RustInPeace

Puolivuotiaana, kun lopetin yösyötöt ja pidettiin unikoulu. Näin myös 2 aiempaa tapausta.

Tervehdys! Täällä kolmen maitoallergisen lapsen äiti. Ruoka-aineallergioita muutenkin meidän viisihenkisessä perheessä riittää... Ruokakokeilut vauvaiässä ovat kyllä yksi rasittavimpia ajanjaksoja vauva-arjessa, muistan hyvin kuinka hermot meinasivat mennä totaalisesti aikanaan poikieni kanssa (nyt iältään jo 14 ja 11 v), kun tuntui ettei mikään sovi ja tietysti huolestutti että miten nuo lapsoset saavat kaiken tarvitsemansa ja kasvavat jne. jne. Nyt kuopustytön kanssa osaan jo ajatella vähän rauhallisemmin, kun olen nähnyt että ihmisiä (ja terveitä sellaisia!) noista kahdestakin on tullut alun ruokaongelmien jälkeen Eikä ihan alunkaan, sillä esim. maitoallergia (ja muna-) hävisi molemmilta vasta 1,5 vuotta sitten... Kuopuksemme on nyt puolivuotias ja ruokavaliossa on vasta Neocatea, päärynää (Piltti, jossa ei ole riisitärkkelystä vaan tapiokaa) ja perunaa + vähän mustikkaa ja näkkäriä, sekä kurkkua. Varmasti ei-sopiviksi on tähän mennessä havaittu lehmänmaito, tattari, ohra (muita kotimaisia ei edes kokeiltu vielä), maissi, banaani & soija. En ole tämän lapsen kanssa todellakaan pitänyt kiirettä uusien ruoka-aineiden kanssa, juurikin siitä syystä että nuo pojat ovat kasvaneet ja kehittyneet hyvin, vaikka ruokavalio oli TODELLA suppea 1,5-2 vuoden ikään saakka. Jokin vilja pitäisi kuitenkin löytää ja kokeilla riisi, että tietäisi voiko noita valmissoseita kuvitellakaan antavansa. Ehkä jo tällä viikolla, ehkä vasta ensi Netissä on muuten mainio allergisten lasten vanhempien keskustelupalsta osoitteessa www.histamiini.com. Sieltä saa todella hyvin vertaistukea näiden allergia-asioiden kanssa painiessa

Suolioireisen (ja muutenkin hitaammin reagoivan) altistaminen on kyllä ihan pepusta. Meillä kans annettiin tytölle meidän mielestämme isoja määriä lehmänmaitoa altistuksessa, kun ei niitä iho-oireita raukalle tule eikä tullut. Noh, menihän siinä sitten seuraava ilta ja yö kipua itkiessä ja monen monta päivää toipuessa Ja vielä olisi pitänyt kotona jatkaa lehmänmaidolla. Huoh. Kyllähän sen ymmärtää, ettei Kelan tukia voida liian heppoisin perustein myöntää, mutta jotenkin tuo lapsen kiusaaminen on kyllä tuskaista seurata näin vanhempana, kun itse tietää ihan tasan tarkkaan että lapsi ON allerginen. Meillä esimerkiksi oli jo 3. maitoallerginen lapsi kyseessä, joka reagoi ihan vastasyntyneestä asti minun kauttani lehmänmaitoon (ja muihinkin ruoka-aineisiin)... vaikka kuinka yritin aluksi ajatella, etten vain "kuvittele" lapselle allergiaa, niin olihan se ihan selvä, kun oireet olivat ihan samat kuin isommilla sisaruksilla. Maitoallergia (tai muutkaan ruoka-aineallergiat) ei muuten välttämättä mene ihan heti ohi, vaikka niin joka paikassa yleensä sanotaan; meillä kaksi vanhempaa lasta "paranivat" vasta ihan tässä vuosi sitten ja nyt pojilla on ikää jo 14 ja 11 vuotta.

Eipä ole tänäänkään aurinkoa näkynyt. Ulkona on niiiiin harmaata, että huh huh. Onneksi on tuo Airi Aurinko seurana Tänään on nukuttu harvinaisen pitkiä päiväunia, saa nähdä vaikuttaako tuo yöuniin. Tyttö nukkui ulkona reilut 2 tuntia kauppareissun päätteeksi. Soittorasia-leijona on kiva pötköttelykaveri:

Tähän ei varmaan ehdi nyt kovin monta riviä kirjoittaa, mutta jos nyt jotain kuitenkin. Airi nukkuu sylissä (taas!), ei rauhoittunut mihinkään muualle syönnin jälkeen. Mietin jo hetken, että lähden vaunukävelylle ja käyn samalla kaupassa (siihen A on aina nukahtanut), mutta harmaa ja sateinen (?) ilma ulkona vissiin masensi sen verran, etten saanut liikuttua. Ja sitten tuo jo nukahtikin, syliin siis. Heh, televisiosta tulee Vauva tulossa. Muistan, kun tuota ohjelmaa katseli toisinaan raskaana ollessa ja mietti että sitä sitten joskus istuu tässä kotisohvalla uuden vauvan kanssa, ja se kaikki tuntui olevan ikuisuuden päässä. Noh, tässä sitä nyt ollaan Onneksi ei tartte enää miettiä synnytystä, eikä synnyttää. Kyllä se vaan sattuu niin älyttömästi, vaikka menis kuinka "kivuttomasti" ja nopeasti. Ihanaa, että se on ohi, ja että kaikki meni hyvin Tekis ihan sairaasti mieli kahvia. En kuitenkaan aio tänään juoda sitä, koska kun olen viime päivinä juonut aamukahvia niin illalla on ennen nukkumaanmenoa ollut aikamoinen huutokonsertti (johon ei auta mikään). Välillä olin useamman viikon kokonaan ilman kahvia siis... Katsotaan tuleeko tänäänkin huutovaihe illalla - jos tulee niin tiedän, ettei se johdu kahvista. Jos taas ei, niin täytyy katsoa huominenkin ilman. Typerää, että pitää olla niin riippuvainen aamukahvista. En yleensäkään juo 1-2 kuppia enempää kahvia päivässä, mutta aamukahvi on semmoinen juttu joka vaan "pitää" saada. Kahvin poisjättämisestäkään ei tule mitään fyysisiä oireita, pääkipua tms., mutta henkisiä näköjään kyllä - ahdistaa!! Jaahas, nyt tuo pikkuinen vissiin taas herää. Jatketaan siis myöhemmin paremmalla ajalla...

Jokohan sitä nyt sais tämän päiväkirjaosionkin aloitettua. Pitkään ollut jo mielessä, mutta eipä tänne ole (muka) ehtinyt mitään kirjoittamaan. Aika raskaaksi tulosta tähän hetkeen, kun lapsi on jo 1,5 kk ikäinen, on mennyt ihan älyttömän nopeasti... Päiväkirjan taustalta löytyvään perheeseen kuuluu äiti eli minä, mieheni sekä 3 lasta: Elias (13), Viljo (10) ja Airi (1,5 kk). Pojat ovat edellisestä avioliitostani ja asuvat meillä vuoroviikoin eli ovat joka toisen viikon oman isänsä luona. Miehelläni on omasta edellisestä avioliitostaan myös 2 lasta, mutta he eivät asu meillä. Lemmikkieläimiä ei enää nykyään ole, kun maakilpparit Topi ja Leila kuolivat viime vuonna Lasta emme nykyisen puolisoni kanssa mitenkään suunnitelleet, mutta kun Airi ilmoitti tulostaan, ei kummallakaan ollut mitään sitä vastaan. Raskausaika sujui samalla tavalla kuin aikanaan isoveljienkin kohdalla eli varsin vaivattomasti; alkuaikojen lievää pahoinvointia lukuunottamatta ei ongelmia. Synnytys oli nopea: lapsivesi meni kotona kesken yöunien ja vauva oli maailmassa reilun 2 tunnin kuluttua. Pistetäänpä tähän ensimmäiseksi kuvaksi yksi ihan ihka ensimmäisistä Airista otetuista kuvista (jos ultraäänikuvia ei lasketa ).

Ei muistanut, ei ole ennenkään muistettu, enkä moista osaa edes kaivata. Minusta ne vauvat on tarpeeksi suuria lahjoja, molemmille

Ennen 75B-C, raskaana ollessa 80C, nyt imettäessä 75D. Pienempiä tisuja haikaillaan jo...

Totta, ei tekis kyllä mieli kuukuppia ihan heti synnytyksen jälkeen edes näyttää alapäälle... Mulla kesti jälkivuoto pari viikkoa, oli ensimmäisen kaks päivää tosi runsasta ja väheni sitten vähenemistään tasaisesti, kunnes lopahti kokonaan.

Seuraavana päivänä synnytyksen jälkeen. Vauvalla kaikki kunnossa ja omakin olo ihan ok, niin hyvin uskalsi lähteä. Onneksi nykyään on moinen mahdollista

Tunnin kesti tässä viimeisessä, edellisistä ei enää mitään muistikuvaa. Aika nopeita olleet kaikki kolme...

Meillä on käytössä kuukausiraha-systeemi eli pojat (10- ja 13-vuotiaat) saavat kympin kuussa. Tätä ei kuitenkaan yleensä ole annettu käteen, vaan pojat ovat itse halunneet säästää johonkin ostokseen eli ovat keränneet kuukausirahojaan useamman kuukauden. Systeemi on ollut käytössä pari vuotta. Koulunumeroista ei tulisi mieleenkään antaa rahaa, kun en ole sitä itsekään saanut/ oppinut odottamaan. Kuukausirahan saa, kun käyttäytyy normaalisti eli hyvin, tekee hommansa (lähinnä hoitaa läksynsä, siivoaa tai muuten auttaa pyydettäessä) jne.

Minua kiinnostaa miten teillä on paino noussut raskauden aikana? 1. raskaus: 13 kg (lähtöpaino 43 kg), 2. raskaus: 11 kg (lähtöpaino 45 kg), nyt 3. raskaudessa viikkoja 28+2 ja kiloja tullut toistaiseksi 5-6 (lähtöpaino 49 kg). Miten ne on karisseet synnytyksen jälkeen? Tosi nopeasti, synnytyksessä lähti suurin osa ja loput imetyksen aikana. 2 kiloa jäi molemmista edellisistä, mikä oli kyllä hyväkin, kun olin tosi hoikka ennen raskauksia. Tästä kolmannesta ei tarvitsisi jäädä kiloja, tuo 49-50 kiloa on mulle omasta mielestäni oikein hyvä paino Vaikuttaako lähtöpaino jotenkin? Jaa-a, edellisissä kahdessa raskaudessa on tosiaan päästy lopussa ihan samaan kilomäärään huolimatta siitä, että lähtöpainoissa oli parin kilon ero. Saa nähdä, mihin asti tällä kertaa päästään... Ruokailutottumukset? Ihan normaalit, syön mitä mieli tekee yleensä. Tietysti sitä pyrkii syömään mahdollisimman monipuolisesti, mutta ei ruoka meillä aina mitenkään hirveän terveellistä ole. Kasviksia ja hedelmiä on raskaana ollessa syönyt kyllä huomattavasti enemmän kuin normaalisti (= paljon!). Rasvaa olen aina käyttänyt paljon (juon esim. punaista maitoa) ja suolaakin kohtuudella. Valkoisia jauhoja ja sokeria sen sijaan menee aika vähän, en oikein niitä edes kaipaa.

Eipä tässä muu oikeastaan ärsytä kuin se, ettei voi sekstailla kuin parissa asennossa Alkaa kyllästyttää pikku hiljaa...

Tyttö olisi tuon mukaan tulossa, mutta itselläni on kyllä ehkä enemmän poikaolo. Ennestään 2 poikaa ja taulukko olisi näköjään ollut niiden kohdalla ihan oikeassa...