sadetakki

Onko kukaan sairastanut enterorokkoa raskaana? Mitä lääkärit sanoivat? Olen yrittänyt etsiä tietoa ja kysynyt neuvolastakin, mutta saanut kahdenlaisia vastauksia: toiset sanoo, että ei ole mitään haittaa ja toiset taas sanovat, että se voi olla vauvalle vaarallinen. Hieman hermostuttaa, kun lähipiirissä enteroa on nyt esiintynyt ja itsellä vielä noin kuukausi laskettuun aikaan...

Juu, toki oletus että lapsi on päiväkodissa ruoka-aikaan Kun meille sanottiin ettei ole varmaa kuuluuko 5h sopimukseen kahta ruokaa. Tuntuisi vaan aika omituiselta, että jos lapsi on 5h hoidossa ja katselisi vierestä kun muut syö. Jos esim. hoitoaika 7/7.30-12. Nälkähän siinä ehtii tulla jos ruokaa saa vasta 11 (ja aamupala pitäis kotona syödä 6.30).

Osaako kukaan sanoa, että jos lapsi on päiväkodissa sopimuksella max. 5h päivässä (eli aamupäivän ja haetaan kotiin päiväunille),niin kuuluuko siihen kaksi ruokaa (aamupala ja lounas)?

Mä ihmettelin tätä samaa!!

Oih, minusta tuo 2011 pakkaus on ihana! Ja ainakin Kelan sivuilla lukee, että koska esitteet on jätetty pois, niin on voitu lisätä vaatteiden määrää viime vuodesta.

Homssulle pahoittelut! Toi on kyllä törkeää!! Tule sitten kertomaan, että mitä valmistaja vastasi? Tommoiset testit pitäis poistaa markkinoilta, varsinkin kun/jos tämä ei ollut eka kerta!!

^mä pyytäisin kyllä toisen lääkärin mielipiteen vielä. Minulla on geenivirhe ja pistän ihan koko raskauden ja kuukausi sen jälkeenkin. Raskausaikana on erityistä suurempi riski laskimotukoksiin ja geenivirhe siis lisää riskiä jo ilman raskauttakin. Ja napanuoran suonet ovat herkkiä näille tukoksille. Cleo, sinuna siis kysyisin vielä toiselta lääkäriltä mielipidettä.

Siona, oletko painanut sen ilmakuplan ruiskusta pois ennen kuin pistät ihoon? Fragminissa ainakin on ärsyttävä iso ilmakupla ja yritän ensin napsutella sen ylös ja sitten painaa pois. Se on vaan tosi vaikeaa saada sitä ilmaa pois! Tahtoo aina tulla pari tippaa ainettakin pois En tiedä onko siitä haittaa jos sen ilman pistää ihon alle? Mä pistän hiukan vinoon, minusta sillä tavalla menee helpommin ihosta läpi se ruisku. Lisäksi just tuo, että hitaasti painaa sen aineen ja kun vetää ruiskun pois, niin pidän sitä mäntää pohjassa. Olen säästynyt mustelmilta (tähän asti vasta yksi pieni mustelma tullut). Tsemppiä kaikille pistäjille! Siihen kyllä tottuu ja tulee ihan mestariksi

Wanda, kävikö myöhemmin ilmi, että pitikö alkuperäiset raskausviikot paikkansa? vai oliko raskaus sittenkin alkanut myöhemmin (esim. jos siskosi arveli olevansa viikolla 6+, mutta todellisuudessa olikin vasta vaikka 4 ja siksi ei näkynyt testissä)?

Oliko näissä tapauksissa keskenmeno alkanut spontaanisti? Vai voiko keskeytyneessä keskenmenossakin syy olla myös "sticky blood" ?

Jännää miten eri lääkäreiden mielipiteet on niin erilaisia. Mulle taas lääkäri sanoi, että Clindoxylin käyttö pitää lopettaa välittömästi jos tulee plussa. Dalacinia sen sijaan tämän lääkärin mukaan saa käyttää

Minulle Kättärillä opastettiin menemään jälkitarkastukseen yksityiselle.

En löytänyt ketjua aiheelle mies ja keskenmeno. Usein miehelle jää vain vaimon tukeminen, mutta miten mies käy surutyötään läpi? Keskenmenon kokeneet, olisi hyödyllistä kuulla, miten teidän miehet ovat surua käyneet läpi. Onko heidän kaikki energia mennyt teidän tukemiseen? Tuliko miehen suru myöhemmin vai ollenkaan? Ja miten yhdessä kävitte keskenmenoa läpi? Kävikö mies läpi asiaa omien ystäviensa kanssa? Pelottaa, että meillä mies on jäänyt tämän minun suruni ja tukemiseni alle. Ei ole paljon halunnut omista tuntemuksistaan puhua, vaikka olenkin varovaisesti yrittänyt kannustaa kertomaan ajatuksiaan.

Ihan kamalia kommentteja osa on täällä saanut osakseen. Itselle varmaan "kylmimmät" kommentit tulivat sairaalapäivystyksessä. Kukaan ei missään vaiheessa pahoitellut tai "ottanut osaa". En tiedä miten paljon se olisi heiltä vaatinut -muutama sana. Ystävien kohdalla tärkeintä ainakin minulle olisi se, että kun olen saanut keskenmenosta kerrottua, niin ystävät eivät "unohtaisi". Siis se, että sen ensimmäisen vastausviestin jälkeenkin uskaltaisi ottaa yhteyttä. Se merkitisi paljon. Edes tekstari silloin tällöin, ja tieto siitä, että joku ajattelee minua/meitä. Tiedän, että osa ystävistä varmasti ajattelee, että antaa minun surra rauhassa, mutta silloin on itse niin hauras, että jaksaisi ottaa yhteyttä, toivoisi että ystävät tekevät sen puolestasi. Kyllä minä vastaan heti kun jaksan. Tekstari on siitä hyvä, että siihen voi vastata sitten kun jaksaa ja tuntuu siltä. Ja kyllä minusta keskenmenon kokeneen ystävän kohdatessa kannattaa heti alkuun pahoitella/ottaa osaa/jotenkin huomioida asia (muutama sana, halaus, ihan mitä vaan). Tuntuu pahalta, jos ystävä ei mitenkään kommentoi asiaa (jos siitä kerran tietää). Ja todellakin, jos ei ole mitään sanottavaa, on parempi olla sanomatta mitään. Riittää vaikka se, että sanoo, ettei ole mitään sanoja. Lämpimät halaukset kaikille vauvansa menettäneille kanssasisarille.

^testasin aamuvirtsasta. Ei olisi vielä pitänyt, mutta kumma miten sitä on kärsivällisyys huvennut ensimmäisen plussatestin jälkeen -ja samalla ihan kaikki pistää huolettamaan Viikot on ihan varmat, kun on hoidot takana (periaatteessa nyt voisi olla jo 5+2 mutta vähintään 5+1). Jospa sitä jaksaisi odottaa la-su ja testaisi uudelleen...