Kuutar

Jäsen
  • Content count

    46
  • Joined

  • Last visited

About Kuutar

  • Rank
    Tavis

Contact Methods

  • ICQ
    0
  1. Kertokaahan mitä mun kannattaisi tehdä. Vauvani on 2,5-viikkoinen ja imetys on helvettiä. Molemmat rinnanpäät ovat ovat jatkuvasti rikki. Vasemmasta rinnasta imetys sujuu kohtalaisen hyvin, mutta oikea on ongelma. Rinnanpää on matala ja helposti sisäänpäin kääntyvä, minkä vuoksi sain jo sairaalassa rintakumin avuksi. Sen kanssa ollaan menty - välillä koko imetyksen ajan, välillä olen ottanut kumin kesken kaiken pois ja vauva on onnistunut imemään ilman kumia loppuun. Viime viikolla rintaan tuli tiehyttukos ja imetin oikeasta rinnasta oikein urakalla. Sen seurauksena nänni on aivan rikki, ihan kuin siitä olisi pala pois. Muutaman kerran verta on tullut niin paljon, että vauvan naama samoin kuin paidan rintamus on ollut aivan veressä. Lisäksi imetys vihloo kyljessä ja somrenpäissä saakka, ihan kuin imeminen ärsyttäisi jotakin hermoa. Rintakumin käyttö ei mielestäni yhtään paranna tilannetta, tai ainakin imetys sattuu vähemmän, jos kumin voi ottaa pois. Ilman kumia vauva ei pääse imemisen alkuun, joten sitä on pakko käyttää ainakin alkuun. Imuotteen on useampi ihminen tarkistanut ja todennut hyväksi. Ennen juhannusta huomasimme vauvan kielessä valkoista peitettä, joka ei lähtenyt vedellä huuhtomalla pois. Päättelimme peitteen olevan sammasta. Olemme penslanneet kieltä nyt puolukalla ja peite on vähntynyt, mutta ei hävinnyt. Nännejä olen valellut sitruunalla. Tällä hetkellä tilanne on se, että pelkään jokaista imetyskertaa, imetys oikeasta rinnasta sattuu tolkuttomasti ja molemmat rinnat kirvelevät imetysten välillä. Pitäisikö yrittää vielä sinnitellä vai mennä sammaksesta lääkäriin? Entä imettää oikeasta rinnasta (vaikka veri lentääkin) vai lypsää se käsin tyhjäksi ja hörpyttää maito? Ja kuinka tätä jaksaa niin kauan, että ongelmista selviää?
  2. -yrittää elää niin, että koko perhe pysyisi suunnilleen täysjärkisenä. Tuo on ainoa vakaa päätös. Siitä, mitä se pitää sisällään, minulla ei ole ihan tarkkaa mielikuvaa, mutta ajattelisin sen tarkoittavan ainakin: -tietoista täydellisyydentavoittelemattomuutta -toisiin vertaamattomuutta -rentoutta -vastuun jakamista ainakin miehen kanssa, mielellään myös muun lähipiirin -arkipäivän huumorin säilyttämistä -aina välillä vapaan ottamista perheestä Ja joo, aion myös kestovaippailla, imettää niin pitkään kuin pystyn ja kasvattaa lapsestani siivon ja terveiden elämäntapojen ystävän.
  3. Meidän "suunnitelma" on kolme tai neljä. Mies on kolmen ja minä neljän kannalla - ja mies kolmi- ja minä nelilapsisesta perheestä. Haluaisin, että lapsillamme on sisaruksia ja toivoisin, että heidän välinsä olisivat yhtä läheiset ja hyvät kuin mitä itselläni on omiin sisaruksiini. En kuitenkaan juuri halua IRL puhua haaveistamme ennen kuin on jotain kokemusta edes tästä yhdestä tulevasta. Alun perinhän meille ei pitänyt tulla lapsia ollenkaan..
  4. Mä suhtaudun vähän ristiriitaisesti tuohon syömiseen ja lihomiseen. Olen aina syönyt paaaaaljooon ja tahti on jatkunut raskausaikana. Aikaisemmin olen myös liikkunut runsaasti ja olen aina ollut hoikka. No, nyt liikkuminen on jäänyt oikeastaan kokonaan pois ja paino on noussut reippaasti, sen puoli kiloa viikossa tai itse asiassa vähän ylikin. Ja se vähän ahdistaa, etenkin kun loppuraskaus ja luultavasti kiihkein painonnousu on vielä edessä. Toisaalta mun sokerirasitus on ihan normaali, syön terveellisesti ja tunnen oloni ihan hyväksi. Maha on iso, mutta se näyttää helposti isolta tällaiseen pätkään kiinnitettynä. Rakenneultrassa sikiö oli viikkojaan pienemmän kokoinen ja sf-mitta menee omalla käyrällään keskikäyrän yläpuolella. Jos en tietäisi, että suositeltu painonlisäys koko raskausajalle olisi sen 8-12 kg, en varmaankaan osaisi huolestua yhtään. En ymmärrä, mihin kaikki kiloni ovat kehossani piiloutuneet, ja luotan siihen, että imetys ja tavallisesta liikkumisesta kiinni saaminen synnytyksen jälkeen poistavat ylimääräiset kilot. Ja silti stressaan. Mä en edes tiedä, mikä mun avautumisen pointtina oli. Kun tuntuu, että kaikki on ihan hyvin ja niin kuin pitää, mutta sitten ei kuitenkaan oikein mahdu normeihin. Eikä sitten voi osaa luottaa itseensä, vaan miettii, kasvattaako mahassaan sitten kuitenkin jättivauva ja onko painonnoususta sitten kuitenkin jotain haittaa ja pitäisikö mun nyt kuitenkaan syödä, vaikka mulla on nälkä. Argh!
  5. ^Näin mäkin tämän allekirjoituksen ymmärrän. Vaikkei sillä juridista merkitystä olekaan, saa olla tavallisen jästipäinen ihminen, joka selvästä pyynnöstä huolimatta toimii tämän kohtuullisen toiveen vastaisesti. Edit. Ja kiitos täältäkin Ronjalle. On niin kivaa lainata toisen tekstiä ilman lupaa
  6. Onnea Curly ja kaikki muut plussanneet!
  7. Huomasin lainauksen päivän lehdessä. Kyllä tuntui pahalta sun puolesta, vaikken tunnekaan sua muuten kuin että nicki on tuttu.
  8. Tähän saakka ollaan menty kunnallisella (eli käyty kerran nla:ssa). Kunta tarjoaa kaksi ultraa ja jos niissä ei ilmene mitään, mistä itse huolestuisi mutta hoitohlökunta ei, ja muutenkin raskaus sujuu normaalin rajoissa, niin tuskin käännymmekään yksityisen sektorin puoleen. 4D ei ainakaan tässä vaiheessa vielä houkuttele mitenkään erityisesti. Katsotaan sitten myöhemmin, kuinka paljon ajatukset muuttuvat
  9. Sain rokotteen viime viikolla. Rokotus itsessään ei tuntunut miltään, epäilytti oikein, että rokottiko ne oikeasti vain ruittasiko keittosuolaa menemään. loppupäivänä ei mitään tuntemuksia, seuraavana päivänä olkapää oli kosketusarka niin paljon, ettei pistopuolen kyljellä voinut nukkua. Seuraavana päivänä taisin olla myös aika väsynyt. Arkuutta kesti pari päivää, sitten meni ohi.
  10. Joo, spinaalista epiduraaliin vaihdettaessa katetria vedetään yksi kalvoväli ulommaksi siellä nikamien välissä.
  11. Väsymys! Se on iskenyt nyt ihan parin viime päivän aikana. On hiukan noloa pilkkiä ihan mielenkiintoisella luennolla proffan silmien alla... Muuten oireet ovat olleet aika vähäisiä, rintojen arkuutta ja mahan turvotusta lähinnä.
  12. En ole vielä neuvolassa käynyt, mutta ajattelin, että mies tulisi mukaan. (Mies kyllä ajatteli ihan itsekin tulla ) Haluan miehen sinne mukaan sen takia, että tilanne on miehelle ihan uusi ja haluan, että hänellä on mahdollisuus saada tietoa, kysyä ja ihmetellä myös muuten kuin minun kanssani. Kun terkkari on nähty ja on sillä lailla tuttu, niin miehen on ehkä helpompi kysellä tyhmiä jne. Miellän tuon ekan käynnin jonkinlaiseksi varhaiseksi isyysvalmennukseksi, miehen identiteetin vahvistamisena toisena vanhempana. Ja en osaa selvittää miehen suvun sairauksia, joten hänelle on ihan käytännönkin tarve Ja anteeksi lievähkö OT.
  13. Taisi se nyt tärpätä Eikä kulunut kuin neljä päivää, että uskoin asian todeksi...
  14. Joo, ne aktivoituu ihan odottamatta.
  15. HennaN., en usko, että tuollaiseen pieneen ylipainoon puututaan, jos elämäntapasi on muuten suurin piirtein kohdallaan. Mutta toivotaan, ettei tarvitse edes mennä tutkimuksiin saakka.