neitikesaheina

Ekassa ja tokassa ei mitään ennakoivia. Ekoista kunnon suppareista synnytykset käyntiin. Tämän kolmosen kanssa näyttää olevan kokonaan toinen meininki. Supistellut on jo parisen viikkoa on ja off, erityisesti yöaikaan. Nyt ollaan menossa 39+5, joten jospa hän kohta tulisi maailmaan. Alan olla aika kypsä jo, toivottavasti myös kohdunkaula pikkuhiljaa

Mulla oli kans tällainen kokemus toisessa synnytyksessä. Se ei kyllä ollut mitenkään pitkäkestoinen, mutta yhden kätilön kysyessä pariinkin kertaan kivunlievitystoiveita, en osannut oikein mitään järkevää vastata:D

Mutta yleisesti ottaen tosi positiivinen kokemus, koska selvisin helposti ilman mitään kivunlievitystä ja synnytys sujui miellyttävästi. Voimaannuin!

Mulla on kolmas raskaus ja kahdessa ekassa en muista tarkemmin, että edes olis ollut mielitekoja. Nyt on 7.viikko menossa ja muu ei maistu kuin suolainen salmiakki, kunnon ruisleipä ja näkkäri... normaalisti ei edes tee mieli karkkia koskaan.

Yksi lapsi maailmassa. Säännölliset supistelut alkoi iltapäivästä joskus 16:00 aikoihin ja vauveli syntyi seuraavana päivänä 11.30 aikoihin. Pitkään sai siis kärvistellä

Vastikään annettiin "pikkukakkoselle" lupa tulla ja nyt huomasin yks päivä outoja menkkakipuja alavatsassa. Lisäksi lievää kuvotusta oon huomannut silloin tällöin varsinkin ruokailuvälien venyessä.

Testiä en oo tehnyt enkä aatellut muutamaan viikkoon tehdäkään. Mulla ei oo edellisen lapsen jälkeen vielä kuukautisetkaan alkaneet (poika jo 1,5 v), joten ei mitään käsitystä missä vaiheessa kiertoa tässä edes ollaan.

Saas nähdä joko muka heti ois tärpännyt

Mulla paino nousi reilut 16 kg, mutta lähtökohtaisestikin BMI on hieman ylipainon puolella. Alussa kiloja kertyi, kun en paljon syömisiä tuijottanut, mutta loppuraskauden tarkempi ruokavalio saikin sitten kilot pysymään reilusti alle 20, hyvä niin. Tällä hetkellä (poika on 2,5 kk) kiloja on jäljellä 1,5 raskauden alkupainoon ja aattelin tiputella siitä edelleen jonku 5 kiloa. Imetys on auttanut, mutta tarkkaan oon syönytkin ja treenaamisen aloitin jo 3 viikkoa pojun syntymästä. En siis kuulu niihin, joilla kilot vaan katoaa, mutta hyvä että ees jollain konstilla lähtee Seuraavassa raskaudessa aattelin olla särmänä alkuraskaudesta saakka, jos ois vähän pienempi urakka sitten edessä

- Kykenin synnyttämään 4244 g poikavauvan ilman imukuppeja ja muita apuja

- Epiduraali auttoi oikeasti ja silti ponnistutti

- Vaikka ponnistusvaihe oli pitkä ja tuskainen ja tehtiin eppari, toipuminen entiselleen tapahtui muutamassa viikossa. Jo 4 vkoa synnytyksestä puuhasteltiin jo makuuhuoneessakin <3

- Altaassa olo auttoi ja pääsin sinne vaikken edes ite pyytänyt

- Molemmat kätilöt oli aivan ihania ja osaavia ja tunsi koko ajan olevansa hyvissä käsissä, vaikka mies ei ollutkaan loppuvaiheessa enää mukana

Moikka,

Mulla tais olla BMI joku 26 raskauden alkaessa eli lievä ylipaino standardien mukaan. Tosin käyn ahkerasti puntilla ja lihasmassan osuus kehosta on norminaista isompi, joten en tuosta alkupainosta huolissani ollut. Nyt on rv 30 alkamassa ja paino on noussut 13-14 kiloa jo tässä vaiheessa eli alusta lähtien se 0,5 kg/viikko. En oo omasta mielestäni ihmeemmin porsastellut ruoan kanssa tai "syönyt kahden edestä", mutta hieman normaalia vapaammin kyllä. Liikkunut olen edelleen 4-5 kertaa viikossa tosin kevyemmin kuin aiemmin. Ja silti se nousee.

Ensin meinasin stressata täältä lukiessani, että suurin osa selviää koko raskaudesta paljon pienemmällä painonnousulla. Sitten päätin, että kirjottelen tänne omasta tilanteestani, josko se jotain vastaavassa tilanteessa olevaa lohduttaisi. Ja kyllä se paino sitten vauvelin jälkeen lähteekin, joskin mun tapauksessa tiedän sen vaativan kovaa työtä.

Mulla on ollut näitä klassisia. Paljon ennen plussaamista: metallin maku suussa, rinnat hellänä ja turvonneet. Nyt viimeisinä viikkoina (rv 7-8) jatkuvaa kuvotusta ja väsymystä ja rintojen osalta kasvu jatkuu... Myös nännit on olleet tosi herkät ja ehkä niiden värikin on hieman muuttunut. Turvotusta on myös ollut havaittavissa muuallakin kuin rinnoissa. Mutta ainakin vielä kaiken tämän kestää helpostikin, kun tietää syyn

RV 8 menossa ja pahoinvointi on aikalailla jatkuvaa. Ruisleipä voilla kurkulla ja esim. kalkkunaleikkeellä on aika kova sana. Auttaa huonoon oloon ja ehkä siksi maistuu suussakin niin hyvälle.

Itse kerroin työnantajalle jo rv 7:n alkaessa ja uutinen otettiin hienosti vastaan. Vaikka mulla on mies pomona, me päädyttiin keskustelemaan hänen omien lastensa vauva-ajasta. Eli suhtautuminen oli todella positiivista ja käytännönasiatkin raskauden ja äitiysloman osalta sain sujuvasti selville saman keskustelun kuluessa. Mutta mulla onkin kyllä huippupomo, eikä vaan tässä suhteessa

Ekasta kierrosta tärppäsi meillä ja nyt on rv 6 menossa. Ihme se oli, koska vuosi tolkulla oli ollut jos jonkinlaisia hormonaalisia ongelmia.

Viime tiistaina tuli plussa. Esikoista ootellaan siis.Pienokainen on saanut alkunsa ilmeisesti heti häämatkalla, joten tuore avio-onni saa kruunun ens huhtikuussa. Omien laskelmien mukaan menossa ois rv 5 ehkä... On tämä niin uutta ja ihmeellistä