Tammikuussa käytiin Haikaranpesässä pyörähtämässä ja myös meillä on kyllä vain hyvää sanottavaa. Kaikki kätilöt huipputyyppejä ja ihania ihmisiä. Itse tykkäsin, että Haikaranpesässä synnyttäjä ja perhe kohdataan ihmisinä eikä potilaina. Niin sydämellistä toimintaa ja just toi laitos- ja sairaalamaisuus oli poissa. Ihanan rauhallinen paikka, tuntui kun astui Haikaranpesän ovista sisälle, että aika pysähtyi. Vauvan syntymän jälkeen oli aikaa ihan rauhassa sylitellä ja ihastella pientä eikä kukaan ollut kiireellä kärräämässä pois että seuraavaa synnyttäjää vuoroon.
Aavistuksen verran oli samanlaista kokemusta ensimmäisestä yöstä kuin Tupella, eli kätilöillä oli hiukan kiirettä yöllä ja meidänkin pienokainen testasi ensimmäisen yön kunnolla keuhkojaan. Siellä varsinaisen Haikaranpesän puolella (siis jossa ne synnytyssalitkin on) kun ei ole vuorossa kuin ne kätilöt, jotka hoitavat synnytyksiäkin, eli jos kaikki salit on täynnä kiirusta pitää. Päivällä siellä oli sitten erikseen vuorossa kätilöt, jotka ohjasivat vauvan hoidossa. Niin paljon ohjeita, neuvoja ja vinkkejä saatiin imetykseen, kantoliinan käyttöön, vauvan hoitoon jne. ja vielä enemmän olis varmasti saanut jos olis osannut/muistanut kysyä, mutta sitä oli toisaalta niin hämmästynyt siitä pienestä nyytistä
Tosiaan synnytyksessä tuli kolme eri kätilöä nähtyä ja kaikki oikein mukavia. Synnytys meni hyvin ja kävi vielä niin hyvä tuuri, että perhehuone oli vapaana, joten saatiin olla koossa koko kolmen kopla. Synnytyssuunnitelmaa ei ponnistusvaiheen osalta ehditty pahemmin seurata, kun ponnistusvaihe alkoikin yllättävän nopeasti (alle 1,5 tunnissa aukesi 4 cm täysin auki), mutta kätilö kysyi kyllä siinä lennosta että mitäs olis toiveissa ja valmisteli sitten kiireen vilkkaa sen mukaan.
