Lumikko

Meillä on ollut yksi lennen välikausihaalari, ja se oli selkeästi melko kapeaa mallia. Hoikalle pojalle meni hyvin, mutta pulleampi typykkä sai sitten remun vk-haalariksi, kun tuo lenne tuntui aika ahtaalta leveyssuunnassa.

Meillä on lapset muutaman kerran viikossa liikuntakeskusken parkissa. Tykkään kovasti, ja lapset lähtee innolla sinne. Jos lähden ilman heitä jumppaan, kovasti tahtoisivat mukaan. Tuolla parkissa on kiintiö lasten määrästä, ja iät kysellään erikseen, koska on rajattu myös se, montako alle 3-vuotiasta ottavat. Aiemmin tuolla oli ikärajana vuosi, nyt ei taida olla enää kun ketju vaihtui. On myös toive, että lapset pissatetaan ennen tuonen tuloa, sillä yksi hoitaja ei voi lähteä kuskaamaan lapsia välttämättä vessaan. Ensimmäisiä kertoja taidettiin käydä, kun nuorempi oli n.1,5-vuotias, ja silloin ei niin innostunut, joten harvakseltaan käytiin, mutta nyt 2,5-vuotiaana kyllä viihtyy tuolla hurjan hyvin.

Meillä on nyt talvella ollut käytössä juurikin mainitut KappAhlin Proxtec-asu esikoisella, ja hyvin on pelittänyt. Pienet miinukset tosiaan puuttuvista jalkalenkeistä. Puku on kestänyt oikein hyvänä, ja siirtyy ensitalvena nuoremmalle. Lopputalvesta oli käytössä Colorclubin haalari, eikä siitäkään moitteen sanaa. Hyvin on pitänyt lämpöisenä ja kuivana. Luultavasti mahtuu myös esikolle ensitalveksi. Kevät/syksyasuksi ostettiin just Ticketin Plain rain fleecellä, toivottavasti oli hyvä ostos. Junnulla on välikausiasuna KappAhlin Proxtec-sarjan asu, joka perityi esikoiselta. Ei moitteita, ja jalkalenkitkin onneksi löytyy. Tykkään kovasti noiden asujen heijastimistä, mahtavasti näkyy sekä talvi- että välikausivaatteista. Ja tosiaan kivat alet saa monesti KappAhlin clubikortilla. Väritkin on musta kivat, kun saa helposti sopivat molemmille, sekä tytille että pojalle.

JUu, kolmessa eri neuvolassa käyneenä tuntuu, että kaikki eivät kovin usein päivitä tietojaan... Ensimmäisen kohdalla puhuttiin vielä sykerajoista, toisen kohdalla sama neuvolatäti kertoi, ettei niitä enää varsinaisesti ole.

^?? Aika outoa, mä kävin spinningissä ja pumpissa rv 37 asti, eikä siihen kukaan puuttunut. Edes sykerajoja ei annettu, ovat kuulemma poistuneet, ja ainoa mitä käskettiin, oli oman olon kuuntelu. Zumbailinkin aika pitkälle, tosin hyppyliikkeet jätin pois. Tosi hyvin jaksoin, ja ihan terve nelikiloinen typykkä syntyi ajallaan. Träkeintä kai lienee oman olon kuuntelu. Jos tuntuu pahalta, ei liene järkevää jatkaa, mutta jos oma vointi on hyvä, ei myöskään liene syytä lopettaa.

Meillä on nyt tehty muutama kuukausi molempien osalta kolmevuorotyötä. Mun vuorot on 7-15, 15-23 ja 23-07, miehellä perinteinen 6-14, 14-22 ja 22-06. Tykätään ihan älyttömästi. Lapsille tulee hoitopäiviä 5-10 kuukaudessa, muun ajan saavat olla kotona. Jos meillä sattuu yhtäaikaa yövuoro, vien lapset töihin mennessä mummolaan nukkumaan, ja nappaan kyytiin aamulla kotiin tullessa, tai vaihtoehtoisesti miehen sisko tulee meille yöksi. Lapset eivät siis tarvitse yöhoitoa, hoiton tarve sijoittuu välille 6-22. Aiemmin tehtiin kahta vuoroa ristiin, niin että toinen oli aina aamussa ja toinen illassa. Oli aika rankkaa, ja yhteistä aikaa vaan viikonloppuisin, arkena ei juuri nähty. Tässä nykyjärjestelyssä nähdään paljon enemmän. Kerran kuussa meille periaatteessa osuu vapaa yhteinen viikonloppu, toki arkivapaita osuu kohdalle myös. kaikille ei tietysti vuorotyö sovi, mutta meillä molemmat tykkää tehdä vuorotyötä, ja toistaiseksi tää järjestely on osoittautunut oikein hyväksi.

Lainaan itseäni tuolta aiempaa. Eli meillä tärppäsi nopeasti, toisesta yrityskierrosta. Tsemppiä TurSu, toivottavasti saisitte pian uuden plussan.

Cosmic comfortista ei muuten mitään huonoa sanottavaa, mutta jos tarvitsee siirrellä autosta toiseen, niin on kyllä ärsyttävä kiinnitettävä.

Sain ensisynnyttäjänä spinaalipuudutteen, kun olin 8 senttiä auki. Toimi todella hyvin, ainoa miinus olijärjetön kutina, mutta se oli aika pientä sen rinnalla että kivut häipyi. Vaikutus kesti pari tuntia, ja sen jälkeinen aika, parin tunnin ponnistukset ja imukuppiautto ulos oli kyllä tuskaa. Toisella kerralla sain myös spinaalin, ja kun sen vaikutus lakkasi, eikä vauva suostunut vielä laskeutumaan, sain poikkeuksellisesti uudelleen. Kätilöt ottivat hienosti huomioon edellisen synnytyksen tuskaisen lopun, ja päätyivät siksi toiseen spinaaliin, jotta saatiin rauhassa odotella vauvan laskeutumista. Toisella kerralla vaikutus ei ollut läheskään niin tehokas kuin ensimmäisellä, supistukset löivät läpi, mutta puudutti kyllä alapään hyvin tehokkaasti, joten imukuppisynnytys (valitettavasti tälläkin kerralla päädyttiin siihen) sujui melko lempeästi.

Jospa mä jatkan sitten kuvien laitolla. Lähtötilanne oli se, että mä keräsin raskausaikana painoa 25kg (roskaruualla ja suklaalla suurimman osan), ja sf-mitta huiteli yläkäyrillä ja käyrien yllä. Esikoisesta epäiltiinkin huomattavan isoa vauvaa, jota hän onneksi ei ollut. Etuköteen mun maha ei ollut mikään erityisen timmi, aika normaali, ja painoindeksi oli about 25. Tässä kuva rv 39+0 (Esikoinen syntyi 39+4) Muutama viikko synnytyksestä näytin tältä (paljastavampia kuvia mahasta ei ole), ja mietin, pääsenkö koskaan lähellekään entistä kuntoa. Pari kuukautta synnytyksestä marssin läheiseen liikuntakeskukseen, ja palasin pitkästä aikaa liikunnan pariin. Pikkuhiljaa paino laski, ja toisessa raskaudessa jaksoin käydä jumpissa lähes loppuun asti. Uudelleen palasin liikkumaan jo kuukausi synnytyksestä. (Sain onneksi helpon raskausajan ja synnytyksen, josta toipui nopeasti) Tässä on tilanne esikoisen ollessa 2,5-vuotias ja juniorin vuosi ja kaksi kuukautta. Mä en olisi voinut ikinä uskoa, että se röllykkä, mikä venyi ja paukkui, ja roikkui polvissa, olisi koskaan näyttänyt tältä. Tulos on huomattavasti kauniimpi, kuin ennen raskauksia, vaikka tuossa alavatsassa on ja pysyy lölleröä. Töitä se vaati, eikä todellakaan tapahtunut kädenkäänteessä, mutta tapahtui kuitenkin. Aikaa noiden kuvien välillä on siis kaksi vuotta... Mä toivon, että tää kannustaa kaikkia, riippumatta siitä, kuinka nopeasti itsekukin palautuu.

*

Kaksi on, kahta suunniteltiin. Mies tekisi mielellään lisää, mutta on onnellinen näistä kahdestakin. Musta tuntuu, että lapsiluku on juuri nyt hyvä, mutta mistäpä sen tietää. Voin olla eri mieltä viiden vuoden kuluttua. Epäilen kuitenkin...

Ensimmäisessä raskaudessa sf-mitta huiteli käyrien yläpuolella, ja sekä terkka että lääkäri epäilivät isoa vauvaa. Tästä syystä kävin TAYSissa ultrattavana, jossa kuitenkin todettiin ihan ok-kokoinen vauva. Syntyessään poika oli 3785g. Myös toisen kohdalla käyrä meni ylämitoilla, mutta paljon pienempää vauvaa veikkaltiin. Tyttö oli syntyessään 4115g. Muoks. Jatketaas vielä vähän, jäi eilen kesken... Moelmmat lapset syntyivät väärästä tarjonnasta johtuen imukupilla. Koko sinänsä ei vaikuttanut, paljon suuremmalla vauvallakin olisi kuulemma ollut tilaa tulla. Muutaman kätilön mukaan tilaa oli itseasiassa liikaakin, lapset mahtuivat pyörimään synnytyksen aikana ja olivat väärässä tarjonnassa.

Ensimmäisessä raskaudessa 25kg. Söin ihan mitä sattuu ja miten huvitti. Paljon roskaruokaa ja suklaata. Synnärille jäi muutama kilo, muutamassa viikossa tippui yhteensä 12kg. 13 kiloa jäi siis pudotettavaa. Yhdeksän kiloa ehdin pudottaa, sitten kakkonen ilmoitti tulostaan. Toisessa raskaudessa liikuin paljon ja söin järkevästi, kiloja tuli 12, joista viisi lähti aika pian synnytyksen jälkeen. Nut kun junnu on himpun vajaat kahdeksan kuukautta, on raskauskilot pudotettu, ja ollaan neljä kiloa alle lähtötilanteen. Jälkikäteen ajateltuna multa karkasi käsistä syöminen ihan kokonaan tuossa ekassa raskaudessa, oli fiilis, että nyt saa kerrankin syödä mitä huvittaa. Kaiken lisäksi tehtiin remppaa ja muutto raskausaikana, ja rempan aikana käytännössä elettiin roskaruualla. Ja eniten hatutti ihmisten kommentit siitä, että kyllä ne raskauskilot siitä karisee. Juu, raskauskilot ehkä, mutta entäpä ne rehellisesti syömällä syödyt kilot. Multa imetys ei niitä kiloja karistanut, mutta järkevä syöminen ja todella runsas liikunta. Vielä pitäis muutama kilo rutistaa, mutta nyt mennään jo rouvakilojen puolelle...

Ekan raskauden aikana en juuri harrastanut liikuntaa, toisen raskauden aikana sitten senkin edestä. Pumpissa kävin viikolle 35, spinningissä viikolle 37. Olisin voinut jatkaa tuota käytännössä lähes loppuun asti (viikko ennen synnytystä alkoi tuntua siltä, ettei enää), muut kiireet tulivat väliin. Spinningiin palasin kolme viikkoa synnytyksestä. Puolenvälin kieppeillä taisin lopettaa suorien vatsojen teon. Satunnaisesti kävin myös perfect bodyssa, bodyssa (muokkaus), pilateksessa sekä vatsapakaramuokkauksessa (tämän tosin lopetin suunnilleen puolivälissä). Sykemittaria en omista, enkä kiinnittänyt mitään huomiota sykkeisiin (terkan neuvo) vaan lähinnä siihen, että oma olo pysyi hyvänä. Lumilautailun jätin väliin, koska en osaa laskea hitaasti ja rauhassa varman päälle. Aina pitää mennä aika rajoilla...