ehkä pikkaisen liian leveä mun makuun, mutta eipä takapuoli jakkaralla ollutkaan kuin vaan uutta supistusta odotellessa. Ponnistaessa oli ihan ok. Vauvan näki hienosti siitä jakkaralta heti kun hän oli tullut ulos. Syliin en häntä kuitenkaan saanut, koska hän ei jaksanut alkaa hengittää ja piti viedä virvoiteltavaksi Jakkaralta kipusin sitten takaisin sängylle paikkailtavaksi.

Ei tehty epparia ja tuli vain ihan pieni repeämä. Hyvin pystyi istumaan tavallisella tuolilla jo seuraavana päivänä. Kuumalla pyyhkeellä tuettiin myös mun välilihaa ponnistusvaiheessa.

Ja niinhän se sitten meni, että mun verenpaine oli tavallista korkeampi, 120/jotain ja epiduraalin laitto onnistui mainiosti!

Ei pitänyt paikkaansa, tyttöä lupaili, mutta poika tuli niin kuin rakenneultrassakin jo nähtiin

Aika tarkkaan 10kg tuli ja 6kg niistä jäi laitokselle

Kotona keskellä yötä. Heräsin käymään vessassa ja jo ylös noustessa tuntui vähän kummalta ja eka lorahdus osuikin sitten kestopikkuhousunsuojaan, joka onneksi oli housuissa.

Nyt on eka raskaus takana ja ei tullut yhtään arpia! Mulla oli keskivartalon iho melkein koko raskauden ajan aivan järkyttävän kuiva ja hilseilevä ja rasvasin ihoa monta kertaa päivässä. Lieneekö auttanut?

Pakko kommentoida tätä omaa viestiäni, että synnytys käynnistyi vesien menolla (ja tuli ihan turkasesti limaa myös!) n.5,5h tuon viestin kirjoittamisen jälkeen

Rv40+5 alkoi spontaanisti vesien menolla ja supistuksilla, jotka alkoivat puoli tuntia vedenmenon jälkeen.

Juu eli ole pakollista tukihenkilön läsnäolo synnytyssuunnitelman teossa. Valmennuksen kätilö sanoi, että he ymmärtävät kyllä että tukihenkilön voi olla vaikea saada työnantajalta vapaata vielä 2 valmennuksen lisäksi vielä. Meilläkin oli suunnitelman teko keskiviikkona keskellä päivää ja mulla meni siellä vaan noin vartti, mutta mieheltä olisi matkoineen tullut 2h poissaolo töistä! Täytettiin siis se suunnittelulomake kotona valmiiksi ja vastailin miehen puolesta keskeisimmät hänen toiveensa. Itse en kaivannut etukäteen tai nähnyt jälkikäteen tarpeelliseksi, että mies olisi ollut tuolla mukana, koska meillä oli niin selvät sävelet jo valmiiksi

Neuvolalääkäri arvioi käsikopelolla rv35+5 painoksi laskettuna aikana 3300g tai mahdollisesti 3500g (vauva liikkui erikoisesti joten arviointi oli vaikeaa). Neuvolaterkka taas sanoi, että maksimissaan kolmikiloinen LA:na ja syntyessään rv40+5 vauva painoi 3020g, joten terkka osui aika oikeaan

OÄ: Mulla irtosi käsittääkseni iso klöntti limatulppaa tuossa 11 päivää sitten ja minkäänlaisia synnytystä lupailevia oireita ei ole sen jälkeen näkynyt Se oli sellainen 6-7cm halkaisijalta, ehkä puoli senttiä paksu hyytelömäinen pyöreähkö klöntti. Kirkas, ihan lievästi kellertävä, ei veriviiruja. Oli takertunut pyyhkeeseen kiinni, joten pääsin lähietäisyydeltä ihailemaan

^ Aihetta sivuten, mäkin ajattelin meille hommata jonkun kivan pikku pussukkaan mahtuvan yleissadesuojan cameleoneihin, koska se niiden oma sadesuoja on tosi iso taiteltunakin eikä sitä viitsi raahata mukana varmuuden vuoksi. Syksyisin kun on välillä ihan mahdoton arpoa sataako ollenkaan, vähän vai kaatamalla Helpompi heittää sinne tavarakoriin joku pikku pussukka yllätyskelien varalle. Koitin etsiä läpinäkyvää sadesuojaa, joka menisi pieneen kasaan (että näkyisi bugisten kivat kankaat läpi), mutta ne on kaikki tuollaista samanlaista muovimaista jäykkää materiaalia, höh. Täytynee ostaa joku kuviollinen (Trille-merkillä on aika hauskoja) tai sitten erikoisemman värinen muuten vaan (Emma-merkiltä ainakin löytyy)

Joo on ihan älyttömän helppoa! Ainoa on, että se kopan irroitus rungosta voi olla aluksi vähän jäykkää (pitää suht lujaa painaa niitä "irrotusnappeja", mutta sekin löystyy toistojen myötä. Mutta tosiaan, sen jälkeen kun koppa/istuin on irti niin itse rungon kokoonlaittaminen ja avaaminen on oikeasti vaan parin sekunnin homma ihan upouudellakin rungolla! (osasin vastata vain tähän kysymykseen)

^Kiva kun tulit päivittämään kuulumiset ja hienoa että oli paikat visusti kiinni Muistelen useammankin vaukkarin valitelleen samaa eli raskausaikana on sisätutkimukset sattuneet tosi paljon ja jälkikäteen on tuhrutellut (johtunee paikkojen kuivuudesta?)

Mulla alkoi tulla harvakseltaan (ei edes joka viikko) pieniä hyytelö-/geelimäisiä palleroita noin rv24 lähtien ja aika samanlaista tavaraa taitaa olla kuin limatulppa, josta mulla irtosi tosi iso klöntti tuossa reilu viikko sitten. Mutta niin sitä ollaan edelleen yhdessä koossa tänään rv40+2 Neuvolalääkäriltä kun kysyin aikanaan niin sanoi, että on ihan vaaratonta. Itse olen ajatellut, että ehkä se limatulppa uusiutuu ja tiputtelee niitä kuivimpia pikku palasia pitkin matkaa ulos?