Engelina

Meidän poika säännöllisesti pyytää kahvia kun on kahvitteluvieraita mutta usein saan puhuttua juomaan vaikka pillimehun sen sijaan. On 2-vuotiaasta asti pyytänyt kahvia ja silloin tällöin saa pienen tilkan, joka on kuitenkin lähestulkoon maitoa. En oo kovin ihastunut noin pienen kahvinjuontiin mutta en pidä niin pientä määrää kovin vaarallisenakaan noin harvakseltaan nautittuna. Enemmän koen muista jutuista olevan haittaa (einekset, suola, sokeri jne.).

Meillä tulee aika tarkalleen 4 vuotta ikäeroa, kun lapsilla on 2 päivää laskettujen aikojen välillä. Esikoisella LA oli 21.5. ja tällä 19.5. Pienempää ikäeroa olisin toivonut, mutta kuten moni muukin on täällä todennut, elämä ei aina mene suunnitelmien mukaan. Itse jouduin saattaa esikoisen synnyttyä opiskelut loppuun ja tehdä vähän töitäkin välissä ja lopulta olihan se kiva saada se vakitoimikin ennen kuin alettiin toista yrittää.

Hehee, mä pissasin tikkuun 5. viikolla lauantaipäivänä ja heti maanantaiaamuna kerroin pomolle töissä. Oon leikkaussalissa töissä, joten oli pakko kertoa heti, sillä töitä piti vähän järjestellä sitten sen mukaisesti. Meillä on niin paljon kaikenlaista siellä, mitä raskaanaolevat ei saa tehdä, joten oli pakko tulla kaapista jo niin aikaisin. Kurjaa, mutta minkäs teet.

7-8 kuukauden iässä. 7 kk-neuvolassa painoa oli 9660g ja 8 kk-neuvolassa 10,3 kg. Syntymäpaino pojalla oli 3430g.

^Heheei, onneks olkoon! Vasta oltiin samaa aikaa kuumeilupuolella ja nyt molemmat tässä! Hassua miten aika menee.

Kysyn nyt täälläkin, mikäli jollain teistä olis ajankohtaista tietoa. Millaisia ohjeita te olette saaneet liikunnan aloittamisesta sektion jälkeen? Puhun nyt sellasesta hikitreenistä, salitreenistä jne. Mä en käynyt osastolla ollenkaan lopputarkastusta lääkärin kanssa (ilmeisesti sellanen kuitenkin tapana on?) enkä ihmetyksekseni saanut myöskään hoitajilta mitään haavanhoito- tms. ohjeita kotiin. Jälkitarkastuskin tuli ja meni, enkä siinäkään tajunnut lääkäriltä kysellä koska voisin aloittaa liikkumaan. Mitä nyt olen yrittänyt itse tätä tässä selvitellä, niin erilaisia ohjeistuksia tuntuu olevan: jostain luin 6 kk mutta toisaalta taas, että jälkitarkastuksen jälkeen omaan tahtiin voisi aloitella rauhaksiin.. Mulla sektiosta on nyt 2 kk ja mieli halajais jonnekin liikkumaan, mutta arvon ton salijäsenyyden ja jonkun kevyemmän jumpan välillä tässä.

Voi toi Hibin kuvaus sai mut tosi surulliseksi. Hirveää, että appivanhemmat veivät sulta sun unelman tehdä tyttären kanssa jotain yhdessä. Mun anoppi on myös loukannut mua jo nyt tän 3 viikon aikana tosi pahasti, hän kohtelee mua vähän kuin Hibin anoppi. Poika on siis vasta 3 viikkoa vanha. Jos mennään kylään anopin luo tai jonnekin muualle, missä anoppi on, hän tulee ensimmäiseksi ja riistää pojan mun sylistä, hyvä kun ehdin tulla kynnyksen yli, niin poika on jo viety. Mä haluan, että pojalla on läheiset välit isovanhempiinsa ja musta on ihanaa, että appivanhemmat on niin kiinnostuneita, mutta anoppi menee ihan överiksi. Appiukko sanoi viimeksi jollain kekkereillä vaimolleen, että "mä voin pitää poikaa sen aikaa, että sä saat kahvit otettua" mutta vaimonsa ei ottanut tätä kuuleviin korviinsa. Mun imetys meni osaksi siitä syystä pieleen, että anoppi ja appiukko paukkaavat meille kylään jatkuvasti ilmoittamatta, ja vaikka silloin ensimmäisenä kertana heille ihan suoraan ärähdinkin (olin puolialastomana makuuhuoneessa lapsen kanssa ja itkin kun imetys ei sujunut ja juuri sillä hetkellä anoppi paukkas ovelle), että voisivat soittaa ensin, ja vaikka he pahoillaan olivatkin (näennäisesti), niin ei ole mennyt ilmeisesti viesti perille, koska tänne tuupataan aina kylään ilmoittamatta. Ei siinäkään vielä mitään, mutta anoppi tulee ja ottaa lapsen mun sylistä sanomatta sanaakaan ja pitää tuntitolkulla sitä. Harmittaa, että poika syö korviketta, koska anoppi voi näin ollen myös ruokkia pojan. Se vaihtaa sille vaipat jne ja sotkee koko ajan touhutessaan (mm. jättää paskavaipat levälleen jne.,). Mä en tiedä miten sanon tästä anopille häntä loukkaamatta tai miten toimisin, kun haluaisin vaan huutaa ANNA SE LAPSI MULLE, SE ON MUN LAPSI!!! Eilen kävivät, olin yksin pojan kanssa kotona. Poika nukkui vaunuissa ulkona, oli nukkunut jo useamman tunnin ja kerroin anopille odottelevani itkuhälyttimestä kajahtavaa huudahdusta.. No, kun se sieltä tuli, anoppi paukkasi saman tien pystyyn ja paineli ulos ovesta hakemaan pojan sisälle. Sitten vei sen vessaan ja riisui ulkovaatteet, vaihtoi vaipan ja sitten alkoi syöttää lasta. Mun teki mieli itkeä ja huutaa siinäkin vaiheessa, että mulla on sitä lasta jo ikävä kun se on ollut jo monta tuntia vaunuissa, ja mä olisin halunnut hakea pojan sisälle. Onko liikaa vaadittu, että lapsen isoäiti kysyisi lapsen äidiltä tai no, vauvalta itseltään, että "tuletko mummon syliin?" tms. Eilinen vierailu kesti kolme tuntia, multa meni omat suunnitelmat ihan mönkään, kun en vaan osaa sanoa, että painukaa nyt helvettiin mun kodistani. Mies on mun kanssa samoilla linjoilla, ei sekään pidä anopin tunkeilusta, muttei tiedä miten anoppia voisi rajoittaa. Mun mielestä se on vähä miehen tehtävä, koska he ovat hänen vanhempiaan ja tämä on meidän koti ja meidän perhe. En vaan halua, että anoppi loukkaantuu tai vielä pahempaa - kantaa mua kohtaan jotain kaunaa kun en anna hänen seurustella lapsenlapsensa kanssa. Mun äiti on onneks fiksumpi, se tarjoaa apuaan ja on kohteliaan kiinnostunut lapsesta mutta myös mun hyvinvoinnista (esim. kyselee leikkaushaavan paranemisesta), kun taas anoppia ei voisi vähempää kiinnostaa miniä, kunhan se on antanut hänelle sen, mitä hän on jo vuosia toivonut: pojanpojan!!! Mä tunnen anopin seurassa itteni hänen teini-ikäiseksi tyttärekseen, ja mun poika on kuin mun pikkuveli. Anoppi hoitaa ja hyysää ja muhun ei luoteta edes koskemaan lasta. Mitä mä teen?

Huoh. Lapsi on syntynyt ja joka kerta, kun ollaan nähty appiksia nyt 3-viikkoisen poikamme kanssa, anoppi riistää vauvan aina mun sylistä sanomatta sanaakaan. Siis ymmärrän, että mummo haluaa ainoaa lapsenlastaan pitää sylissään ja se on musta ihan ok, ilahduttaakin, miten innokas anoppi on poikaa hoitamaan. Viime kyläilyn jälkeen tuli kuitenkin itku, kun hän tulee ja ottaa lapsen mun sylistä kun pääsen ovesta sisälle ja käytännössä omii pojan itselleen koko vierailun ajaksi. Viimeksi oltiin miehen sukulaisella synttärikahveilla, appiukko sitten ehdotti, että hänkin vois pitää lasta sen aikaa, että anoppi saa edes otettua kahvit, mutta ei. Kukaan muu ei koska lapseen kuin hän. Hormonit varmasti vaikuttaa, mutta tuntuu tosi pahalta Mä olen kuitenkin ton lapsen äiti ja musta tuntuu anopin seurassa, että hän mitätöi mua ihan koko ajan. Ihan kuin hän olisi äiti ja mä joku pojan teini-ikäinen sisko, johon ei luoteta yhtään vauvan kanssa..

Mä olisin kaivannut kokemuksia sektion läpikäyneiltä, koska maito nousi ja miten alku sujui ennen maidon nousua? Täällä menossa nyt neljäs päivä sektiosta ja tuntuu toivottomalta.

Mulla tehtiin np-ultra ensin alakautta, mutta sitten vielä päältä, koska alakautta kätilö ei saanut sikiötä niin hyvin näkyviin. Päältä näkyi paremmin, mikä vähän nauratti, koska mulla tätä mahaa oli omastakin takaa ihan reippaasti. Rakenneultra tietysti tehtiin sitten jo ihan tosta vatsanpeitteiden päältä. Mua kiinnostaisi tietää millä viikoilla te muut ylipainoiset odottajat olette synnyttäneet? Sanotaan, että ylipainoisilla naisilla on suurempi todennäköisyys yliaikaisuuteen (ja sitä myötä käynnistykseen) kuin normaalipainoisilla odottajilla mutta nyt olis kiva tietää onko se teidän kohdalla pitänyt kuinka kutinsa..? Mä täällä odottelen kärsimättömänä koska on mun vuoro, nyt viikkoja kasassa 39+3 ja ihan hirveän montaa viikkoa en enää jaksaisi odottaa...

Me puhutaan miehen kanssa vaan joko vauvasta, pojasta tai sitten käytetään jo päätettyä nimeä. Miehen veli kutsuu poikaa nimellä Pikku-Jorma, kun vauvan ukki (ja mun miehen ja veljensä isä) on Jorma.

^Ai kun tyylikkäät, molemmat!

Mulla on myös istukka etuseinämässä, joten tunsin tästä (ensimmäisestä) ekat hipsaisut viikon 17 alussa. Ja ne tuntui tietysti tuolla ihan häpyluun päällä. Sitten menikin taukoa siihen, että liikkeet tuntui vähän selvemmin, se oli jo puolivälin jälkeen, viikolla 21. Istukka etuseinässä on kyllä vaimentanut liikkeitä koko raskauden ajan ja se on välillä kyllä harmittanut. Edit. Nyt siis 37+0 täynnä.

En ole ollut, koska olen opiskelija. Nyt kyllä jäisin ehdottomasti, mutta opinnoista ei oikein voi jäädä, kun ne siirtyy sitten myöhemmäksi. Kaksi viikkoa pitäis vielä jaksaa ennen äippälomaa, oon kyllä aivan loppu. Lähinnä henkisesti.

Närästää täälläkin. Aivan älyttömästi. Ei siis kannata syödä tacojakaan raskauden aikana.